Olen 21-vuotias nainen ja olen asunut muutaman kuukauden saman ikäisen poikaystäväni kanssa yhdessä. Asumme pienellä paikkakunnalla eikä meillä kummallakaan ole nyt kunnollista työtä, minulla ei ole edes ammattia. Olemme suunnitelleet muuttoa isommalle paikkakunnalle (monen sadan kilometrin päähän) ensi kesänä, sillä haluaisin aloittaa ammattikoulun ensi syksynä ja poikaystävänikin on miettinyt uuden alan opiskelua.
Mutta nyt sitten kaikki tulevaisuudensuunnitelmat ovat menossa uusiksi.. Poikaystäväni sai nimittäin juuri kuulla, että hänellä olisi mahdollisuus oppisopimuskoulutukseen täällä (varma paikka), juuri sillä alalla mitä hän haluaisikin opiskella. Itse olen jo asennoitunut siihen, ettei meillä tarvitse asua täällä enää pitkään, sillä en viihdy täällä eikä täällä ole minua kiinnostavia aloja mitä itse haluaisin opiskella. Ammatittomana kun en oikein saa töitä, varsinkaan semmoista työtä joka minua kiinnostaisi. En siis haluaisi olla seuraavaa paria vuotta esim. siivoojana tai puhelinmyyjänä (muita hommia en nytkään tunnu saavan)..
Ja olen poikaystävällenikin sanonut, että olisi hyvä jos minäkin saisin itselleni ammatin, hänellä kun siis ammatti jo on valmiiksi eli hänelle työnsaanti on heti paljon helpompaa. Mutta hän haluaa vaan kouluttautua lisää eikä oikein käsitä että minäkin haluaisin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle jossa mieleiseni ala olisi. Nytkin ollessani työttömänä en saa minkäänlaista päivärahaa ilman ammattia, ja hän saa.
Olen nyt miettinyt että jos asia ei ratkea, meidän on varmaankin pakko muuttaa erilleen ja etäsuhteeseen :( vaikka haluan tämän miehen kanssa asua mutta minun on pakko ajatella itseänikin. Onhan se oma vikani etten ole vielä ammattia itselleni saanut, mutta koen silti miehen käytöksen vähän itsekkääksi kun hän vain ajattelee että pakko opiskella uusi ammatti kun nykyinen ammatti ei hänellä isommin kiinnosta (mutta hän voi tehdä niitä töitä kuitenkin, jos muuta ei löydä). Eli hänelle opiskelu ei olisi niin välttämätöntä.
Sanokaas nyt viisaammat, mitä mieltä olette tästä tilanteesta. Pitäiskö mulla ottaa ohjat omiin käsiini ja lähteä vaan opiskelemaan omin päin muualle, lähtee mies sitten mukaan tai ei? Masentaa ajatuskin, että joutuis täällä vielä seuraavat pari vuotta asumaan :(
Mutta nyt sitten kaikki tulevaisuudensuunnitelmat ovat menossa uusiksi.. Poikaystäväni sai nimittäin juuri kuulla, että hänellä olisi mahdollisuus oppisopimuskoulutukseen täällä (varma paikka), juuri sillä alalla mitä hän haluaisikin opiskella. Itse olen jo asennoitunut siihen, ettei meillä tarvitse asua täällä enää pitkään, sillä en viihdy täällä eikä täällä ole minua kiinnostavia aloja mitä itse haluaisin opiskella. Ammatittomana kun en oikein saa töitä, varsinkaan semmoista työtä joka minua kiinnostaisi. En siis haluaisi olla seuraavaa paria vuotta esim. siivoojana tai puhelinmyyjänä (muita hommia en nytkään tunnu saavan)..
Ja olen poikaystävällenikin sanonut, että olisi hyvä jos minäkin saisin itselleni ammatin, hänellä kun siis ammatti jo on valmiiksi eli hänelle työnsaanti on heti paljon helpompaa. Mutta hän haluaa vaan kouluttautua lisää eikä oikein käsitä että minäkin haluaisin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle jossa mieleiseni ala olisi. Nytkin ollessani työttömänä en saa minkäänlaista päivärahaa ilman ammattia, ja hän saa.
Olen nyt miettinyt että jos asia ei ratkea, meidän on varmaankin pakko muuttaa erilleen ja etäsuhteeseen :( vaikka haluan tämän miehen kanssa asua mutta minun on pakko ajatella itseänikin. Onhan se oma vikani etten ole vielä ammattia itselleni saanut, mutta koen silti miehen käytöksen vähän itsekkääksi kun hän vain ajattelee että pakko opiskella uusi ammatti kun nykyinen ammatti ei hänellä isommin kiinnosta (mutta hän voi tehdä niitä töitä kuitenkin, jos muuta ei löydä). Eli hänelle opiskelu ei olisi niin välttämätöntä.
Sanokaas nyt viisaammat, mitä mieltä olette tästä tilanteesta. Pitäiskö mulla ottaa ohjat omiin käsiini ja lähteä vaan opiskelemaan omin päin muualle, lähtee mies sitten mukaan tai ei? Masentaa ajatuskin, että joutuis täällä vielä seuraavat pari vuotta asumaan :(
Vastaukset 10
Vanhimmat
Eli olet keskustellut asiasta miehen kanssa? Ei siinä mitään menetä jos kyselette olisiko hänellä täällä uudessa paikkakunnassa mahiksia oppisopimukseen tms vastaavaa? Kysyvä ei koskaan menetä mitään.
Kyllä mielestäni on tärkeää (ja oikein) että ajattelet omaa tulevaisuuttasi ja haluat opiskella ammatin.Siitä ei parisuhteen takia kannata luopua. Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu.
Itse aoittaisin sillä, että keskustelisitte asiasta, ja miettisitte eri vaihtoehtoja. Jos isompaan paikkakuntaan muutatte, luulisi että koulutus ja työmahdollisuuksia löytyisi molemmille. Ei kun hakemaan ja kyselemaan! Tehkää se yhdessä niin samalla suunnittelette yhteistä tulevaisuutta...
Ja kannattaa muistaa..olette vielä nuoria. mitä vaan kerkee tapahtumaan.
Kiitos vastauksestasi, 25!
Uudella paikkakunnalla ei mies pystyisi opiskelemaankaan muussa kuin oppisopimuskoulutuksessa, ja uskoisin siellä olevan paljon enemmän paikkoja kuin täällä (ja sen kaupungin läheisyydessä on muitakin isoja paikkakuntia joissa varmasti myös saisi ko alan oppisopimuspaikan). Mies on vain sanonut että jos ei paikkaa sieltä sitten saakaan, niin jää tyhjän päälle, mutta on siellä varmasti paljon suuremmat mahdollisuudet saada paikka kuin täältä, jossa tuon alan yrityksiä taitaa olla tasan 3.
Pitää yrittää keskustella hänen kanssaan, on hän kyllä sen ymmärtänyt etten jaksaisi enää täällä asua kun täällä ei ole minulle oikein mitään. Kuitenkin mulla ois nyt kova into päästä opiskelemaan sille alalle, minkä takia haluan sinne toiseen paikkaan muuttaa!
Tuossa iässä on paras aika opiskella - kummankin. Itsellä on kolme eri ammattia ja siitä huolimatta tuntuu välillä, että töitä ei tuppaa löytyä, jos jostakin paikasta joutuu pois lähtemään. Nytkin samassa paikassam ollut 2v ja YT:t päällä, joten jännityksellä odotetaan, lähteekö paikka jälleen alta.
Jos sinulla ei ole töitä tai opiskelupaikkaa, niin sinun tulee muuttaa opiskelujen perässä, poikaystäväsi ei välttämättä. Kannattaa tottakai auttaa häntä löytämään itselleen harjoittelupaikka, jolloin muuttu olisi mieluisampi, mutta raaka tosiasia on, että jos uusi paikkakunta ei tarjoa pojalle mitään, on hänen tulevaisuutensa kannalta parempi jäädä entiseen paikkaan, kun taas sinun tulevaisuutesi kannalta on parempi jatkaa eteenpäin,
Mä opiskelin 3 ammattia aikoinaan. 1990-2006 aikana olin töissä aina mut sen jälkeen työnsaanti on ollut vaikeeta vaikka olen pätevä ja mulla on kokemusta paljon. Ei se työnsaanti ole siltin helppoa vaikka olis ammatti. Mut kyllä ammatti pitää olla, muuten ei saa lainkaan töitä. Eli sun pitää opiskella itselles ammatti mahdollisimman äkkiä.
Jo on ihmiset nykyään tyhmiä. Selität samaa yksinkertaista asiaa kappale tolkulla ja pyydät tuntemattomilta ratkaisua asiaan joka sinun tulisi itse päättää (ja johon jo itse vastaat tekstissäsi).
Nykypäivänä ei ilman koulutusta pärjää, ja jos ei kiinnostavaa koulutusta nykyiseltä paikkakunnaltasi löydy - tottakai lähdet opiskelemaan ja "etäsuhteeseen", ei luulisi olevan vaikea päätös?
Kyllä pärjää. Joillain aloilla. Jos vaan on suhteita. itse en kyllä sen varaan laskisi.
Mutta meinaan vaan sitä, että onhan näitä ylikoulutettuja ärrätätejäkin nykyään aikalailla...
Kunhan sanon, itse kyllä kuulutan koulutuksen perään .)
Melkein sanoisin ennemmin, että nykyään koulutus ei takaa sitä, että pärjää :P
Jokunen vuos takaperin koulutus periaatteessa takasi työpaikan. Nykyään monella alalla valmistutaan kortistoon...
Ei tietenkään takaa koulutus mitään, mutta kyllä tuleva työnantaja (tai kuka vaan) saattaa ihmetellä miksi ei ihmisellä ole minkäänlaista koulutusta. Itsensä sivistämisestä ei koskaan kuitenkaan ole haittaa. Sitä vartenhan opiskellaan? Että opitaan jotain uutta?
Voisitkohan päästä työkkärin kautta työharjoitteluun... se kai on tarkoitettu niille, joilla ei ole ammattia. Siitä kai jotain rahaakin saa, katso vaikka mol.fi. Harjoittelupaikan voi valita vapaasti miltä vaan alalta, kysellä eri paikoista itse... Kokeilla siipiään, että mikä ala tuntuu hyvältä, mikä ei. Edes sen aikaa, kun tuo oppisopimusjuttu kestää? Tämä oli vaan tämmöinen ehdotus...
Ymmärrän sinua, ja ymmärrän poikaystävääsikin. Paikka olisi hänelle tärkeä uran/tulevaisuuden kannalta. Vaikea paikka. Etäsuhdekin voi toki toimia hyvin, jos olette sen tyyppisiä. Itsekin ollut etäsuhteessa, ja kyllähän se riipii välillä ikävä sisältä, mutta se toisen näkemisen odottaminen ja ne jälleennäkemisen hetket on käsittämättömän ihania. Kestääkö rakkautenne sen?
Kyllä sun pitää itselles ammati opiskella. Vaikee saada nykyään työtä jos ei ole edes opiskellut mitään. Työnantajat katsoo että olet laiska jos et ole edes kouluja käynyt tai opiskellut niin ei ne palkkaa sellasta. Itsellä on parikin ammattia ja rutosti työkokemusta sellasilta aloilta jota en ole edes opiskellut. Jos miehes ei ymmärrä sua niin teet omat päätöksesi asian suhteen. Etäsuhde ei varmaan paras mahdollinen ole mut joskus 35 vuotiaana jos ei sul ole ammattia niin aika vaikeeta saada töitä.