Pelaan tyttöjen joukkueessa, jossa periaatteessa pitäisi olla "kaikki pelaa" meininki peleissä.
Olen kuitenkin joutunut muutaman kauemmin pelanneen suurennuslasin alle.
Meillä on joukkueen sisällä suuriakin tasoeroja, mutta viimeksi aloittaneita syynätään enemmän.
Olen ollut muutamissa peleissä ja peliaikanani ei vastapuoli ole koskaan saanut tehtyä maaleja. Tällä ei tunnu olevan mitään painoarvoa.
Sillä on vain väliä, etteivät pari m.lkkua pelaaja pidä minusta, koska ovat kiusaajahenkisiä ja kokevat uudet pelaajat uhkana. Valmentaja kuulee vain heidän mustamaalauksen kun epäonistun jossakin harjoituksissa ja siksi saan todella harvoin peliminuutteja.
Miten muissa joukkueissa käsitellään tällaisia hieman hankalampia asioita, jotka ei kuuluisi joukkuelajiin?
Olen kuitenkin joutunut muutaman kauemmin pelanneen suurennuslasin alle.
Meillä on joukkueen sisällä suuriakin tasoeroja, mutta viimeksi aloittaneita syynätään enemmän.
Olen ollut muutamissa peleissä ja peliaikanani ei vastapuoli ole koskaan saanut tehtyä maaleja. Tällä ei tunnu olevan mitään painoarvoa.
Sillä on vain väliä, etteivät pari m.lkkua pelaaja pidä minusta, koska ovat kiusaajahenkisiä ja kokevat uudet pelaajat uhkana. Valmentaja kuulee vain heidän mustamaalauksen kun epäonistun jossakin harjoituksissa ja siksi saan todella harvoin peliminuutteja.
Miten muissa joukkueissa käsitellään tällaisia hieman hankalampia asioita, jotka ei kuuluisi joukkuelajiin?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Meidän joukkueessa pelaa kaikki.
Valmentaja pitää liian kilpailuhenkiset ruodussa.
Pelihenki pysyy hyvänä.
Meiän jengissä pelataan pääasiassa kahdella kentällä ja molemmat kentät pelaavat tasan yhtä paljon. Tosin me olemmekin miehiä, joten ei meillä mitään kiusata. Pikemminkin kannustetaan. Niin se hyvä tulee.