Nykyään puhutaan paljon siitä miten terveydentilan parantamiseksi kannattaa liikkua. Mutta ei puhuta siitä että missä kulkee terveellliset rajat. Ihminen ja sen fysiikka toimii aika paljon samalla tavalla mitä toisen ihmisen, mutta ratkaisevin tekijä on geenit, ja sairaudet. Ei voi verrata toisten kanssa samoja liikunta tapoja, ei aina.
Ihmiselle riittää monipuolinen liikunta, ja sitä ei tarvitse olla liikaa, eikä pidäkkään. Päivittäin sykettä reippaasti nostattava liikunta 20-30min riittää reipasta, sutkot raskata rasitusta. Pyöräily, hölkkäys on hyvä. Lihaskunto harjoitteet 2x viikossa.
Ylikuntoon meneminen liiallisesta rasituksesta voi olla vaarallistakin, ja onkin. Ihminen ei ole kone, eli sitä ei saa rasittaa liikaa. Sopiva ja monipuolinen liikunta, olkoot raskas työ tai urheilu kattaa hyvät antimet pöytään, mutta pahan osuus on se että unohdetaan lepopäivät, sekä järki urheilussa. Kun ihminen pistetään taistelemaan aikaa vastaan, tulee siitä äkkiä kone. Ei ihmisen elimistö, / elimet ole luotu toimimaan turbo vauhdilla, ei ainakaan liian usein.
Kyn liikkuu ja kuntoilee monipuolisesti, ja säännöllisesti ei liikaa kerralla on just hyvä. Nykyään urheilu on mennyt entistä kovemmaksi. Siksi jalkapalloilijoita, jääkiekkoilijoita, voiman nostajia ja suunnistajia kuoleee usein, kun sydän pettää.
Sydän on lihas jota pitää vahvistaa, mutta se ei kestä älyttömiä.
Oma liikuna viikkoon on noin 60km pyöräilyä. pari km hölkkiä, 3x viikossa lihaskuntoa ( koko kroppa käyn läpi viikossa) kotona, ja kuntolaitteilla ulkona.
Ihmiselle riittää monipuolinen liikunta, ja sitä ei tarvitse olla liikaa, eikä pidäkkään. Päivittäin sykettä reippaasti nostattava liikunta 20-30min riittää reipasta, sutkot raskata rasitusta. Pyöräily, hölkkäys on hyvä. Lihaskunto harjoitteet 2x viikossa.
Ylikuntoon meneminen liiallisesta rasituksesta voi olla vaarallistakin, ja onkin. Ihminen ei ole kone, eli sitä ei saa rasittaa liikaa. Sopiva ja monipuolinen liikunta, olkoot raskas työ tai urheilu kattaa hyvät antimet pöytään, mutta pahan osuus on se että unohdetaan lepopäivät, sekä järki urheilussa. Kun ihminen pistetään taistelemaan aikaa vastaan, tulee siitä äkkiä kone. Ei ihmisen elimistö, / elimet ole luotu toimimaan turbo vauhdilla, ei ainakaan liian usein.
Kyn liikkuu ja kuntoilee monipuolisesti, ja säännöllisesti ei liikaa kerralla on just hyvä. Nykyään urheilu on mennyt entistä kovemmaksi. Siksi jalkapalloilijoita, jääkiekkoilijoita, voiman nostajia ja suunnistajia kuoleee usein, kun sydän pettää.
Sydän on lihas jota pitää vahvistaa, mutta se ei kestä älyttömiä.
Oma liikuna viikkoon on noin 60km pyöräilyä. pari km hölkkiä, 3x viikossa lihaskuntoa ( koko kroppa käyn läpi viikossa) kotona, ja kuntolaitteilla ulkona.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllä mä näkisin ettei peruskuntoilijan kannata juosta todellakaan joka päivä. Kyllä se on sopiva jos jokatoinen päivä juoksee. Täten viikkoon tulee keskimäärin 4 juoksupäivää joka on kyllä riittävä. Kyllä sen huomaa että jos ei ehdi palautumaan, jaloissa on joka paikka kipeä ja jalat pettävät väsymyksestä suurinpiirtein alta kun menee rappusia alas.
Jos harrastaa muutakin kuin juoksua, mikä olisi suotavaa, tuo joka toinen päivä voi mennä yli. Tosin oleelista on kuunnella mitä kroppa yrittää kertoa ja levätä kun on tarpeen eikä vasta suuniteltuna lepopäivänä. Jos ei osaa kehoaan kuunnella, niin ottaa käyttöön ppt:n tai vastaavan systeemin. Sieltä näkee jo ennen kun kroppa pakottaa lepoon, että voisi olla viisaampi pari kevyempää treeniä suunitellun mk-treenin sijasta...
Kyllähän sohvalta nouseminenkin rasittaa jos on huonossa kunnossa. Ihmisen on aikoinaan pelastanut se, että ihminen on osannut juosta pitkiä matkoja. Ihminen on luotu juoksemaan ja kävelemään. Itse kyllästyin pitkään työmatkaan ja autossa istumiseen. Kouluttauduin urheiluhierojaksi. Myin auton pois. Se tietysti helpottaa mutta myös koukuttaa käyttämään kilometrinkin matkat. Juoksen nykyään kaikki matkat töihin ym. Kestävyys kasvaa huimasti. Kunhan ei juokse liian kovaa. Kilometrejä kertyy huomaamatta eikä tuollainen 100 km viikossa mitä kilpajuoksijatkin nykyään pitävät jonakin määränä ole mitään. Aion osallistua 24 tunnin juoksuun. Siihen täytyy tehdä myös yön yli tapahtuvia harjoituksia että tottuu väsymykseen. Tuskin maltan odottaa. Nautin siitä että olen hyvässä kunnossa ja juosta mummolaan minne on 50km matkaa.
Noniinno. Ihmisen kroppahan on kyllä tehty kestämään suurempaa rasitusta kuin mitä joku keskiverto konttorirotta sitä kurittaa. Ongelmanahan on enemmänkin se, että rasitusta on liian vähän ja esim. istutaan ihan liikaa, johon kroppa sopeutuu huonosti.
Toistaalta ihmiskroppa ei alunperin joutunutkaan kestämään mitään 100 vuotta, kun keskimääräinen elinikä oli alle 40v.