Hei!
Ihmettelen kovasti mieheni käytöstä. Olemme olleet yhdessä kolmisen vuotta, ja hän tuntuu nykyään ottavan mut kovasti itsestäänselvyytenä. Ei kohtele huonosto eikä mitään sellaista, mutta jotenkin on etäinen.
Esimerkkinä voisin mainita, että hän ei tunnu kuuntelevan mua ollenkaan jos puhun asioista jotka ei suoranaisesti liity häneen. Tällaisia ovat esimerkiksi mun päivän kuulumiset ja pohdinnat vaikka jostain mua kiinnostavasta uutisesta (meitä kiinnostaa aivan erilaiset aiheet, joten jos puhun vaikka jostain Lähi-idän kriisiasiasta, niin ei lotkauta korvaansa). Mä kyllä kuuntelen häntä sillä olen vakaasti sitä mieltä, että hyvässä parisuhteessa pitää olla avoin silloin kun toinen haluaa puhua.
Samaan sarjaan lukeutuu esimerkiksi sellaiset asiat, että jos vaikka laitan miehelle sähköpostiin linkin vaikka johonkin juttuun tai videoon mikä on mun mielestä hauska/ajatuksia herättävä/muuten vaan katsomisen arvoinen, niin hän ei edes kohteliaisuudesta niitä voi katsoa. Kun kysyn myöhemmin että katsoiko, niin joo, avasi linkin mutta ei katsonut. Ei siis jaksa panostaa ollenkaan.
Mitään romanttista hän ei myöskään järjestä. Käymme n. kerran kuussa tai parissa "treffeillä", mutta mun aloitteesta.
Onko tämä tämmöinen normaalia? Mies on hyvä ja rakas, mutta välillä kyllä ärsyttää toi etäisyys ja se, että ei voi kuunnella tai edes yrittää kiinnostua mun jutuista. Tiedän että on työstressiä ja muuta, mutta kyllä mullakin on ja silti jaksan edelleen aktiivisesti osoittaa että mua kiinnostaa ja haluan tehdä töitä tän suhteen eteen.
Ihmettelen kovasti mieheni käytöstä. Olemme olleet yhdessä kolmisen vuotta, ja hän tuntuu nykyään ottavan mut kovasti itsestäänselvyytenä. Ei kohtele huonosto eikä mitään sellaista, mutta jotenkin on etäinen.
Esimerkkinä voisin mainita, että hän ei tunnu kuuntelevan mua ollenkaan jos puhun asioista jotka ei suoranaisesti liity häneen. Tällaisia ovat esimerkiksi mun päivän kuulumiset ja pohdinnat vaikka jostain mua kiinnostavasta uutisesta (meitä kiinnostaa aivan erilaiset aiheet, joten jos puhun vaikka jostain Lähi-idän kriisiasiasta, niin ei lotkauta korvaansa). Mä kyllä kuuntelen häntä sillä olen vakaasti sitä mieltä, että hyvässä parisuhteessa pitää olla avoin silloin kun toinen haluaa puhua.
Samaan sarjaan lukeutuu esimerkiksi sellaiset asiat, että jos vaikka laitan miehelle sähköpostiin linkin vaikka johonkin juttuun tai videoon mikä on mun mielestä hauska/ajatuksia herättävä/muuten vaan katsomisen arvoinen, niin hän ei edes kohteliaisuudesta niitä voi katsoa. Kun kysyn myöhemmin että katsoiko, niin joo, avasi linkin mutta ei katsonut. Ei siis jaksa panostaa ollenkaan.
Mitään romanttista hän ei myöskään järjestä. Käymme n. kerran kuussa tai parissa "treffeillä", mutta mun aloitteesta.
Onko tämä tämmöinen normaalia? Mies on hyvä ja rakas, mutta välillä kyllä ärsyttää toi etäisyys ja se, että ei voi kuunnella tai edes yrittää kiinnostua mun jutuista. Tiedän että on työstressiä ja muuta, mutta kyllä mullakin on ja silti jaksan edelleen aktiivisesti osoittaa että mua kiinnostaa ja haluan tehdä töitä tän suhteen eteen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mulle toi kuulostaa normaalilta "lamalta". Eli siis että joskus tulee alamäkiä suhteessa - mutta se ei meinaa mitään sen enempää.
Veikkaan että miehesi on stressaantunut töistä, kuten itsekin sanoit, tai sitten tää alkanut syksy vain väsyttää. Se on ihan normaalia.
Kuule, ei auta muu, kuin puhua hänen kanssaan asiasta. Kysy, painaako hänen mieltään jokin. Jutelkaa. Sano, että olet huomaavinasi hänessä tällaisen muutoksen.
Mutta musta tuntuu, että vähän ylireagoit.
Ja tollaset s-postilinkit... Hei c'mon. :D Miehet on miehiä. Ei ne tajua. Ei toi oo mitään sen vakavempaa. Juttelette vaan asiasta kunnolla, ei me täällä ostata sua auttaa. Sun pitää kysyä mieheltäs.
Kysytty on, vastaus oli stressi ja "yleinen kiinnostuksen puute koskien ihan kaikkea". Siksipä täällä kyselen. Ehkä huolestuisin jos saisin vastauksia tyyliin "kun mies rupeaa tuollaiseksi, on ero 100 % varma" :)
En siis ihan hirveän huolissani ole, mutta harmittaa.
Entäpä js on kumppani joka ei kiinnostu muuta kun omista jutuistaan, eikä puhu eikä vastaa mihinkään kuin selän käännöllä ja jollain "en tiä"; "niin joo"-lauseilla. Ei oikeen asiat mee eteenpäin jos toinen ei yhtään tule vastaan. Pariterapian ohjeet "jutelkaa kevyesti ja menkää vaik kävelylle" ovat aikas naurettavia, jos toinen ei halua liikkua, ei jutella kevyesti ei syvemmin eikä mitään. Silti haluaa jatkaa. Aikas ihmeellistä. Kyllä kumppanilta tollasen simpukan kanssa yrittämisen innot lähtee jossai vaiheessa.
Masennus, stressi? Mun suhteessa on ollut tota puolin ja toisin välillä. En itekään saa aina sanottua, mikä oikeasti painaa, mies vielä vähemmän. Hyvä olis jos saatas. Paremmin kyllä nyt, kun ollaan pitempään oltu yhessä. Rahahuolet, terveyshuolet ym voi olla sellasia, ettei heti halua huolestuttaa tai kehtaa sanoa. Miehillä ehkä enemmän semmonen yksin pärjäämisen paine, ettei ne saa sanottua, ettei tahdo jaksaa töissä tai on paha olla.
Ei toi musta välttämättä esim eroa enteile. Onko mies väsyneempi, onko sun seurassa kuitenkin suunnilleen yhtä paljon kuin ennen, onko muillakin elämän osa-alueilla passiivisuutta, ei jaksa lähteä minnekään, vaikka joku pyytää, harrastukset ennallaan vai jääny? Sun pitäs saada jotenkin ongittua painostamatta asioita esiin, kun jos häntä vaivaa joku juttu, vois olla helpotus kummallekin, jos se tulis puheeksi. Ja jotenkin sillei, että hänen väsymykselle/masennukselle, jos sitä on, ois tilaa ja lupa. Ei kai toi sit selviä, kun puhumalla, että mikä on.
Stressiä tosiaan miehellä on, mutta tilanne on jatkunut jo tosi pitkään. Siksi alkaa hermostuttaa. Tuntuu ettei hän oikein iloitse mistään aidosti, paitsi autoistaan ja veneistään... Tietenkin kaikilla saa ja pitää olla harrastuksensa, mutta tyttöystävänkin pitäisi olla tärkeä ilon, kiinnostuksen ja tyytyväisyyden lähde!
No pitäis tietysti.. Oisko jotain sit vialla kuitenkin.. Ota asia puheeksi jotenkin, mitä hän aikoo, mitä toivoo tulevaisuudelta jne.
Meillä nää on aika lyhyitä pätkiä nää etäiseltä tuntumiset puolin ja toisin, päiviä, ehkä viikko, kaks korkeintaan.
Jos sulla on outo olo ja oot tyytymätön, niin oishan asian hyvä selvitä.
Meillä on aika erilaiset kiinnostuksen kohteet, mut kuunnellaan kyllä kumpikin toisen juttuja ja kuitenkin puolin ja toisin saadaan ajattelemista toistemme näkemyksistä. Että aattelisin et jos tykkää toisesta, ois kiinnostunu hänen maailmastaan jollain tapaa. Onko sulla sit puolestas halua sukeltaa puolisos maailmaan? Vai hänkö vaan ei tuu sun maailmaan?
Minusta vaikuttaa siltä, että sinä olet luonut tietyn mielikuvan itsellesi millainen suhteen pitää olla mutta mies taas hakee toisenlaista suhdetta. Sinä haluaisit jakamista ja puhumista, hän taas kokee parisuhteen paikaksi jossa kerätään voimia jotta jaksaa puhua ja touhuta sen ulkopuolella.
Hyvin harva mies kolmen vuoden jälkeen järkkäilee romanttisia yllätyksiä tai treffejä tai jaksaa olla aktiivisesti kiinnostunut kumppanin asioista. Tuo on sitä arkea, joka jokaisessa parisuhteessa joskus tulee vastaan.
Aika välinpitämätön sua kohtaan. Se on varmaan arki koittanut teille ja alkuhuuma on mennyt. Onkohan jo kyllästynyt suhun
Melkosen törkeää välinpitämättömyyttä mieheltä. Tommonen etäisyyden pitäminen on sun mitätöimistä ja kiusaamista. Parisuhteen eteen pitää kummankin tehä hommia, olla kiinnostunut ja puhua silloinkin kun väsyttää. Ei nyt koko aikaa tarvi olla äänessä ja kyljessä kiehnätä, mut kuitenkin..Olis kiva tietää miten ap:lle suhteessa on käyny?