Mitä järkeä on pettää? Kun varattu ihminen, naimissa oleva pettää puolisoaan ja tekee kaikkensa ettei jää kiinni ja jos puoliso epäilee niin valehtelee päin namaa. Siis petturi pitää puolison rinnallaan aivan vain valheella. Jos petetty tietäisi totuuden, siis olevansa petetty, niin hänen tuskansa olisi suuri, melko varmasti. Mitä mahdolliselle rakkauden tunteelle kävisi?...hyvinkin muuttuisi vihaksi. Luultavasti petoksen ja valheiden uhriksi joutuneelle ei olisi enää mitään syytä jatkaa suhdetta. Sitä vaan, että tälläinen ihminen, petturi harvoin ymmärtää, että parhaiten pettää ITSEÄÄN!!
Miettikää tätä!
näin
36351
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Monta kertaa puoliso alitajuisesti tietää muttei halua tietää ja haluaakin kuulla valheita. Roikkuu yhä vaikka pettäjä rakastaisi toista tai jäisi kiinni monta kertaa. Salasuhteen toinen osapuoli voi kertoa petetylle muttei häntä haluta uskoa eikä kuulla totuutta. Luulisi että lopulta petetyn tunne pettäjää kohtaan muuttuisi vihaksi, mutta taitaa läheisriippuvuus viedä voiton monessa tapauksessa. Annetaan uudestaan ja uudestaan anteeksi. Jokainen kerta on muka viimeinen.
Ja siellä taas joku tietää paremmin asioista, joista ei voi olla hajuakaan. Juuri tuommoista mieheni kakkonen suoltaa, kuinka vaimo roikkuu, vaikka mies rakastaa häntä ym. Mistä ihmeestä tuo kakkonen tietää millaista elämää miehellä vaimonsa kanssa on? Hän viettää miehen kanssa kanssa ehkä pieniä hetkiä siihen verrattuna, mitä parilla on keskenään. Miehellä voi olla vaimonsa kanssa paljon sellaista, mitä kakkonen ei voi tietää, rakkautta, hellyyttä, yhdessä tekemistä, keskusteluja, loistavaa seksiä ja tulevaisuuden suunnitelmia. Miten vaimoa siinä tapauksessa voi sanoa selkärangattomaksi?
Eikö se kakkonen silloin ole se selkärangaton, joka roikkuu ja toimii alhaisesti?
Miksi miehelläsi on kakkonen jos teillä muka on noin auvoista ? Miksi siedät moista?
Miksi en sietäisi, jos muut asiat suhteessa toimivat ja ovat hyvin? Mies on aivan vapaa lähtemään jos ei halua olla kanssani, eikä kukaan pakota minua olemaan suhteessa, vaan voin olla tässä täysin omasta halustani.
Siihen, miksi miehelläni on kakkonen, en osaa vastata. Sitä pitäisi kysyä mieheltäni ja tuskin osaisi antaa suoraa vastausta hänkään.
Rakastava ihminen ei petä eikä itseään arvostava ihminen pettämistä siedä. Olet ilmeisesti läheisriippuvainen.
Hei kuules sinä 'Sanojensa takana', kun suhteessa on lapsia tai asuntolainaa tms niin ei miehen ole helppo lähteä vaikka rakastaisi toista ja haluaisi erota vaimosta. Hienoa jos teillä ei ole sellaista tilannetta että mikään velvollisuudentunto tai muu arkinen asia ei sido miestä sinuun vaan olette vapaita kuin taivaan linnut mutta monella muulla semmoiset arkiset asiat ovat olemassa ja esteitä 'vapaasti lähteä vaikka ei haluais olla jonkun kanssa'.
Olet kyllä mestari itsesuggestion alalla, jos saat itsesi TÄYSIN vakuuttuneeksi siitä, että sinun miehesi tuntee sinua kohtaan AITOA rakkkautta, hellyyttä ym ym, mitä tuossa luettelet - kun karu totuus on se, että mies pettää sinua. Kakkonen voi tuntea aivan hyvin noita samoja fiiliksiä miehesi kanssa... Etkä voi sanoa, etteivätkö ne ole yhtä "tosia" kuin sinun tuntemasi, vaikka eivät tapahdukaan virallisessa parisuhteessa.
Itse en pystynyt tuohon. Meillä oli mukavan toimiva arki exän kanssa, lasten kanssa touhuttiin kaikenlaista ja käytiin matkoilla ja minä ainakin olin onnellinen. Kunnes pommi tipahti ja näin omin silmin sattumalta miehen paikassa B vaikka hänen piti olla paikassa A. Ja paikassa B oli se "vain työkaveri" kaikkea muuta kuin toverillisissa tunnelmissa hänen kanssaan.
Seksielämämme oli ollut siihen asti laadukasta - no ehkei kuitenkaan "loistavaa" - mutta siihen loppui se. Menin totaalisen lukkoon enkä tuntenut minkäänlaista seksuaalista vetoa miestä kohtaan koko tarinan paljastuttua.
Mies aidosti suunnitteli kanssani kaikenlaista - mutta suunnitteli myös rakastajattarensa kanssa. Mikäpä minä olen sanomaan, etteikö olisi ollut tosissaan suunnitelmissaan tämän toisen naisen kanssakin... Nainen ei exässäni roikkunut, vaan oli käskenyt tämän selvittää kotiasiansa ensin ja sitten vasta jatkaa hänen kanssaan, jos siihen päädytään.... Erosta on jo sen verran aikaa, että olen asiasta suht yli - ja toivon exäni onnistuvan paremmin suhteessaan tämän toisen kanssa kuin minun. Onhan hän lasteni isä ja meillä oli hyviä vuosia yhdessä, vaikka rumasti liitto päättyikin.
Miten voit määritellä kenenkään tuntemattoman rakkauden? Tai jonkun itsearvostuksen määrän?
Jokainen tekee omat ratkaisunsa sen mukaan, kuin katsoo parhaaksi itselleen. Niitä ei voi ulkopuoliset sanella.
Jonkun leimaaminen läheisriippuvaiseksi nettikirjoituksen perusteella, on aika ala-arvoista.
Olenko sanonut, ettei kakkonen voisi tuntea samoja fiiliksiä? Millä määrittelet senkään, ettei mies voisi tuntea ihan yhtä aitoja tunteita molempia naisia kohtaan? On kovin helppoa olla mustavalkoinen ja vetää yksiviivaisia johtopäätöksiä, mutta asiat harvoin ovat kuitenkaan niin yksioikoisia.
Tuo, että sinä erosit, on sinun ratkaisusi ja ihan yhtä kunnioitettava, kuin sekin, että joku toinen ei eroa. Tapauksia on niin monenlaisia kuin on ihmisiäkin ja niin kauan, kun toimitaan hyvissä aikeissa, ilman kostosuunnitelmia tai muita kieroutuneita ja sairaita ajatuksia, on syytä kunnioittaa ihmisten valintoja.
Kerrot tuossa että teillä on paljon kaikkea hyvää, kuten rakkautta. Eikö rakkaus ole aitoa läheisyyttä, jossa ollaan aidosti ja täysillä toisen kanssa ilman selän takana pelaamista? Aika erilainen käsitys on meillä ihmisillä siitä miten toista hyvin kohdellaan, jos sinusta voi olla yhtä aikaa sekä rakkautta että salasuhteita. Voi hyvänen aika. Ilmeisesti et vain halua luopua puolisostasi vaikka mikä olisi. Se on tietysti sinun valintasi ja sen teet itse. Toivonpa vain ettei lopulta jäljelle jäisi vain katkeraa vanhaa ihmistä.
Nimenomaan. En voi sanoa ymmärtäväni kumpaakaan osapuolta. Moraalisesti en ymmärrä, miten pettäjä jaksaa roolissaan? Miten hän kestää valehdella puolisolleen kuukaudesta toiseen? Ilmeisesti siksi, ettei kertakaikkiaan enää rakasta puolisoaan, ei arvosta häntä eikä sinäänsä myöskään koe tarvetta lohduttaa puolisoaan tuskan keskellä.
Entä petetty sitten? Mikä saa antamaan anteeksi kuukausia tai vuosia jatkuneen rinnakkaissuhteen (tai lukuisat yhdenillanjutut), joista mies jää kerta toisensa jälkeen kiinni vaikka aina kieltää suhteen jatkuneen?! Sitten liitto muuttuu sellaiseksi, ettei petetty enää edes kysy vaan haluaa sulkea silmänsä totuudelta. Hän haluaa uskoa siihen, että puoliso on edelleen hänen kanssaan, koska rakastaa häntä. Jos kysyisi rinnakkaissuhteesta, tivaisi vastausta, rehellistä sellaista, saisi todennäköisesti vastaukseksi, ettei pettävä puoliso tunne enää juuri mitään puolisoaan kohtaan. Miten sellaisen jälkeen voisi enää jatkaa liittoa?! Siksi on helpomi vain olla hiljaa, kysymättä, pistää päänsä pensaaseen ja uskotella itselleen, että jonain kauniina päivänä kaikki on taas hyvin...
Ei kannata yleistää harvoja tapauksia. Höpö höpö että puolisot, siis yleisesti, haluaisivat kuulla valheita. Pettäuminwn on mahdollista enemmänkin siksi, että luottamus liitossa on monesti niin suuri, että sinisilmäisesti tulee uskottua valheet, ennen kuin saa todisteita. Hyvin harvoin kanssapettäjät tulevat mitään puhumaan, tai kukaan muukaan. Läheisriippuvuuskin lienee harvalle syy jäädä pettäjän kanssa liittoon. Syitä jäämiseen on monia muitakin.
Yritin kertoa, vaimo ei halunnut uskoa. Nyt kyselee, mutta enää en vastaile.
Mikä oli motiivisi kertomiselle? Kerroitko vain totuuden vai värititkö kenties asioita päästäksesi haluamaasi lopputulokseen? Jos kyselee, miksi et enää vastaa, jos kerran aiemmin olit halukas kertomaan asioista?
Ei kovin loogista toimintaa tuommoinen.
Omituista kyllä. Kerroitko oiken totuuden, vai sen, että olet vain keskustellut hoitosi kanssa? Siis tämä nimimerkille ylepys ennen lakeem
Sama tilanne täällä suunnalla. Yritin kertoa vaimolleni aikoinani, mutta tämäpä ei halunnut tietää eikä kuunnella. Suhde jatkui ja jatkuu. Nyt hän on alkanut kyselemään ja odotan vain koska pistää etsivät perään. Enpä viitsi enää vastailla. Ottakoot selvää minun puolestani itse, tuleepa asia selväksi ja ratkaisu helpoksi. Olisi ollut aikaisemmin selvä peli jos olisi uskaltanut kuunnella mutta hän sulki korvansa täydellisesti ja käänsi asiat itselleen sopiviksi. Kannattaisi käyttää tilanne hyväksi silloin kun toinen haluaa kertoa jotain.
Siellä ylläolevalle joka kirjoitti että ottakoon mies eron jos haluaa. Ei se ole niin helppoa. On aina otettava huomioon miten vaimo pärjää taloudellisesti ja muutenkin ja on vaikea paikka mennä paukauttaa että haluan eron ja rakastan toista ja muutan pois.
Jotensakin elää toivossa että vaimo osaisi itse vetää omat johtopäätöksensä ja tajuisi että tämän miehen ajatukset ja tunteet ovat toisaalla. Normaalia on välttää toisen satuttamista niin pitkälle kuin voi vaikka salaa tekeekin satuttavia tekoja.
Munaa on kuitenkin riittänyt toisen satuttamiseen selän takana....
Minun kokemukseni on, että mies kieltää kaiken viimeiseen asti. Siis ei koskaan myönnä mitään. Eikä missään nimessä halua erota.
Ahdistuu hirveästi jos asioista yrittää keskustella.
Ei siis halua vaimostakaan irroittaa millään, mutta ei itsekään "parane".
Onko tämä sitten sitä, että ei halua "päästää" vaimoakaan pois?
Mies ei ehkä halua erota, mutta uskoton nainen haluaa useinkin. Yleensäkin kaikki suhteet toimivat naisten ehdoilla, ja naiset myös päättävät erosta. Eipä kovin montaa kertaa ole osunut kohdalle miestä, joka on oma-aloitteisesti eronnut liitostaan ja muuttaa asumaan yksin, ilman naisystävää tai edes sellaisen olemassaoloa.
Vaimon pitäisi siinä tilanteessa tajuta tehdä ratkaisu miehen puolesta.
Juu vaimon pitäisi tehdä ratkaisu ja kaikki muukin petturin ja vosun puolesta. Hakea ero, järjestää ositus niin , että miehelle jää mahdollisimman paljon ja mieluummin käteistä. Pakata tavarat valmiiksi. Mukaan puhtaat, silitetyt vaatteet. Niin ja hommata tälle luikerolle asunto. Ehei. Tehkööt huo....t likaisen työn. Jos mies ei lähde omin voimin, ei hän kakkostaa oikeasti rakasta. Näitä on nähty.
Olet väärässä, mies voi rakastaa kakkosta mutta kakkonenkin voi olla varattu ja mies odottelee kakkosen ratkaisua ja eroa miehestään. Eli sinä vaimona odottelet vain kakkosen ratkaisua, siedät petosta ja toimit kynnysmattona. Et ota vastuuta omasta elämästäsi.
Heh... ja mitäs se kakkonen siellä tekee miehelleen, pettääpä hyvinkin. Ja sitten ollaan suuna päänä tuomitsemassa muita. Hyvä luoja mitä kaksinaismoralismia!
Tehköönpä vosu, mitä tahtoo. Miehellä on vapaus lähteä vaikka heti. Mutta , kun ei lähde. En viitsi kepin kanssa häntä ulos ajaa, ja en taatusti järjestä asioita hänen puolestaan. Kenenkään kynnysmatto en ole ja vastuun omasta elämästäni olen ottanut jo ajat sitten. Tuosta lapasesta ei ole vastaamaan edes itsestään. Kotoani en lähde. Niin paljon olen työtä ja rahaa käyttänyt huushollin eteen ja sitäpaitsi rakastan kotiani ja niin tekevät myös aikuiset lapseni.
Jos on noin päättämättömiä ihmisiä kyseessä, niin ei voi muuta sanoa, kuin että onpa säälittävää. Mies ihan tossu ja lapanen, jos ei voi erota epätyydyttävästä liitosta ja kakkonen samanlainen vätys, joka ei roikottaa kahta miestä.
Ja sitten sanotaan, että vaimo ei ota vastuuta. Voi tsiisus.
Olen ehkä sitten poikkeus vaimojen joukossa, mutta en oikeasti tiennyt pettämisestä mitään ennen kuin mies itse kertoi.
Meillä oli mielestäni hyvä suhde, arki toimi, keskinäiset välimme olivat hyvät ja seksiä ja hellyyttä oli riittävästi tyydyttämään ainakin minun tarpeeni. Teimme asioita yhdessä, kävimme ulkona, tapasimme ystäviä. Välillä elämä oli totta kai sitä tylsää ja arkista, ei kai juhlaa ole kellään. Riitelimme kun tuli riidan aihe ja sovimme kun riita loppui.
En ole koskaan ollut mustasukkainen tai kyttäävä. Ajatukseni on aina ollut, että ketään ei voi kahlita tai omistaa. Vierelläni täytyy olla omasta tahdosta, ei pakosta tai velvollisuudesta. Puhelinta en ole koskaan kytännyt tai kolunnut (paitsi mieheni kertoman jälkeen muutaman kerran) sähköpostien tai muiden lukemisesta puhumattakaan. Parisuhteen piti ja pitää yhä perustua luottamukseen. Se ajatus ei ole muuttunut pettämisestä huolimatta toiseksi.
Siksi mieheni kertoma oli kauhea shokki ja järkytys. Se tuntui kuukausien ajan aivan epätodelliselta asialta. Mietin paljon sitä, miksi en ollut tajunnut tai nähnyt. Jälkikäteen kun aloin nähdä aivan ilmiselviä merkkejä. En ollut ummistanut silmiäni pelkuruudesta tai halusta roikkua kynsin ja hampain. Minusta minun tehtäväni ei vain koskaan ole ollut vahtia aikuisen ihmisen tapaa olla esimerkiksi sen kännykkänsä kanssa. Omia juttuja kun parisuhteessakin voi ihmisillä olla, mutta ei toki sellaisia kun petttäminen.
Minä sanoin heti miehen kerrottua, että saa mennä jos tuntuu siltä. Saa mennä myös miettimään rauhassa. Mies ei kuitenkaan lähtenyt, ei halunnut omien sanojensa mukaan. Oli kertonutkin juuri sen vuoksi, että tiesi mitä tahtoi; rehellisen pöydän ja uuden alun minun kanssani. No, totuus oli kyllä toinen, kakkonen oli aika rankasti painostanut miestäni kertomaan, uhannut tehdä sen itse jos miehelläni ei olisi siihen munaa. Eli ensimmäinen valhe tuli kyllä jo heti kättelyssä. Mies kuitenkin kertoi tämänkin myöhemmin itse. Ensimmäinen vuosi soudettiin valheiden ja totuuksien ristiaallokossa, ennenkuin mieheni tajusi, että siitä seuraa vain tajutonta kärsimystä ja riittaa.
Nyt olemme yhdessä. Minun omilla ehdoillani. En koe roikkuvani enkä koe, että luokseni olisi jääty velvollisuudesta tai säälistä. Vaikka mieheni on pettäjä ja osoittanut kykynsä valehdella, niin on hän myös pystynyt ajan kanssa katsomaan itseään peilistä ja olemaan kohtuullisen rehellinen. Totuuskin oikeasti muuttuu, kun sitä katsoo hieman kauempaa ja toisesta perspektiivistä. Mitä ajattelee yhdessä hetkessä voi puolen vuoden päästä näyttää ihan joltain muulta. Hyväkin ajatus voi vaikuttaa ihan idioottimaiselta. Ja päinvastoin.Objektiivista totuutta löytyy lähinnä vain luonnontieteistä. Meidän ajatukset ja tunteet eivät ole kauhean selvästi mitattavissa, ja niistähän pettämisessä on juuri kyse. Samoin me koemme eri asian aivan eri tavoin. Yhdelle iso on pientä ja pieni taas toiselle isoa.
Meillä on jokaisella vain tämä yksi elämä. Jokainen meistä elää sen parhaan kykynsä mukaan ja etsii onnea, vaikka sitten sulkemalla silmänsä. Välillä olen miettinyt, että en olisi oikeasti kauheasti mitään menettänyt, vaikka en olisi koskaan saanut tietää. Valheellista, kyllä, mutta paljon mukavampaa. Siksi en kauheasti kivittele niitä ihmisiä, sen emempää kakkosia kuin vaimoja, jotka vain sulkevat silmänsä ja ottavat elämästä sen hyvän, mitä siitä on saatavana. Vaikka itse en niin pystykään tekemään, niin joskus haluaisin, että olisin enemmän sellainen. Elämä olisi helpompaa ja mukavampaa. Mikä vika siinäkään tavoitteessa?
Viisasta tekstiä. Minua niin ahdistaa täällä vallalla oleva asioiden mustavalkoinen ajattelu. Unohdetaan ihan täysin kaikki harmaan sävyt, asioiden eri korostukset ja vivahteet. Onneksi sentäs joku vielä osaa AJATELLA. :)
Olen "ei yksinkertaista" -nimimerkin kanssa samoilla linjoilla. Täällä moni kuvittelee kaikkien pettäjien, petettyjen ja kakkosten ja heidän suhteiden olevan samasta muotista. Suuresti yksinkertaistettua. Ihmisten tavoitteet, tarpeet, ajatukset ym. voivat erota hyvinkin paljon. Kauhean moni tuntuu kuvittelevan, että muut jakavat heidän ajatuksensa, tai että heillä on se ainoa oikea käsitys siitä, mitä on rakkaus, tai hyvä suhde, tai miten tätä elämää eletään. Ei ole tahoa, joka voisi sanoa, että tämä on oikein tai tämä on väärin. Mitä varmempi on omista ajatuksistaan, sitä vähemmän niille tarvitsee toisten hyväksyntää. Jokainen joutuu pohtimaan nämä asiat omalta kohdaltaan eikä minunkaan mielestä ole syytä mennä arvostelemaan toisten valintoja. Meistä kukaan ei tiedä koko totuutta.
"Ei ole tahoa, joka voisi sanoa, että tämä on oikein tai tämä on väärin."
Onhan. On väärin vahingoittaa läheisiään ja houkutella lapsia pahoille teille. Ei siinä ole mitään suhteellista, tai seliteltävää.
Nämä ovat elämäntotuuksia. Tuhansissa sukupolvissa testattuja, niiden kyseenalaistaminen voi olla muodikasta, mutta tuhoisaa elämälle.
Minusta Pohdiskelija40 viittasi kyllä siihen, että ei ole tahoa, joka voisi sanoa mikä on oikea käsitys rakkaudesta, hyvästä suhteesta tai tavasta elää elämänsä. Ei ole tahoa, joka voisi sanoa näihin oikean ja kaikille sopivan yksiselitteisen vastauksen. Allekirjoitan sen ajatuksen täysin. Mikä on yhdelle hyväksi voi olla toiselle pahin mahdollinen. Itse meidän on tiemme löydettävä. Sopi se sitten muille tai ei.
Ei hän kyseenalaistanut yhdessäkään lauseessa minun tulkintani mukaan toisten vahingoittamista tai sen vääryyttä.
Kun lukee kuin piru raamattua, saa pirun vastaukset.
Sinua ahdistaa täällä oleva ajattelu jossa pettäminen tuomitaan ja ihmetellään pettämistä sietävää ihmistä mutta sinua ei ahdista tulla petetyksi :D
Ei, en sanonut noin. Sanoin, että minua ahdistaa mustavalkoinen ajattelu. Jokainen saa ajatella toki ihan niinkuin haluaa pettämisestä, mutta jos ei pysty näkemään mitään muuta kuin oman suppean totuutensa, elää aika pienessä maailmassa. Tokihan se voisi olla aika helppoa elämää, olla yksinkertainen ja porskuttaa menemään kapeakatseisesti...
Ei yksinkertaista.
Tapauksessasi miehellä oli ilmeisesti selkärankaa jättää kakkonen tunnustamisensa myötä. ja jatkaa kanssasi. Harvoin näin on vaan suhde kakkoseen tai kakkosiin ja kolmosiin jatkuu ja anteeksi annetaan yhä uudestaan. Sellaisessa tapauksessa ero on ainoa oikea ratkaisu. Sinun kävi hyvin koska miehesi on ollut kykenevä muuttumaan eikä tapapettäjä. Onnea.
Pettämisessä ei olekaan mitään järkeä. Silti petään, koska ihmisen toimintaan vaikuttaa järjen lisäksi mm. tunteet ja tahto.
Ihmeen moni petetty ei halua tietää kumppaninsa toimista. Uskoo myös valheisiin. Vielä senkin jälkeen haluaisi jatkaa, kun pettäjä on huomannut juksaavansa itseään ja haluaisi erota.
Hullu peukuttaja taas linjoilla:) Mikähän sillä on ongelmana tänään?