"Yhteisessä käytössä" oleva kesämökki. Yksi lapsista omistaa sen nimellisesti. Toinen käyttää sitä kuin omaansa. Kun rakas vanhempi tarvitsisi käyttää sitä yöpymiseen, kun on paikkakunnalla remontoimassa omaa kiinteistöään sen, minkä töiltään muualla ehtii, on täysin tuon "käytännössä paikan omineen" armoilla; jos hän haluaa sinne mennä, hän menee sinne, perheineen, ja vanhempansa remontti saa odottaa. Tuskin se ennen talvea onnistuu tällä pelillä. Entäs sitten? Maksetaan kahden asunnon loukusta vielä kevääseen asti, kunnes remontoimattomassa rakennuksessa tarkenee asua. Sitten pitää tietysti olla aina valmiina ottamaan vastaan ja passaamaan, kun rakas lapsi perheineen keksii tulla käymään. Ja siitäkin tulee valitusta ja itkua, kun uusi kumppani ei ole sellainen eikä tällainen ja tekee sellaista ja tällaista ja hän kun on niin ystävällinen itse, muka.
En koskaan etsinyt kumppania, jolla on lapsia, aikuisiakaan. Näin vain kävi. Kumppania en vaihtaisi, mutta lapset ovat turha "bonus".
En koskaan etsinyt kumppania, jolla on lapsia, aikuisiakaan. Näin vain kävi. Kumppania en vaihtaisi, mutta lapset ovat turha "bonus".
Vastaukset 17
Vanhimmat
Niin ja mikä on sun ongelmas? Jos et pysty leikkii normaalii leikkiä niin hyppää junasta pois. Ei oo sun bisnes puuttuu miehes lasten asioihin yhtään eikä kommentoida niihin. Tiedä paikkas ja pidä turpas kiinni niin ehkä et menetä miestäs.
Sinäkö se jakelet ihmisille lupia pitää tai menettää puolisonsa (sukupuolta ei ole mainittu)? Sillä lailla! Aika samanlainen asenne kuin puheena olevilla kakaroilla.
Juttele kumppanisi kanssa rauhallisesti. Kyllä se siitä!
Selitä miten on.
Sopu tilaa antaa, rakkaus levittää vällyjä.
Selitä että sinun mielestäsi kumppanisi lapset ovat vähän itsekkäitä.
Jos sinä huusaat kumppanisi kanssa, niin kyllä sinullakin pitää olla sanan valtaa asioissa.
Tai jos ei auta, niin protestoi jollain tavalla.
Et kai ole niin tossun alla, että hyväksyt ihan mitä vaan?
Hyvänen aika, eiko miehesi voi sopia lastensa kanssa milloin itse haluaa käyttää kesämokkiään.
Tai jos kerran kysymyksessä on omaa perhettä, niin kyllä aivan varmasti sinne lapsensa perheen lisäksi aina yhdelle tai kahdelle makuupussille loytyy sijaa.
Eihän sen tarvitse tarkoittaa että jos lapsi asustaa mokkiä, ettei siellä olisi isälle yoksi tilaa. Todellakin, hänhän päivät on remontoimassa (jolloin oma lapsi huushollaa kesämokissä) ja tulee vain yoksi nukkumaan mokkiin.
Taitanee olla aivan eri asiasta kyse kuin isan ja mokin jakamisesta lastensa kanssa.
Kun et tiedä yksityiskohtia, äläpä ole niin varma mielipiteissäsi. Montako lastenlasta luulet jaloissa pyörivän ja millä tavalla täysin erilaiset elämäntavat tekevät ison porukan yhteiselon pikkumökissä mahdottomaksi? Olisi hiukan eri asia, jos kakrut majailisivat itse makuupusseissaan keittiön nurkassa, mutta kun siinä perheessä lapsia on aina hyysätty. He luulevat olevansa aina oikeutettuja ensimmäiseen sijaan kaikessa.
Itsekkyys tuntuu olevan valitettavan yleistä nykyään. Mistään ei osata joustaa. Paras tietysti olisi ottaa runsaasti etäisyyttä, mutta kun sekään ei aina ole mahdollista.
Ihme, millaista vihamielisyyttä täälläkin tunnetaan tuntematonta uusiokumppania kohtaan. Ei ne isäpuolet ja äitipuolet aina ole syyllisiä joka kärhämään.
No mikä kuningatar itse luulet olevasi. Jos mökki on peruja puolison edellisestä suhteesta, ja yksi lapsi omistaa sen, mikä sinä olet nokkaasi koputtamaan. Veri on vettä sakeampaa, et sinä uutena pysty mestaroimaan puolisosi lasten ja lastenlasten elämää. Pysy pois sieltä mökiltä, jos valittamista on. Sinun eitarvitse kumarrella lapsia perheineen, mutta ei myöskään heidän sinua. He ovat olleet se ydinperhe. Sinä sivullinen. Ota tai jätä.
Et tiedä HEIDÄN järjestelynsä yksityiskohtia, joten neuvosi menee hiukan pieleen. Eikä suinkaan entisen liiton aikuiset lapset muodosta kumppanini kanssa "ydinperhettä". Me olemme nyt meidän "ydinperhe" kahdestaan. Eikä tässä siitä ole kysymyskään, vaan hänen lastensa itsekeskeisyydestä. No, he kärsivät siitä jonkin verran tulevaisuudessa, taloudellisesti. Omapahan on valintansa. Ja sinuakin se tyydyttää, koska vannot nimellisen omistamisen puolesta. Ja on myös testamentit olemassa. Lyhytnäköisyys on monen nuoren ihmisen ongelma. Testamentti monen vanhemman ihmisen makoisa kosto. Tai no, kosto on väärä sana. Ehkä paremminkin pyrkimys oikeudenmukaisuuteen.
olen aivan samaa mieltä kanssasi. itsekkyys ja lellitelty penskat on paha yhdistys.. sit ovat samanlaisia aikuisina tai ei niistä koskaan aikuisia tulekkaan.
itselläni sama tilanne siinä vain ero että ovat omia veljiäni joita on aina hyysätty, kaikki yli 40 vuotta ja eivät osaa joustaa yhteisessä kuolinpesässä. mä sit nuorempana laitoin hanttiin ja siitä se riita nousi:)
on se nyt vittu, kun ihmiset ei sovussa, etenkin aikuiset, osaa olla.
Outoa porukkaa. Nimittäin sinä ja miehesi. Enpä usko, että lasten isä ei laske lapsiaan ydinperheeseen. Ehkä sinä olet se käypäläinen. Että oikein valtaasi alat käyttää , että eivät peri , testamenttikin on tehty. Hah haa. Jos isä ajattelee noin lasten suhteen, olet löytänyt yhtä tyhmän miehen kuin olet itsekin. Isä varmaan yksin tulee lasten kanssa toimeen. Älä sinä änkeä sinne mökille tai isän ja lasten välisiin suhteisiin. Siinä sinä olet sivullinen.
NIINKÖ
Onpa typeriä vastauksia. Kyllä yhteiskäytössä oleva mökki pitäisi olla sen käytössä joka sitä eniten tarvitsee tällaisessa erikoistilanteessa. Nuorison puolustukseksi sanottakoon, että jos kaikki on tullut kuin manulle illallinen niin eivät yksinkertaisesti välttämättä tajua millaista on päivätöiden lisäksi pyöräyttää toinen mokoma sessio remontissa yötä myöten ja talvi ja se kahden asunnon loukku painaa päälle kokoajan, ja tämä kuvio nyt sitten vielä n. 20 vuotta iäkkäämpänä ihmisenä. Tajuavat sitten kun ovat siinä tilanteessa itse, tai saattaisivat tajuta jos asiasta joku suoraan sanoisi. Biologinen vanhempi ei sano koska antaisi vaikka raajansa lastensa puolesta ja uusiopuoliso ei saa sanoa mihinkään mitään: Hänen täytyy vaan katsella vierestä kun toinen polttaa itsensä loppuun ja toivoa ettei terveys ainakaan pettäisi. Näin toimii siis hyvä ja rakastava uusiopuoliso näiden vastausten mukaan, täyspaska ihminen hän on vasta sitten jos puuttuu mitenkään.
Olisiko samanlainen huuto jos kirjoittaja olisi lasten biologinen vanhempi ja murehtisi puolison jaksamista ja kahden asunnon loukkoa? Tai jos mökki olisi vain yhteisomistuksessa ilman verisiteitä ja yksi osakas haluaisi sopia sellaisesta järjestelystä että käyttäisi mökkiä tänä vuonna tavallista enemmän? Ottakaa se pää pois takapuolestanne ja miettikää edes vähän. Uusioperheitä alkaa olla sen verran että on ehkä syytä alkaa harkita uudestaan onko ihan pelkkä uusiovanhemmuus peruste sille että jossain mielipiteessä ei olisi järkeä tai sitä ei tarvitse noteerata tai sitä saa edes sanoa. Jotkut ovat lukeneet vähän liikaa satuja pahoista äitipuolista kun asioita pätkääkään miettimättä ollan heti lynkkaamassa jos vaan joku sanoo taikasanan "uusio."
Ja eihän niitä testamentteja edes tarvitsisi erikseen mitenkään muokata, kuluuhan siinä nimittäin mukavasti sitä tulevaa perintöä jos tämä vanhempi pariskunta tosiaan maksaa koko talven kahdesta asunnosta.
No voi hitto, mitä skeidaa. Puolison lapset ovat itsekkäitä kakaroita, lastenlapset itsekkäitä kakaroita ja sietäisivät pysyä poissa isänsä/isoisänsä tieltä, kun eivät enää kuulu ydinperheeseen. Mutta kosto seuraa. Testamentilla kyllä uusioeukkonen varmistaa, ettei näille paskiaisille tule perintöä. Juu, itsekkyys on kamala asia.
Jos ei mies pysty edes tuollaisita normaaleista asioista puhumaan lastensa kanssa, eikö hän itse silloin ole mistään vastuussa? Ilmeisesti mies on täys lapanen, joka on seurakseen ottanut uuden pirttihirmun, jotta joku olisi hänen asioitaan "hoitamassa".
Onnellista ja hyvin yksinäistä vanhuutta kaikille toisten itsekkyydestä kärsiville...
Tuntuu mukavalta, että joku ymmärtää tilanteen - tai siis katselee samanlaisesta näkökulmasta kuin minä. Eihän kenenkään mielipide liene ainut oikea totuus. Paitsi entisen avioliiton lasten, tietysti.
Meillä on sellainen tilanne, että yhdellä on mökkiin nimellinen omistusoikeus, toisella käytännön asumisoikeus, kolmannella kunnostamis- ja kulujenmaksuvelvollisuus. Ihan hyvä systeemi, jos sattuu olemaan se oikea osakas, ei niin kovin hyvä kaikille.
Mikähän meissä uusiomiehissä ja varmaan -naisissakin niin viehättää, että ihmiset jättävät meidän takiamme täydellisen ihanat lasten biologiset vanhemmat ja liittoutuvat kanssamme jatkuviin puolustusasemiin jatkuvassa sodassa? Kun kerran kaikki tietävät, että uusiopuolisot ovat hirviöitä ja itsekkäitä ja sanovat mielipiteitään, vaikka heillä ei saisi niitä edes olla.
Tarvitsevat sitä apua ikuisuuksiin jatkuvassa sodassaan. Sellaista se on, kun ei ole kykyä selvittää asioita kuin aikuiset ihmiset. (Tiedän, että oli ilkeästi sanottu, mutta eipä tuossa tilanteessa tunnu yhtäkään fiksua ihmistä olevan osallisena. Itsepähän olette soppanne keittäneet ja sen olette tehneet kaikki yhdessä, vaikka joku selkeä syyllinen olisikin kovin kiva löytää.)
Jos muuten tilanne on se,että mies tai nainen on uusiokumppanin takia lasten toisen vanhemman jättänyt, ei kyllä ole mikään ihme, etteivät lapset siitä uudesta puolisosta ole innoissaan. Kohtuutonta sitä olisi odottaakaan. Tuollaisessa tilanteessa on kyllä aika hedelmätöntä mennä niitä lapsia sen uuden puolison ojentamaan. Ei varmasti ole kovin vastaanottavainen yleisö. Pitäisi sen vanhemman kasvattaa itselleen selkäranka eikä laittaa puolisoaan asialle. Sen nyt sanoo jo järkikin.
Miksi kaikki ovat joko itsekkäitä hirviöitä tai täydellisen ihania? Kannattaisiko koittaa päästä eroon tuollaisista extreme luokitteluista? Ymmärrän kyllä, että kyse on varmaan tunteenpurkauksesta mutta jos tuollaisia päässään vatvoo, alkaa varmasti katkeroitua vielä enemmän kuin on tarpeen. Ei ole järkeä siinä, että lietsoo negatiivisia tunteitaan vielä lisää tuollaisella asioiden äärimmäisyyksiin viemisellä. Saa vain vatsahaavan kiusakseen.
Mutta jokainen tuijottakoon omaan napaansa ja taistelu jatkukoon. Kait se verenmakukin suussa voi tuntua mukavalle paremman puutteessa. Kun kaikki ovat demonisoineet kunnolla toisensa, voidaankin elellä iloisesti helvetissä. Ei tule ainakaan kylmä kenellekään näin talven edellä. Kesällä voidaankin sitten lyödä välit jäihin, niin on taas mukavan viileää.
Onko todellakin nykyään niin onnetonta, ettei mistään kyetä keskustelemaan ilman jotain terapeutin läsnäoloa? Nökötetään vaan poteroissaan ja kiristellään hampaita, kun ei saada sitä kissaa pöydälle? Eiköhän tässäkin tapauksessa se todellinen ongelma ole ihan jotain muuta, kuin tuo mökin käyttö. Pitäisikö koittaa tehdä sille varsinaiselle ongelmalle jotain? Argh! (Saitte minunkin verenpaineeni nousemaan, pentele soikoon.)
Voi älä nyt verenpainettasi muutaman höhlän takia nostattele. Ei ole hyvä.
Varsinainen ongelma? No, se oli aikoinaan sellainen instanssi, jolle ei voinut tehdä mitään. Jos sitä ei olisi ollut sähläämässä, nyt ei olisi mitään ongelmaa. Ja jos ei siihen päälle olisi tullut avioeroa, vielä vähemmän ongelmia. Ja sitten jos ei olisi uusi ihminen astunut kuvioon, sekin olisi auttanut. Ei sillä, että uusi ihminen muuttaisi tilannetta, koska uudella ihmisellä on velvollisuus sopeutua vanhaan perheeseen. Piste. Heidän vanhat tapansa ja järjestelynsä ovat perheen laki. Heillä on omat käytäntönsä ja katsantokantansa. Ne ovat laki. Uudella ihmisellä kun ei ole piintyneitä tapoja eikä tottumuksia, miktä pitäisi ottaa huomioon. Uusi ihminen syntyy tabula rasana sillä hetkellä, kun hän tulee vanhaan perheeseen. Häntä voi opastaa sopeutumaan vanhaan perheeseen, mutta hänen takiaan ei tarvitse muuttaa mitään. Hänen tekojaan voi arvostella, ainakin selän takana, mutta hän ei saa arvostella ketään; mitäs tuli, ei häntä pyydetty näihin kuvioihin eikä hänelle ole tilaa.
Vanhemman ihmisen pitäisi olla epäitsekäs, viisas, aina toisten parasta katsova, varsinkin lasten. Jos omia lapsia ei ole, pitäisi katsoa kumppanin lasten parasta. Lapset ovat pyhä asia, vaikka olisivat jo keski-ikäisiä. Uusi ihminen itse on vain kivi kengässä.
Voi vain kauhulla kuvitella (varo nyt sitä verenpainetta) millaista olisi, jos kyseessä olisi aidosti ilkeitä ihmisiä. Tässähän ei ole sellainen tilanne ollenkmaan.
Lähde menemään. Siihen sinulla on oikeus. Kukaan ei edes huomaisi lähtöäsi.