Suomesta hävinnnyt kyläily perinne.

Joo, mentiin oven taakse vielä munkin lapsuudessani ja sanottiin "Voitko olla?". Kai sitä jossain landemmalla vielä harrastetaan, vai?

Kyllä meidän perheessä poiketaan. Minä ja mies mun vanhemmilla tai he meillä, he toisen vanhempani kotiväellä. Kauemmas yli sadan kilsan päähän missä kyläily kohteet asuu ja elää tulee kyllä sovittua se meno, eikä mennä vaan extemporee.

Ei viitsi heittää ees taas 200-800 km reissua turhaan. :)

ku ilmottaa etukäteen vierailustaan saa varmimmin kaffen kanssa pullaa
eikä isäntäväki voivottele koko vierailun ajan kuin paha siivo niillä on,
ja onhan se sitäpaitsi kohteliasta kysyä sopiiko tulla käymään, eikä vaan lompsia sisään ovelta huutaen et Terse! me tultiin ny.
lapsena se oli vähä eriasia mennä kavereille kylään, sillon piti muistaa ilmottaa kotiin et missä on.

mur

En ole koskaan tykännyt yllätysvieraista. Tapaamisista ja kyläilyistä pitää sopia etukäteen.
Tällä asialla ei ole mitään tekemistä sulkeutuneisuuden kanssa, tämä on ajanhallinta ja viihtyvyys kysymys.

enää tarvitse kyläillä, meillä on sosiaalinen media minkä avulla pääsee monien ihmisten kotiin kyläilee.

Kyl miehen kaverit (joskus kumppani tai lapsi mukana) poikkee meillä ilman varotusta tai sit ne soittaa, että olen viiden minuutin päästä teidän kohdalla, ootteko kotona?

Omat kaverit ja sukulaiset ei yleensä poikkee ex-tempore, mikä on minusta, sulkeutuneesta lounas-suomalaisesta ihan jees. Kivempi, että ehtii hommata/tehdä jotain tarjottavaa ja siivotakin. Tosin itä-suomessa asuva kummitäti poikkee yllättäen välillä, kun on muutenkin täällä päin käymässä, se on ihan mukavaa:)

Sosiaalinen media - hieno juttu, mutta se ei korvaa oikeaa kyläilyä. Muissa maissa kyläillään koko ajan. Ei se oo muualla menneisyyttä. En tiiä suomen lisäks mitään muuta maata, missä olis niin paljon yksinäisyyttä. Oottehan tekin varmasti kuullu tapauksista, missä ihminen on kuollu asuntoonsa ja hänet on löydetty pitkän ajan päästä (yks oli 6 vuotta muumioituneena kotonaan). Tuo ei vois käydä esim. mun mummolle, joka asuu toisessa maassa. Yläkerran naapuri tuo hänelle kakkuja maistiaiseks, toinen tulee juttelemaan olkkariin, kolmas tulee lainaamaan 2kymppiä, neljäs tulee kysymään voisko mummo tehä sille rokotuksen ku ite ei uskalla. Muita kyläilijöitä on siskot, lapset, lapsenlapset (mä käyn vähän harvemmin ku asun suomessa) ja vaikka ketkä..

Yks syy suomen kyläilemättömyyteen ja puutteellisiin sosiaalisiin suhteisiin on se, että täällä on aina ollu vähän väestöä suurella pinta-alalla. Vähän aikaa sitten ajoin huvikseni autolla maantietä. Ajoin varmaan 50-60 nopeudella ja käyrä tie tuntu jatkuvan ikuisesti. Olin keskellä korpea ja puolen kilometrin välein tien varressa vilahti talonumero 450.. metsää metsää.. sitten talonumero 451.. ja niin edelleen. Vihdoin löysin jonkun sivutien, että pääsin kääntymään kotiin ennen saapumista postilaatikolle 1347. Mun yks kaveri joutuu ajamaan autolla 20min. lähimpään ruokakauppaan. Siellä käydessä näkee ihmisiä..

Elikkäs: Tää teille tuttu kyläilemättömyys johtuu olosuhteista, missä me eletään..
Vaikka kaupungeissa on kerrostaloja, niin ihmisethän on näiden maalla asuneiden jälkeläisiä.

Maailman meno muuttunut tässäkin asiassa.
Yksi vanha sanonta tuli mieleen tästä asiasta: talo elää tavallaan, vieras tulee ajallaan :)