Taas minä tätä samaa, voi ei ;-) mutta kun tulee tunne ettei kukaan ymmärrä.
Kun kirjoitin, että todellinen rakkaus voi elää vain täydellisessä vapaudessa, niin se ei ole yhtä kuin sitä, että puolisot pettävät toisiaan, valehtelevat toisilleen, tai että heidän jälkikavunsa on heitteillä. Ei sitä en halunnut kirjoittaa.
Kirjoitin ensisijaisesti rakkaudesta, ja vapaudesta, jonka myötä myös todellinen vastuu tulee, ihminen joka osaa rakastaa vaatimuksitta ja suoda toiselle vapauden, osaa ottaa vastuun eikä siinä välttämättä enää mitään uskottomuuden kuvioita tarvitse syntyä KUN ON SE RAKKAUS JA VAPAUS JA VASTUU.
Se miksi saman tekstin yhteyteen kirjoitin uskottomuudesta, johtuu siitä tosiseikasta, että maailmamme on vaikka minkälainen, ja omaa onneaan ei voi ripustaa toiseen ihmiseen, jokaisen ihmisen tulisi itse kantaa itseään ja ottaa vastuu omista tunteista ja onnesta. Tämän kirjoitin kaikille niille, jotka syyllistävät ns. pettäjää elämänsä romuttamisesta, sillä pohjimmiltaan kukin meistä on itse vastuussa omasta elämästä, ja oman elämän onni ei voi olla kiinni toisen tekemättömistä tai tehdyistä asioista.
MUTTA ensisijaisesti rakastakaa, nauttikaa rakkauden tuomasta vapauden tunteesta, kukin saa kahlita orastavan ihastumisen/rakkauden kipinänsä menettämisen pelkoihin, mustasukkaisuuksiin tai mihin tahansa, mutta suosittelen, että uskaltakaa vain rakastaa, siihen kun uskaltautuu, niin tuli eteen mitä tuli, niin rakkaus kantaa.
Kun kirjoitin, että todellinen rakkaus voi elää vain täydellisessä vapaudessa, niin se ei ole yhtä kuin sitä, että puolisot pettävät toisiaan, valehtelevat toisilleen, tai että heidän jälkikavunsa on heitteillä. Ei sitä en halunnut kirjoittaa.
Kirjoitin ensisijaisesti rakkaudesta, ja vapaudesta, jonka myötä myös todellinen vastuu tulee, ihminen joka osaa rakastaa vaatimuksitta ja suoda toiselle vapauden, osaa ottaa vastuun eikä siinä välttämättä enää mitään uskottomuuden kuvioita tarvitse syntyä KUN ON SE RAKKAUS JA VAPAUS JA VASTUU.
Se miksi saman tekstin yhteyteen kirjoitin uskottomuudesta, johtuu siitä tosiseikasta, että maailmamme on vaikka minkälainen, ja omaa onneaan ei voi ripustaa toiseen ihmiseen, jokaisen ihmisen tulisi itse kantaa itseään ja ottaa vastuu omista tunteista ja onnesta. Tämän kirjoitin kaikille niille, jotka syyllistävät ns. pettäjää elämänsä romuttamisesta, sillä pohjimmiltaan kukin meistä on itse vastuussa omasta elämästä, ja oman elämän onni ei voi olla kiinni toisen tekemättömistä tai tehdyistä asioista.
MUTTA ensisijaisesti rakastakaa, nauttikaa rakkauden tuomasta vapauden tunteesta, kukin saa kahlita orastavan ihastumisen/rakkauden kipinänsä menettämisen pelkoihin, mustasukkaisuuksiin tai mihin tahansa, mutta suosittelen, että uskaltakaa vain rakastaa, siihen kun uskaltautuu, niin tuli eteen mitä tuli, niin rakkaus kantaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
uudesta tekstistä. Olin eräs kirjoittaja myöskin. Tässä olet selkeämmin minulle kirjoittanut ajatuksesi. Huomasin reagoivani hiukka tiukasti, myöskin sinun voimakkaaseen esitykseen.
Kiitos myös tuesta ja kannustuksesta, koska kyllä monia vaikeuksia juuri alussa syntyy. Aina ei oikein jaksa uskoakaan rakkauden mahdollisuuteen, vaikka sen itse koki meidän kahden välillä. Mutta onko se sitä todellista rakkautta. On niin vaikea saada toiseen yhteyttä. Kun toinen on halukas itse etääntyy ja kunsitten viimein olen halukas, maa nielee toisen. Vihdoin ja viimein haluan uskaltaa, mutta käytäntö...
Enkä voi loputtomasti huhuilla näilläkään foorumeilla.
Haluaisi tavata, jotta näkisi onko tunteita vai ei. Ja sitten pääsisi elämässä eteenpäin. Oli miten oli.
todella hyvä kirjoitus. Ajattelen kutakuinkin
samalla tavalla. Olemme jokainen vastuussa itsestämme, emme ole vastuussa toisten teoista
eikä ole hyvä elää elämäänsä toisen elämän kautta.
Rakkaus on vapautta, se antaa toisen olla sellainen kuin hän on, ei pyri muuttamaan tai rajaamaan toisen tekemisiä. Mutta vapaus on myös tietyssä määrin vastuuta ja sitoutumista toiseen ihmiseen. Sehän on tietysti ihannetilanne, johon ei ole niin helppo päästä, mutta kannattaa pitää kyllä mielessä. Rakkaus on kantava voima elämässämme.
Pitää myös ottaa vastuu siitä, että jos ei ole ottanut vastuuta ja sitoutunut toiseen ihmiseen, saattaa käydä niin, että avio-, avoliitto tai parisuhde ajautuu epätyydyttävään monogamiaan.
Ei voi syyttää ketään, jos niin käy.
Kysymys on myöskin valinnoista ja arvoista, mitä pidämme tärkeänä elämässämme. Se, mitä haluamme. Siihen käytämme aikaamme.
Kyllä rakkaus on kantava voima elämässämme. Ideaali parisuhde jossain tulevaisuudessa on se, ettemme ole riippuvaisia toisen rakkaudesta.
Vaikka kyllähän se hyvältä tuntuu. Ongelmat alkavat helposti silloin, kun et saa haluamaasi, esim. rakkautta kumppanilta.
Parisuhde ei voi toimia jos syyllistetään kumppania. En käsitä ihmisiä, jotka kuvittelevat saavansa puolisoon "parannuksen" aikaiseksi noin typerästi.
Kummastuttaa myös miksi monet kokevat, että kumppanin omaan arvostelukykyyn ei voi koskaan luottaa vaan toista kytätään viimeisen päälle.