Olen lukenut jonkun verran nettideitti-profiileja viime aikoina. Monet naiset haluavat, että mies tietää mitä haluaa elämältään. Mitä naiset oikeastaan olettavat miesten haluavan? Pitääkö olla tavoitteita vaikkapa työuran suhteen? Vai kenties pitää päättää haluaako perheen ja lapsia talo, farmari volvo yms.? Antakaa esimerkkejä millaisia odotuksia teillä on miehille kun ette halua miestä, joka ei tiedä mitä hän haluaa elämältään.
Itselläni ei suoraan sanottuna ole minkäänlaisia suuria yksityiskohtaisia tavoitteita elämässä. Onko täysin väärin vain olla tyytyväinen omaan työhönsä ja elämäänsä siinä määrin ettei suunnittele tulevaisuutta kovin pitkälle? Tietysti osaan sanoa, että olisi hauska saada toimiva parisuhde aikaiseksi ja joskus muuttaa yhteen naisen kanssa ja jos molemmille käy niin pistetään vaikka naiselle pullat uuniin.
Itselläni ei suoraan sanottuna ole minkäänlaisia suuria yksityiskohtaisia tavoitteita elämässä. Onko täysin väärin vain olla tyytyväinen omaan työhönsä ja elämäänsä siinä määrin ettei suunnittele tulevaisuutta kovin pitkälle? Tietysti osaan sanoa, että olisi hauska saada toimiva parisuhde aikaiseksi ja joskus muuttaa yhteen naisen kanssa ja jos molemmille käy niin pistetään vaikka naiselle pullat uuniin.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Itse ainakin tulkitsisin tuon "tietää mitä haluaa elämältä" siten, että henkilöllä on jotain tavoitteita, ja suunnitelmia. Niiden ei ole pakko olla suuria, tai edes muutosta nykyiseen, vaan siis nykyisen työn jatkuminen ja siihen tyytyväisyys on minusta tavoite sekin. Riittää siis, kunhan tämä ihminen ei "seilaa tyhjän päällä".
Yksi esimerkki ihmisestä joka ei tiedä mitä elämältään haluaa on sellainen, joka on ollut opiskelemassa tai töissä useammassa paikassa, ja lähtenyt kaikista kiinnostuksen puutteen tai muun vastaavan vuoksi. Hän siis ei tiedä, mitä haluaa tehdä tulevaisuudessa, ja "kokeilee" eri vaihtoehtoja ikäänkuin sattumalla.
Mitä sanoisit jos mies olisi opiskellut ja saanut paperit mutta ikäänkuin sattumalta ajautunut aivan toisiin töihin ja on kuitenkin siihen tyytyväinen? Voisi kai sanoa, että en ole aikanaan tiennyt mitä haluan elämältä mutta nyt olen tyytyväinen tilanteeseeni.
Voiko kukaan rehellisesti sanoa, että hänen elämänsä on mennyt juuri suunnitelmien mukaan?
Eiköhän se, että nykyhetki tuntuu oikealle ratkaisulle ole tärkeämpää kuin se, onko sitä suunniteltu vai ei. Välillä sattuma tuottaa parhaat lopputulokset - etenkin nykyisillä työmarkkinoilla, jossa mikään työpaikka ei ole ikuinen.
Tietääkö monet naisetkaan tai miehet edes, mitä todella haluaa? Joku selittää tarkkoja tulevaisuuden suunnitelmiaan ja ehkä totuus on, että hän LUULEE haluavansa sitä tai että sitä pitää haluta. Ja kun elämä ei aina mene kuitenkaan, kuten haluaa. Voi olla, ettei saakaan lapsia, sairastuu, jää työttömäksi ja omakotitalo menee myyntiin jne. Itse olen lähinnä ajelehtinut, ajoittan sentään ollut edes purteni peräsimessä. Viisautta on, kun ei aseta onnellisuudelleen tiukkoja ehtoja. Hoitaa asiansa niin hyvin kuin pystyy ja antaa sattuman sitten hoitaa oman osuutensa. Tietysti ihmissuhdejutut vaatii pientä verrkkojen heittämistä veteen ja rohkeutta tarttua tilaisuuteen tutustua johonkuhun. Useimmat avoimin silmin liikkuvat kuitenkin löytävät sen yhden ihmisen, joka kaveriksi parisuhteeseen tarvitaan. Vaikka tää maailma ajoittain vaikuttaa kehittyneen kummalliseen suuntaan. Koventunut. Ja ollaan tyytymättömiä, kun tavoitellaan koko ajan jotain (materiaa vaikkapa), vaikka elämä on tässä ja nyt. Vaikutat fiksulle tyypille!
Hyvin sanottu, melkein täysin samanlainen ajatusmaailma tän suhteen. Pitäisi melkein päästä suoraan kasvokkain päästä kysymään näiltä ihmisiltä ketkä tuntuvat vaativan jotain suurempaa suunnittelua elämältä, että mitä he oikein tarkalleen vaativat. Varmaan menisi loppujen lopuksi aika hiljaiseksi siinä tilanteessa.
Minä odotan miehen tietävän
1. pystyykö elämään ilman omia lapsia vai ei
2. haluaako naimisiin jossain vaiheessa
3. haluaako asua yhdessä
Itse en voi saada lapsia, naimisiin haluan ehdottomasti (emotionaalisesti tärkeää) ja asua yhdessä rakkaani kanssa. Kaikki ajallaan tietysti ja vain oikean kumppanin kanssa.
Ellei yli 30-vuotias (liki 40) mies osaa noihin asioihin vastata, niin saa mun puolestani olla. Erehdyin junnaamaan yli vuoden miehen kanssa, joka ei kohtaa 1 osannut päättää. Ei olisi kannattanut. Loppuvaiheessa alkoi jo puhella, ettei ole varma edes siitä, haluaako asua kenenkään kanssa yhdessä.
Sinä ja miljoona muunta naista vaaditte noihn kolmeen aina vastausta vaikka sitä kaltaiseni rehellinen kaveri ei voi antaa kuin tuohon ensimmäiseen, se on "kyllä" ja loput ovat sellaisia joihin voi vastata ainoastaan jollekin jonka on tuntenut vähinään kuukausia. En minä ainakaan pysty kellekään nettiprofiilille vaikka kuinka olisi houkutteleva että haluan naimisiin, entäs sitten jos hän tai kukaan muukaan ei ole sellainen jonka kanssa haluaisin, olisin siis valehdellut. Sama juttu yhdessäasumisessa, ei voi tietää ennenkuin tutustuu kunnolla enkä siinäkään lähde etukäteen valehtelemaan. En siis tiedä mitä haluan, turn off useimmille naisille, olkoon sitten niin vaikka sellainen nainen joka minut valloittaa saattaa saada noihin molempiin suostumuksen, sääli jos rehellisyyteni takia jää löytymättä.
Eihän kyse ole siitä, onko valmis menemään kysyjän kanssa naimisiin, vaan vastauksia periaatteellisella tasolla. Ei luulisi olevan vaikeaa.
Eikä siinä valehtele vähääkään, jos et sitten löydäkään koskaan ihmistä, jonka kanssa haluat naimisiin ja muuttaa yhteen. Eihän kenenkään väärän kanssa pidäkään. En minäkään aio ketä tahansa aviomiehekseni ottaa. Ellen löydä sitä Mr. Oikeaa, olen sitten yksin.
Sen verran pitää kuitenkin jokaisen varteenotettavan miehen tietää, ovatko ko. asiat hänelle tavoittelemisen arvoisia vai eivätkö niitä halua missään tapauksessa.
Kunpa se olisikin noin yksinkertaista, ajatellaanpa leikisti että jossain deittailuvaiheessa esittäisin palavaa rakkautta, höpöttelisin yhteisestä punaisesta tuvasta idyllisen järven järven rannalla ja juhannushäistä, tiedän että sillä tyylillä kaatuisi naista kuin heinää kun olen aika hyvä puhumaan niin halutessani. Homma etenee, menee juhannus ja toinenkin, silti en ole vielä omin käsin rantataloa rakentanut ja häätkin vain siirtyy, eikö siinä neito vähän pety odotellessaan ja ala epäilemään eikö hän riitäkään vaikka noiden asioiden siirtymisen syyt voivat olla aivan muut hänen "vääryytensä". Voi se syy tietysti olla sekin etten tunne häntä 100%:sesti oikeaksi.
Sensijaan kun en alkuun lupaile mitään vaan "katsellaan", jos tunteet vain lujittuu homman edetessä niin voihan ne kesähäät sieltä tullakin ja tönö rantamaisemiin, sen haluan kuitenkin pitää ikäänkuin yllätyksenä, on itselleni helpompi kun tiedän toisen viihtyvän kanssani itseni vuoksi eikä materialististen unelmien enkä myöskään halua että kukaan tuntee vuokseni joutuneensa huijatuksi.
Sulla on suuria vaikeuksia ymmärtää yksinkertaista asiaa.
Noin kuvattuna sähän todellakin kusettaisit naista maalaamalla teille kahdelle yhteisen tulevaisuuden. Tätähän EN ollut haluamassa, enkä vaatimassa. Ainoastaan tiedon siitä, että onko avioliitto miehelle YLEISESTI OTTAEN tavoiteltu ajatus, JOS se oikea tulee vastaan.
Sinä sen sijaan lähdit kusetuslinjalle maalailemaan katteettomia lupauksia. Tuo toistelee sanaa "katsellaan", se antaa taas sen kuvan, ettei nainen kiinnosta sinua vakavasti. Mun puoleltani suhde kyllä lopahtaisi tasan siihen, jos mies ei pitäisi mahdollisena suhteen kehittymistä syvemmäksi. Huom! Mahdollisuutta, ei katteetonta lupausta.
Noin kuvattuna niin todellakin kusettaisin, anteeksi kun en ymmärrä että jos nainen kysyy minulta jotain niin tuollaisessa tapauksessa voin vastatavain yleisesti ottaen, mistä sen näkee milloin vastataan yleisesti ottaen ja milloin henkilökohtaisesti? Eikö se nainen sitten henkilökohtaisesti odotakaan pääsevänsä naimisiin jos on asiaa kysynyt eikä sitten mennäkään, ei siis pety kun olen vain yleisesti ottaen halunnut naimisiin ja hänen kanssaan kun en haluakaan niin sehän on vaan hyvä juttu kun hän ei ollutkaan se oikea?
Minähän se tässä taas yleisesti ottaen kusetin kaikkia. Joo, ei se siitä jos eka treffeillä katselaan voi yhtään varmaan syventyä, huonompaan vaan menee ja uutta etsin heti kun silmä välttää. Onpa hyvä kun valaisit kuinka hirveä olenkaan pyrkiessäni hyvään. Valaisee ihan mukavasti asioita, ehkä pitää alkaa tarkastelemaan uudessa valossa menneisyyden asioita niin ehkä niitäkin sitten paremmin ymmärtää :)
Itse haluaisin tietää miehen tulevaisuuden suunnitelmista siksi, että tietäisin meneekö se omieni kanssa yhteen vai ei. Miksi jatkaa, jos ne eivät kohtaa?
Jos miehellä ei ole suunnitelmia, niin se on joko tossu tai sitten renttu. Tossulle voi sanoa mitä vaan haluavansa, se laahaa perässä. Se ei ole kovin tervettä ja siitä kehittyy lähinnä hyvin ahdistava suhde. Tuntuu, että toisella ei ole ollenkaan omaa elämää. Renttu puolestaan on tapaus, jolle on turha yrittää ehdotella mitään, se pysyy samanlaisena. Liihottaa siellä missä kerkee, ilman päämäärää. Mihin sellanen voi johtaa, jos ei oo mitään päämäärää elämässä? Itse en henk.koht. haluaisi suhdetta, joka ei kehity mihinkään. Sama olla kaveri sitten.
Ei ole tarkoitus ainakaan omalla kohdallani määritellä elämää yksityiskohtaisesti tai mitenkään niin, että "juuri näin pitää mennä tai elämä on perseestä" -mentaliteettia noudattaisi. Haluan, että miehellä on työ, josta hän pitää ja on ylpeä. Toivon, että mies voi sen verran kestää/odottaa, että pääsen samaan pisteeseen, mut ymmärrän jos ei. Koulutusta vajaa siis itse olen. Sen jälkeen voi miettiä haluaako asua omistusasunnossa vai vuokralla, ja ehkä vois olla tiedossa sekin, haluaako asua landella, lähiössä vai kaupungissa. Haluaako matkustella ennen lapsia, vai onko lapset jo ns. ovella.. Vai onko kotileikit jo leikitty.. Itse en ajattele näiden kaikkien tulevan tässä ja nyt, vaan on hyvä, josko ne on tiedossa. Jos itse haluaisi vaikka matkustella ja kiertää maailmaa, ja toinen haluaa lapset ensi viikolla niin... Noh, tarviiko tähän vielä sanoa jotain.
Sitäpaitsi yksityiskohtaiset suunnitelmat on huonoja. Ne harvoin menee sillee, kun on suunnitellut. Se on aika tylsääkin. Ja mitenkään ei kaikkea voi tietää etukäteen.
Kai se tuo jotain rauhaa/turvaa, että molemmat tähtää samoihin asioihin elämässä. Ei ainakaan sen takia kuse se homma.
Se tarkoittaa, että on arvostettu työ tai vähintään työ missä viihtyy.
Sattuman kauppaa pitkälti koko elämä. Kai sitä tietysti voi valita vaikka mitä menee opiskelemaan ja minne muuttaa. Mutta jokainen valinta vaikuttaa ratkaisevasti lopputulokseen ja nähdään vaan tää versio tästä pelistä "Elämä". Siis se mikä toteutui. Voin opiskellessa tavata jonkun ihmisen, jonka ansiosta menee vaikka tiettyyn työpaikkaan tiettyyn kaupunkiin. Siellä taas menee kahvilaan ja tapaa satunnaisen ihmisen, johon rakastuu. Sit voidaan joutua pohtimaan muutetaanko ulkomaille, jos jommankumman työ vaikka antaisi sen mahdollisuuden. jne Kyllä ainakin useimpien kohdalla tää homma elää koko ajan monienkin seikkojen vaikutuksesta. Ja ihminen muuttuukin elämänsä aikana. Ite pidin lapsia mahdollisena nuorempana, mutta nyt oon todella tyytyväinen, kun niin ei elämä mennyt. Kannattaa tietysti miettiä, mitkä itelle on hyvin tärkeitä asioita ja pitää niistä kiinni. Kyllä mun "tavoitteet" , mitä lie ne oliskin ollut, on joustanu ja muuttunu elämän realiteettien mukaan. Nyt olen onnellinen ja se riittää. Monen sattuman kautta olen tähän kaupunkiin ja tähän elämään päätynyt.
Mun mielestä se voi tarkoittaa, että mies on jo päättänyt, esim. haluaako lapsia tai ei. Niin ei sitten lapsia haluavan naisen tarvitse lempata äijää parin vuoden päästä, kun huomaa ettei se tahdokaan perhettä. Tai mies on päättänyt, että muuttaa kolmeksi vuodeksi ulkomaille, niin ei naisen ei ehkä kannata sitoutua sellaiseen tyyppiin, jos itse tietää pysyvänsä tiukasti Suomessa. Tämmöisiä.
Minä en henkilökohtaisesti pidä suunnitelmien puuttumista mitenkään negatiivisena asiana. Olisi itseasiassa aika kauheaa alkaa seurustelemaan naisen kanssa, joka on suunnitellut elämänsä hautaan asti viimeistä yksityiskohtaa myöten.
Koko ikänsä samassa työpaikassa oleva ihminen on mahdollisesti aika tylsä. Toisaalta tuuliviirin kanssa on varmasti vaikea hankkia yhteistä asuntoa ja perustaa perhettä.
Niin. Kaikki suunniteltu, häät, vauvat ja hautakiven teksti. Sitten tarvitaan joku, joka sopeutuu tähän käsikirjoitukseen, esittää hänelle osoitetun valmiin roolin. Heh. Yllätyksille ei jää sijaa. Ja kun yhteiselo on kuitenkin kahden kauppa.
Viisasta on edes tietää, mitä EI halua.
Eikä sama työpaikka tarkoita tylsyyttä. Ehkei ihminen vaan halua panostaa urakehitykseen sillä tavoin. Voihan ja usein onkin elämässä ja persoonassa olla muuta mielenkiintoista.
Toki kannattaa harkita esim millaisen ihmisen kanssa hankkii lapsia, asuntolainan ja yhteisen tilin. Vaikka aina on hiukan haastavaa ennustaa mikä on tilanne 10-20v päästä ihan kenen kanssa tahansa, mutta kyllä varmaan joidenkin kanssa näkee jo heti, ettei siitä mitään tule.
Naiset haluaa miehiä joilla on suunnitelmia koska valtaosalla naisilla ei itse ole minkäänlaisia ''suunnitelmia'' itselleen, tai ainakaan minkäänlaisia maininnan arvoisia.
Siten onkin simppelimpää hankkia mies jolla hommat on hoidossa ja sitten onkin helpompaa elää elämää miehen elämän kautta.