Moi. olen 22 vuotias nuori nainen, ollut ylipainoinen lapsesta saakka. Esimerkiksi ensimmäinen merkintä, mitä musta laitettiin vauvakirjaan oli "tytöllä on todella hyvä ruokahalu, nälkä tuntuu olevan pohjaton". Siitä lähtien olen rakastanut ruokaa, joten päättelisin sen olevani osa minua ehkäpä?
Olen ollut lihava, mutta rautaisella itsekurilla saanut itseni suht hoikaksi (-40kiloa). :) Ja pidettyäkin painon tässä, liikunnan takia ja myös siksi, että rakastan myös terveellisiä ruokia joten olen opetellut valitsemaan useammin niitä, kuin roskaruokaa.
Mutta kertokaa, miten mä voisin opetella pois ahmimisesta, hotkimisisesta ja ylipäätään ruuan rakastamisesta? Mun mahalaukku on oikeasti pohjaton ja mun halu syödä on ihan hirveä... Siis ei ole ruokaa,. mistä en olisi pitänyt eikä ole aikaa millon en olisi voinut syödä.
En jaksais loppuelämää "taistella" siitä, että älä vedä napaas täyteen vaikka aina mieli tekisi niin tehdä. Onko kellään antaa vinkkiä? Vettä juon kyllä ymsyms litroja..ei auta
Olen ollut lihava, mutta rautaisella itsekurilla saanut itseni suht hoikaksi (-40kiloa). :) Ja pidettyäkin painon tässä, liikunnan takia ja myös siksi, että rakastan myös terveellisiä ruokia joten olen opetellut valitsemaan useammin niitä, kuin roskaruokaa.
Mutta kertokaa, miten mä voisin opetella pois ahmimisesta, hotkimisisesta ja ylipäätään ruuan rakastamisesta? Mun mahalaukku on oikeasti pohjaton ja mun halu syödä on ihan hirveä... Siis ei ole ruokaa,. mistä en olisi pitänyt eikä ole aikaa millon en olisi voinut syödä.
En jaksais loppuelämää "taistella" siitä, että älä vedä napaas täyteen vaikka aina mieli tekisi niin tehdä. Onko kellään antaa vinkkiä? Vettä juon kyllä ymsyms litroja..ei auta
Vastaukset 2
Vanhimmat
Luulen että sinun kannattaisi kääntyä lääkärin puoleen. Kertomasi perusteella on hyvin mahdollista, että esim. aivojesi kemiallisessa toiminnassa on jotain poikkeavaa. Olen jostain lukenut, että joiltakin ihmisiltä puuttuu aivoista kylläisyyttä säätelevä osa, ja he voivat syödä uskomattomia määriä, koska eivät tunne koskaan itseään kylläisiksi. Ehkä lääkäri voisi löytää ongelmaasi jonkin ratkaisun, lääkkeiden avustuksella kenties?
Mutta kyllä me "tavallisetkin" normaalipainoiset ja laihduttaneet entiset läskit joudumme taistelemaan päivittäin painonhallinnan kanssa, harvoilla se ihan itsestään tapahtuu. Tai ajattele vaikka diabeetikkoa, jonka pitää joka päivä monta kertaa mitata verensokerit, laskea hiilihydraatit ja annostella insuliinit oikein. Ei se helppoa ole kenelläkään.
Suosittelisin, että lähdet ensin miettimään itseksesi suhtautumistasi ruokaan, kylläisyyden tunteeseen ja siihen reagointiin, mietit tapasyömistä ja arkiruokailutapoja poikkeavatko ne esim. ystäviesi suhtaumisesta ruokaan, ja minkälaisia mielihyväntunteita syöminen herättää vai liittyykö siihen ahdistusta. Olet kuitenkin laihduttanut kunnioitettavan määrän, joten mistään todella suuresta ongelmavyyhdistä ei ehkä ole kyse. Voisit myös kenties selata nettiä, miettiä samalla että onko sulla esim. BED-tyyppistä oireilua.
http://www.keventajat.fi/hyvinvointi/ruoka/syomishairio
Jos näyttää siltä, että joku on isommalti vialla syömisen suhteen, ota ihmeessä yhteyttä ravitsemusterapeuttiin ja sitä kautta myös lääkäriin ylläolevan neuvon mukaan. Kun olet itse eritellyt ongelmasi, on helpompi kertoa siitä myös ravitsemusterapeutille/lääkärille.
Ja tosiaan - me kaikki laihduttamaan joutuneet rakastamme ruokaa, ja joudumme ajattelemaan päivittäisiä valintojamme terveyden ja painon kannalta. Toiset kokevat sen negatiivisemmin "taisteluksi", toiset kokevat sen positiivisemmin hyvinvointia edistävänä elämänhallintana.