Mitä tuo lause tarkoittaa kun mies sen sanoo. Hän ei osaa tarkentaa.
Nainen jyrää
iiiiellllllllloo
6618
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
No, kai sullakin sentään mielikuvitus on?
Jyrääminen kuvastaa negatiivista tilanteen yksinhallintaa, eriävien mielipiteiden yksiviivaista torppaamista joka ei jätä vastapuolelle mitään sananvaltaa eikä pelitilaa, vaan aiheuttaa lähinnä epämiellyttäviä tunteita.
Eli ei se mitään positiivista ainakaan tarkoita, ei mitään mistä "jyrääjä" voisi olla jotenkin ylpeä.
Oletpas sinä ärhäkkä! Enhän mä nyt sanonut että se mitään positiivista onkaan vaan ihan vaan neutraalin kysymyksen asettelin.
Itse taas mietin, että jos toinen ei osaa ilmaista itseään ja taistella tilansa puolesta, niin silloin hän ei myöskään voi valittaa. Eli kutsua toista jyrääjäksi. Pitäähän sitä oman näkemyksensä puolesta toimia. Helpompaa on olla hiljaa ja todeta että toinen jyrää. Syyttää toista siitä ettei osaa puolustaa tai tuoda esiin näkemyksiään.
Kyllä sut nyt jyrättiin ihan täysin.
Kun toinen jyrää kerta toisensa jälkeen, eikä ota mitenkään huomioon toisen puheita, lopulta ei anna edes suun vuoroa, niin kyllä siinä toinen ymmärtää lakata yrittämästä.
Nämä "jyrääjät" eivät muuten koskaan myönnä jyräävänsä, kuten tuo ap:kin tuossa yllä osoittaa.
Pyydän huomioimaan, että ihmisten kommunikaatiotaidot on hyvin erilaisia. Persoona vaikuttaa ja onko esim lapsena ollut ollenkaan tilaa ilmaista mitään. Toiset petyttyään vajoaa hiljaisuuteen, jos suhteessa tulee "jyrätyksi". Joidenkin esim ite oon entinen koulukiusattu, on hiton vaikee pitää puoliaan.
Viisas sosiaalisesti lahjakas ja verbaalinen ihminen antaa tilaa ja vähän onkii, rohkaisee toista ilmaisemaan itteään ja kuuntelee. Ilman ruuvipenkissä istuttamista kolmannenasteen kuulustelussa. Joidenkin on helpompi puhua ohimennen vaikka kävelyllä, mutta eihän sekään onnistu, jos on iskostettu olo, ettei oma kommunikaatio "kelpaa".
Mulla tää vaihtelee suhteessa eri ihmisiin. Joidenkin kanssa saan pidettyä puoleni, joidenkin "jyrien" kanssa taannun koulukiusatuksi teinitytöksi. Niin mistä sitä toisen pään sisällön tietää, mikä kelläkin on taustalla, mitkä kokemukset jne. Että pliis jyrät vähän armoa.
Mua välillä ahdistaa, kun tahtomattani jyrään kiukuspäissä mieheni. On vaikeaa riidellä, kun mieheni harvoin tietää mitä sanoa ja itse käyn ylikierroksilla. Jälkikäteen kaduttaa ja nykyisin yritän vältellä tilanteita, joissa tiedän meneväni kohtuuttomuuksiin. Tiedän kyllä aina mikä sanomassani on oikein ja mikä on inhottavaa ja turhaa toisen ihmisen "jyräämistä", mutta joskus sitä on vain niin mahdottoman vaikeaa pysäyttää. En tiedä miten tästä inhottavasta tavasta pääsisi eroon. On vain niin käsittämättömän turhauttavaa, ettei saa kiukkuaan purettua "tavalliseen" riitelyyn ja se välillä yllyttää jyräämiseen (eikä kuitenkaan tee jyräilystä yhtään sen hyväksyttävämpää).
En ole narsisti, vaan rakastan miestäni älyttömästi ja yritän aina parhaani mukaan huomioida hänen mahdolliset toiveensa ja mielihalunsa, vaikkei hän niitä ääneen lausuisikaan. Tunnen itseni kuitenkin kamalaksi ihmiseksi kun joskus tulee näitä inhottavia jyräämisiä silloin kun olen vihainen jostakin. Ei se ainakaan miehen itsetunnolle hyvää tee. :(
Olen keskustellut asiasta monesti mieheni kanssa, mutta vaikka kuinka yritän, en pääse eroon tästä käytöksestä kokonaan. Parhaaksi olen todennut keinon, jossa vaikenen kokonaan, etten vain sanoisi mitään mikä voi toista satuttaa. Mies ei kuitenkaan pidä näistä "mykkäkouluista" keskellä riitaa, vaikka selitänkin etten halua sanoa mitään mitä en tarkoita.
Osaisiko joku auttaa minua? Mielellään rakentavasti, kiitos. En ole ilkeä enkä paha ihminen.