Muuttaessani suurempaan kaupunkiin, liityin erääseen moku/mamuseuraan koska halusin valkoihoisia kielikavereita harrastukseni tueksi.
Sainkin toveriksi yhden huomattavasti vanhemman ja perheellisen, slaavilaisen tiedemiehen mutta en ole jaksanut pitää yhteyttä viime aikoina. Sen lisäksi potentiaalisia tuttavuuksia on tullut vain gigolomaista. Yksi gigolomies joka oli antanut järjestölle väärät yhteystiedot sekä sen jälkeen eräs ruskehtava miekkonen jolla oli jo suomalainen tyttöystävä. Heti alusta asti oli merkkejä siitä että hän vältteli minua hieman mutta päätin kuitenkin olla sosiaalinen ja 'hyvä' ihminen ja olla välittämättä niistä ensi alkuun. Lopulta koitti tilanne jolloin kohtasin koko parin ja kutsuin heitä kylään koska ajattelin sen olevan jalo ele joka sisällyttää koko 'paketin'. Ovathan parilliset ihmiset ikään kuin yksittäinen organismi.
Yhteydenottoa ei ole kuitenkaan tullut ja naista nähdessäni hän on ollut nihkeä.
Sen lisäksi tämä pariskunta on vielä toisen, minulle puolitutun pariskunnan kaveriporukkaa joka sekin koostuu suominaisesta ja ruskehtavasta etnokansalaisesta. Näen näitä ihmisiä pakostakin aika ajoin ja he ovat etäisenpuoleisia. Kerran kysyin naiselta mitä kuuluu ja hän vastasi muttei kysynyt minulta mitään. Hän ja mies moikkaavat takaisin silloin kun heille sopii.
Tätähän monet muutkin ovat sanoneet; eli sinkun on vaikea päästä pariutuneiden ihmisten kaveripiireihin. Ei sillä että minulla mikään hirveä hinku olisikaan mutta toisaalta tuntuu vähän oudolta nähdä säännöllisesti samoja ihmisiä ja tietää että he eivät kuitenkaan pidä sinua (minua) hirveän kiinnostavana seurana. Näissä skenaarioissa asioita mahdollisesti rankistaa vielä naisten poikaystävien alkuperä matalamman ÄO:n maista joissa mustasukkaisuus on selviö. Olisi mielenkiintoista nähdä mitä tapahtuisi jos minulla sitten olisi samankaltaiset sukujuuret omaava naisystävä; olisinko sitten todistanut kelpoisuuteni vai ajautunut liian kauas apajille. Luullakseni saisin kuitenkin enemmän kunnioitusta.
Sainkin toveriksi yhden huomattavasti vanhemman ja perheellisen, slaavilaisen tiedemiehen mutta en ole jaksanut pitää yhteyttä viime aikoina. Sen lisäksi potentiaalisia tuttavuuksia on tullut vain gigolomaista. Yksi gigolomies joka oli antanut järjestölle väärät yhteystiedot sekä sen jälkeen eräs ruskehtava miekkonen jolla oli jo suomalainen tyttöystävä. Heti alusta asti oli merkkejä siitä että hän vältteli minua hieman mutta päätin kuitenkin olla sosiaalinen ja 'hyvä' ihminen ja olla välittämättä niistä ensi alkuun. Lopulta koitti tilanne jolloin kohtasin koko parin ja kutsuin heitä kylään koska ajattelin sen olevan jalo ele joka sisällyttää koko 'paketin'. Ovathan parilliset ihmiset ikään kuin yksittäinen organismi.
Yhteydenottoa ei ole kuitenkaan tullut ja naista nähdessäni hän on ollut nihkeä.
Sen lisäksi tämä pariskunta on vielä toisen, minulle puolitutun pariskunnan kaveriporukkaa joka sekin koostuu suominaisesta ja ruskehtavasta etnokansalaisesta. Näen näitä ihmisiä pakostakin aika ajoin ja he ovat etäisenpuoleisia. Kerran kysyin naiselta mitä kuuluu ja hän vastasi muttei kysynyt minulta mitään. Hän ja mies moikkaavat takaisin silloin kun heille sopii.
Tätähän monet muutkin ovat sanoneet; eli sinkun on vaikea päästä pariutuneiden ihmisten kaveripiireihin. Ei sillä että minulla mikään hirveä hinku olisikaan mutta toisaalta tuntuu vähän oudolta nähdä säännöllisesti samoja ihmisiä ja tietää että he eivät kuitenkaan pidä sinua (minua) hirveän kiinnostavana seurana. Näissä skenaarioissa asioita mahdollisesti rankistaa vielä naisten poikaystävien alkuperä matalamman ÄO:n maista joissa mustasukkaisuus on selviö. Olisi mielenkiintoista nähdä mitä tapahtuisi jos minulla sitten olisi samankaltaiset sukujuuret omaava naisystävä; olisinko sitten todistanut kelpoisuuteni vai ajautunut liian kauas apajille. Luullakseni saisin kuitenkin enemmän kunnioitusta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.