Olen pari vuotta seurustellut poikaystäväni kanssa ja viime viikkoihin asti en ollut vilkaissutkaan muita miehiä, ei ole kiinnostanut lainkaan. Nyt kuitenkin olen erinäisissä tilanteissa tuntenut vetoa toisia miehiä kohtaan. En aluksi välittänyt asiasta, ajattelin että niin voi käydä parisuhteessakin oleville eikä asialla ole väliä, lähinnä hymyilytti koko homma. Mutta nyt olen ihastunut toiseen mieheen, eikä enää hymyilytä. En osaa olla ajattelematta miestä ja pahinta on, että työn puolesta joudun ainakin toistaiseksi olemaan hänen kanssaan tekemisissä. Luulen, että myös hän on jossain määrin kiinnostunut minusta, mikä ei paranna asiaa yhtään.
Rakastan poikaystävääni ja tunnen hirveää syyllisyyttä tästä tilanteesta. Olen yrittänyt löytää syitä ihastumiseeni. Viime aikoina meillä on poikaystäväni kanssa ollut toisillemme liian vähän aikaa, edes iltaisin yhdessäolo ja samassa sängyssä nukkuminen ei ole ollut kovin usein mahdollista, saati yhdessä jonnekin meneminen, elokuviin tai mihinkään. Seksiä on tietysti merkittävästi vähemmän. Silloinkin kun olemme yhdessä, ei halimista pidemälle yleensä mennä. Työkiireiden ym. takia aikaa toisillemme ei vielä hetkeen enempää tulekaan.
Ahdistaa koko tilanne ja tahtoisin vain eroon näistä tunteistani. Haluaisin jutella poikaystäväni kanssa tilanteesta, kertoa ihastuksestani, mutta en voi. Hän on muutenkin jo epävarma itsestään, pelkää ettei hän riitä minulle jne, joten tällainen vain rikkoisi hänen itsetuntonsa lopullisesti. Enkä jaksaisi vakuutella hänelle että hän riittää minulle, että emme ajaudu erillemme, että kaikki on hyvin, koska en itsekään enää tiedä miten asiat ovat. Pelkään, että ihastumiseni toiseen johtaa vielä siihen, että en enää tunne vetoa lainkaan omaan mieheeni ja kaipaan joko tämän toisen kainaloon tai sitten sinkkuna olemiseen. Olen ollut niin onnellinen poikaystäväni kanssa, etten tahtoisi menettää sitä tunnetta lopullisesti.
Te seurustelevat, tunnetteko vetoa toisiin miehiin/naisiin? Entä onko muilla kokemuksia toiseen ihastumisesta vaikka omakin kumppani olisi ollut? Onko omassa parisuhteessa ollut ongelmia vai mikä on johtanut ihastumiseen? Miten toimitte, mitä tapahtui?
Otan toki myös neuvoja vastaan jos teiltä löytyy mielipiteitä miten minun kannattaisi toimia! Ahdistaa ja on niin syyllinen olo, vaikka kyse on periaatteessa vain "harmittomasta" ihastuksesta. Nukkumisestakaan tule mitään kun miettii yöt tällaisia.
Rakastan poikaystävääni ja tunnen hirveää syyllisyyttä tästä tilanteesta. Olen yrittänyt löytää syitä ihastumiseeni. Viime aikoina meillä on poikaystäväni kanssa ollut toisillemme liian vähän aikaa, edes iltaisin yhdessäolo ja samassa sängyssä nukkuminen ei ole ollut kovin usein mahdollista, saati yhdessä jonnekin meneminen, elokuviin tai mihinkään. Seksiä on tietysti merkittävästi vähemmän. Silloinkin kun olemme yhdessä, ei halimista pidemälle yleensä mennä. Työkiireiden ym. takia aikaa toisillemme ei vielä hetkeen enempää tulekaan.
Ahdistaa koko tilanne ja tahtoisin vain eroon näistä tunteistani. Haluaisin jutella poikaystäväni kanssa tilanteesta, kertoa ihastuksestani, mutta en voi. Hän on muutenkin jo epävarma itsestään, pelkää ettei hän riitä minulle jne, joten tällainen vain rikkoisi hänen itsetuntonsa lopullisesti. Enkä jaksaisi vakuutella hänelle että hän riittää minulle, että emme ajaudu erillemme, että kaikki on hyvin, koska en itsekään enää tiedä miten asiat ovat. Pelkään, että ihastumiseni toiseen johtaa vielä siihen, että en enää tunne vetoa lainkaan omaan mieheeni ja kaipaan joko tämän toisen kainaloon tai sitten sinkkuna olemiseen. Olen ollut niin onnellinen poikaystäväni kanssa, etten tahtoisi menettää sitä tunnetta lopullisesti.
Te seurustelevat, tunnetteko vetoa toisiin miehiin/naisiin? Entä onko muilla kokemuksia toiseen ihastumisesta vaikka omakin kumppani olisi ollut? Onko omassa parisuhteessa ollut ongelmia vai mikä on johtanut ihastumiseen? Miten toimitte, mitä tapahtui?
Otan toki myös neuvoja vastaan jos teiltä löytyy mielipiteitä miten minun kannattaisi toimia! Ahdistaa ja on niin syyllinen olo, vaikka kyse on periaatteessa vain "harmittomasta" ihastuksesta. Nukkumisestakaan tule mitään kun miettii yöt tällaisia.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Pitkässä suhteessa varmaan monelle tulee hetkellinen ihastuminen johonkin toiseen. Mullakin oli hetken satunnaista silmäpeliä toisen miehen kanssa. Ehkä se on jotain korviketta, jos on hiljaisempi vaihe kotona. Vaihteleehan suhde muutenkin, kun työtstressi, väsymys, sairaudet, taloushuolet ym voi vaikuttaa. Sitten tuntuu hyvälle, jos jotenkin joku huomioi katseella tai muutenkin.
Me jotenkin on pystytty puhumaan asioista, en kyllä sanonut tästä ihastuksesta, mutta sanoin, että kaipaisin läheisyyttä ja halimista ja muuta. Sitä kautta se vanha yhteys omaan kumppaniin alkoi löytyä uudelleen ja tajusin, miksi olen häneen ihastunut aikoinaan. Se tunne voi palata. Ehkä jos parisuhde on tärkeä, niin olis hyvä taikoa jostain nyt väkisin yhteistä aikaa. Ja voisko järjen tasolla vähän kitkeä tunteita vieraaseen ja keskittyä antamaan huomiota omalle kumppanille, niin mistä tietää saisiko hänkin uutta puhtia suhteen hoitamiseen. Postiivisista teoista ja tunteistakin voi tulla lumipalloefekti. Harvalle nyt huonoa tekee, jos saa kumppaniltaan ylimääräistä huomiota. Ja jos tää tilanne enemmän johtuu miehestä, voisithan sanoa, että nyt tarvitaan yhteistä aikaa, että kaipaat häntä. Kyllä noita ihastuksia tulee, ehkä ne voi ottaa semmosina varomerkkeinä, että pitää muistaa se parisuhdekin. Jos siis asiat muuten on kunnossa ja halua jatkaa on. Tsemppiä.!
Naisille ei riitä mikään. Kaikki naiset lopulta pettää. Teidänkin suhde loppuu kun petät miestäsi jossain vaiheessa vaikka sitä et vielä uskokkaan.
Kiitos vastauksesta Pitkä suhde..! Ongelma johtuu enemmän minusta, sehän tässä onkin. Kai sitä on pakko yrittää taikoa aikaa jostain, kun ei tämä työtilanteen muuttumisen odottaminenkaan hyvältä vaihtoehdolta näytä. Mutta hieno kuulla että vaikka itselläsikin ollut ihastus niin olette saaneet kaiken taas toimimaan! Itse kyllä saan huomiota poikaystävältäni, halii ynnä muuta. Seksiä vaan on vähemmän, mutta häntä se ei haittaa.
Tällä hetkellä kuitenkin ahdistaa tämä ihastus ja kaikki sen verran paljon, etten oikeastaan tahtoisi edes nähdä poikaystävääni. Rupeisi ahdistamaan lisää ja tulisi syyllisyydentunne jne... Noh, ehkä se tästä vielä.
Ihana miten skeptinen mä vaan on
Ihihihastunutko: "Vaikka itse luulet, ettei ihastuminen näy ulospäin, kyllä se näkyy. " "..pidin ihastukseni salaisena. Omalla kohdalla tuo taas ei näyttänyt paistavan läpi.." Olet hieman ristiriitainen? Miehesi ei siis koskaan saanut tietää ihastuksestasi?
Tahtoisin siis itse kovasti keskustella poikaystäväni kanssa asiasta, mutta en tosiaan voi enkä viitsi, koska se tekisi varmaan aika pahaa hallaa hänen itsetunnolleen... Muutenkin tosiaan on epävarma riittääkö hän minulle ja jaksanko häntä yms. En tahdo pahentaa noita tunteita. Luulen että odotan ehkä juuri tuon kuukauden tai jotain, katson katoaako ihastukseni. Toivon todella sitä, ja että ei tarvitsisi hänelle tästä koskaan kertoa.
Sinun epävarmat tunteesi sinun poikaystävästä on sinun tulkintoja omassa päässäsi. Et tiedä oikeesti miten poikaystäväsi tuntee tai ajattelee jos puhuisit.
Eli miksi vedät omia johtopäätöksiä toisen puolesta mikä ei ole totta?
Puhu sen kans niin sun olo helpottuu: syyllisyys ja varsinkin nuo sun omassa päässäsi viritetyt tunteet siitä miltä sun poikaystäväs saattaa tuntea.
Hmm, kiitos näkemyksestäsi Setä Toivo! Ehkä tosiaan huono itsetunto oli liian kärjistetysti sanottu, siitä ei välttämättä ole kyse, mutta menetyksen pelko miehellä ainakin on. Omat johtopäätökset olen tehnyt ihan hänen käytöksensä pohjalta: jatkuvasti kyselee, että kai hän riittää minulle, en kai kyllästy häneen, en kai minä lähde pois, kai minä jaksan häntä jne... Jos hänellä ei olisi normaalia suurempaa pelkoa jätetyksi tulemisesta (/huonoa itsetuntoa), niin ei kai hän jatkuvasti tarvitsisi varmistuksia siitä, että minä tahdon olla hänen kanssaan?
Sen takia en siis haluaisi puhua hänen kanssaan tästä ihastus-asiasta, ettei hänen pelkonsa pahenisi kun jo valmiiksi epäilee omaa riittämättömyyttään. Tietenkin sitten jos tämä kaikki ei mene ohitse niin pakkohan se on puhua...
Älä MISSÄÄN tapauksessa vuodata ihastumistasi poikaystäväsi päälle! Hän on täysin syytön ihastukseesi eikä hänen kuulu siitä kärsiä.
Ihastuksia tulee ja menee, tunteesta voi ohimenevästi nauttia tekemättä sille mitään. Pelkät tunteet eivät loukkaa ketään. Älä tee ohimenevistä ihastuksentunteista suurta numeroa vain siksi, että parin seurusteluvuoden jälkeen oma suhde tuntuu tutulta ja turvalliselta ja siksi kaipaat "Suuria Tunteita". Koska vain siitä on kysymys. Kaipaat jotain uutta ja tämä mies sattui kohdalle sopivalla hetkellä. Jos hän ei olisi osunut niin joku muu olisi.
Anna lintujen lennellä ihan rauhassa pään yli, unohdat koko ihastuksen heti kun löydät elämään jotain muuta uutta ja innostavaa, oli se sitten uusi harrastus tai jotain muuta.
Juuri tuota olen miettinyt, että pitkissä suhteissa ihastuksia tulee ja menee.. Ja ymmärrän kyllä ettei tässä ole kyse ihastuksen kohteestani, sillä tuskin on juurikaan merkitystä, olisi voinut olla kukatahansa. Mutta tuo oli mielenkiintoinen näkemys, että mielestäsi voin korvata ihastukseni uudella harrastuksella tmv! Siitä nyt olen ehkä vähän eri mieltä.
Ehkä tuo on yleistä että ihmiset ihastuu toisiin silloin, kun oma parisuhde tuntuu tutulta ja turvalliselta, tylsältä ehkä. Meidän kohdalla tuosta ei kuitenkaan taida olla kyse, vaan ennemminkin siitä, että parisuhteelle ei ole ollut aikaa. Omaa poikaystävää näkee harvemmin kuin muita miehiä, kuten tätä ihastustani. Etääntyminen toisesta on kai johtanut siihen, että kiinnitän huomiota muihin miehiin.
Olemme seurustelleet viitisen vuotta, ja poikaystäväni on mahtava. Olen itse 24-vuotias. Emme asu yhdessä poikaystäväni kanssa. Koska välitän hänestäi ihan älyttömästi, minusta on todella ihmeellistä ja surullista, että olen jo jonkin aikaa ollut ihastunut toiseen mieheen.
Asiaa monimutkaistaa todella paljon se, että kyseinen mies on yksi parhaista ystävistäni ja toisen ystäväni entinen poikaystävä. Kuulostaa ihan karmealta: heikolta Salkkari-juonenkäänteeltä, surkealta provolta tai katkelmalta jonkun teinitytön päiväkirjasta. Mutta totta se on.
Ajattelen tätä miestä usein ja tapaan häntä (kaverina) myös kohtuullisen tiheästi. Pääsin ihastumisen tunteista hetkellisesti eroon, kun mies alkoi tapailla erästä naista. Tämä oli ihanaa aikaa: pystyin keskittymään täysipainoisesti poikaystävääni enkä ajatellut ystävääni ollenkaan seksuaalisessa mielessä. Sittemmin ystäväni suhde on kuitenkin kuivunut kokoon, enkä saa häntä taaskaan pois mielestäni.
Tämä on aivan kauheaa, enkä tiedä mitä minun pitäisi tehdä. Tilanne ahdistaa minua _HYVIN_ paljon, koska en haluaisi luopua ystävästäni enkä poikaystävästänikään. Tiedän etten voi saada kumpaakin samaan aikaan.
Tarvitsisin joitakin konkreettisia toimintaneuvoja, muuten jään vatvomaan tilannetta liian pitkäksi aikaa. Tämä ei ole reilua poikaystävääni eikä itseänikään kohtaan. Olisin siis todella kiitollinen, jos joku voisi kertoa, mitä itse tekisi samassa tilanteessa!
Meneekö tämä ohi?!
"Te seurustelevat, tunnetteko vetoa toisiin miehiin/naisiin?"
- aika pirun harvoin. kyllä se oma kumppani on yleensä päälimmäisenä mielessä, mutta JOSKUS on tullut tavattua naisia, keihin on tuntenut aikamoista vetoa.
"Entä onko muilla kokemuksia toiseen ihastumisesta vaikka omakin kumppani olisi ollut? "
- kyllä
"Onko omassa parisuhteessa ollut ongelmia vai mikä on johtanut ihastumiseen? "
- tuolloin oli pienoinen alamäki, ehkä se johti sitten osittain siihen ihastumiseen, kun alkoi epäilemään omaa suhdettaan. mutta ei se välttämättä tarvitse sitä alamäkeä. kuitenkin tärkeintä on MITÄ sinä sille ihastuksellesi teet (toki suosittelen, ettei ihmiset tekisi mitään, vaan antaisivat sen kadota)
"Miten toimitte, mitä tapahtui?"
- mitään ei tapahtunut, kun en alkanut leikkiä tulella, vaan otin tietoisesti etäisyyttä tähän ihastukseen. oma suhde menee ihastusten edelle ja se on täysin sun omissa käsissä mitä asialle teet! pettäminen on aina tietoinen valinta. itse otin etäisyyttä, tuo ihastus meni pois ja oma suhde jatkui.
jos alat kovasti seuraamaan ihastustasi niin tottakai saat monen ihmisen elämät täysin sekaisin! en näe tässä mitään järkeä, sillä kuten sanoin, nuo ovat vain ohimeneviä tunteita - toki voit niitä alkaa hautomaan, että ne vahvistuvat tai sitten voit ottaa niihin etäisyyttä, että ne kuihtuvat pois.
valinta on omissa käsissäsi, mutta pettäminen on luonteenheikkoutta mielestäni.