niin ikävä, etten kertoa voi
kuinka sisälläni suunnaton
yhä kaipuu salamoi.
Sun luokses ikävä on
niin ikävä, etten rauhaa mä saa.."
Kuukauden päivät ikävä on ollut niin valtava, että tuntuu kuin aamua ois mahdoton aloittaa. Ruoka ei maistu, uni ei tuu, tuntuu et jalat pettää alta. Ulos astuminen tuntuu hirveältä ponnistelulta ja kaupungillakin kävelessä saa pidätellä kyyneleitään. Joinakin hetkinä vain lysähdän lattialle ja mietin miksi.....
Sydän ihan palasina ja pettymystä täynnä. Mielessä näen vieläkin ne tutut kasvot ja muistan hempeän äänesi. Joka päivä katson onko sinulta tullut tekstaria, mutta tiedän tekeväni sen turhaan.....
kuinka sisälläni suunnaton
yhä kaipuu salamoi.
Sun luokses ikävä on
niin ikävä, etten rauhaa mä saa.."
Kuukauden päivät ikävä on ollut niin valtava, että tuntuu kuin aamua ois mahdoton aloittaa. Ruoka ei maistu, uni ei tuu, tuntuu et jalat pettää alta. Ulos astuminen tuntuu hirveältä ponnistelulta ja kaupungillakin kävelessä saa pidätellä kyyneleitään. Joinakin hetkinä vain lysähdän lattialle ja mietin miksi.....
Sydän ihan palasina ja pettymystä täynnä. Mielessä näen vieläkin ne tutut kasvot ja muistan hempeän äänesi. Joka päivä katson onko sinulta tullut tekstaria, mutta tiedän tekeväni sen turhaan.....
Vastaukset 16
Vanhimmat
Tämä voisi olla melkein sanatarkasti oma kirjoitukseni... Töissäkin on vaikeaa, kun mahassa tuntuu sellainen outo olo ja kyyneleet meinaa hyökätä esiin vaikka kuinka koittaisi ajatella muita asioita...
Nii ja miks hitos kaupoissa pitää soida musiikkia!!!!! Ole siinä sitten kassajonossa jos kuuletkin jonkun tutun biisin.......
Jooh, ja olla vielä kaupassa töissä ja kuulla "meidän biisin" vähä väliä, vaik suhde totaalisen loppu. :´(
Se on musta pahinta ettei kuule mitään toisesta. Vaikka tulisi viesti jossa lukisi että vihaan sua, niin sekin tuntuisi paremmalta kun ei mitään, tietää että toinen edes sillä tavalla ajattelisi mua. Tai siis jotenkin tuntuu vielä pahemmalta tää ikävä, kun pelkää että toinen jatkaa elämässä eteenpäin ja pian on sängyssä ja suhteessa uuden kanssa, ja itse vaan itkee illat ja puristaa hammasta päivät. Niin sitten kun tulisi edes jonkinlainen viesti, niin tietäisi että toisestakin tuntuu pahalta. Äh, en oikein osaa selittää...
Kyllä se on totta että rakkauden vastakohta ei ole viha vaan välinpitämättömyys...
Mulla on nii, ettei kumpikaan oo sanonu suoraan, et se yhteydenpito oli sit siinä... Toinen vain vaikutti niin välinpitämättömältä, et päätin olla ite enää kyselemättä kuulumisia tai mittään. Numeron oon poistanu kännykästä, tosin oon tehny sen niiiiiii monta kertaa, et muistan sen ulkoo. ;DD Kelannu, et pitääks täs vaihtaa numeronsa, sit ei ainakaan enää vois odottaa toiselta viestii....? Oon kuitenki ylpee itsestäni, etten enää oo mikään perässä roikkuja..... Ikävä vaan on usein ja olen aikas varma, et toinen ei mun perrään kaipaile, eiköhän tuol vientii riitä, ku ei muakaan enää kaipaa.
Koitetaan jotenkin jaksaa, vaik sitten niitä hampaita yhteen purren ja nenäliinoja tuhlaten!!!!
Odotan kanssa joka heki jotain viestiä vaikka toisaalta tiedän että sitä ei tule.
Hänellä on jo toinen minkä vuoksi jätti mut se pahentaa tilannetta kun tiedän että toinen saa pitää häntä hyvänä ja nauttia hänen seurastaan. Raastavaa.
Pahalta tuntuu, odotan että tämä paha olo menisi pois.
Niin tuttu tunne...ei sitä vaan ikinä usko selviävänsä tästä, vaikka on pakko vaan jatkaa eteenpäin. Aina sitä vaan vähän toivoo, että toisellakin ois ikävä, mutta ei.
Miksi pitää rakastaa jotain mitä ei vain voi saada?
onko ap nainen?
Toisesta eroon joutuminen on kauheaa. Itse olen eronnut noin yli vuosi sitten ja pelkästään saman nimen kuuleminen saa ikävän taas päälle. Oli meillä yhteisiä kappaleitakin ja ne kun kuulee jostain niin sitä itkua ei sit pidätä yhtään mikään. Vaikeaa on myös mulla se, kun asuu samalla paikkakunnalla ja näkee melkein joka päivä toisen. Yritä siinä nyt sit unohtaa ja jatkaa elämää :(
Oon kiroillu sitä, et miks toisel ei vois olla jotain tosi harvinaista nimee, tähän nimeen ku tuntuu törmäävän harvase päivä ja radion kuuntelu on lähes mahdotonta ilman, että sieltä kuuluis joku tuttu kipale..... Eli erittäin taitavasti äijä ties miten linnottautua naisen sydämeen.... :( Kilometrejä välillemme mahtuu paljon, erittäin epätodennäköistä, että enää koskaan törmätään toisiimme.
Juu, nainen taidan olla.
No sulla sentää löytyy ne kilometrit siihen väliin.. mulla niitä taitaa olla jopa huiput 3km.. se on tuskaa.. se haluis olla mun kans vielä kaveri ja nähdä, mutta mua sattuu niin paljon nähdä sitä tai kuulla sen nimi edes ni ole siinä ny sit joku kaveri vain.. ne kappaleetkin on kyl niin ärsyttäviä loppuen lopuks ku ne tulee aina vääräs paikas väärään aikaan ainakin mulla.. just ku on joku hyvä fiilis jossai hyväs porukas ni sit tulee se biisi
No höh. Sä oot kuules viel nuori, kyl varmasti sattuu kohalle viel joku mukava ja yhtä ihana tai viel ihkumpi tyyppi! :) Toivottavasti. Eikä niitä exiään koskaan täysin unoha, jotain jää aina elämään....Ne ovat muistoja. On kyl vaikee olla sellasen kaveri jota rakastaa. Ei onnistu multa, ku vasta sitten ku on tunteet haalistunu, yleensä vasta sitten kun tapaa jonkun toisen joka vie jalat alta...
En tiiä miten te erositte ym, mut ite miettiny taas, et miks hitos sitä vaan roikkuu siinä haavemaailmassaan?!!!!!! Erittäin epätodennäköistä, et tää mies pöllähtäis oveni taa kukkapuskakädessään... ;D Kyl se on, et joko vaan mä tai sit äijä voi rauhas pörräillä muualla. Niin pahalta, ku se tuntuuki.... :((
Juu, eikä onnistu multakaan ennenkun tunteet täysin on laantunu pois... aina jää jotain totta kai muistoihin, mutta pakko vaan jossain vaiheessa osaa päästää irti. Niin paljon kuin se sattuukin.. :(
Meijän ero oli tosi vaikee, ei oltas haluttu erota, rakastettiin toisiamme, oli meil melkee kahen vuoden suhdekki takana jo.. Riitoja vaan tuli ihan liikaa ja niin typeristä syistä et ei siinä enään saanu nautittua sitä rakkauden tuntua.. Se sattu päästää irti rakkaimmasta, mutta silti molemmat tiesi että se on oikea ratkaisu siihen vaiheeseen.. Eihän sitä koskaan tiedä mitä elämä tuo tullessaan, rakkauden takaisin ja siinä samalla rakkaan..? Kaikki on mahdollista, muuta niinkuin se vain menee, elämä jatkuu :)
"Se sattu päästää irti rakkaimmasta, mutta silti molemmat tiesi että se on oikea ratkaisu siihen vaiheeseen.."
Tasan kuukaus siitä, ku viimeks jutellu exän kaa. Tiiän, et tää on oikea ratkaisu meidän kohdal. Vaikka välitän ja rakastankin sitä ihmistä, en häneltä loppujen lopuksi saanutkaan sellaista tunteiden paloa mitä kaipasin.
"Eihän sitä koskaan tiedä mitä elämä tuo tullessaan, rakkauden takaisin ja siinä samalla rakkaan..?"
Kuunnellut vain, kun ulkona sataa.... ehkä tää elämä joskus tästä, jos musta enää jää mitään jäljelle.....
Ruikuti, Ruikuti,Ruikuti.
Aivan!!!!! ;PP
Sitä vartenhan tää palsta on! Ennemmin mä tänne ruikutan, ku exään ottaisin yhteyttä.