Onko joku onnistunut?

No, voisin varmaan nostaa käteni ja sanoa onnistuneeni, tosin painonpudotusta pidetään pysyvänä vasta kun saavutettu paino on pidetty 2 vuotta. Mutta painoin kesäkuussa 2010 todistettavasti 112 kiloa, saavutin normaalipainon ylärajan tämän vuoden maalis-huhtikuussa ja tänään painan 63 kg. Olen siis 49 kg kevyempi kuin reilut kaksi vuotta sitten.

Mikä laihdutuksessani sitten meni eri tavalla kuin niillä, joiden into lopahti kesken kaiken? Monikin asia. Ensinnäkin minulla oli painava syy laihduttaa: vakava sairaus, itse asiassa useita. Sydämeni ei olisi kestänyt ylipainoa kovin pitkään, ja tuskin olisin enää hengissäkään, ellen olisi pudottanut painoa.

Toiseksi en edes yrittänyt laihduttaa nopeasti. Päätin että minulle riittää, jos saan pois edes kilon kuukaudessa - ja sekin kävi työstä. Itkettää ja naurattaa lukea tältäkin palstalta, kun joku uhoaa aikovansa laihtua 10 kiloa kuukaudessa tai 20 kiloa jouluun mennessä. Sopiihan sitä yrittää, mutta harvalta se onnistuu.

Noudatin laihduttaessani aika tunnollisesti Diabetesliiton ruokavalio-ohjeita, joiden mukaan energiasta 50-60 % tulee hyvistä hiilihydraateista. Siis paljon parjattua lautasmallia. Liikuntaa harrastin joka päivä vähintään puoli tuntia, useimmiten kävelyä tai pyöräilyä.

En ollut kauhean onneton lihavana enkä ole nyt ylettömän riemuissani hoikempana. Elämäni on hyvin samanlaista kuin ennenkin. Joitakin lihavuuden varjopuolia on jäänyt pois, kuten hengenahdistus, mutta uusia harmeja on tullut tilalle: nykyään palelen aina ja se tuntuu kurjalta.

Vastaan mielelläni asiallisiin kysymyksiin, jos jotakuta kiinnostaa.

Ne jotka ovat onnistuneet, harvemmin jäävät tänne roikkumaan saatika aloittevat uusia threadeja. Eli kyllä näitä henkilöitä täältäkin löytyy, pulpahtelevat joskus eri ketjuissa.

Varmaan suurin osa ketjuista täällä onkin "turhia aloituksia", aloitetaan dieetti joka loppuu ennenkuin alkaakaan. Elämäntapamuutokset ovat sitten eri asia. Eikä siinä mitään erikoista ole - ohjeita onnistumiseen löytyy täältä pilvin pimein. Yhteistä onnistujille on monasti se, että tehdään järkeviä muutoksia perusruokavaliossa: vaihdetaan runsasenergiset pääruoka-annokset kevyempiin versioihin ja pienennetään annoskokoja ja ns. "tyhjiä" hiilihydraatteja (kermakanapasta vaihtuu salaattiin ja broilerfileeseen, vaaleat leivät ruisleipään tms.), vaihdetaan sokeriset välipalat hedelmiin/sokerittomiin vaihtoehtoihin, järkeistetään ruokailurytmiä ja omaa suhtautumista herkutteluun/ylensyömiseen, ja pyritään lisäämään arkiaktiivisuutta. Pidetään pää kylmänä, motivaatio yllä ja ollaan pitkämielisiä, eikä tavoitella 30 kg pudotusta silmät kiiluen, vaan otetaan jokainen -500g kerralla, tasaiseen tahtiin ilman päättömiä aikatavoitteita. Todella tylsältä varmaan kuulostaa, jos jotain ihmetarinoita odotit :).

Epäonnistujat puolestaan ovat usein sellaisia, jotka aloittavat jonkun dieetin, jota eivät pysty sitten pitämään eivätkä ole valmiit opetelemaan uutta arkiruokailutapaa. Tai sitten heillä on alunperin jokin muu syömiseen liittyvä ongelma joka pitäisi hoitaa ensin pois, esim. masennus tai syömishäiriö (esim. ahmiminen) tai molemmat.

Laihduttaminen ei ole "taistelua itsensä kanssa", jos motivaatio ja itselle sopiva laihdutustapa ovat kohdallaan. Tottakai itsekuria, opettelua ja asiaan paneutumista vaaditaan; näihän on kaikessa elämässä - jos mielii jotain saavuttaa, on ponnisteltava asian eteen. Kukaan ei jaksa kuitenkaan "taistella" paria vuotta, saati loppuelämäänsä - mitä esim. useamman kymmenen kilon pudotus ja pysyminen tuloksessa vaatii.

Tsemppiä sinulle! :)

Kiitoksia molemmille. En uskokkaan että jäävät roikkumaan, mutta kyllä useimmista aloituksista paistaa se, että avataan ketju dietin ensimmäisenä päivänä jatketaan ehkä viikko tai pari sitten ketju "kuolee"...Olen molempien kanssa samaa mieltä siitä ettei olekkaan realistista tiputtaa sitä "10 kiloa kuukaudessa"...Itsekkin tässä vaiheessa suuntaan tavoitteita ensi kesää varten sen takia, että tarkoitus olisi ostaa kokonaan uudet kesävaatteet ensi kesänä monta kokoa pienempänä :) Mutta täytyy vaan olla kärsivällinen.

Täällä yksi joka on pikkuhiljaa matkalla tavoitteeseensa. Homma alkoi melko tasan 2 vuotta sitten, vaaka näytti 90kg. Tänä aamuna tasan 69kiloa. Reilut 20kg siis lähtenyt huispois. Hah, kun se olisikin ollut niin helppoa..
On ollut aikoja, että hyvin pitkään paino on junnannut samassa, kun sitten taas yllättäen lähtenyt ropisemalla 5kg "kerrallaan". Mulla ei ollut mitään "pakkoa" laihtua, mutta ajattelin, etttä koska olen jo lapset tehnyt niin ei ole enää mitään syytä olla lihava. =p
Myönnän, että välillä olen koittanut poppaskonsteja, vetänyt vlcd-pusseja ja jotain ihmepillereitä, mutta kaikkein tehokkain tapa painonpudotuksessa on ollut fiksummat ruoka-annokset ja ruoka-ajat. Ja liikunnasta olen vihdoin löytänyt ilon, sehän onkin kivaa =)
Tavoitteeseen on vielä 4kiloa, mutta mitään aikarajoja en ole itselleni asettanut. Kyllä, niitäkin olen yrittänyt tässä matkan varrella; "nyt laihdun kahdessa kuukaudessa sen ja sen verran..." mikä on tehnyt sen, että todennäköisimmin olen vain saanut kilon plussaa tuossa ajassa.
Ja herkkupäiviä, niitä olen pitänyt kerran viikossa, joskus jopa useamminkin, mutta en halua niistä luopua kuitenkaan. Ja jos pari vuotta pystyin vetämään pizzan lisäksi pussin sipsiä, ison karkkipussin ja jäätelöä kaveriksi, niin nuo ajat ovat menneet. (Krhm, olen yrittänyt =D Enää ei vaan pysty kun ei maha vedä niin hurjia määriä)

Mutta onnistumaan pystyy, itselleni sopii tuollainen tarpeeksi "lepsu" linja, että periaatteessa mitään en itseltäni kiellä, mutta järki mukana kaikessa.

www.dietgirl.org/

Tuossa on blogi tytöstä, joka pudotti puolet elopainostaan. Suosittelen lukemaan, todella mukava ja rehellinen kertomus pitkästä matkasta, onnistumisista, repsahteluista ja siitä miten laihdutus onnistui osana elämää eikä elämä osana laihduttamista.

Ja onnittelut ketjussa onnistumisista kertoneille! Hieno homma.

Olen pudottanut 15 kg hieman vajaan neljän kuukauden aikana ja tarkoituksena on pudottaa vielä 20 kg lisää.

Takapakkeja on tullut, ja varsinkin viime aikoina ilmeisesti stressin takia on painonpudotus ollut melkeinpä pysähdyksissä, mutta nyt on taas viimeisimmän viikon aikana suunta lähtenyt taas oikeaan. Tavoitteena on pudottaa valtaosa tuosta määrästä seuraavan toukokuun loppuun mennessä. Tarkemmin sanottuna siis suunnittelen 15kg pudostusta sinne mennessä.

Herkkuja sallin itsellen, ajoittain ehkä jopa liiankin kanssa, mutta en halua olla kokonaan ilman makeita sellaisen tuoman stressin takia. Pieni herkuttelu silloin tällöin ei tee pahaa, ainakaan liian pahaa :)

Minun korkein painoni oli 157 kg, ja vielä vuoden alussa painoin sellaiset 152-153 kg. Nyt vaaka näyttää 131 kg, eli parikyt kiloa tippunut ihan vuonna 2012. En tietenkään ole vielä valmis, ehei. Vasta alussa :) Matka jatkuu. Eka tavoite 120 kg, sitten alle 100, jos Luoja suo.