Ikiteiniys ja itsekkyys

Siinä mielessä joo, että mitä pidempään sinkku niin sitä itsenäisemmäksi ja itsekkäämmäksikin tietty tulee. Tottuu koko ajan siihen, että on itse täysin oman elämänsä herra/rouva, saa tehdä enempi itsenäisempiä päätöksiä, ei ole niin kovin tilivelvollinen kenellekään menemisistään, tulemisistaa, tekemisistään. Ei tarvitse yleensä niin paljoo huolehtia kenestäkään muusta. Voi tehä sitä mitä ite tykkää.

Tota kaikkee jos jatkuu vuositolkulla niin kyllähän siihen tavallaan tottuu. Vaikeempi ehkä ottaa siihen mukaan toista ihmistä vaikuttamaan tohon kaikkeen minkä ennen on saanut tehdä itse.

Toisaalta kun sen oikean tapaa niin kyllä siinä lentää nopeasti kaivoon tuo vapauden ja itsenäisen elämän ihannointi ja eläminen.

Ei ihmisen itsekkyys riipu siitä onko sinkku vai ei...

Provosoimaton hyökkäys "ihmisryhmää" sinkut kohtaanko kielii rakkaudellisuudesta?

Mielestäni ei; kirjoituksesi taustalla lienee oman rakkaudettomuutesi projisointi toisiin ihmisiin?

Ensin täytyy tietenkin kysyä, että mitä Jorma on tehnyt tämän maailman ongelmien ratkaisemiseksi? Ja täytyy muistaa että sinkkujakin on monenlaisia: uran takia sinkkuina olevat, rakkauteen pettyneet tai kykenemättömät ja myös sellaisia joiden sydän pakahtuu säilötystä rakkaudesta mutteivat he jostain syystä pääse sitä jakamaan. Itse asiassa Jorma, sun kysymykses on niin hölmö ettei sitä jaksa enempää kommentoida. Toivottavasti pohdit muitakin asioita aina välillä..

...eri asioita kuin perheellisisltä. Esim. sinkku voi olemattomalla varoitusajalla lähteä kuskaamaan sukulaistätiä (perheellinen ei), sinkku peruu muut menonsa kun häntä tarvitaan tarjoilemaan enon 70-v synttäreille (perheellinen ei), sinkku ottaa sen mökkivuoron jonka saa jne. Jos sinkulle ei sovikaan, hän on itsekeskeinen. Sinkku vaan matkustelee ja bailaa eikä tiedä mitään oikeasta elämästä. Itsekeskeistä. Sinkku tekee itse kaikki elämäänsä koskevat päätökset, suhteessa oleva/perheellinen voi aina vedota kumppaniin/perheeseen eikä kukaan ihmettele hänen toimiaan. Sinkun päätöksiä arvostellaan avoimesti (mitä se nyt sinne New Yorkiin lähti...) .

> Onko sinkku itsekkäämpi kuin keskivertoihminen?

Riippuu aivan siitä, kuka on keskivertoihminen ja lyödäänkö sinkulle jo valmiiksi leima otsaan sen tarkemmin miettimättä. Olen sinkku, mutta en ole bailaajatyyppiä ts. viihdy baareissa. Minua on aina huvittanut nämä "sinkku voi mennä, tehdä sitä sun tätä ja tuota" -fraasit. Todellisuus on ainakin omalta osaltani toisenlainen. Talouteen tuo leivän tasan yksi henkilö, ja tämä luo viime kädessä puitteet eri asioille. Tietty vapaus on toki olemassa; voin vaikka mennä seisomaan käsilläni pihamaalle klo 04 aamulla. Vapaus ei kuitenkaan tarkoita samaa, kuin vastuuttomuus, välinpitämättömyys, jne.

> Eli riittääkö sinkun rakkautta

Jos rakkaudella tarkoitetaan kärjistettynä sitä että ei saa piparia, puutteessa eläminen ei ole kivaa. Mulle rakkaus ei tarkoita kuitenkaan samaa, kuin vain seksi tai ainainen piparinnälkä. Päinvastoin, paljon muuta tarvitaan - ensiksi.

> sinkun auttamisen halua muita ihmisiä kohtaan...vai ovatko he vain omaan napaan tuijottajia

Auttamisen halua löytyy aina rahkeiden ja tilanteen mukaan. Yksin eläminen syö välillä miestä, ja se näkyy aivan ymmärrettävistä syistä myös auttamisen halussa. Ainakin niinä surkeimpina päivinä, jolloin aurinko ei paista edes tälläiseen P**********.

Toisaalta auttamisen halu voi ilmetä monessa eri muodossa. Monesti auttamisesta saa palkaksi puoliyrmeän kiitoksen, jos edes sitä. Itse olen mukana pelastuspalvelutoiminnassa, joten öitä on tullut valvottua vapaaehtoisesti milloin räntä ja milloin vesisateessa (= eräs auttamisen halun muoto).

> itsesäälissä rypijöitä

Niin no, tähän on tietysti jäävi kommentoimaan se ken elää onnellisesti parisuhteessa. Se on niin helppoa kommentoida, kun itsellä menee kaikin puolin hyvin.

> sinkut ovat itsekkäämpiä (ja eettisesti ottaen kovempia ihmisiä kuin suhteessa elävät).

Tietty itsekkyys on paikallaan. Toisaalta kaikkea ei voi laittaa itsekkyyden piikkiin. Tietyn alkukylmyyden syynä voi olla mm. koulukiusaus (kuten itselläni), jonka vuoksi luottamus uusia ihmisiä kohtaan kehittyy vähitellen, jos se on yleensä kehittyäkseen. Luottamus on ansaittava...

Terveisin,

Säälittävä 31-v poikamies, jolla on takana seurustelu tms. suhteita tasan nolla.

On väärin sanoa että itsekkyys johtuisi siitä seurusteleeko vai ei. Omalta kohdaltani voin sanoa,että olen ollut pitkään sinkku ja minulle ystävät ovat hirveän tärkeitä. Usein ns. ikisinkut ovat loistavia ystäviä kun taas seurustelijat eivät näe maailmaa sen rakkaan ulkopuolella!