No aloitus oli hieman provosoiva mutta haluaisin kysyä miehiltä seuraavaa asiaa:
Kuinka moni teistä jotka vihaatte entistä tyttöystäväänne / vaimoanne tai ette suostu olemaan hänen kanssaan ystäviä ( vaikka siihen hyvät mahdollisuudet olisikin ) itseasiassa ottaisitte tämän entisenne takaisin jos siihen tulisi mahdollisuus?
Nyt voitte vastata rehellisesti, ei pääse entinen kumppani kuulemaan ja ylpistymään :)
Eli kuinka monessa tapauksessa oikeasti vain vihaatte entistänne ja kuinka monessa tapauksessa on kysymys sittenkin siitä, että sattuu vain niin paljon?
Kuinka moni teistä jotka vihaatte entistä tyttöystäväänne / vaimoanne tai ette suostu olemaan hänen kanssaan ystäviä ( vaikka siihen hyvät mahdollisuudet olisikin ) itseasiassa ottaisitte tämän entisenne takaisin jos siihen tulisi mahdollisuus?
Nyt voitte vastata rehellisesti, ei pääse entinen kumppani kuulemaan ja ylpistymään :)
Eli kuinka monessa tapauksessa oikeasti vain vihaatte entistänne ja kuinka monessa tapauksessa on kysymys sittenkin siitä, että sattuu vain niin paljon?
Vastaukset 41
Vanhimmat
Siellä joku nyt elättelee toiveitaan, että mies sittenkin haluaisi takaisin vaikka on sanonut että suhde on nyt loppu. Jos mies sanoo, että ei halua olla ystävä tai että vihaa niin silloin se todennäköisesti tarkoittaa sitä. Ei mitään kätkettyjä viestejä tai piilomerkityksiä. Jos mies rakastaa niin sä kyllä huomaat sen = ei päästä sua menemään.
Itse asiassa en elättele toiveita muuta kuin ehkä siitä kaveruudesta.
Mies itse aluksi ei halunnut erota, halusi olla ystävää ja yhteyksissä mutta sitten yht'äkkiä ei haluakaan mitään kontaktia. Meissä ei kuulemma ole edes ainesta ystäviksi.
Miksi sitten muutaa mieltään yht'äkkiä. Yleensä haluan uskoa mitä ihmiset sanovat sinulle. Tämä kyseinen ihminen vain on itse lähettänyt niin epäselviä viestejä ja puhunut itsensä ristiin niin useasti, vaikea enää sanoa mitä hänen mielessään oikeasti liikkuu.
mutta ehkä tuo sinun vastauksesi on juuri se mikä hänen mielessään liikkuu. Eli kiitos vastauksesta! :)
En vihaa ketään exiäni mutta en ottais missää tapauksessa exiäni takas. Vaikka muutama exäni on halunnut alkaa olemaan. Muutamat exäni ovat olleet mustasukkaisia ja sellasen kanssa mä en seurustele mut en mä vihaa niitä. Ne vaan on sellaisia luonteeltaan.
Buhahhhaha kuka siivoojan kanssa olisi kaveri:D mene moppaa niitä työpaikkas lattioita siellä kylpylän hotelleja vaan ap :DDD Päivän paras asia minkä kuulin miesystävältäni:) ap siivooja nykyään :DD
Kirjoituksestasi kuultaa tyhmyytesi ja katkeruus ennenkaikkea. Oletko kuullut sellaista tarinaa että se parhaiten nauraa joka viimeksi nauraa ja kun toiselle kuoppaa kaivaa niin putoaa siihen monttuun itse. Että buaaah ???? vaan.
Olen lähemmäs 40 vuotias vanha akka. Minulla on takana muutama pitkä suhde, muutama jokunen puolen vuoden viritelmä, vain YHTÄ ex:ää vihaan kuin ruttoa.
Asuin kyseisen ex miehen kanssa avoliitossa pari vuotta, tuollaiset 10 vuotta sitten.
Kyseinen ihminen kuvottaa minua niin paljon etten osaa sitä edes pukea sanoiksi.
Koko suhteemme oli täysin sairas ja epänormaali, luojan kiitos että pääsin siitä hullusta eroon, ja melkein heti tapasin nykyisen aviomieheni, en voisi olla onnisempi!
Sen suhteen jälkeen opin tietämään omat rajani... kukaan ei enää henkisesti tai fyysisesti minuun koske, sen lisäksi että sain kuulla olevani kaikin puolin paska ihminen, huora jonka kanssa kukaan ei halua olla (tämän minulle kertoi kun jäi pettämisestä kiinni) ja turpaan tuli pari kertaa. Kaikki tulemiset ja menemiset kytättiin, ystäviin en saanut olla missään yhteydessä, työpaikkani pomotkin sai kuulla kunniansa miehen kerrottua erinäisiä "totuuksia", puhelimista ja sähköposteista lähtien kaikki vahdattiin, kaikki oli niin epäilyttävää. Viimein lähdin keskellä yötä talvella lopullisesti kävelemään kun tää sankari yritti heittää minut yläkerranrappuset ales, sillon vaan tuli kerta laakista mitta täyteen.
Ensin hän soitteli ja naureskeli minulle puhelimessa, mutta toisenlainen helvetti alkoi kun tajusi etten todellakaan enää ole tulossa takaisin, toisaalta, minua nauratti katsoa kun häntä raivostti niin paljon se ettei saanutkaan enää otetta minuun.
Onneksi ei edes tule sellasita tilaisuutta että toisiimme missään tapauksessa törmättäisiin, ihan varmasti oksentasin sen mätisäkin päälle! Niin monen monta kertaa näitten vuosien jälkeen olen miettinyt että mitä HITTOA minä oikein ajattelin kun siihen tyyppiin sekosin! Olisi pitänyt kuunnella ystäviä, jotka niin moni sanoi suoraan että ota ja kävele pois, tuossa tyypissä on jotain todella outoa. Ei hitto, siitä suhteesta vois kirjottaa vaikka kuinka paljon mitä kaikkea sairasta siinä oli. huh huh!!!
Huh, onneksi asiat ovat nyt HYVIN, ja minulla on mitä parhain mies, jonka kanssa tulee 9 vuotta tämän vuoden puolella täyteen ja ensi vuoden alusta 8 vuotta naimisissa!!!!
Se, että vihaa, tarkoittaa, että rakastaa vielä(kin). Rakkauden vastakohta ei ole viha ollenkaan, vaan välinpitämättömyys. Sellaisen kanssa, jota rakastaa, ei halua tai pysty olemaan vain kaveri, jos kaipaa tai toivoo vielä jotain muutakin.
Se on totta että rakkauden vastakohta on välinpitämättömyys, mutta kyllä sitä voi vihata rakastamatta!!!
nk. rakkaus voi ajan mittaan muuttua vihaksi, ihan omakohtaisestakin kokemuksesta.
Kukaan normaalijärkinen immeinen ei kanna vihantunteita kovin kauan muassaan. Ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että ne alkavat 'syödä' itseä, vaikuttaa omaan elämään sen tasapainoa heilutellen. Järkipäinen tyyppi käsittelee vihan loppuun, ajattelee asian valmiiksi ja sitten painaa sen sinne, minne se kuuluu, unhon suohon.
Ne muut kantavat vihaa vuosikausia, jopa kymmeniä, eivätkä ikinä keksi, mikä onkaan syy, kun alkaa kunto ja terveys pettää, paikat prakaamaan ja mieli mustumaan.
Tuo ei ole totta. Normaalius jopa edellyttää kykyä vihata silloin kun on syytä. Ei viha ole tunne, joka pitää vallassaan ja pilaa muun elämän - se tunne on katkeruus, joka pilaa elämän.
Vaikka vihaa jotain ihmistä, ei häntä kaiken aikaa muista eikä vihan tunnekaan ole esillä. Mutta se on siellä tarvittaessa. Viha puhdistaa ja parantaa, sen tehtävä on suojella ihmistä jota on kohdeltu väärin.
Mikä tahansa tunne voi olla hyvä renki mutta huono isäntä. Viha ei tee tässä poikkeusta. Olisi aika, että lakattaisiin "sorsimasta" toisia tunteita ja suosimasta toisia. Kaikkea ihminen tuntee kokonaisen elämän aikana.
Yeap. Se, mitä tunteita ja painolasteja ihminen muassaan läpi elämänsä kantaa, kertoo vain ja ainoastaan ihmisen järjen juoksun tasosta.
Olen täysin samaa mieltä! Jos vihaa = herättää vielä tunteita.
Ei se ole mikään painolasti. Paljon ennemmin ihanteeksi otettu pakkoanteeksianto on painolasti. Ei ole pakko antaa anteeksi vaikkapa raiskaajalleen, jos ei halua.
Vihan tehtävä on suojella ihmistä. Mutta jos viha alkaa hallita ihmistä, on kyse jostain muusta kuin vihasta itsestään. Esimerkiksi siitä, ettei ole päässyt ihmissuhteesta irti.
Ootko ikinä kuullut, että anteeksi annetaan enemmän oman itsen, oman selviytymisen, oman eteen päin menemisen, omien ajatusten tervehtymisen, jne ... takia kuin sen paholaisen tai vihulaisen, joka on satuttanut jotenkin ?
Viha ei suojele mitenkään, vaan syö ihmisen sisältöä, nakertaa tunnepuolta ahtaaksi ja katkeraksi. Negatiivispainotteisilla tunteilla ei pitkälle pötkitä.
Jos ei oikeasti ole rakastanut, ei voi olla vihaakaan, ei ainakaan voimakasta.
Vain ajatus onpa helpotus kun loppui.
Höpö-höpö, olet löpö. Suurestakin rakkauden tunteesta voi seurata pettymys, ja kun se on tarpeeksi iso, vihan ja muitten negatiivisten tunteitten loppuun saattaminen tuottaa helpotuksen. Se on luonnollista ja tarpeellista eteen päin päästäkseen.
Tuo kyökkypsykologien anteeksiantoteologia on oikeasti jopa vahingollista. Anteeksiannon teologia juontaa juurensa kristinuskosta, joka ei muuten ole ollut mitenkään poikkeuksellisen rauhanomainen uskonto.
Tuskin kukaan on sitä mieltä, että Jammu-sedälle tulee antaa anteeksi, edes nyt kun se on kuollut.
Yhteisön "lupa" vihata jotakuta on uhrille parantava tieto. Kuten aiemmin sanoin, vihan ei tarvitse hallita ihmistä, mutta ihmisellä tulee olla oma ja miksei muidenkin hyväksyntä tunteilleen.
Nykyään myös mielenterveystyön ammattilaiset puhuvat siitä, että anteeksianto ei ole mikään välttämättömyys. Koulukiusatun ei ole mitenkään tarpeellista antaa anteeksi kiusaajilleen. Viha vain työnnetään syrjään eikä sille anneta valtaa, loukkaus unohtuu ja tuska hellittää. Mennään elämässä eteenpäin. Tuo kaikki ei tarkoita anteeksiantoa.
Anteeksi voi antaa oikeastaan vain hetkessä. Minulla ei esimerkiksi ole mitään mandaattia antaa enää anteeksi, jos joku olisi kohdellut minua lapsena kaltoin. En ole enää se lapsi, en sama ihminen. Minulla ei olisi oikeutta antaa lapsen puolesta anteeksi.
Väännetäänkö rautalangasta: anteeksi voi antaa omassa mielessään, eli käyttää järkeä ja edes koettaa tajuta, miksi joku tekee tai toimii niin kuin tekee ja toimii. Ei tarvitse käydä pyytämässä ja anomassa polvillaan yhdeltäkään jammulta. Eikä asialla ole mitään tekemistä uskonnon kanssa. Ota käyttään yksinkertainen, rehellinen järki ja äly - ja sitten vielä vähän ymmärrystä ja lämpöä sydämestä. Jos on. Eteenpäin ei pääse ilman ymmärtämistä. Sori.
Niin, omassa mielessään jokainen SAA tehdä mitä haluaa: antaa anteeksi tai olla antamatta. Ei ihminen myrkyty eikä viha syö sisältä päin, vaikka ei antaisi anteeksi.
Omassa mielessä tehdyistä anteeksiannoista ja -pyynnöistä ei ole muilla tietoa, joten kannattaisi puhua henkilön ajattelutavasta ja asennoitumisesta, eikä antamisesta ja saamisesta, jotka liittyvät ihmisten välisiin suhteisiin.
Tunteiden tukahduttaminen on se, mistä puhutaan. Kristinuskon väärinymmärtäminen - joko tahallaan tai hyvää tarkoittaen - negatiivisia tunteita ei saa olla ja on käyttäydyttävä hyvin.
Oikein sadistinen mies voi jopa edellyttää alituista tunteiden kieltämistä, nähdäkseen miten toinen reagoi. Sitten muistat että ihmisille on aina näytettävä ystävälliseltä.
Pahaa sisua ei saa ihmisestä pois.
Joka ei pääse exästään yli, jauhaakin itse asiassa jotain muuta.
Miksihän tämä viesti on saanut miinusta :D Miehenä voin sanoa että täysin totta. En siedä entistäni silmissäni varsinkaan kun tämä on uuden miehensä kanssa. Johtuen siitä että haluaisin hänet niin kovasti takaisin. Ja tutuille sekä uudelle muijalle toitotan kuinka en ikinä haluais exää takasin! Vaikea myöntää jopa itselle, että tuli mokattua.
En ymmärtänyt mitä tarkoitat kristinuskon väärinymmärtämisellä? Itse mainitsin asiasta, koska anteeksiannon teologia (ja myös kyökkipsykologia) ovat mielenkiintoisia asioita pohdittavaksi kenelle vaan. Tuntuu, että anteeksianto sekoitetaan siihen, että tekee itsensä kanssa rauhan ja pääsee asiasta yli, tai siihen, että ei ole enää negatiivisten tunteidensa vallassa.
Anteeksianto on kuitenkin ihan eri sana ja sen sisältöä olisi hyvä miettiä tarkkaan, kun sitä käyttää.
Itse uskon, että on anteeksiannon vaatimus (jonka juuri kristinusko implisiittisesti sisältää), on väärinkohdellulle vahingollinen ja kohtuuton sellaisenaan. Sinänsä jos anteeksianto aikanaan tulee spontaanisti sisältäpäin, se on varmasti parantava kokemus. Anteeksianto syntyy itsestään jos syntyy, ja jota siksi ei koskaan pitäisi vaatia tai olettaa. Se voi syntyä vain, jos on lupa vihata. Omien tunteiden, itsensä, hyväksyntä on siis ensisijaista.
Vaikka lestadiolaisen Maijan tarina, hän jopa takasi raiskaajansa lainan kun ehkä itsekin pelästyi kielteisiä tunteitaan.
Ehkä Jumalakin olisi antanut tämänkaltaisen vastauksen - on parempi pysyä erossa heistä?
Raamatussa kehoitetaan antamaan sydämestään anteeksi.
Kun vastapuoli ei lakkaa ollenkaan on kyse jostain muusta.
Rakkausuhde on tietty eri asia.
Ihan oikein ajateltu, vain omasta vapaasta tahdostaan.
Rehellisyys - puhukaa totta rakkaudestakin.
Ihminen voi vihata ihmisiä, jotka kohtelevat häntä kaltoin, väärin, epäoikeudenmukaisesti. Tai vihata ihmisiä, joilla on vääränlaiset arvot tai pullistelevat narsismissaan ja ylimielisyydessään. Ei siihen aina rakkautta tarvita.
No joo mutta käsitin näin että kun kovasti rakastaa myös vihaakin. Hyvä on myönnän en ole ikinä ollut rakastunut kun soisin hyvää exälleni.
Intohimoinen rakkaus on pelottavaa.
Tällä palstalla käsitellään sanaa viha" jota käytetään yleisesti kun jokin pari sude on karikolle kolahtanut mutta sana viha on minusta väärä termi vaikka sanotaan viha ja rakkaus on lähellä toisiaan epäilen sitä asiaa. Käänän asian näin jos on lapsia vihaatko niitä olit sitten mies tai nainen voisitko niin tehdä lapsellesi?Eli viha sana on mielestäni väärä jos miettii Jos on rakastanut toista ei rakkaus ole mikään vihan rakentaja ei alussa ei lopussa on muista asioista kysymys kun tunne maimassa liikutaan ja kaikki on yksilö asioita. Silloin kun parisude alkaa raapia pojaa jokin sisäinen epäonnistumisen tunne lähtee käyntiin on itse syytöksiä jotka voi kestää vuosia mutta kun aikanaa tuulet tyyntyy ja kysyn vihasitko häntä vastaus on Ei. Tämä koko katkera prosessi käsittää monta elementtiä ihminen itse käsittää monesti viha on sama kuin katkeruus se on aina mukana koska liikutaan tunne elämässä syvillä vesillä joita ei tunneta. Väitän viha ei voi muuttua rakkaudeksi eikä rakkaus vihaksi on kysymys aivan muista asioista rakkauden tunne mailma liikuu mijoonista säikeistä jotta se toimii sitä ei voi oppia se on elettävä mutta todeliseen rakkauteen ei kuulu viha ei alussa ei lopussa.
Nojaa pettäjiä vihaa ihan oikeasti, koska ne pääsivät satuttamaan heikolla hetkellä.
Ei siinä mitään rakkautta ole taustalla tai sen kummempaa. Saivat vaan kokemaan arvottomaksi ja kertakäyttöiseksi.... siitä se viha tulee.
Sama varmaan näissä naisissa/miehissä, jotka on vienyt toisen rahat, pilannut työurat jne jne. On sitä muitakin syitä vihata, kuin rakkaus.
Eikö jokainen ihminen ole ITSE vastuussa rahoistaan ja työuristaan. Kuulostaa huonolta tekosyyltä pistää piloille menneet urat ja mahdollisuudet jonkun toisen syyksi.
Voi kuule, et ole tainnut koskaan seurustella patologisen valehtelijan, manipuloijan tai psyykkisesti häiriintyneen ihmisen kanssa.
Sellaiseen ansaan jos vahingossa eksyy, niin kyllä ne onnistuu sun pankkikortin numerot ja henkilötunnukset varastamaan ja tekee elämästäs helvetin, jos niin päättävät.
Miten ihmeessä sellaiset tiedot varastetaan, jotka ovat vain sinun - päässäsi? Ko. tiedot ovat sellaisia, joihin muilla ei ole asiaa, syy on omasi, jos pidät ne esillä ja saatavilla tai jopa kerrot hyväuskoisuudessasi.
Hehheh.. Oletko vähän katkera? Päästä irti, hyvä ihminen.
Hetkinen, kyllä nuo tiedot ovat muuallakin kuin ihmisen päässä tai äidinmaidossa.
No totta kai ne täytyy jossain lokerossa pitää, jotta voi tarkistaa, jos unho vie. Mutta ne ovat tietoja, joita ei tarvitse levitellä muille, ei edes sille ns. rakkaalle, joka sitten 'rakastaa' niiin perusteellisesti, että putsaa putipuhtaaksi.
En ikinä voisi olla jos kerran on erottu.
Totuuden kertominen vapauttaa ihmeellisellä tavalla, puhut hyvää ja hiukan pahaakin.
Sinällään hieno asia, jos voi olla ystävällisissä väleissä, kuitenkin se on jotain oman fiksuuden korostamista, minkätähden näin pitää tehdä?
Kunnioitin exää mm siitä syystä, ettei hän pyrkinyt väkivalloin olemaan tekemisissä.
Avioero voi olla helpotus, sanoin ääneen enkä kadu.
En vihaa eksiäni enkä ketään muutakaan. Miksi kantaa itsessään sellaista energiasyöppyä mikä pahoittaa mielen. Vanhat jutut on vanhoja juttuja- eikä minulla ole pahaa sanottavaa kenestäkään exästäni vaikka en yhtään takaisin haluaisikaan. Katse eteenpäin!
En vihaa, enkä ottaisi takaisin, mutta kyllä kuulumisia olisi mukava vaihtaa esim.
Kerran kuussa sähköpostin välityksellä.
Tämä toinen osapuoli ei halua pitää yhteyttä, en tiedä onko kyse vihasta,
kysyin, mutta en saanu vastausta.
En oikeastaan vihaa vaikka onhan tässä monenlaista tunnetta tullut tutuksi taas eli yllättävän paljon on sattunut vaikka tavallaan sovussa erottiin, ystäviä ollaan edelleenkin tai ainakin näytellään sitä. Minulla oikeastaan pienoinen katkeruus tuli siitä kun kuulin exällä olevan jo uuden, ennen sitä olisi voinut ottaa takaisin ilman selittelyjä mutta nyt kun on saastuttanut itsensä tuolla uudella en mistään hinnasta ottaisi takaisin. Odotan sitä päivää kun ex ryömii vinkumaan paluuta yhteen, voin sitten hymyillen lähettää koko paketin takaisin laastarimiehelle, pitäköön.
Miksiköhän kaikki jätetyt aina, toistan aina kuvittelevat tuon tilanteen, että kun tulee se päivä, että ex ryömii takaisin, niin pääsen kostamaan? Mitä hyötyy ruokkia omaa mielikuvitustaan ja omaa katkeruuttaan tollasilla kuvitelmilla. Ja mitä sitten tapahtuu, jos tää ex ei sitten ryömikkään takaisin. Pilaako jätetty koko elämänsä vaan odottaakseen tätä kostotoimenpidettä?
Ja jätetylle miehelle vielä, ei se aina ole laastarisuhde jos vaimo/tyttöystävä uuden löytää. Tämäkin on ihmellinen nykyajan omanarvon kohottajasana. Uskokaa nyt jätetyt, teidät on jätetty syystä jonka te ja partnerinne tiedätte, ei ketään siksi että sattuisi olemaan ihana, täydellinen kumppani. Myöntäkää tappionne ja jatkakaa elämäänne.
Itsesuojemekanismihan se tavallaan varmasti on mutta mitä sitten? Auttaa kummasti jaksamaan kun tietää että omat asiat ovat paremmin sanotaanko vaikka parin vuoden päästä ja exällä jolla nyt on niin ihanaa saattaa totuus iskeä korvalliselle jossain vaiheessa. Jätetty nimenomaan ei pilaa elämäänsä vaan pyrkii parantamaan sitä ja varmaan se kostokin matkan varrella unohtuu mutta eikö sitä muka saisi olla vähän katkera kun ihminen johon luotit ja jonka kanssa olit valmis tulevaisuutesi jakamaan haluaakin päättää toisin?
On se ainakin hyvin usein jos se uusi suhde alkaa hyvin pian eron jälkeen on siinä uuden lohdun ja turvan haun elementit olemassa. Tappiota ei myönnetä, ollaan vaan iloisia kun viimeinkin päästään itse etsimään parempi partneri.
Jätetty mies tiivisti asian aika hyvin.Kyllähän se vähän katkeroittaa kun toinen päättääkin toisin ja etenkin kun on uus valmiina tai vaikkapa uusvanha niinku ex vaikkapa.
Mieheni on luopua minua ja lapsia varten menneisyyden 8 kuukautta nyt, ja kieltäytyvät tulla takaisin, koska hän oli hallussaan päälle nainen, jonka hän juuri tavannut, siitä, itseni ja lapset ovat kärsineet, ja se on ollut kantapään taistelu, mutta päätän tehdä kaikin keinoin varmistamaan, että perheeni tulevat yhdessä kuin se käyttää, sitten menin online sinne huomasin niin monta hyvää puhua tästä loitsu pyörän joiden sähköpostiosoite on [email protected] joten jouduin häneen yhteyttä ja vain 2 päivää kuten hän on luvannut, mieheni tuli kotiin ja hänen käytöksensä oli takaisin miehen menin naimisiin to.I cant kiittää loitsu pyörän tarpeeksi mitä hän teki minulle, olen niin kiitollinen. En edes puhunut loitsu pyörän puhelimitse, vahvistaa hänen olemassaoloaan. Hänen sähköposti taas on: [email protected]