miehet. mikä on suhtautumisenne yksin huoltajiin. haluaisin mielipiteitä.
jäin jokin aika sitte leskeksi ja minulla on kaksi lasta.
tällä hetkellä tuntuu siltä että en ikinä voi alkaa uuteen suhteeseen, koska tuntuu ettei kukaan voi rakastaa lapsiani niikuin oma isä rakasti.
kertokaa mielipiteitä tai faktoja asiasta.
jäin jokin aika sitte leskeksi ja minulla on kaksi lasta.
tällä hetkellä tuntuu siltä että en ikinä voi alkaa uuteen suhteeseen, koska tuntuu ettei kukaan voi rakastaa lapsiani niikuin oma isä rakasti.
kertokaa mielipiteitä tai faktoja asiasta.
Vastaukset 10
Vanhimmat
ainakaan mulle oo este,jos toisella lapsia.
tuohan oli lohduttavaa kuulla.
että lapset on monellekaan este. Kaikki eivät kuitenkaan ole lapsirakkaita. Mutta etköhän uuden kumppanin löydä aikanaan, joka lapsista(si) pitää sydämestään. Mutta kuvittelisin, että ei kannata hakea "uutta isää" lapsille heti. Silloin moni ehdokas juoksee karkuun ja lujaa;) Tällaisen käsityksen ovat antaneet yh-äitikaverit minulle.
Yksinhuoltaja ja leski eivät ole mielestäni sama asia, vaikka kuvaan kuuluisikin lapsia.
En ole koskaan seurustellut leskeksi jääneen kanssa, mutta yksinhuoltajista on kokemusta ja voisin kuvitella kokemani perusteella, että leski lasten kera olisi parempi vaihtoehto. Ystäväpiiriini - tai tämä nyt on paremminkin kaveri - kuuluu yksi ikäiseni aikanaan nuorena leskeksi jäänyt nainen ja olen nähnyt hänen edesottamuksiaan. Paljon tasapainoisempi ihminen kuin eronneet exiensä kanssa taistelevat yh:t. Yhden tuntemansa ihmisen perusteella nyt ei voi kummoisia yleistyksiä tehdä, mutta voinhan kertoa kokemastani ja sen mukaan luomistani mielipiteistä.
"Jonkin aikaa" on kovin epätäsmällinen ajan ilmaus. Siitä ei voi päätellä oikein mitään siitä, missä vaiheessa surutyösi on. Jos sinusta nyt tuntuu siltä, että et voi alkaa uuteen suhteeseen, älä sitten ala.
Olet varmasti oikeassa siinä, että kukaan muu ei voi rakastaa lapsia samoin kuin heidän oikea isänsä. Voit kuitenkin löytää miehen, joka rakastaa lapsiasi kuin omiaan. Omalla tavallaan.
Se on sitten toinen pulma, mistä löytää mies, jonka kanssa synkaa. Sinulla on ilmeisesti takana hyvä suhde ja siinä on omat mutkansa matkassa, että osaa kohdalle joku toinenkin, jonka kanssa yhdessäolo tuntuu hyvältä. Meitä ihmisiä on niin moneksi ja sinä olet jo kerran onnistunut löytämään "sen oikean". Monet eivät onnistu kertaakaan.
Rohkaisevaa - eikö olekin? ;p)
Hiljaa hyvä tulee. Minä olen eronnut viisi vuotta sitten ja ensialun vimmatun etsikkokauden jälkeen on ollut hieman hiljaisempaa. Onneksi. Tässä voisi vaikka vähierin alkaa katsella ympärilleen ihan aikuisten vakavasti, kun on jo oppinut elämään sovussa itsensä kanssa :)
no mulla kuoli mies noin 2kuukautta sitten. vähän hävettää myöntääkkin kun kyselen tämmöisiä ja siitä on niin vähän aikaa, mutta sitä pyörii kaikenlaisia ajatuksia mielessä ja pitää yrittää saada niihin vastauksia.
en todellakaan ole vielä valmis uuteen suhteeseen.
niin kai sitä sitten on valmis kun on oppinut elämään itsensä ja tämän tilanteen kanssa.
toi olikin muuten tosi rohkaisevaa,"että leski lasten kans olisi parempi vaihtoehto".
Ei kysyvä tieltä eksy...
Suuressa elämänmuutoksessa tulee paljon kysymyksiä. Siinä ei ole mitään häpeämistä, että kysyy. Siinä voi olla katumista, että ei tullut kysytyksi. Ihmisen mieli on niin pieni ympyrä, että se tarvitsee tuuletusta toisten näkökulmilla ja mielipiteillä. Muuten jää pyörimään omien ajatustensa umpikujaan ja se ei johda mihinkään.
En tiedä, mitä muut loogiset miehet ajattelevat, mutta minun miehenlogiikan mukaan leski lasten kera on parempi vaihtoehto siksi, että siinä ei ole keskeneräistä parisuhdetta sekaamassa asioita, vaan on todellinen "aletaan puhtaalta pöydältä alusta kaikki" -tilanne. Eronnut joutuu yhteisten lasten vuoksi aina riippumaan entisessä elämässään enempi tai vähempi ja se on rasite sekä itselle että mahdolliselle uudelle kumppanille. Olet ehkä lukenut näiltäkin foorumeilta, mitä perhehelvettiä siitä voi seurata, kun exät säheltävät seassa manipuloimassa lapsia ja xxxtuilemassa uusille kumppaneille. Jo vuosia taapäin olen minäkin joutunut kerran heittämään ulos kodistani silloisen tyttöystäväni exän, joka sai päähänsä tulla tänne äksieraamaan. Erittäin epämiellyttävä tilanne :(
Kaksi kuukautta on lyhyt aika. Sitä ei kukaan voi ennustaa, koska olet "oppinut elämään itsensä ja tämän tilanteen kanssa." Sen voi vain aika näyttää. Sanoisin, että nyt sinulle on tärkeintä elää päivästä huomiseen ja uskaltaa tuntea koko se tunteiden myllerrys, joka sinussa on ja viedä kaiken sen keskellä arkiset asiat eteenpäin, vaikka kuinka raskaalta tuntuisi. Ystävän neuvo kokemuksella: itse lipsahdin arjesta silkkaan suruun ja masikseen eron jälkeen ja rästiin jääneet jutut olivat yhtä pirua selvittää - älä sinä lankea samaan ansaan.
kiitos vastauksestasi. yritän olla lankeamatta masennukseen, mutta melkoista taistelua se väliin on. väliin jää asioita hoitamatta ja se tosiaankin on pirullista selvittää niitä sitten kun niitä on kasapäin.
lapset on kuitnkin se suurin voimavara joka vie eteenpäin.
ne pitää sen verran liikkeessä ettei aina kerkeä vaipua synkkyyteen.
Kokemuksesta voin sinulle sanoa, että kyllä voi rakastaa ja vielä ihan kun omia lapsia.
Ei isäksi isän tilalle, mutta hyväksi miehen malliksi..
Jos tilannettasi tarkastellaan realistisesti eikä ruusunpunaisten lasien läpi, niin mutkia tulee matkaan aika paljon. Miehiä ei kovin pitkät parisuhteet välttämättä hirveästi kiinnosta. Myöskään lapsista ei kovin moni mies kauheasti pidä. Ei ainakaan enempää kuin naisesta. Sitten jos nainen on synnyttänyt, niin se jättää naiseen jälkensä. Vielä pitäisi päihittää muut naisehdokkaat kovassa kilpailussa, joten tässäpä näitä faktoja. Niitähän tuossa kyselit. Ei millään pahalla.
Itse jäin leskeksi kolmekymppisenä yhden lapsen kanssa.
Viiteen vuoteen ei naiset isommin kiinnostanut. En tiedä oliko suruaikaa vai mitä mutta ei vain kiinnostanut pitemmät suhteet. Siinä ajassa lapsi kasvoi teini-ikään.
Tapasin naisen jonka kanssa olen nyt ollut 8 vuotta ja aion olla vastakin. Hän ja lapseni pitivät heti toisistaan ja pitävät edelleen.
Elämä jatkuu, niin tämä homma menee.