Enemmän naisista. Ko. keskustelufoorumi kun on suunnattu ensisijaisesti (kait?) naisille sekä vielä suoremmin äideille. Ainut mitä se kertoo miehistä on se sääli, kun jotkut reppanat huutelevat näille mammoille vastaan ihan vain trollaamisen ilosta.
Aj niin, piti vielä tuosta vastakkainasettelusta: Naiset ovat vielä tyhmempiä jos väkisin haluavat kimppaan näiden tyhmien miesten kanssa. Tyhmyyttähän voi kuitenkin kompensoida jollain muulla ominaisuudella, mutta tämä tällainen netissä anonyymisti avautuminen oman miehen tyhmyydestä on nimenomaan akkojen juttu.
0Äänestä
Nuuskamuikkunen..
Voihan näin olla. Mutta mikä sitten on lopullinen tyhmyys? Tai äly? Verbaalinen, musikaalinen, matemaattinen, sosiaalinen vai käytännöllinen, että kykenee vaikka hahmottamaan kolmiulotteisesti, kun väsää jotain? Ite tiedän vähän sitä sun tätä hiton monesta asiasta, mutten mitään superperusteellisesti hallitse. Onko sit se, vaikka mies, tyhmä, jos on keskittynyt yhteen asiaan ja tullut siinä tosi hyväksi? Äly/tyhmyys on suhteelisia käsitteitä. Mammapalstalla tarvitaan toisenlaista osaamista kuin vaikka tunturivaelluksella. Olisin ite mieluummin tyhmä ja hyväntahtonen kuin viiltävän älykäs ja v*ttumainen luonne. Ja jos näistä pitäis seuraa valita, niin "tyhmä" ja hyväntahtonen. Mikä sitten on itestäni totuus, sen tietää ne jotka mut livenä tuntee. :)
Anteeksi, en jaksanut lukea kovin pitkälle tota artikkelia.
Siis ihan for real. Naisen logiikka = jos miehessä EI OLE vikaa, ETSI vikaa vaikka VÄKISIN
Please. Millon naiset ois tyytyväisiä miehiin?
Sitäpaitsi, jos mies ei tiedä missä Rooma on, niin siellähän voi sitten vaikka käydä. Turhaa valittamista joku tollanen. Kyllä sitten vois valittaa jo, jos mieheltä puuttuisi vaikka pippeli.
Ihan uteliaisuudesta: Jos mies ei tiedä missä on Rooma, niin miten sillä voi olla rahaa lähteä Roomaan?
Ps. Minä en etsi vikaa naisista.
Onhan sitä ennenkin suhteilla edetty ja joskus jopa mamma/pappa betalar.
0Äänestä
deft
Mä niiiiin tahdon toivoa että sä (tai useat naiset ylipäänsä) et ole sitä mieltä, että naiset ei ois ikinä tyytyväisiä miehiin.
Viisari värähti viittä vaille katkeruutta kohti. Mikäli siis naiset ajattelee oikeasti niin että mies ei koskaan ole tyytyväisyyden arvoinen. Ehkä mä kuitenkin voisin nauraa naisille jos kanasutran kommentti on totuus :)
Se on asia erikseen jos ei itse ole tyytyväinen itseensä....mutta että rakkaudessa(kin) nimenomaan nainen ei pitäisi miestä tyydyttävänä. Voi naisraukkoja :D
0Äänestä
nainen.
deft kirjoitti:
Mä niiiiin tahdon toivoa että sä (tai useat naiset ylipäänsä) et ole sitä mieltä, että naiset ei ois ikinä tyytyväisiä miehiin.
Viisari värähti viittä vaille katkeruutta kohti. Mikäli siis naiset ajattelee oikeasti niin että mies ei koskaan ole tyytyväisyyden arvoinen. Ehkä mä kuitenkin voisin nauraa naisille jos kanasutran kommentti on totuus :)
Se on asia erikseen jos ei itse ole tyytyväinen itseensä....mutta että rakkaudessa(kin) nimenomaan nainen ei pitäisi miestä tyydyttävänä. Voi naisraukkoja :D
Ei tuo kanasutra kaikkien naisten puolesta pysty puhumaan. Totta silti on, että hänen väittämällään tavalla suhtautuva naisryhmä on olemassa. Kokemukseni mukaan he ovat kuitenkin pieni vähemmistö. Suurin osa meistä arvostaa miehiä.
Ps. Olen kyllä huomannut joidenkin miesten suhtautuvan ihan vastaavalla tavalla naisiin. Näillä palstoillakin se usein tulee esille.
Mä niiiiin tahdon toivoa että sä (tai useat naiset ylipäänsä) et ole sitä mieltä, että naiset ei ois ikinä tyytyväisiä miehiin.
Viisari värähti viittä vaille katkeruutta kohti. Mikäli siis naiset ajattelee oikeasti niin että mies ei koskaan ole tyytyväisyyden arvoinen. Ehkä mä kuitenkin voisin nauraa naisille jos kanasutran kommentti on totuus :)
Se on asia erikseen jos ei itse ole tyytyväinen itseensä....mutta että rakkaudessa(kin) nimenomaan nainen ei pitäisi miestä tyydyttävänä. Voi naisraukkoja :D
Liioittelu ja ironia, nuo ihanat retoriikan keinot. HALOO.
EI KAIKKI. Kuten "nainen." tässä totesi, hyvin harva onneksi.
0Äänestä
deft
UPDATE_9971250 kirjoitti:
Liioittelu ja ironia, nuo ihanat retoriikan keinot. HALOO.
EI KAIKKI. Kuten "nainen." tässä totesi, hyvin harva onneksi.
Sitäpä sitä, nimittäin retoriikkaa. Jos sun kysymys oli retorinen, niin ei kai sitä voi muuta olettaa kuin jonkinlaista totuutta. Se on vähän niin kuin äiti on opettanut; jos sulla ei ole mitään fiksua sanottavaa, pidä suusi kiinni. ;)
Ei muuten sitten pitänyt olla kettuilua tai haukkumista.
Ehkä mun todella pitäisi lopettaa nää perseilypalstat kun kukaan ei myönnä olevansa koskaan tosissaan. Aikuisten oikeesti. Plab plab :P
Vielä tuolle nimimerkille "nainen.": Kyllä se tiedetään että miehetkin on sikoja ja jokainen tapaus on yksilöllinen ja ei saisi sanoa pahaa kenestäkään ja yleistäminen on hyi hyi.......mutta kun tää on keskustelupalsta ja täällä olisi tarkoitus keskustella. Kuinkakohan kauan näistä perusasioista pitää jauhaa ennen kuin JOKAINEN tajuaa.
0Äänestä
Blaa blaa blaaaaa aa
deft kirjoitti:
Sitäpä sitä, nimittäin retoriikkaa. Jos sun kysymys oli retorinen, niin ei kai sitä voi muuta olettaa kuin jonkinlaista totuutta. Se on vähän niin kuin äiti on opettanut; jos sulla ei ole mitään fiksua sanottavaa, pidä suusi kiinni. ;)
Ei muuten sitten pitänyt olla kettuilua tai haukkumista.
Ehkä mun todella pitäisi lopettaa nää perseilypalstat kun kukaan ei myönnä olevansa koskaan tosissaan. Aikuisten oikeesti. Plab plab :P
Vielä tuolle nimimerkille "nainen.": Kyllä se tiedetään että miehetkin on sikoja ja jokainen tapaus on yksilöllinen ja ei saisi sanoa pahaa kenestäkään ja yleistäminen on hyi hyi.......mutta kun tää on keskustelupalsta ja täällä olisi tarkoitus keskustella. Kuinkakohan kauan näistä perusasioista pitää jauhaa ennen kuin JOKAINEN tajuaa.
Jokainen ei kuitenkaan asu näillä palstoilla, joten typerä oletus että kaikki täällä tehdyt keskustelut olisi kaikken "tiedossa".
Toinen juttu on se että, ainoa varsinainen totuus on ettei sitä ole, on vain erilaisia näkökantoja, riippuen kenen kantilta asioita tarkastellaan.
Tyytymättömyys ei ole sukupuoleen sidottu, ne jotka ovat tyytymättömiä elämäänsä, ovat yleensä sitä aina. Tyytyväiset ihmiset taas ovat tyytyväisiä, vaikka heidän asiansa ei olisi juurikaan sen paremmin, mutta heillä on ominaisuus joka tyytymättömiltä valittaja ihmisiltä puuttuu. Tyytyväiset ihmiset ovat siis tyytyväisiä yleensä siihen puolisoonsakin, vaikka tuo ei nyt kaikkia toiveita täyttäisikään ja tyytymättömät taas valittavat kaikesta, joko päin naamaa tai selän takana.
0Äänestä
deft
Blaa blaa blaaaaa aa kirjoitti:
Jokainen ei kuitenkaan asu näillä palstoilla, joten typerä oletus että kaikki täällä tehdyt keskustelut olisi kaikken "tiedossa".
Toinen juttu on se että, ainoa varsinainen totuus on ettei sitä ole, on vain erilaisia näkökantoja, riippuen kenen kantilta asioita tarkastellaan.
Tyytymättömyys ei ole sukupuoleen sidottu, ne jotka ovat tyytymättömiä elämäänsä, ovat yleensä sitä aina. Tyytyväiset ihmiset taas ovat tyytyväisiä, vaikka heidän asiansa ei olisi juurikaan sen paremmin, mutta heillä on ominaisuus joka tyytymättömiltä valittaja ihmisiltä puuttuu. Tyytyväiset ihmiset ovat siis tyytyväisiä yleensä siihen puolisoonsakin, vaikka tuo ei nyt kaikkia toiveita täyttäisikään ja tyytymättömät taas valittavat kaikesta, joko päin naamaa tai selän takana.
Jos varsinaisia totuuksia ei olisi, ei olisi yhteiskuntaakaan. Varsinainen totuus voi olla yleisesti todettu ja tutkittu tai normin mukaisesti (lue: enemmistön päätösvallalla) sovittu. Aika lapsellista vetää kädet puuskaan ja sanoa että jotain sellaista kuin että "jokainen on yhtä oikeassa kuin joku toinen"
Moraali ja etiikka ovat sitten asioita erikseen kaikista "totuuksista".
Jokainen ei kuitenkaan asu näillä palstoilla, joten typerä oletus että kaikki täällä tehdyt keskustelut olisi kaikken "tiedossa".
Toinen juttu on se että, ainoa varsinainen totuus on ettei sitä ole, on vain erilaisia näkökantoja, riippuen kenen kantilta asioita tarkastellaan.
Tyytymättömyys ei ole sukupuoleen sidottu, ne jotka ovat tyytymättömiä elämäänsä, ovat yleensä sitä aina. Tyytyväiset ihmiset taas ovat tyytyväisiä, vaikka heidän asiansa ei olisi juurikaan sen paremmin, mutta heillä on ominaisuus joka tyytymättömiltä valittaja ihmisiltä puuttuu. Tyytyväiset ihmiset ovat siis tyytyväisiä yleensä siihen puolisoonsakin, vaikka tuo ei nyt kaikkia toiveita täyttäisikään ja tyytymättömät taas valittavat kaikesta, joko päin naamaa tai selän takana.
"Tyytymättömyys ei ole sukupuoleen sidottu, ne jotka ovat tyytymättömiä elämäänsä, ovat yleensä sitä aina."
Allekirjoitan. :) Tosin kyllä edelleen väitän, että naisilla on miehiä enemmän taipumusta tähän tyytymättömyyteen tai sitten naisille on sopivampaa puhua yleensä asiasta. Mies jos valittaa niin ei ole mies tai jotain??
0Äänestä
heränneitä ajatuksia
UPDATE_9971250 kirjoitti:
"Tyytymättömyys ei ole sukupuoleen sidottu, ne jotka ovat tyytymättömiä elämäänsä, ovat yleensä sitä aina."
Allekirjoitan. :) Tosin kyllä edelleen väitän, että naisilla on miehiä enemmän taipumusta tähän tyytymättömyyteen tai sitten naisille on sopivampaa puhua yleensä asiasta. Mies jos valittaa niin ei ole mies tai jotain??
Mun mielestä se ois loogistakin, että naisilla on enemmän taipumusta tyytymättömyyteen. Se ei tosin johdu sukupuolesta eli pimpistä, vaan stereotypisestä kasvatuksesta, jota viljellään edelleen, kaikista suurista väitteistä huolimatta. Naiset kasvatetaan edelleen passiivisemmiksi. Pohjimmiltaan. Siis, pitää hankkia ammatti, tehdä, saa olla kunnianhimoinen... Sen aikaa kunnes tulee mies ja tuo onnen.
Liitoista suurin osa päättyy eroon naisen aloitteesta. Ok, osa siksi, että mies tosiaan on laiska ja luulee, että hän on itse niin suuri saavutus, että onnea riittää naiselle vain hänen suuruutensa sohvalla löhöämisestä. Mutta suurin osa, väitän, siksi, että naiset tylsistyvät, eivät saa elämältään mitä haluavat... Ja odottavat nimenomaan sitä itsensä ulkopuolelta. Mies on se tylsä, ei että heidän oma elämänsä olisi tylsää. Avioliitto on kuollut, ei että heidän pitäisi aktiivisesti herättää se henkiin. Elämä on ohi, ei että he itse olisivat antautuneet tantoiksi, tylsiksi, raameihin mitkä eivät oikeasti heille sovi. Mutta kun kaikki meni kässärin mukaan: he olivat kilttejä tyttöjä, joilla oli kaikkea omaa, siksi aikaa kunnes tuli liitto ja lapset, jotka tuovat heille onnen...
Eli, naiset opetetaan antamaan elämänsä tyytyväisyys ja vastuu siitä, muille. Ulkopuolelle. Se tulee muka aina jostain. Se että nainen olisi tekijä, kuten mies, ei edelleenkään käy. Ehkä miehillekään? Miesten tyytyväisyys tulee siitä, että he toteuttavat itseään. Se on edelleen mies, joka käy työssä, jonka valitsi, harrastaa 3-5 kertaa viikossa, kun nainen saa vauvakävelylenkin kaverin kanssa omaksi "harrastuksekseen" ja naiset edelleen luulevat että mies on yli-ihminen. Onpa karrikoiden sanottu, mutta ehkä tajuatte pointin. Se ei voi johtaa kun tylsistymiseen, koska ulkopuolelta tulevan onni ei kestä: naisen pitäisi valita itse ja ottaa vastuu omista valinnoistaan.
Mies oppii koko elämänsä, on tekijä, kokee tekevänsä, hallitsevansa elämäänsä, vaimo on perhe ja lapset lapsia, eli perhe on tärkeä, muttei sen oleteta koskaan kattavan koko elämää. Miehet ovat siksi sekä itsenäisempiä että riippuvaisempia liitoissaan. Ja tyytyväisempiä: he kokevat tehneensä valinnat itse. Nainen taas ottaa miehen, ja sitten se mies "muuttuu" ja onpas elämä tylsää ja sitä rataa...
Lisäksi naiset itse eivät uskalla ajaa etujaan. Esimerkiksi naisvaltaisia aloja sorretaan, koska kiltit tytöt ovat tyhmiä. He itse suostuvat määräaikaisiin, osa-aikaisiin ja alempaan palkkaan. Koska he ovat ahkeria, he eivät halua olla ahneita, ja sitä rataa, typeriä ajatuksia, jotka eivät liity oikeasti asiaan. Kyllä ihminen voi olla ahkera, hyvä eikä ahne ja silti vaatia oikeuksia, työstään korvausta! Työstä saa vaatia palkan, vakinaistaa voi tekijän, joka osaa ja muodollinen pätevyys on just se, millä tyttöjä kusetetaan. Se että joku kehuu ahkeraksi on ihan samantekevää kun ruokaa pitää ostaa: työhyvinvointi on tärkeää mutta niin on elantokin. Kissa kiitoksella elää, kassalla vaaditaan rahaa!
Ja sitä rataa. Sitten se tyytymättömyys purkautuu elämään, työkavereihin ja liittoihin. Kun itse ei uskalleta sanoa, että nyt vi*tu riitti. Hoitakaa itse sairaanne ja lapsenne, jos ei ala asiat muuttua, niin naiset lopettaa justiinsa... Mutta aina löytyy kilttejä tyttöjä, joiden elämäntehtävä on olla tyhmä mutta miellyttävä... Kaikille. Sitten hoetaan miten ei tästä vaan voi saada palkkaa, ei se raha ole tärkeintä, ei vaan voi ja lässyn lässyn lässyn lää... Ja kun joku sanoo kapinalliselle, että oletpa ämmä, aletaan itkemään, sen sijaan, että todettaisiin, että jep ja on korkea aikakin jonkun olla ämmä.
Naisilla on siis kaikki syyt olla tyytymättömämpiä, mutta jos he eivät itse tajua ottaa vastuuta omasta tyytyväisyydestään, se asia ei tule muuttumaan. He itse antavat elämänsä vastuun ja sen myötä oikeudet pois. Yleensä liitoissakaan se ei ole se mies eikä liitto minkä pitäisi muuttua, vaan se nainen. Sori vaan tyttelit. Naisten väitetään kasvavan aikuisiksi nopeammin mutta yhä useammin minusta tuntuu, että suurin osa naisista ei tietyiltä osin kasva aikuisiksi ollenkaan.
(Ja ikäerot suhteissa ei kerro isä-suhteesta mitään, naiset yleensä tuntuvat olettavan miehen olevan isä joka tapauksessa: vahvempi, enemmän vastuussa, hoitavan ikävät asiat, järjestävän hauskuutusta, hoitaen ja kiukutteluja kuunnellen... Naiset luulevat nalkuttamisen tekevän heistä aikuisia, kun todellisesti he jättävät todellisen vastuun miehelle, jopa miesvalinnoistaan.)
PS. ja siis olen itse nainen.
0Äänestä
deft
heränneitä ajatuksia kirjoitti:
Mun mielestä se ois loogistakin, että naisilla on enemmän taipumusta tyytymättömyyteen. Se ei tosin johdu sukupuolesta eli pimpistä, vaan stereotypisestä kasvatuksesta, jota viljellään edelleen, kaikista suurista väitteistä huolimatta. Naiset kasvatetaan edelleen passiivisemmiksi. Pohjimmiltaan. Siis, pitää hankkia ammatti, tehdä, saa olla kunnianhimoinen... Sen aikaa kunnes tulee mies ja tuo onnen.
Liitoista suurin osa päättyy eroon naisen aloitteesta. Ok, osa siksi, että mies tosiaan on laiska ja luulee, että hän on itse niin suuri saavutus, että onnea riittää naiselle vain hänen suuruutensa sohvalla löhöämisestä. Mutta suurin osa, väitän, siksi, että naiset tylsistyvät, eivät saa elämältään mitä haluavat... Ja odottavat nimenomaan sitä itsensä ulkopuolelta. Mies on se tylsä, ei että heidän oma elämänsä olisi tylsää. Avioliitto on kuollut, ei että heidän pitäisi aktiivisesti herättää se henkiin. Elämä on ohi, ei että he itse olisivat antautuneet tantoiksi, tylsiksi, raameihin mitkä eivät oikeasti heille sovi. Mutta kun kaikki meni kässärin mukaan: he olivat kilttejä tyttöjä, joilla oli kaikkea omaa, siksi aikaa kunnes tuli liitto ja lapset, jotka tuovat heille onnen...
Eli, naiset opetetaan antamaan elämänsä tyytyväisyys ja vastuu siitä, muille. Ulkopuolelle. Se tulee muka aina jostain. Se että nainen olisi tekijä, kuten mies, ei edelleenkään käy. Ehkä miehillekään? Miesten tyytyväisyys tulee siitä, että he toteuttavat itseään. Se on edelleen mies, joka käy työssä, jonka valitsi, harrastaa 3-5 kertaa viikossa, kun nainen saa vauvakävelylenkin kaverin kanssa omaksi "harrastuksekseen" ja naiset edelleen luulevat että mies on yli-ihminen. Onpa karrikoiden sanottu, mutta ehkä tajuatte pointin. Se ei voi johtaa kun tylsistymiseen, koska ulkopuolelta tulevan onni ei kestä: naisen pitäisi valita itse ja ottaa vastuu omista valinnoistaan.
Mies oppii koko elämänsä, on tekijä, kokee tekevänsä, hallitsevansa elämäänsä, vaimo on perhe ja lapset lapsia, eli perhe on tärkeä, muttei sen oleteta koskaan kattavan koko elämää. Miehet ovat siksi sekä itsenäisempiä että riippuvaisempia liitoissaan. Ja tyytyväisempiä: he kokevat tehneensä valinnat itse. Nainen taas ottaa miehen, ja sitten se mies "muuttuu" ja onpas elämä tylsää ja sitä rataa...
Lisäksi naiset itse eivät uskalla ajaa etujaan. Esimerkiksi naisvaltaisia aloja sorretaan, koska kiltit tytöt ovat tyhmiä. He itse suostuvat määräaikaisiin, osa-aikaisiin ja alempaan palkkaan. Koska he ovat ahkeria, he eivät halua olla ahneita, ja sitä rataa, typeriä ajatuksia, jotka eivät liity oikeasti asiaan. Kyllä ihminen voi olla ahkera, hyvä eikä ahne ja silti vaatia oikeuksia, työstään korvausta! Työstä saa vaatia palkan, vakinaistaa voi tekijän, joka osaa ja muodollinen pätevyys on just se, millä tyttöjä kusetetaan. Se että joku kehuu ahkeraksi on ihan samantekevää kun ruokaa pitää ostaa: työhyvinvointi on tärkeää mutta niin on elantokin. Kissa kiitoksella elää, kassalla vaaditaan rahaa!
Ja sitä rataa. Sitten se tyytymättömyys purkautuu elämään, työkavereihin ja liittoihin. Kun itse ei uskalleta sanoa, että nyt vi*tu riitti. Hoitakaa itse sairaanne ja lapsenne, jos ei ala asiat muuttua, niin naiset lopettaa justiinsa... Mutta aina löytyy kilttejä tyttöjä, joiden elämäntehtävä on olla tyhmä mutta miellyttävä... Kaikille. Sitten hoetaan miten ei tästä vaan voi saada palkkaa, ei se raha ole tärkeintä, ei vaan voi ja lässyn lässyn lässyn lää... Ja kun joku sanoo kapinalliselle, että oletpa ämmä, aletaan itkemään, sen sijaan, että todettaisiin, että jep ja on korkea aikakin jonkun olla ämmä.
Naisilla on siis kaikki syyt olla tyytymättömämpiä, mutta jos he eivät itse tajua ottaa vastuuta omasta tyytyväisyydestään, se asia ei tule muuttumaan. He itse antavat elämänsä vastuun ja sen myötä oikeudet pois. Yleensä liitoissakaan se ei ole se mies eikä liitto minkä pitäisi muuttua, vaan se nainen. Sori vaan tyttelit. Naisten väitetään kasvavan aikuisiksi nopeammin mutta yhä useammin minusta tuntuu, että suurin osa naisista ei tietyiltä osin kasva aikuisiksi ollenkaan.
(Ja ikäerot suhteissa ei kerro isä-suhteesta mitään, naiset yleensä tuntuvat olettavan miehen olevan isä joka tapauksessa: vahvempi, enemmän vastuussa, hoitavan ikävät asiat, järjestävän hauskuutusta, hoitaen ja kiukutteluja kuunnellen... Naiset luulevat nalkuttamisen tekevän heistä aikuisia, kun todellisesti he jättävät todellisen vastuun miehelle, jopa miesvalinnoistaan.)
PS. ja siis olen itse nainen.
Paljon hyviä pointteja. Ainut mistä voisi kuulla lisää on se, että mikäli naiset kasvatetaan noudattamaan tuota onnen ulkoistamista, niin minkä takia se tuntuu olevan useammin niin että mies pitää parisuhdetta tärkeämpänä saavutuksena? Ehkä se koko pointti onkin siinä, että naisista on tulossa sellaisia kuin mitä miehet ovat aiemmin olleet. Ja miehistä tulee korkeintaan jarruja ja ovimattoja naisille. Tai jotain vastaavaa allegoriaa.
Mun mielestä se ois loogistakin, että naisilla on enemmän taipumusta tyytymättömyyteen. Se ei tosin johdu sukupuolesta eli pimpistä, vaan stereotypisestä kasvatuksesta, jota viljellään edelleen, kaikista suurista väitteistä huolimatta. Naiset kasvatetaan edelleen passiivisemmiksi. Pohjimmiltaan. Siis, pitää hankkia ammatti, tehdä, saa olla kunnianhimoinen... Sen aikaa kunnes tulee mies ja tuo onnen.
Liitoista suurin osa päättyy eroon naisen aloitteesta. Ok, osa siksi, että mies tosiaan on laiska ja luulee, että hän on itse niin suuri saavutus, että onnea riittää naiselle vain hänen suuruutensa sohvalla löhöämisestä. Mutta suurin osa, väitän, siksi, että naiset tylsistyvät, eivät saa elämältään mitä haluavat... Ja odottavat nimenomaan sitä itsensä ulkopuolelta. Mies on se tylsä, ei että heidän oma elämänsä olisi tylsää. Avioliitto on kuollut, ei että heidän pitäisi aktiivisesti herättää se henkiin. Elämä on ohi, ei että he itse olisivat antautuneet tantoiksi, tylsiksi, raameihin mitkä eivät oikeasti heille sovi. Mutta kun kaikki meni kässärin mukaan: he olivat kilttejä tyttöjä, joilla oli kaikkea omaa, siksi aikaa kunnes tuli liitto ja lapset, jotka tuovat heille onnen...
Eli, naiset opetetaan antamaan elämänsä tyytyväisyys ja vastuu siitä, muille. Ulkopuolelle. Se tulee muka aina jostain. Se että nainen olisi tekijä, kuten mies, ei edelleenkään käy. Ehkä miehillekään? Miesten tyytyväisyys tulee siitä, että he toteuttavat itseään. Se on edelleen mies, joka käy työssä, jonka valitsi, harrastaa 3-5 kertaa viikossa, kun nainen saa vauvakävelylenkin kaverin kanssa omaksi "harrastuksekseen" ja naiset edelleen luulevat että mies on yli-ihminen. Onpa karrikoiden sanottu, mutta ehkä tajuatte pointin. Se ei voi johtaa kun tylsistymiseen, koska ulkopuolelta tulevan onni ei kestä: naisen pitäisi valita itse ja ottaa vastuu omista valinnoistaan.
Mies oppii koko elämänsä, on tekijä, kokee tekevänsä, hallitsevansa elämäänsä, vaimo on perhe ja lapset lapsia, eli perhe on tärkeä, muttei sen oleteta koskaan kattavan koko elämää. Miehet ovat siksi sekä itsenäisempiä että riippuvaisempia liitoissaan. Ja tyytyväisempiä: he kokevat tehneensä valinnat itse. Nainen taas ottaa miehen, ja sitten se mies "muuttuu" ja onpas elämä tylsää ja sitä rataa...
Lisäksi naiset itse eivät uskalla ajaa etujaan. Esimerkiksi naisvaltaisia aloja sorretaan, koska kiltit tytöt ovat tyhmiä. He itse suostuvat määräaikaisiin, osa-aikaisiin ja alempaan palkkaan. Koska he ovat ahkeria, he eivät halua olla ahneita, ja sitä rataa, typeriä ajatuksia, jotka eivät liity oikeasti asiaan. Kyllä ihminen voi olla ahkera, hyvä eikä ahne ja silti vaatia oikeuksia, työstään korvausta! Työstä saa vaatia palkan, vakinaistaa voi tekijän, joka osaa ja muodollinen pätevyys on just se, millä tyttöjä kusetetaan. Se että joku kehuu ahkeraksi on ihan samantekevää kun ruokaa pitää ostaa: työhyvinvointi on tärkeää mutta niin on elantokin. Kissa kiitoksella elää, kassalla vaaditaan rahaa!
Ja sitä rataa. Sitten se tyytymättömyys purkautuu elämään, työkavereihin ja liittoihin. Kun itse ei uskalleta sanoa, että nyt vi*tu riitti. Hoitakaa itse sairaanne ja lapsenne, jos ei ala asiat muuttua, niin naiset lopettaa justiinsa... Mutta aina löytyy kilttejä tyttöjä, joiden elämäntehtävä on olla tyhmä mutta miellyttävä... Kaikille. Sitten hoetaan miten ei tästä vaan voi saada palkkaa, ei se raha ole tärkeintä, ei vaan voi ja lässyn lässyn lässyn lää... Ja kun joku sanoo kapinalliselle, että oletpa ämmä, aletaan itkemään, sen sijaan, että todettaisiin, että jep ja on korkea aikakin jonkun olla ämmä.
Naisilla on siis kaikki syyt olla tyytymättömämpiä, mutta jos he eivät itse tajua ottaa vastuuta omasta tyytyväisyydestään, se asia ei tule muuttumaan. He itse antavat elämänsä vastuun ja sen myötä oikeudet pois. Yleensä liitoissakaan se ei ole se mies eikä liitto minkä pitäisi muuttua, vaan se nainen. Sori vaan tyttelit. Naisten väitetään kasvavan aikuisiksi nopeammin mutta yhä useammin minusta tuntuu, että suurin osa naisista ei tietyiltä osin kasva aikuisiksi ollenkaan.
(Ja ikäerot suhteissa ei kerro isä-suhteesta mitään, naiset yleensä tuntuvat olettavan miehen olevan isä joka tapauksessa: vahvempi, enemmän vastuussa, hoitavan ikävät asiat, järjestävän hauskuutusta, hoitaen ja kiukutteluja kuunnellen... Naiset luulevat nalkuttamisen tekevän heistä aikuisia, kun todellisesti he jättävät todellisen vastuun miehelle, jopa miesvalinnoistaan.)
PS. ja siis olen itse nainen.
Menisin kanssasi naimisiin, jos olisit mies. :D
Siis tyytyväinen voi olla monella tapaa, ja kyllähän se jokasen yksilön vastuulla todellakin on. Mut helposti tossa tilanteessa, kun aletaan töistä puhua, monet menevät ns. suorittamismoodiin ja "olemaan miehiä". Naiset siis. Ja se ei tee hyvää. Se polttaa loppuun. Ei tavallaan osata naisena tehdä töitä. Mut mistä se sitten johtuu, on varmaan tää, että "pitäis olla mies, jotta voi olla tyytyväinen" tai jotain. Jotenkin siis tää koko kuvio menee niin, että jos haluat olla tyytyväinen pitäisi olla miesmäinen ja naiseus on jotain todella inhottavaa ja vastenmielistä... Et naiset on heikkoja plaaplaa. Naisillahan ne rihmat käsissä lopulta on... Moniko mies on naisensa eteen tehnyt vaikka mitä? (Ja ei, ei nyt sillä, että miestä pitäs käyttää hyväkseen ja että miehen pitäs kaikki iskut ottaa, mutta yleensä tää on ollut niin, että mies on valmis tekemään vaikka mitä, et naisensa saa pitää... Jossei oo tehnyt, ei oo kyllä koskaan rakastanutkaan.)
Ja sitten sellaset naiset päivittelee, että missähän ne mun miehet on.. Miksei kukaan tykkää musta ja miksi kaikki miehet juoksee pakoon... Nainen on liian mies, ts. yrittää olla jotain muuta mitä on eikä ole tyytyväinen itseensä NAISENA.. Niin kaikki "joutuvat" olemaan tällaisen henkilön seurassa varpaillaan.
Paljon hyviä pointteja. Ainut mistä voisi kuulla lisää on se, että mikäli naiset kasvatetaan noudattamaan tuota onnen ulkoistamista, niin minkä takia se tuntuu olevan useammin niin että mies pitää parisuhdetta tärkeämpänä saavutuksena? Ehkä se koko pointti onkin siinä, että naisista on tulossa sellaisia kuin mitä miehet ovat aiemmin olleet. Ja miehistä tulee korkeintaan jarruja ja ovimattoja naisille. Tai jotain vastaavaa allegoriaa.
Miehille parisuhde on tärkeämpi saavutus, koska mies "koostuu" mm. työnteosta ja mitä enemmän mies on "tehnyt töitä" suhteen eteen ja sen saamiseksi, sen paremmalta se tuntuu... Tämä sisäinen metsästäjä. Näin väittäisin. Toki miksei naisestakin sellaiset asiat tunnu hyviltä, joiden eteen on nähnyt vaivaa jne, mutta joo.. Se ei oo ehkä kuitenkaan niin "luonnollista" naisille.. Tai itellä mennyt ainakin ittensä polttavaksi suorittamiseksi se..
Naisille jo pitkiä aikoja ihmissuhteet on olleet "helppoa" ja normaalia arkipäivää. Siinä ei ole mitään ihmeellistä. Naiset tietävät saavansa miehen, jos tahtovat. Siinä ei ole mitään mielenkiintoa? Tai omalla kohdallani ainakin näin. Toisaalta ei mulla riitä mielenkiintoa metsästääkään, koska haluan tietää, että mies on tosissaan. Ja voiko sellanen olla kovin tosissaan, jonka eteen tuodaan kaikki? Niinpä, sitähän mä itse teen, voiko mua ottaa tosissaan?
Naisille periaatteessa ihmissuhde tai sen saaminen ei oo mikään "saavutus". Se vaan on osa naiseutta niinkuin miehelle se on yleensä varmaan työ. Tosin miehet enemmän ehkä arvostaa itsessään työsaavutuksia. Mut naisilla ei oo tämmöstä "palkankorotusta/ylennystä" ihmissuhteissa, josta voisi olla ns. ylpeä.. Tai no ehkä avoliitto, lapset, kihlaus, avioliitto?
0Äänestä
deft
UPDATE_9971250 kirjoitti:
Miehille parisuhde on tärkeämpi saavutus, koska mies "koostuu" mm. työnteosta ja mitä enemmän mies on "tehnyt töitä" suhteen eteen ja sen saamiseksi, sen paremmalta se tuntuu... Tämä sisäinen metsästäjä. Näin väittäisin. Toki miksei naisestakin sellaiset asiat tunnu hyviltä, joiden eteen on nähnyt vaivaa jne, mutta joo.. Se ei oo ehkä kuitenkaan niin "luonnollista" naisille.. Tai itellä mennyt ainakin ittensä polttavaksi suorittamiseksi se..
Naisille jo pitkiä aikoja ihmissuhteet on olleet "helppoa" ja normaalia arkipäivää. Siinä ei ole mitään ihmeellistä. Naiset tietävät saavansa miehen, jos tahtovat. Siinä ei ole mitään mielenkiintoa? Tai omalla kohdallani ainakin näin. Toisaalta ei mulla riitä mielenkiintoa metsästääkään, koska haluan tietää, että mies on tosissaan. Ja voiko sellanen olla kovin tosissaan, jonka eteen tuodaan kaikki? Niinpä, sitähän mä itse teen, voiko mua ottaa tosissaan?
Naisille periaatteessa ihmissuhde tai sen saaminen ei oo mikään "saavutus". Se vaan on osa naiseutta niinkuin miehelle se on yleensä varmaan työ. Tosin miehet enemmän ehkä arvostaa itsessään työsaavutuksia. Mut naisilla ei oo tämmöstä "palkankorotusta/ylennystä" ihmissuhteissa, josta voisi olla ns. ylpeä.. Tai no ehkä avoliitto, lapset, kihlaus, avioliitto?
Jesh. Jotakuinkin juuri näin. Vaikka mä en modernina miehenä(?!) allekirjoita tota "metsästämistä" tai muutenkaan korosta näitä biologisia seikkoja. Ympäristö ja sosiaalinen kulttuuri meinaa vähintään yhtä paljon.
"Naisille jo pitkiä aikoja ihmissuhteet on olleet "helppoa" ja normaalia arkipäivää." On ne miehillekin ihan normaalia arkipäivää. Ne vaan voi sisältää vähemmän sellaista bondaamista ja tyhjän kälättämistä mitä naiset tykkää harrastaa: "Eiks ookkin kiva?" "Joo! Tosi upee." "Mun serkun siskollakin oli tämmönen, mut se oli kyllä semmonen limenvihree, tiiäks?" "Joo, mut toi turkoosikin on ihan hieno."......jne. En halveksi, mutta en myöskään aina oikein ymmärrä että mitä sillä voitetaan. Mun lähimuisti vissiin prakaa niin pahasti, että en mä jaksais muistaa jokaista merkityksetöntä keskustelua mitä mä oon ihmissuhteissa kokenut. Päivittäin.
"Ja voiko sellanen olla kovin tosissaan, jonka eteen tuodaan kaikki? Niinpä, sitähän mä itse teen, voiko mua ottaa tosissaan?" Hyvä kysymys. Voiko sut ottaa tosissaan? Onko se hyvä jos sut ottaa tosissaan? Tästähän sais perkele aikamoisen terapiasession aikaan :P
0Äänestä
no problem
Näkisin tämän ihan tismalleen samana keskusteluna ja sanoina kuin mitä miehet ovat sanoneet naisista ( ja puhuvat näin edelleen naisista) kautta aikojen. Tää asetelma on vain kääntymässä toisinpäin.
Niin, miltä se näyttää?
0Äänestä
justjust
Juuri näin asia on. Miehet ovat kautta historian vähätelleet ja "tyhmitelleet" naisia. Tuo sattuu nyt vain olemaan jotain uutta ja ennen näkemätöntä, kun osat ovatkin yht' äkkiä vaihtuneet.
Linkkiä lukiessani ajattelin, että ompa tutun oloista tekstiä. Ainut erikoisuus siinä oli, että naiset kirjoittelivatkin miehistä, eikä päinvastoin, kuten tavallisesti.
0Äänestä
deft
Miehet "tyhmittelee" naisia julkisesti ja päin naamaa. Naiset "tyhmittelee" miehiä vertaisjoukoissa. On siinä mun mielestä suuren suuri ero. Jos sä olet fiksu mies (statusarvo, huom!) ja sä vähättelet jonkin ns. tavisnaisen älyä/älyttömyyttä, niin eikös se ole loogista? Toki se on moukkamaista ja ilkeää ja julmaa ja yms. jne., mutta kai sitä nyt voi saada sanoa jos toinen ei esmes erota leipäveistä fileerausveitsestä? Mä tiedän kyllä että naiset tahtovat olla sillä tavalla herkkiä että voivat ottaa itseensä kaiken sellaisen mistä eivät ole samaa mieltä, mutta tää on aika naurettavaa ettei sosiaalisessa kanssakäymisessä saisi sanoa mitään todellista.
0Äänestä
no problem
Mut olisiko aika time-outille. Olen viimeaikoina nähnyt naisilta sellaisia taidonnytteitä, että ensin ihmettelin "käyttyvätkö nuoremmat naiset oikeasti noin", saatoin ehkä sittenkin ymmärtää jotain miehen uudemmasta asemasta.
Katsokaas, olen vanhan maailman kasvatti (70 luvulta) ja silloin naiset vielä osin kasvatettiin näyttelemään tyhmää ja antamaan miehelle kuninkaan aseman. Se asetelma on murtunut tässä vuosien saatossa ja nuoremmat miehethän on jo ihan eri kaliperia. Osa heistä jopa kuuntelee. JA nyt kun naisille on kehittynyt tätä "moukari-voimaa", niin olisiko aika pikkasen hellittää.
Nuorempi miespolvi saa nyt kärsiä isiensä isottelusta. Naiset ottavat asemaansa ja valitettavasti siviliuhreja syntyy. Pojat ja nuoret miehethän ovat vielä lapsena ja nuorena ihan yhtä herkkiä kuin tytötkin.
Elämme mielenkiintoisia aikoja.
0Äänestä
6er7k68
Typerää kuvitella että yleistieto kuvastaisi millään tavalla älykkyyttä. Joillakin ihmisillä vaan ei vois todellakaan vähempää kiinnostaa muiden maiden asiat eikä se tee heistä tyhmiä.. :D
Jokainen meistä osaa opetella asioita ulkoa, kunhan lukea osataan. Sitä sanotaan normaaliksi älyksi.
Omasta mielestäni älykkyys on nokkeluutta, oivaltamista, keksimistä yms. Toisen kirjoittamaa tietoa voi tyhmäkin lukea.
0Äänestä
deft
Voisi siis sanoa että jokainen oman elämänsä sankari, joka elää yksin erakkona ja joutuu käyttämään nokkeluutta, oivaltamista ja keksimistä jotta ei joudu susien syömäksi, olisi todellisuudessa älykäs ihminen...? Ja sitä myöten laajennettuna, ettei kukaan pääse syyttäämään spesismistä, kaikkein älykkäimpiä eläimiä olisivat ne, jotka selviytyvät pisimpään tulematta syödyksi tai vaihtoehtoisesti kuolematta nälkään.
Ei...eih. Kyllä mä vielä erotan meidät ja meidän yhteiskunnat, kulttuurin sekä sosiaalisuuden villistä luonnosta. Yleistieto on toki ihan triviaalia, ellei sitä tule käyttäneeksi...ööh...käytännössä. Jos mä matkustan, suomesta ja suomalaisella peruskoulutuksella, vaikkapa afrikkaan, niin kyllä se mun mielestä on jonkinlainen älykkyyden merkki että mä tiedän edes osittain mitä odottaa ja miten toimia esimerkkitilanteessa. Ja se, että mä tietäisin erilaisten kulttuurien historiasta, olisi mukava merkki älykkyydestä sen sijaan että pyörisin ympäri kyliä ja ihmettelisin jokaista puuta ja puskaa.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Enemmän naisista.
Ko. keskustelufoorumi kun on suunnattu ensisijaisesti (kait?) naisille sekä vielä suoremmin äideille.
Ainut mitä se kertoo miehistä on se sääli, kun jotkut reppanat huutelevat näille mammoille vastaan ihan vain trollaamisen ilosta.
Aj niin, piti vielä tuosta vastakkainasettelusta:
Naiset ovat vielä tyhmempiä jos väkisin haluavat kimppaan näiden tyhmien miesten kanssa. Tyhmyyttähän voi kuitenkin kompensoida jollain muulla ominaisuudella, mutta tämä tällainen netissä anonyymisti avautuminen oman miehen tyhmyydestä on nimenomaan akkojen juttu.
Voihan näin olla. Mutta mikä sitten on lopullinen tyhmyys? Tai äly? Verbaalinen, musikaalinen, matemaattinen, sosiaalinen vai käytännöllinen, että kykenee vaikka hahmottamaan kolmiulotteisesti, kun väsää jotain?
Ite tiedän vähän sitä sun tätä hiton monesta asiasta, mutten mitään superperusteellisesti hallitse. Onko sit se, vaikka mies, tyhmä, jos on keskittynyt yhteen asiaan ja tullut siinä tosi hyväksi?
Äly/tyhmyys on suhteelisia käsitteitä. Mammapalstalla tarvitaan toisenlaista osaamista kuin vaikka tunturivaelluksella.
Olisin ite mieluummin tyhmä ja hyväntahtonen kuin viiltävän älykäs ja v*ttumainen luonne. Ja jos näistä pitäis seuraa valita, niin "tyhmä" ja hyväntahtonen. Mikä sitten on itestäni totuus, sen tietää ne jotka mut livenä tuntee. :)
Anteeksi, en jaksanut lukea kovin pitkälle tota artikkelia.
Siis ihan for real. Naisen logiikka = jos miehessä EI OLE vikaa, ETSI vikaa vaikka VÄKISIN
Please. Millon naiset ois tyytyväisiä miehiin?
Sitäpaitsi, jos mies ei tiedä missä Rooma on, niin siellähän voi sitten vaikka käydä. Turhaa valittamista joku tollanen. Kyllä sitten vois valittaa jo, jos mieheltä puuttuisi vaikka pippeli.
Ihan uteliaisuudesta: Jos mies ei tiedä missä on Rooma, niin miten sillä voi olla rahaa lähteä Roomaan?
Ps. Minä en etsi vikaa naisista.
Onhan sitä ennenkin suhteilla edetty ja joskus jopa mamma/pappa betalar.
Mä niiiiin tahdon toivoa että sä (tai useat naiset ylipäänsä) et ole sitä mieltä, että naiset ei ois ikinä tyytyväisiä miehiin.
Viisari värähti viittä vaille katkeruutta kohti.
Mikäli siis naiset ajattelee oikeasti niin että mies ei koskaan ole tyytyväisyyden arvoinen. Ehkä mä kuitenkin voisin nauraa naisille jos kanasutran kommentti on totuus :)
Se on asia erikseen jos ei itse ole tyytyväinen itseensä....mutta että rakkaudessa(kin) nimenomaan nainen ei pitäisi miestä tyydyttävänä. Voi naisraukkoja :D
Ei tuo kanasutra kaikkien naisten puolesta pysty puhumaan.
Totta silti on, että hänen väittämällään tavalla suhtautuva naisryhmä on olemassa. Kokemukseni mukaan he ovat kuitenkin pieni vähemmistö. Suurin osa meistä arvostaa miehiä.
Ps. Olen kyllä huomannut joidenkin miesten suhtautuvan ihan vastaavalla tavalla naisiin. Näillä palstoillakin se usein tulee esille.
Liioittelu ja ironia, nuo ihanat retoriikan keinot. HALOO.
EI KAIKKI. Kuten "nainen." tässä totesi, hyvin harva onneksi.
Sitäpä sitä, nimittäin retoriikkaa. Jos sun kysymys oli retorinen, niin ei kai sitä voi muuta olettaa kuin jonkinlaista totuutta.
Se on vähän niin kuin äiti on opettanut; jos sulla ei ole mitään fiksua sanottavaa, pidä suusi kiinni.
;)
Ei muuten sitten pitänyt olla kettuilua tai haukkumista.
Ehkä mun todella pitäisi lopettaa nää perseilypalstat kun kukaan ei myönnä olevansa koskaan tosissaan. Aikuisten oikeesti.
Plab plab :P
Vielä tuolle nimimerkille "nainen.":
Kyllä se tiedetään että miehetkin on sikoja ja jokainen tapaus on yksilöllinen ja ei saisi sanoa pahaa kenestäkään ja yleistäminen on hyi hyi.......mutta kun tää on keskustelupalsta ja täällä olisi tarkoitus keskustella. Kuinkakohan kauan näistä perusasioista pitää jauhaa ennen kuin JOKAINEN tajuaa.
Jokainen ei kuitenkaan asu näillä palstoilla, joten typerä oletus että kaikki täällä tehdyt keskustelut olisi kaikken "tiedossa".
Toinen juttu on se että, ainoa varsinainen totuus on ettei sitä ole, on vain erilaisia näkökantoja, riippuen kenen kantilta asioita tarkastellaan.
Tyytymättömyys ei ole sukupuoleen sidottu, ne jotka ovat tyytymättömiä elämäänsä, ovat yleensä sitä aina. Tyytyväiset ihmiset taas ovat tyytyväisiä, vaikka heidän asiansa ei olisi juurikaan sen paremmin, mutta heillä on ominaisuus joka tyytymättömiltä valittaja ihmisiltä puuttuu. Tyytyväiset ihmiset ovat siis tyytyväisiä yleensä siihen puolisoonsakin, vaikka tuo ei nyt kaikkia toiveita täyttäisikään ja tyytymättömät taas valittavat kaikesta, joko päin naamaa tai selän takana.
Jos varsinaisia totuuksia ei olisi, ei olisi yhteiskuntaakaan. Varsinainen totuus voi olla yleisesti todettu ja tutkittu tai normin mukaisesti (lue: enemmistön päätösvallalla) sovittu.
Aika lapsellista vetää kädet puuskaan ja sanoa että jotain sellaista kuin että "jokainen on yhtä oikeassa kuin joku toinen"
Moraali ja etiikka ovat sitten asioita erikseen kaikista "totuuksista".
"Tyytymättömyys ei ole sukupuoleen sidottu, ne jotka ovat tyytymättömiä elämäänsä, ovat yleensä sitä aina."
Allekirjoitan. :) Tosin kyllä edelleen väitän, että naisilla on miehiä enemmän taipumusta tähän tyytymättömyyteen tai sitten naisille on sopivampaa puhua yleensä asiasta. Mies jos valittaa niin ei ole mies tai jotain??
Mun mielestä se ois loogistakin, että naisilla on enemmän taipumusta tyytymättömyyteen. Se ei tosin johdu sukupuolesta eli pimpistä, vaan stereotypisestä kasvatuksesta, jota viljellään edelleen, kaikista suurista väitteistä huolimatta. Naiset kasvatetaan edelleen passiivisemmiksi. Pohjimmiltaan. Siis, pitää hankkia ammatti, tehdä, saa olla kunnianhimoinen... Sen aikaa kunnes tulee mies ja tuo onnen.
Liitoista suurin osa päättyy eroon naisen aloitteesta. Ok, osa siksi, että mies tosiaan on laiska ja luulee, että hän on itse niin suuri saavutus, että onnea riittää naiselle vain hänen suuruutensa sohvalla löhöämisestä. Mutta suurin osa, väitän, siksi, että naiset tylsistyvät, eivät saa elämältään mitä haluavat... Ja odottavat nimenomaan sitä itsensä ulkopuolelta.
Mies on se tylsä, ei että heidän oma elämänsä olisi tylsää. Avioliitto on kuollut, ei että heidän pitäisi aktiivisesti herättää se henkiin. Elämä on ohi, ei että he itse olisivat antautuneet tantoiksi, tylsiksi, raameihin mitkä eivät oikeasti heille sovi. Mutta kun kaikki meni kässärin mukaan: he olivat kilttejä tyttöjä, joilla oli kaikkea omaa, siksi aikaa kunnes tuli liitto ja lapset, jotka tuovat heille onnen...
Eli, naiset opetetaan antamaan elämänsä tyytyväisyys ja vastuu siitä, muille. Ulkopuolelle. Se tulee muka aina jostain. Se että nainen olisi tekijä, kuten mies, ei edelleenkään käy. Ehkä miehillekään? Miesten tyytyväisyys tulee siitä, että he toteuttavat itseään. Se on edelleen mies, joka käy työssä, jonka valitsi, harrastaa 3-5 kertaa viikossa, kun nainen saa vauvakävelylenkin kaverin kanssa omaksi "harrastuksekseen" ja naiset edelleen luulevat että mies on yli-ihminen. Onpa karrikoiden sanottu, mutta ehkä tajuatte pointin. Se ei voi johtaa kun tylsistymiseen, koska ulkopuolelta tulevan onni ei kestä: naisen pitäisi valita itse ja ottaa vastuu omista valinnoistaan.
Mies oppii koko elämänsä, on tekijä, kokee tekevänsä, hallitsevansa elämäänsä, vaimo on perhe ja lapset lapsia, eli perhe on tärkeä, muttei sen oleteta koskaan kattavan koko elämää. Miehet ovat siksi sekä itsenäisempiä että riippuvaisempia liitoissaan. Ja tyytyväisempiä: he kokevat tehneensä valinnat itse. Nainen taas ottaa miehen, ja sitten se mies "muuttuu" ja onpas elämä tylsää ja sitä rataa...
Lisäksi naiset itse eivät uskalla ajaa etujaan. Esimerkiksi naisvaltaisia aloja sorretaan, koska kiltit tytöt ovat tyhmiä. He itse suostuvat määräaikaisiin, osa-aikaisiin ja alempaan palkkaan. Koska he ovat ahkeria, he eivät halua olla ahneita, ja sitä rataa, typeriä ajatuksia, jotka eivät liity oikeasti asiaan. Kyllä ihminen voi olla ahkera, hyvä eikä ahne ja silti vaatia oikeuksia, työstään korvausta!
Työstä saa vaatia palkan, vakinaistaa voi tekijän, joka osaa ja muodollinen pätevyys on just se, millä tyttöjä kusetetaan. Se että joku kehuu ahkeraksi on ihan samantekevää kun ruokaa pitää ostaa: työhyvinvointi on tärkeää mutta niin on elantokin. Kissa kiitoksella elää, kassalla vaaditaan rahaa!
Ja sitä rataa. Sitten se tyytymättömyys purkautuu elämään, työkavereihin ja liittoihin. Kun itse ei uskalleta sanoa, että nyt vi*tu riitti. Hoitakaa itse sairaanne ja lapsenne, jos ei ala asiat muuttua, niin naiset lopettaa justiinsa... Mutta aina löytyy kilttejä tyttöjä, joiden elämäntehtävä on olla tyhmä mutta miellyttävä... Kaikille. Sitten hoetaan miten ei tästä vaan voi saada palkkaa, ei se raha ole tärkeintä, ei vaan voi ja lässyn lässyn lässyn lää... Ja kun joku sanoo kapinalliselle, että oletpa ämmä, aletaan itkemään, sen sijaan, että todettaisiin, että jep ja on korkea aikakin jonkun olla ämmä.
Naisilla on siis kaikki syyt olla tyytymättömämpiä, mutta jos he eivät itse tajua ottaa vastuuta omasta tyytyväisyydestään, se asia ei tule muuttumaan. He itse antavat elämänsä vastuun ja sen myötä oikeudet pois. Yleensä liitoissakaan se ei ole se mies eikä liitto minkä pitäisi muuttua, vaan se nainen. Sori vaan tyttelit.
Naisten väitetään kasvavan aikuisiksi nopeammin mutta yhä useammin minusta tuntuu, että suurin osa naisista ei tietyiltä osin kasva aikuisiksi ollenkaan.
(Ja ikäerot suhteissa ei kerro isä-suhteesta mitään, naiset yleensä tuntuvat olettavan miehen olevan isä joka tapauksessa: vahvempi, enemmän vastuussa, hoitavan ikävät asiat, järjestävän hauskuutusta, hoitaen ja kiukutteluja kuunnellen... Naiset luulevat nalkuttamisen tekevän heistä aikuisia, kun todellisesti he jättävät todellisen vastuun miehelle, jopa miesvalinnoistaan.)
PS. ja siis olen itse nainen.
Paljon hyviä pointteja.
Ainut mistä voisi kuulla lisää on se, että mikäli naiset kasvatetaan noudattamaan tuota onnen ulkoistamista, niin minkä takia se tuntuu olevan useammin niin että mies pitää parisuhdetta tärkeämpänä saavutuksena?
Ehkä se koko pointti onkin siinä, että naisista on tulossa sellaisia kuin mitä miehet ovat aiemmin olleet. Ja miehistä tulee korkeintaan jarruja ja ovimattoja naisille. Tai jotain vastaavaa allegoriaa.
Menisin kanssasi naimisiin, jos olisit mies. :D
Siis tyytyväinen voi olla monella tapaa, ja kyllähän se jokasen yksilön vastuulla todellakin on. Mut helposti tossa tilanteessa, kun aletaan töistä puhua, monet menevät ns. suorittamismoodiin ja "olemaan miehiä". Naiset siis. Ja se ei tee hyvää. Se polttaa loppuun. Ei tavallaan osata naisena tehdä töitä. Mut mistä se sitten johtuu, on varmaan tää, että "pitäis olla mies, jotta voi olla tyytyväinen" tai jotain. Jotenkin siis tää koko kuvio menee niin, että jos haluat olla tyytyväinen pitäisi olla miesmäinen ja naiseus on jotain todella inhottavaa ja vastenmielistä... Et naiset on heikkoja plaaplaa. Naisillahan ne rihmat käsissä lopulta on... Moniko mies on naisensa eteen tehnyt vaikka mitä? (Ja ei, ei nyt sillä, että miestä pitäs käyttää hyväkseen ja että miehen pitäs kaikki iskut ottaa, mutta yleensä tää on ollut niin, että mies on valmis tekemään vaikka mitä, et naisensa saa pitää... Jossei oo tehnyt, ei oo kyllä koskaan rakastanutkaan.)
Ja sitten sellaset naiset päivittelee, että missähän ne mun miehet on.. Miksei kukaan tykkää musta ja miksi kaikki miehet juoksee pakoon... Nainen on liian mies, ts. yrittää olla jotain muuta mitä on eikä ole tyytyväinen itseensä NAISENA.. Niin kaikki "joutuvat" olemaan tällaisen henkilön seurassa varpaillaan.
Miehille parisuhde on tärkeämpi saavutus, koska mies "koostuu" mm. työnteosta ja mitä enemmän mies on "tehnyt töitä" suhteen eteen ja sen saamiseksi, sen paremmalta se tuntuu... Tämä sisäinen metsästäjä. Näin väittäisin. Toki miksei naisestakin sellaiset asiat tunnu hyviltä, joiden eteen on nähnyt vaivaa jne, mutta joo.. Se ei oo ehkä kuitenkaan niin "luonnollista" naisille.. Tai itellä mennyt ainakin ittensä polttavaksi suorittamiseksi se..
Naisille jo pitkiä aikoja ihmissuhteet on olleet "helppoa" ja normaalia arkipäivää. Siinä ei ole mitään ihmeellistä. Naiset tietävät saavansa miehen, jos tahtovat. Siinä ei ole mitään mielenkiintoa? Tai omalla kohdallani ainakin näin. Toisaalta ei mulla riitä mielenkiintoa metsästääkään, koska haluan tietää, että mies on tosissaan. Ja voiko sellanen olla kovin tosissaan, jonka eteen tuodaan kaikki? Niinpä, sitähän mä itse teen, voiko mua ottaa tosissaan?
Naisille periaatteessa ihmissuhde tai sen saaminen ei oo mikään "saavutus". Se vaan on osa naiseutta niinkuin miehelle se on yleensä varmaan työ. Tosin miehet enemmän ehkä arvostaa itsessään työsaavutuksia. Mut naisilla ei oo tämmöstä "palkankorotusta/ylennystä" ihmissuhteissa, josta voisi olla ns. ylpeä.. Tai no ehkä avoliitto, lapset, kihlaus, avioliitto?
Jesh.
Jotakuinkin juuri näin. Vaikka mä en modernina miehenä(?!) allekirjoita tota "metsästämistä" tai muutenkaan korosta näitä biologisia seikkoja. Ympäristö ja sosiaalinen kulttuuri meinaa vähintään yhtä paljon.
"Naisille jo pitkiä aikoja ihmissuhteet on olleet "helppoa" ja normaalia arkipäivää."
On ne miehillekin ihan normaalia arkipäivää. Ne vaan voi sisältää vähemmän sellaista bondaamista ja tyhjän kälättämistä mitä naiset tykkää harrastaa:
"Eiks ookkin kiva?" "Joo! Tosi upee." "Mun serkun siskollakin oli tämmönen, mut se oli kyllä semmonen limenvihree, tiiäks?" "Joo, mut toi turkoosikin on ihan hieno."......jne.
En halveksi, mutta en myöskään aina oikein ymmärrä että mitä sillä voitetaan. Mun lähimuisti vissiin prakaa niin pahasti, että en mä jaksais muistaa jokaista merkityksetöntä keskustelua mitä mä oon ihmissuhteissa kokenut. Päivittäin.
"Ja voiko sellanen olla kovin tosissaan, jonka eteen tuodaan kaikki? Niinpä, sitähän mä itse teen, voiko mua ottaa tosissaan?"
Hyvä kysymys. Voiko sut ottaa tosissaan? Onko se hyvä jos sut ottaa tosissaan?
Tästähän sais perkele aikamoisen terapiasession aikaan :P
Näkisin tämän ihan tismalleen samana keskusteluna ja sanoina kuin mitä miehet ovat sanoneet naisista ( ja puhuvat näin edelleen naisista) kautta aikojen.
Tää asetelma on vain kääntymässä toisinpäin.
Niin, miltä se näyttää?
Juuri näin asia on. Miehet ovat kautta historian vähätelleet ja "tyhmitelleet" naisia. Tuo sattuu nyt vain olemaan jotain uutta ja ennen näkemätöntä, kun osat ovatkin yht' äkkiä vaihtuneet.
Linkkiä lukiessani ajattelin, että ompa tutun oloista tekstiä. Ainut erikoisuus siinä oli, että naiset kirjoittelivatkin miehistä, eikä päinvastoin, kuten tavallisesti.
Miehet "tyhmittelee" naisia julkisesti ja päin naamaa. Naiset "tyhmittelee" miehiä vertaisjoukoissa. On siinä mun mielestä suuren suuri ero.
Jos sä olet fiksu mies (statusarvo, huom!) ja sä vähättelet jonkin ns. tavisnaisen älyä/älyttömyyttä, niin eikös se ole loogista? Toki se on moukkamaista ja ilkeää ja julmaa ja yms. jne., mutta kai sitä nyt voi saada sanoa jos toinen ei esmes erota leipäveistä fileerausveitsestä?
Mä tiedän kyllä että naiset tahtovat olla sillä tavalla herkkiä että voivat ottaa itseensä kaiken sellaisen mistä eivät ole samaa mieltä, mutta tää on aika naurettavaa ettei sosiaalisessa kanssakäymisessä saisi sanoa mitään todellista.
Mut olisiko aika time-outille. Olen viimeaikoina nähnyt naisilta sellaisia taidonnytteitä, että ensin ihmettelin "käyttyvätkö nuoremmat naiset oikeasti noin", saatoin ehkä sittenkin ymmärtää jotain miehen uudemmasta asemasta.
Katsokaas, olen vanhan maailman kasvatti (70 luvulta) ja silloin naiset vielä osin kasvatettiin näyttelemään tyhmää ja antamaan miehelle kuninkaan aseman. Se asetelma on murtunut tässä vuosien saatossa ja nuoremmat miehethän on jo ihan eri kaliperia. Osa heistä jopa kuuntelee. JA nyt kun naisille on kehittynyt tätä "moukari-voimaa", niin olisiko aika pikkasen hellittää.
Nuorempi miespolvi saa nyt kärsiä isiensä isottelusta. Naiset ottavat asemaansa ja valitettavasti siviliuhreja syntyy. Pojat ja nuoret miehethän ovat vielä lapsena ja nuorena ihan yhtä herkkiä kuin tytötkin.
Elämme mielenkiintoisia aikoja.
Typerää kuvitella että yleistieto kuvastaisi millään tavalla älykkyyttä.
Joillakin ihmisillä vaan ei vois todellakaan vähempää kiinnostaa muiden maiden asiat eikä se tee heistä tyhmiä.. :D
Jokainen meistä osaa opetella asioita ulkoa, kunhan lukea osataan.
Sitä sanotaan normaaliksi älyksi.
Omasta mielestäni älykkyys on nokkeluutta, oivaltamista, keksimistä yms.
Toisen kirjoittamaa tietoa voi tyhmäkin lukea.
Voisi siis sanoa että jokainen oman elämänsä sankari, joka elää yksin erakkona ja joutuu käyttämään nokkeluutta, oivaltamista ja keksimistä jotta ei joudu susien syömäksi, olisi todellisuudessa älykäs ihminen...?
Ja sitä myöten laajennettuna, ettei kukaan pääse syyttäämään spesismistä, kaikkein älykkäimpiä eläimiä olisivat ne, jotka selviytyvät pisimpään tulematta syödyksi tai vaihtoehtoisesti kuolematta nälkään.
Ei...eih. Kyllä mä vielä erotan meidät ja meidän yhteiskunnat, kulttuurin sekä sosiaalisuuden villistä luonnosta.
Yleistieto on toki ihan triviaalia, ellei sitä tule käyttäneeksi...ööh...käytännössä. Jos mä matkustan, suomesta ja suomalaisella peruskoulutuksella, vaikkapa afrikkaan, niin kyllä se mun mielestä on jonkinlainen älykkyyden merkki että mä tiedän edes osittain mitä odottaa ja miten toimia esimerkkitilanteessa. Ja se, että mä tietäisin erilaisten kulttuurien historiasta, olisi mukava merkki älykkyydestä sen sijaan että pyörisin ympäri kyliä ja ihmettelisin jokaista puuta ja puskaa.