Rehellisyys on huudossaan niin kauan kuin ollaan samaa mieltä, eikä mitään ikävää tarvitse esittää. Mutta jos kumppani ei syystä tai toisesta miellytä, ja asia pitää sanoa toiselle. Onko oikeampaa sanoa ihan selvästi suoraan, että kiitos mutta ei kiitos, ja kenties vielä syy samaan hintaan, vai pitäisikö kaunistella ja vedättää, antaa toisen ymmärtää pikkuhiljaa,ettei ole toivottua seuraa. Onko reilumpaa ja parempi sanoa niinkuin asia on, vai vedota esimerkiksi työkiireisiin tai siihen ettei olekaan valmis vielä vakiintumaan. Kumpi on pienempi paha, antaa toisen elätellä päässään toiveita ja yrittää, vai pistää kerralla koko touhu hengiltä, jos siitä missään tapauksessa ei mitään tule ?
kumpi parempi ?
tosi
3728
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
sanoo suoraan ja rehellisesti jos ei kiinnosta enää,muuten vaan satuttaa toista enemmän mitä pitemmälle menee.Sillä aina täytyy muistaa minkä taakseen jättää sen edestään vielä joku päivä löytää...
Kuitenkin tuntuu olevan kovemmassa kurssissa ja yleisenä käytäntönä, ettei saada kakistettua yksinkertaista ja selkeää sanomaa, vaan pidetään mielellään toisen ikäänkuin varattuna, varpaillaan, valmiina otettavaksi (ja jätettäväksi). Onko kyse kumppanin selkärangattomuudesta vai mistä. Hyvä vedota ettei halua loukata ja siksi ei kerro miten asiat on. Ihan sama pettämisessäkin.. eikö muka satu vähemmän kun tietää ja voi itse päätellä sietääkö vai miten suhtautuu kuin se, että kusetetaan ja pidetään hölmönä.
mun mielestä asia pitää sanoa suoraan, jos kerran on itse ihan varma siitä että kiinnostusta ei ole eikä tule. Mutta silti ei tarvitse olla ilkeä, asia pitää sanoa ystävällisesti, eikä missään nimessä pidä ruveta luettelemaan syitä miksi ei halua toisen kanssa olla/mitä kaikkea toisessa on vikana. Lempeästi mutta selkeästi: en ole tarpeeksi kiinnostunut, ei ole syntynyt sellaista fiilistä, emme mielestäni sovi yhteen tms. Kyllä siitä jokainen normaali ihminen tajuaa mistä on kyse.
Se että asiaa venytetään ja toista pidetään ikäänkuin "varalla", eikä kerrota missä mennään, on kai yleensä sitä ettei olla varmoja omista tunteista, siis ei tiedetä ihan varmaksi että voisiko suhteella olla tulevaisuus vaiko ei. Elikkä halutaan miettimisaikaa, tai ei haluta lopullisesti jättää toista kun ajatellaan että ehkä mieli muuttuu vielä. Ihan luonnollinen valinta siis sekin, vaikkakin inhottava toisen osapuolen osalta joka ehkä kaipaisi jonkinlaista päätöstä asiaan. Mutta kyllähän se toinenkin on ihan vapaa tekemään mitä haluaa ja unohtamaan sen jahkailijan, ei kenenkään tarvitse odottaa toista yhtään pidempään kuin mitä itse haluaa.