siinäpä kysymys..toivoisin että joku vois jotain siihen vastata..asian toinen osapuoli kun ei ota enää mitään yhteyttä :(
jospa aloitan ihan alusta..
neljä vuotta sitten tutustuin poikaan joka asui viereisellä paikka kunnalla, reilun 150km päässä täältä. tutustuttiin ja ihastuttiin..vaikka ei montaa kertaa tavattu toisiamme..mut kaikki vaan jotenkin loksahti sen kanssa kohdalleen =)
3vuotta meni sen kanssa nopeasti, vaikka ei koko aikaa oltukaan yhdessä..huomattiin jossain välissä aina että ei tässä oo järkee, ollaan niin nuoria elämään tälläisessä suhteessa. joten sitten välillä seurusteltiin omilla tahoillamme, mutta jotenkin sitten aina palattiin yhteen. viime vuoden alussa sain sitten niitin suhteelle..jätkä katos jälkiä jättämättä..ei vastannu viesteihin, puheluihin eikä maileihin. jossain välissä se sitten vaihtoi puhelin numeronsakin. olin että okei, älä ole aikuinen äläkä selitä asioita, katoa vaan mitään ilmoittamatta.
parisen kuukautta meni siihen että pääsin kyseisestä tyypistä yli ja pystyin seurustelemaan muiden kanssa..vuos siitä eteenpäin kului aika vilkkaasti, en oikein osannu olla kenenkään kanssa.
kyseinen jätkä otti sitten yhteyttä tään vuoden alussa ja ilmoitti että on tulossa tänne päin ja haluunko tavata. en silloin suostunut..se oli loukannu minuu niin paljon että aattelin että unohdan koko tyypin ja jatkan elämääni. mut toisin kävi. se vaan pyöri mielessäni koko ajan. keskusteltiin asiasta kesän alussa ja päädyttiin sitten taas olemaan enemmän tai vähemmän yhdessä.
viime viikolla sitten nähtiin pitkästä aikaan. lähdin muutamaks päiväks sen luokse. meillä oli hauskaa ja kaikki tuntui luistavan ja tuntui just siltä mitä siitä jutusta halusinkin. mut yöllä jotenkin kaikki muuttui. jätkä istui koko yön koneella vaikka miten yritin että nukuttaisko nyt. noh..kävin sitten yksin nukkumaan..jätkä jäi leikkimään koneella..aamulla alettiin sitten kattoo leffaa mut se sitten jäi vähän vajaaks koska alettiin puuhailla muuta..oltiin vähän aikaa suudeltu ja jotain muuta pientä niin kysyin sitten että haluutko mennä loppuun asti, kun tiesin että se olis pojan eka kerta ja se halus. molemmilla oli hauskaa ja kummatkin nautti.
mutta sitten tuli miun aika palata kotiin. matka linja-auto asemalle sujui hiljaisissa merkeissä ja ennen kuin erottiin niin se sanoi että täytyy soitella. olin että tottakai. ja sovittiin vielä että laitan viestin kun pääsen kotiin.
noh, laitoin illalla viestin että kotona oon, ei vastausta. soitin sitten seuraavana päivänä, ei vastausta eikä soittanut takaisin. sitten laitoin vielä yhden viestin, mutta siihenkään en oo saanut vastausta. että "jee".
yhden viestin oon nyt tässä viikon aikana saanut siltä, ja sekin oli vastaus viestiin missä sanoin että oisit voinu kertoo etukäteen että haluut pelkän panon ja käskin jätkää hankkimaan aivot. viestissään se selitteli että töissä on kiirettä ja että puhelin on taas temppuillut. ja mie oon niin väsynyt tuohon samaan selitykseen..sitä saanut kuunnella koko kesän, ja enää en jaksa siihen uskoa.
viikko siitä kun siellä olin. ja yritän vieläkin todistella ittelleni että kaikki on hyvin, tää selviää vielä. mutta ei se enää voi selvitä. se pitäis jo itekkin alkaa tajumaan. en uskonut että kyseinen henkilö voisi tehdä minulle näin, tuntenut sen sentään reilu 4 vuotta..tälläistä tehdään yhden illan jutuille, jos se on jollekin pakko tehdä.
mutta nyt olen tämänkin kokemuksen fiksumpi. ei pitäisi luottaa keneenkään..mutta entä kun tulee se ihminen vastaan kenee pitäisi luottaa ja joka on sen luottamuksen arvoine. kyllä tästä joskus vielä toipuu..ja sillä jätkällä ei oo enää mitään asiaa elämääni...
jospa aloitan ihan alusta..
neljä vuotta sitten tutustuin poikaan joka asui viereisellä paikka kunnalla, reilun 150km päässä täältä. tutustuttiin ja ihastuttiin..vaikka ei montaa kertaa tavattu toisiamme..mut kaikki vaan jotenkin loksahti sen kanssa kohdalleen =)
3vuotta meni sen kanssa nopeasti, vaikka ei koko aikaa oltukaan yhdessä..huomattiin jossain välissä aina että ei tässä oo järkee, ollaan niin nuoria elämään tälläisessä suhteessa. joten sitten välillä seurusteltiin omilla tahoillamme, mutta jotenkin sitten aina palattiin yhteen. viime vuoden alussa sain sitten niitin suhteelle..jätkä katos jälkiä jättämättä..ei vastannu viesteihin, puheluihin eikä maileihin. jossain välissä se sitten vaihtoi puhelin numeronsakin. olin että okei, älä ole aikuinen äläkä selitä asioita, katoa vaan mitään ilmoittamatta.
parisen kuukautta meni siihen että pääsin kyseisestä tyypistä yli ja pystyin seurustelemaan muiden kanssa..vuos siitä eteenpäin kului aika vilkkaasti, en oikein osannu olla kenenkään kanssa.
kyseinen jätkä otti sitten yhteyttä tään vuoden alussa ja ilmoitti että on tulossa tänne päin ja haluunko tavata. en silloin suostunut..se oli loukannu minuu niin paljon että aattelin että unohdan koko tyypin ja jatkan elämääni. mut toisin kävi. se vaan pyöri mielessäni koko ajan. keskusteltiin asiasta kesän alussa ja päädyttiin sitten taas olemaan enemmän tai vähemmän yhdessä.
viime viikolla sitten nähtiin pitkästä aikaan. lähdin muutamaks päiväks sen luokse. meillä oli hauskaa ja kaikki tuntui luistavan ja tuntui just siltä mitä siitä jutusta halusinkin. mut yöllä jotenkin kaikki muuttui. jätkä istui koko yön koneella vaikka miten yritin että nukuttaisko nyt. noh..kävin sitten yksin nukkumaan..jätkä jäi leikkimään koneella..aamulla alettiin sitten kattoo leffaa mut se sitten jäi vähän vajaaks koska alettiin puuhailla muuta..oltiin vähän aikaa suudeltu ja jotain muuta pientä niin kysyin sitten että haluutko mennä loppuun asti, kun tiesin että se olis pojan eka kerta ja se halus. molemmilla oli hauskaa ja kummatkin nautti.
mutta sitten tuli miun aika palata kotiin. matka linja-auto asemalle sujui hiljaisissa merkeissä ja ennen kuin erottiin niin se sanoi että täytyy soitella. olin että tottakai. ja sovittiin vielä että laitan viestin kun pääsen kotiin.
noh, laitoin illalla viestin että kotona oon, ei vastausta. soitin sitten seuraavana päivänä, ei vastausta eikä soittanut takaisin. sitten laitoin vielä yhden viestin, mutta siihenkään en oo saanut vastausta. että "jee".
yhden viestin oon nyt tässä viikon aikana saanut siltä, ja sekin oli vastaus viestiin missä sanoin että oisit voinu kertoo etukäteen että haluut pelkän panon ja käskin jätkää hankkimaan aivot. viestissään se selitteli että töissä on kiirettä ja että puhelin on taas temppuillut. ja mie oon niin väsynyt tuohon samaan selitykseen..sitä saanut kuunnella koko kesän, ja enää en jaksa siihen uskoa.
viikko siitä kun siellä olin. ja yritän vieläkin todistella ittelleni että kaikki on hyvin, tää selviää vielä. mutta ei se enää voi selvitä. se pitäis jo itekkin alkaa tajumaan. en uskonut että kyseinen henkilö voisi tehdä minulle näin, tuntenut sen sentään reilu 4 vuotta..tälläistä tehdään yhden illan jutuille, jos se on jollekin pakko tehdä.
mutta nyt olen tämänkin kokemuksen fiksumpi. ei pitäisi luottaa keneenkään..mutta entä kun tulee se ihminen vastaan kenee pitäisi luottaa ja joka on sen luottamuksen arvoine. kyllä tästä joskus vielä toipuu..ja sillä jätkällä ei oo enää mitään asiaa elämääni...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olet helppo.
Sanoisin että huijattu sinua kai on jonkun verran vaikka olisihan tuonkin voinut hoitaa nopeammin ja paljon paremmin ilman vuoden "tyhjää" aikaa.
Tarina kyllä kuullosti siltä että olisitte sopineet hyvin yhteen loppupeleissä.. Kun siis kokeilitte muitakin välissä mutta kuitenkin veri aina veti takaisin kyseiseen ihmiseen. Tunnen semmoisen parinkin joka on monesti eronnut ja pahasti riidellyt mutta aina lopulta takaisin yhteen "joutuneet".
Jos ja kun kaveri vielä kokeilee onneaan niin ei pidä olla "helppo" vaan tosiaankin hiukan "kiduttaa" ja "piinata". Jos kaveri sen jälkeen on vielä halukas ottamaan yhteyttä eikä halua vain seksuaalista kanssakäymistä niin sitten voi olla jopa tunteita..
Itse en kyllä luottaisi tuommoiseen kaveriin aivan heti kyllä. En olisi luultavasti edes samaisessa tilanteessa mennyt loppuun asti vaikka kumppani olisi sitä halunnut. En haluaisi kokea olevani vain jonkun pano..