Kuka oikeasti tykkää kun mies siivoaa

Kyllä nauratti kun luin tän vaihdetaanko? kirjoituksen

Voi kuulostaa hyvältä mutta ei se kuule sitä ole haluan että pyyhkeeet ja lakanat on viikattu tietyllä tavalla , näyttää siistimmältä kun avaa kaapin, joo kyllä osaa tehdä ruokaa on asunut sinkkunaa vusia joten osaa tehdä , anna osoite niin lähetän .

meandmymate1981 kirjoitti:

Voi kuulostaa hyvältä mutta ei se kuule sitä ole haluan että pyyhkeeet ja lakanat on viikattu tietyllä tavalla , näyttää siistimmältä kun avaa kaapin, joo kyllä osaa tehdä ruokaa on asunut sinkkunaa vusia joten osaa tehdä , anna osoite niin lähetän .

Lue lisää

Leikki leikkinä ja pylly pois tyynyltä. Mä vaan koetin herätellä sua. Tuli sun kirjoituksesta mieleen, ettet arvosta yhtään miehesi tekemisiä. Mitä se haittaa, jos joku esine on väärällä paikalla tai pyykit väärin viikattu miehen siivouksen jäljeltä? Älä ole noin pikkumainen. Lopettaa sen siivouksen ja kokkauksen kokonaan ja sitten sä huudat, että saat tehdä kaiken itse ja yksin. Vai sekö on sun tarkoitus?

Näin keski-ikäisen naisen silmin katsottuna on harmi ettei nuoremmat naiset osaa arvostaa kotitöitä tekevää miestä. Sehän helpottaa sun arkea tavattomasti ja jää aikaa ja potkua muuhunkin, esim. seksiin. Teillä ei ilmeisesti ole lapsia? Ootahan, niitä kun tulee, niin teillä ei ole siistiä hetkeäkään ellet koko ajan harjan varressa riehu lapsi käsivarrella.

meandmymate1981 kirjoitti:

Voi kuulostaa hyvältä mutta ei se kuule sitä ole haluan että pyyhkeeet ja lakanat on viikattu tietyllä tavalla , näyttää siistimmältä kun avaa kaapin, joo kyllä osaa tehdä ruokaa on asunut sinkkunaa vusia joten osaa tehdä , anna osoite niin lähetän .

Lue lisää

Mene hoitoon. Ihan tosissaan, sinulla on mielenterveysongelma noiden viikkausvaatimustesi kanssa.

Vaadit liikoja, itse olen kiitollinen jos ei nyt sentään ihan hirveätä määrää LISÄTYÖTÄ aiheuttaisi. Olen oppinut sietämään sen että pölyt ovat pyyhkimättä joka toiselta hyllyltä, pitää ajatella positiivisesti ja keskittyä siihen että onpahan siitä sitten edes osa pyyhitty, iten ei tarvii.... Mutta nyt viimeksikin löysin esimerkiksi saviset kumpparini kaapinpohjalle kerätyn rojukasan päälimmäisenä, tietenkin pitkän villakangastakin helmojen päältä. Eli takin hinkkaus edessä, jos pestä haluaa niin pesulaanhan se pitää viedä....

Joskus tulee vähän suurempaakin tuhoa, vaivaa ja rahanmenoa noissa isommissa projekteissa ihan vaan siksi kun mies ei viitsi mitään suunnitella, irrottaa, suojata, siirtää, vaihtaa vaatteita jne. Jos olen paikalla niin en itse oikein varsinaisesti ehdi tekemään mitään koska aikani menee asioiden järjestämisessä siihen malliin että kun työ tulee tehtyä siten ettei tulisi ihan hirveästi niitä tuhoja samalla, ts. juoksen miehen perässä ja olen jonkinlainen statisti jonka panos luonnollisestikin arvioidaan kohtuullisen yhdentekeväksi todellisen tekijän rinnalla.

Mutta kuten tässäkin on todettu ja tullaan vielä toteamaan, miehen toimet ovat yläpuolella kaiken neuvomisen, kehua ja ylistää pitää yli äyräiden ja kytätä ei saa. Itse kysymykseen, kyllä silti tykkään että mies tekee edes jotain. Kestäähän se ilo edes sen aikaa kunnes en löydä jotain omalta ja/tai loogiselta paikaltaan vaan avaan jonkun toisen kaapin oven ja saan syliini rojukasan sekä ne mahdolliset tuhot korjattavakseni. Ja mies on kyllä nopea siivoamaan, se täytyy tunnustaa. Kai kaikki olisivat jos vaan survoisivat kamat johonkin summassa....

Rajallinen ajatusmaailmani ei ulotu tekstiileihin. Eikä sitä ole ehdoteltukaan.

Kaikkea muuta teen ja olen tehnyt ilman kehoitusta.

Mitä vikaa siinä on ettei suhteessa ole rooleja?
En minä mies ole mutten se perinteinen nainenkaan sillä en suostu siihen. Minä en ole mikään piika, joka hoitaa kodin ja mahd. lapset yksin ja mies on se, joka siellä töissä ramppaa.

Ehei. Me siivoamme miehen kanssa yhdessä, tiskit pesee kone, laittaa kumpi ehtii tiskit koneeseen ja pois koneesta. Ei ole sellaista, että minä laittasin koska olen nainen ja se olisi naisen homma.
Mieskin kun on pitkään ollut sinkku, osaa laittaa ruokaa, siivota ja muuta niin ei yllättäen halua olla passattavana, mikä taas sopii minulle. Tottakai vuorotellen hemmotellaan toisiamme mutta ei toinen ole mikään palvelija.

Jos lapsia saisimme niin sekään ei käy, että vain minä sen kersan kanssa häärin loppuunpalamisen uhallakin. Miehet yleensä sitten tulevat kuvioihin kun lapsi osaa kävellä ja puhua, muutoinhan ei kiinnosta useimpia. Katsonkin, että mikäs omani on miehiään ennen kuin lasta pistetään alulle.

EiRooleille kirjoitti:

Mitä vikaa siinä on ettei suhteessa ole rooleja?
En minä mies ole mutten se perinteinen nainenkaan sillä en suostu siihen. Minä en ole mikään piika, joka hoitaa kodin ja mahd. lapset yksin ja mies on se, joka siellä töissä ramppaa.

Ehei. Me siivoamme miehen kanssa yhdessä, tiskit pesee kone, laittaa kumpi ehtii tiskit koneeseen ja pois koneesta. Ei ole sellaista, että minä laittasin koska olen nainen ja se olisi naisen homma.
Mieskin kun on pitkään ollut sinkku, osaa laittaa ruokaa, siivota ja muuta niin ei yllättäen halua olla passattavana, mikä taas sopii minulle. Tottakai vuorotellen hemmotellaan toisiamme mutta ei toinen ole mikään palvelija.

Jos lapsia saisimme niin sekään ei käy, että vain minä sen kersan kanssa häärin loppuunpalamisen uhallakin. Miehet yleensä sitten tulevat kuvioihin kun lapsi osaa kävellä ja puhua, muutoinhan ei kiinnosta useimpia. Katsonkin, että mikäs omani on miehiään ennen kuin lasta pistetään alulle.

Lue lisää

Samaa mieltä roolittomuudesta.
Yhteinen talous, yhteiset puuhat, yhteiset velvollisuudet.

Minun perusajatukseni on yrittää elää siten, että elinkumppanillani olisi mahdollisimman mukavaa.
Ei se tarkoita vapaamatkustajaa vaan sitä, että kaveri tuntee itsensä halutuksi ja tärkeäksi.
Kummasti on löytynyt vastakaikua.

Meidän puuhamme ovat jakautuneet täysin olosuhteiden ja tilanteiden mukaan.
Vaimo on joskus ollut todella tiukoilla mutta koskaan en ole kuullut valitusta.
Olen tajunnut tilanteen muutenkin.

Sen verran roolijakoa on, ettei vaimo laske minua tekstiilien kimppuun. Saattaisin kuulemma tuhota ne.
Omat paitani ja housuni kyllä silitän ja parsin lempisukkani.

Aikanaan en sormellanikaan puuttunut vauvojen hoitoon.
Vaimo oli vuosikaudet kotona tenavien kanssa.
Vieläkään en uskalla ottaa lapsenlastani syliini. Pelkään, että se hajoaa, putoaa tai muuta hallitsematonta.
Olen silti syvästi kiintynyt.

Tuossa edellä kertomani aamiaisjuttu on totta. En maininnut sen johtuvan minun itsekkyydestäni.
Kertomani järjestely on järkevä ja käytännöllinen.
Oleellista on se, että vaimo nauttii siitä silmin nähden.
Mitättömällä vaivalla kaverille mielihyvää!

Ruuan laitto, suunnittelu, ostokset, valmistus ja kattaus ovat harrastukseni jota pääsin toteuttamaan vasta kotiuduttuani kokonaan palkkatyöstä.
Siivouksen suhteen en voisi sohvalla maaten katsoa vaimon raadantaa.
Ulos lähtökään ei auttaisi koska tietoisuus painaisi kuitenkin.

Ps. Omasta pojastamme on polvi parantunut. Kaikkien kotonamme näkemiensä touhujen lisäksi hän osallistuu vauvan hoitoon täysipainoisesti.

Oma mieheni on mitä miehekkäin, vaikka tasapuolisesti kotityöt hoidammekin. Ei se miehekkyys ja naisellisuus mikään kotityöasia ole, tämä näkökanta jaksaa minua aina ihmetyttää. En tunne mitään vetoa junttimieheen, joka ei suostu osallistumaan kotitöihin, koska pitää niitä naisten töinä. Harva muukaan nainen varmasti. Ja aika moni järkevä mies ei edes suostuisi siihen että nainen on huushollerska.

Voin kertoa, ettei mikään ole sen seksikkäämpää, kuin kotitöitä tekevä mies. Tulee heti mukava fiilis, kun on mies, joka haluaa huolehtia yhteisestä kodista, tehdä yhteisten asioiden eteen jotain. Jaksaa taas itsekin, kuin jos pitäisi hampaat kiristellen yksin tehdä kaikki.

Ensimmäisen lapsen saatuamme olin niin äidinvaistoissani, etten meinannut pystyä jättämään lasta ollenkaan isällensä, mutta mies suorastaan pakotti minua lähtemään yksin ovesta ulos, hetkeksi irtaantumaan ja rentoutumaan. Ehkä mieleenpainuvin, rakastettavin, seksikkäin hetki yhteiselämämme aikana. Seksikäs tässä yhteydessä on ehkä vähän kulmia kohottava ilmaisu, mutta se todellakin oli yksi sellainen lähentävä, toista enemmän vain haluava teko.

Me olemme tässä yhteiskunnassa, näissä puitteissa. Me emme ole kaapuyhteiskunnassa. Hyvä asia toki että sielläkään nainen ei ole aina täysin alistettu ja poljettu, se kertoo oikeastaan enemmän vain siitä, että ei sielläkään miehetkään halua sellaista, niiden säännösten alla on vain pakko elää. Se ei minuun uppoa alkuunkaan, että siellä olisi ihmisillä parempi olla. He vain elävät niissä ahtaissa puitteissa niin hyvin kuin se suinkin on mahdollista. Turha siis ihannoida kovin.

Meillä Suomessa ei keskinäistä kunnioitusta ja tasa-arvoa tarvitse häpeillä, ihmiset ovat ihmisiä eikä toistensa alistamia ja määräysvallan alla. Ollaan ylpeitä siitä. Se ei tarkoita että seksuaalisesti oltaisiin jotenkin kuohittuja - jos joku liittää seksuaalisuutensa siihen valtaleikkiin, joka on perinteisten miesten ja naisten töiden sanelema, niin voisi olla seksuaaliterapian paikka.