Nelikymppinen aviovaimo. Tyytyväinen elämäänsä, lasten kasvaessa jää aikaa omille harrastuksille ja mielenkiinnon kohteille. Koti on kaunis ja hyvällä maulla sisustettu, löytyy mökki ja perheellä on tapana matkustella ulkomaillakin. Parisuhde tasoa "ok" eli arki sujuu, tuntee toisen tavat ja tottumukset. Suurta intohimoa ei ole koskaan suhteessa ollut eikä seksi nyttemmin inspaa. Naisen mielestä kaikki on kuitenkin ok.
Nelikymppinen aviomies. Tyytyväinen elämäänsä, työ ja perhe tasapainossa. Lapset kaikki kaikessa, vaimoon lämpimän toverillinen suhde. Kunnes tulee nainen, joka pyyhkäisee jalat alta. Mies rakastuu kuin teinipoika, mutta kun... Perhettä ei voi rikkoa!
Toinen nainen jää taustalle, ei painosta miestä, mutta ei häntä jätäkään, vaikkei mies lupaa mitään varmaa.
Kumpi rikkoo enemmän: että mies pitää salaisuutensa, tapaa toista naista salaa. Ei anna asian vaikuttaa arkeensa perheen kanssa ja on huomaavainen vaimolleen. Mikään ei muutu näkyvästi.
Vai pitääkö miehen lyödä kaikki hajalle? Kertoa vaimolle ja lapsille lähtevänsä, ettei kestä salailua ja että heille on "oikein", etteivät he joudu kärsimään hänen kaksoiselämästään?
Miten minä liityn asiaan? Olenko kahden tulen välissä elävä mies? Vai vaimo, joka pelkää miehen sanovan jotain peruuttamatonta? Vai toinen nainen, joka toivoo parasta, mutta pelkää pahinta?
Nelikymppinen aviomies. Tyytyväinen elämäänsä, työ ja perhe tasapainossa. Lapset kaikki kaikessa, vaimoon lämpimän toverillinen suhde. Kunnes tulee nainen, joka pyyhkäisee jalat alta. Mies rakastuu kuin teinipoika, mutta kun... Perhettä ei voi rikkoa!
Toinen nainen jää taustalle, ei painosta miestä, mutta ei häntä jätäkään, vaikkei mies lupaa mitään varmaa.
Kumpi rikkoo enemmän: että mies pitää salaisuutensa, tapaa toista naista salaa. Ei anna asian vaikuttaa arkeensa perheen kanssa ja on huomaavainen vaimolleen. Mikään ei muutu näkyvästi.
Vai pitääkö miehen lyödä kaikki hajalle? Kertoa vaimolle ja lapsille lähtevänsä, ettei kestä salailua ja että heille on "oikein", etteivät he joudu kärsimään hänen kaksoiselämästään?
Miten minä liityn asiaan? Olenko kahden tulen välissä elävä mies? Vai vaimo, joka pelkää miehen sanovan jotain peruuttamatonta? Vai toinen nainen, joka toivoo parasta, mutta pelkää pahinta?
Vastaukset 35
Vanhimmat
Provo ;)
Aha, vai niin. Sinä sen varmaankin tiedät.
Kyse on rikoksesta. Aviorikos, lupausten pettäminen ja pahimmillaan perheen rikkominen. Lasten tulevaisuuden tuhoaminen ( miehen/naisen malline ja asioiden hoitotapa malline. Usein tätä on myös menneissä sukupolvissa josta se heijastelee nykysukupolviin ja samoin tuleviin ( se vanhemman malli)).
On selvää ja luonnollista, että nainen kiinnostaa seksuaalisesti. Myös siis liiton ulkopuoliset naiset.
Mies ei muutu teinipojaksi, mutta mies voi olla heikko ja antaa heikkoudelle tilaa.
Samaa on alkoholisteissa ja kaikessa, mitä ihminen luulee tarvitsevansa, mutta mitä ilman hän on terve ja asiat hyvin.
Luonnollinen vietti, mutta jos on sitoutunut, niin mielestäni pitäisi pysyä siinä.
On viettejä, haluja ja mielitekoja. Ne menevät ohikin.
Mielestäni kirjoituksesi on hiukan " yleistä hyväksyntää" kysyvä luonteeltaan ja arvioisin sinun olevan mies. Voi olla toisinkin, mutta yllättävän hyvin osaat kertoa miehen näkökulmausta. Toisaalta sillä ei ole väliä.
Vielä : Mies ei ole kahden tulen välissä vaan hänen korviensa välissä on tulta joka polttaa paljon hyvää, jos se pääsee valloilleen.
Yleensä jonkinlainen avioliitto neuvonta on hyvä juttu. Siinä käsitellään mm. seksuaalisuutta ja sen tärkeyttä. Useissa liitoissa se meinaa kiireessä unohtua.
Ilman seksiä ei kuitenkaan ole miehen ja naisen välistä parisuhdetta.
Se on kaverisuhde tai "hyvääpäivää" suhde.
Ehdottaisinkin, että tämä mies ottaa puheeksi asian, eli seksin.
Sehän tässä on ongelma. Jos se puuttuu avioliitosta, niin siitähän puuttuu silloin hyvin vaarallinen osa. Se tulisi saada kuntoon ja kaikki muu unohtaa.
AP, tuttu tilanne jonka parissa minä ja ties kuinka moni muu kamppailee tälläkin hetkellä kuka missäkin roolissa.
Vastaus on selkeä: ei tietenkään rikota perhettä. Vanhempien tehtävä on kasvattaa jälkeläisensä maailmalle. Mikään avioliiton ulkopuolinen ihastus ei saa rikkoa perhettä ja sen perustehtävää.Yleensä avioerosta ei juuri mitään hyvää seuraa..ja varmaan monia myöhemmin kaduttaa. Kyllä perhe on tärkein. Perheen eteen kannattaa tehdä kaikkensa ja vielä enemmän. Ihastuksia tulee matkan varrella. Niitä ilmankin pärjää. Ihastus menee ohi, kun sitä ei ruoki. Tahdonvoimaa se tietysti vaatii.
En käsitä niitä miehiä jotka laittaa toisen naisen normaalin perhe-elämän edelle, mikäli perhe-elämä ei ole sitä kuuluisaa helvettiä.
Kun katsoo omaa poikaa ja sitä, kuinka se iloisena juoksee ovella vastaan kun tulen töistä kotiin niin ei semmoista p***ua olekaan, joka olisi edes puoliksi tuon väärtti.
Sitten kun lapset ovat aikuisia, mitäs sitten tapahtuu? Ja tässähän ei ollut kyse tuosta p****sta, vaan rakastumisesta, mikäli oikein ymmärsin aloittajaa. Tällä palstalla rakastuminen taitaa kuitenkin olla kirosana ja hölynpölyä, katkeroituneen ihmisen kuvitelmaa ettei niin voi tapahtua.
Se on sitten eri asia kun lapsia ei enää ole kotona, mutta kun katsotaan AP:n kirjoitusta, niin aika harvalla 4-kymppisellä miehellä on kaikki lapset jo muuttaneet pois kotoa.
"Ja tässähän ei ollut kyse tuosta p****sta, vaan rakastumisesta"
Jos joutuu edes harkitsemaan valintaansa oman lapsen ja perheen ja jonkun toisen naisen välillä, niin aika v*tun heikosti menee.
Oli lapset isoja tai pieniä, niin ne ovat kuitenkin aina "meidän" yhteisiä lapsia, ei perhe menetä merkitystään vaikka lapset kasvavat. Lapset ovat arvokkainta, mitä meillä koskaan voi olla, sitä ei kenenkään kannattaisi himojensa vallassa unohtaa. Vieraissa käyminen ja jatkuva asioiden salailu osoittaa luonteen heikkoutta. Loppupeleissä elämä on niin arvokasta, että sitä ei kannnattaisi hukata "salarakkaisiin"...asiat voi hoitaa toisinkin.
Loppupeleissä elämä on niin arvokasta, ettei sitä kannata tuhlata olemalla huonossa parisuhteessa.
Huonossa parisuhteessa ei pitä olla, mutta pitää ymmärtää erota. Kahden suhteen pyörittämisestä ei seuraa koskaan mitään hyvää. Aina joku kärsii, luultavasti kaikki kolme.Niin kauan kun sinä et ole se petetty puoliso, elämä tuntuu mukavalta, mutta siinä vaihessa kun saat selville, että sinua on petetty, elämä hajoaa kertaheitolla.
"Loppupeleissä elämä on niin arvokasta, ettei sitä kannata tuhlata olemalla huonossa parisuhteessa."
Eihän tässä säikeessä puhuta ollenkaan huonosta parisuhteesta, vaan ihan tavallisesta aviosuhteesta, joss toinen sitten alkaa yhtäkkiä pettämään ilman että suhde itsessään olisi ollut havaittavasti huonolla tolalla.
Tokihan suhde on sen jälkeen heti perseellään kun pettäminen paljastuu.
Noh, jos olisin tämän vaimon roolissa, niin kyllä haluaisin tietää totuuden ja kyllä antaisin ukon mennä elämään elämäänsä. Lapsista voitaisiin silti yhdessä huolehtia ja ehkä minäkin voisin joskus löytää parisuhteeseen miehen, en toveria.
Sinä ap olet se toinen nainen. Vastaan kun kun kerran kysyit. Mies sinä et ole ja nelikymppinen nainen ei puhu, että "seksi ei inspaa". Varsinkin jos on kyse omasta haluttomuudesta tai kyllästymisestä puolisoon.
Minkä ikäinen olet? Henkisesti 5v, mutta oikeasti. Aikuiset eivät myöskään ole noin hölmön salamyhkäisiä. Olenko mies, vaimo vai toinen nainen....pöljä olet nyt ainakin alkajaisiksi.
Kehottaisin etsimään oikean elämän ja rehellisen kumppanin. Jatka Hertta-sarjan lukemista.
Hetkonen, sun nimimerkistä puuttuu alusta sana "katkera".
Lapset ovat huono tekosyy olla yhdessä. Parisuhteeseen mennään siksi että rakastetaan toinen toista. Jos rakkaus loppuu ja syttyy johonkin toiseen, antaa palaa vain. Lastenko pitäisi katsoa vierestä kun vanhemmat jotka eivät ehkä tule toimeen keskenään tai ovat kasvaneet erilleen, väkisin heidän takiaan jatkavat yhdessä? Lapset eivät tarvitse kahta vanhempaa saman katon alle. Jälkeläisistä voi huolehtia vaikka asuisi erillään. Tämä on 2000-lukua.
"Lastenko pitäisi katsoa vierestä kun vanhemmat jotka eivät ehkä tule toimeen keskenään"
Missäs semmoisia on ollut?
AP:n tekstistä:
"Parisuhde tasoa "ok" eli arki sujuu, tuntee toisen tavat ja tottumukset. Suurta intohimoa ei ole koskaan suhteessa ollut eikä seksi nyttemmin inspaa. Naisen mielestä kaikki on kuitenkin ok.
Nelikymppinen aviomies. Tyytyväinen elämäänsä, työ ja perhe tasapainossa. Lapset kaikki kaikessa, vaimoon lämpimän toverillinen suhde."
-----------------------
Eiköhän tuo ole aikalailla se normaalitilanne pitkässä liitossa.
Niin moni heittää tasapainoisen elämän menemään ja sitten katuu katkerasti sitä jälkeenpäin. Jos miettii vaikkapa omia menneitä suhteita ja erityisesti niitä, jotka alkoivat hullaantumisella , niin kyllä niissä on niin suuri todennäköisyys että puolen vuoden päästä menee reisille, etten koskaan tasapainoista perhe-elämää semmoiseen vaihtaisi.
Voihan olla että hullaantumista ja rakkautta toiseen on kestänyt jo vuosia ja on ehditty pohtia tilannetta tarkkaan puolin ja toisin. Siinä tilanteessa varmasti tietää mitä on odotettavissa. Tiedoksesi vielä; kaikki ihmiset eivät halua ns. tasapainoista perhe-elämää johon jotkut naiset miehet väkisin yrittävät pakottaa.
Kukaan ei pakota tasapainoiseen perhe-elämään! Se tulee siitä kun halutaan hyvää toiselle ja koko perheelle. Pitäisikö elämän olla koko ajan yhtä ilotulitusta? Lapsellista ajattelua.
Jos esim. seksi ei suju, "ei inspaa", kannattaisko nostaa kissa pöydälle ja puhua asiasta ja mennä ehkä terapiaan? voisko vähän yrittää ensin, ennenkuin hajottaa koko kuvion.
Aloittaja tässä, mielenkiinnolla lukemassa vastauksia...
Olen vaimo, se nelikymppinen ja tyytyväinen elämääni. Tai en tiedä, mitä olen?
Kävipä niin, että mieheni sai puhelun naapurustosta, siellä tarvittiin akuutisti apua. Mies lähti ja jätti klassisesti sähköpostinsa auki eräänä iltana. Tarkoituksenani ei ollut urkkia, koska meillä on sanaton sopimus, että toisen kännykkä ja sähköposti jätetään rauhaan. Mutta uteliaisuus iski, kun näin pitkän sähköpostin otsikon. Luin sen ja nuo aloituksessa kertomani asiat miehen ja toisen naisen osalta tulvivat silmilleni.
Mies ei tiedä, että tiedän. Luulee kaiketi sulkeneensa sähköpostin lähteissään, koska sillä tavalla hän sen löysi palatessaan noin tuntia myöhemmin. Itse lähdin iltalenkille koiran kanssa juuri ennen miehen paluuta, joten ei hän voinut totisesta ilmeestäni mitään päätellä. Tunnin lenkin aikana psyykkasin itseni olemaan mahdollisimman "tavallinen".
Sähköposti löi luun kurkkuun. Olen tässä muutaman viikon aikana kyseenalaistanut asioita elämässäni ja avioliitossamme, mutta hullu kun olen, en vaan jotenkin usko, että tämä olisi tullut tiensä päähän. Mies on rakastunut toiseen, sen sähköposti kertoi, mutta kun... Hyvänen aika, ei minusta tunnu siltä, ettei hän rakastaisi minua!
Olen aika jumissa tilanteen suhteen. Toisaalta haluaisin puhua asiasta, toisaalta pelkään puhua. Toisaalta ajattelen, että rakkaudesta mieheeni päästäisin hänet sovinnolla, jos tietäisin hänen olevan ehdottomasti onnellisempi sen toisen kanssa. Toisaalta haluan pitää kiinni siitä, mitä olemme yhdessä yli 15 vuoden aikana rakentaneet. Mies on minulle tärkeä. Ja lapsilleen hyvä isä.
Taidan olla tollo, kun uskon rakkauteni ja hyvän yhteisen elämän saavan miehen jäämään. Sydämeen on tullut särö, mutta aika näyttää, jääkö se siihen vai "pamahtaa halki".
Olin myös vähän samankaltaisessa tilanteessa 1,5 v sitten, sillä erotuksella., että minä en pystynyt hillitsemään itseäni vaan huusin asian mieheni kavoille heti kun asioiden laita selvisi. Vaikka oli kuinka paha olla, sanoin miehelleni, että hän on vapaa lähtemään, minun takiani ei tarvitse jäädä. Mies meni ihan sekaisin, ei ollut osannut varautua siihen, että asia tulee päivänvaloon. Ensin yritti valehdella ja kiemurrella mitä vain, mutta lopuksi oli pakko tunnustaa. Sen jälkeen alkoi itku ja anteeksipyytely, ei halunnut missään tapauksessa erota.Yhdessä olemme edelleen ja yritämme selvitä. Elin shokissa monta viikkoa, enkä voi sanoa vieläkään selvinneeni asian yli. Silloin tällöin tulee todella paha mieli ja pala nousee kurkkuun, vaikka kuinka yrittää asian unohtaa. Mieleni teki soittaa tälle toiselle naisella ja sanoa tosi rumasti, mutta sitten ajattelen, että ehkä paras kosto on olla hiljaa ja toivoa vaan, että nainen saisi maistaa omaa lääkettään. Ja niinhän tässä nyt on käynyt. Ei kannata kärsiä yksikseen, vaan ota asia puheeksi miehesi kanssa, kävi kuinka kävi.
Voimia kovasti!
Olin keväällä hyvin samanlaisessa tilanteessa sillä erotuksella että puhuin suuni puhtaaksi saman tien. Mies lähti miettimään ja itselläkin se oli paljon pohdittavaa ja kyseenalaistettavaa. Oikeastaan tiesin koko ajan, etten halunnut kaikkea hukkaan heittää. Jospa se olikin vain kertaluontoinen hairahdus.
Mies halusi palata kotiin ja minä antaa meille mahdollisuuden. Nyt käymme terapiassa ja keskitymme suhteeseemme aivan uudella tavalla. Luottamuksen puute repii, mutta töitä tehdään.
Kannattaa puhua!
Mitä pidempään rinnakkaissuhde on kestänyt ja mitä suurempi on puhe- ja tunneyhteyden kuilu avioparin välillä, sen suuremmalla todennäköisyydellä rinnakkaissuhde jatkuu (miehen vakuutteluista huolimatta) ja avioliitto päättyy ennemmin tai myöhemmin.
Me jatkoimme suhdettamme ilman minkäänlaisia taukoja miehen kärähdettyä. Menivät terapiaan, kävivät jollain lomamatkallakin jne., mutta vaimo ei voinut enää luottaa ja mies ei voinut unohtaa minua ja sitä mitä meillä on (joka heidän liitostaan puuttui). Niinpä mies lopulta haki eroa.
Yök! MIes muka yritti parantaa suhdetta käymällä terapiassa vaimonsa kanssa ja samalla tapaili sinua! Miten sinä voit arvostaa tuollaista peluria!
"käymme terapiassa ja keskitymme suhteeseemme aivan uudella tavalla" ..
tuosta puuttuu vain lisäys
"kunnes kohta paljastuu että mies on jatkanut suhdettaan tähän toiseen tai jo kolmanteen salaa samaan aikaan kun vaimo luulee parantavansa miehensä kanssa suhdettansa".
Niinhän se yleensä menee, paljastuu sitten aikanaan.
meidän suhde alkoi pettämisellä ja mies erosi, olemme olleet yhdessä jo neljä vuotta, ja todella onnellisia, arki rullaa ja lapsia iso liuta välillä meidän kodissa, aivan ihanaa saa herätä joka aamu oman rakkaan vierestä :)
Itseä pistää vihaksi nämä pettäjät. Esitetään ulospäin niin hienosti ja tosiasiassa taustalla pyörii ihan muuta. Tänään pistin taas muutaman hienovaraisen vihjeen pettämisestä www.leakletter.com kautta tiedoksi näille sinisilmäisille ihmisille.
Viikko sitten sunnuntaina narautin pari tuttua kun taas lauantaina oltiin baarissa ja lähtivät omille teilleen. Mukavana ihmisenä vastailin puolisoille 04.00 aikaan aamulla kun eivät saaneet vaimoa kiinni, että kyseinen henkilö voi huonosti ja nukkuu minun luonani (kuten on sovittu, että vastataan). Aamusta pari leakletteriä niin minua ei voi yhdistää asiaan ja nämä pettäjät jäävät kiinni.
En viitsi tunnustaa mitä kaikkea olen tuolta paljastellut, mutta toivon mukaan nämä pettäjät palaavat omaksi itsekseen ja voimme olla taas kavereita kuten ennenkin ilman että minä joudun valehtelemaan heidän puolestaan...
No jo on aikoihin eletty... Edessäpäin esität kaveria, joka järkkää alibeja ja takanapäin lyöt puukon lapojen väliin.
Minä olen enemmän kuin kerran totdennut alibia vailla olevalle kaverille, että no hard feelings, mutta saa keksiä selityksen "katoamiseelleen" ihan ilman minua. En toimi alibina - mutten myöskään käräytä.
En katso oikeudekseni mennä ronkkimaan toisten tekemisiä edes anonyymisti. Itse mokailevat ja itse saavat mokansa korjata / kärsiä. Kuuntelen, jos haluavat asioistaan avautua ja yritän ymmärtää.
Sähän vasta olet pahimman luokan selkäänpuukottaja! Eikö sulla ole suuta sanoa suoraan, ettet halua valehdella kavereidesi puolisoille? Tekisit ilmiantosi edes naamatusten, niin olisit jotenkin uskottava.
Kurkkasin tuonne leakletterin sivulle ja siellä luki näin: Muista ennemmin, että edes Sinä itse et voi tietää, mitä LeakLettereitä Sinusta on lähetetty...ja kenelle...
Toivottavasti kolahtaisi sulle omaan nilkkaan tuo sun ilkeily. Jos olisit mun ystävä, niin olisit hyvin pian entinen sellainen.
"Sähän vasta olet pahimman luokan selkäänpuukottaja! "
No ei mun mielestä pettureilla ole oikein varaa valittaa siitä jos heitä kusetetaan.
"Jos olisit mun ystävä, niin olisit hyvin pian entinen sellainen. "
Taitaapi tuossa ideana olla ettei jää kiinni.
Ihan kuin pettämisessäkin.
tottahan tuo on
Ketä harmittaisi nimetön viesti ?
Saajaako vaiko sitä, kuka pelkää ?
Outoa on että pettäjät ja syylliset toimivat noin.
He pyrkivät syyllistämään muita .
Melkoisia raukkoja ovat.
Ihan sama miten tieto menee petetylle, kunhan menee ja tilanteet saa päivänvaloa.
Päivänvalo on kasvattavaa ja tervettä.
Tuohon alkuperäiseen palaan ja totean, että joskus rakastuminen vain tapahtuu ja löytää ihmisen, jonka kanssa haluaa olla mistään muusta huolimatta. On vaikea lähteä, mutta itsepetosta ja toisen huijaamista jäädä. Sitä miettii sitten tulevaisuutensa, että miksi jäi ja luopui.
Siinä on kuitenkin mahdollisuus lähteä myöhemmin, vaikka jäisikin ja antaisi mahdollisuuden..
Uskon, että useammin kuitenkin käy niin päin, että pettäjä lähtee alkuihastuksen huumassa ja jättää perheensä. Ihastumisen häviää ja pettäjä katuu lopun elämäänsä.
Miten aloittaja ratkaisi tilanteen??
Kyllä minä ainakin haluaisin tietää jos mieheni olisi tuollainen sika, voisin potkia pellolle ja jatkaa paremman miehen kanssa.
Tuli testattua tuota leakletteriä. Olisi hyvä jos ihmiset olisivat tietoisia tuosta palvelusta. Pelko kiinnijäämisen suhteen luulisi vaikuttavan päätöksiin. Harmi että nykyisin pettäjäsivustot saavat näkyvyyttä mutta jos on rehellisyyden kannalla niin palstatilaa ei tule. Itse en ole nähnyt kyseisen sivuston mainoksia tai muuta vaikka paljon tulee pelattua nettiä