Kerroin viime viikonloppuna poikakaverilleni, että maanantaina meillä on puolivuotispäivä ja että se merkkaa minulle paljon. Maanantai tuli ja poikakaverini ilmoitti menevänsä omaan kotiinsa (yleensä ollaan minun tykönä). Suutuin hänelle asiasta, koska tietää että puoli vuotta yhdessä merkkaa minulle paljon. En ole seurustellut paljoa ja tämä onkin toiseksi pisin suhde joka minulla on ollut.
Olen loukkaantunut ja vihainen, enkä oikein tiedä mitä pitäisi tehdä. Tuntuu, ettei mies arvosta yhteistä aikaamme tai koko parisuhdettamme kovin paljon (ei edes vastannut kun toivotin hyvää puolivuotispäivää). Muutenkin on ollut ajatuksia, että tällaistako tämä nyt sitten on, enkä ole mitenkään hullun onnellinen tässä suhteessa.
Miten pitäis tästä jatkaa? Tällä hetkellä pidän mykkäkoulua, mutta en tiedä onko mies sitä huomannut, yleensä kyllä viestittelen joka päivä. Jättääkö hänet suoraan vai yrittää keskustella asiasta? Voisiko mies muuttua empaattisemmaksi ja romanttisemmaksi jos on uhkana se, että jätän hänet? Onko oikein pyytää miestä muuttumaan sen uhalla että parisuhde loppuu? Rakastan kuitenkin häntä enkä haluaisi että hän särkee sydämensä, haluaisin mahdollisimman kivuttoman eron jos ero on tullakseen-
Olen loukkaantunut ja vihainen, enkä oikein tiedä mitä pitäisi tehdä. Tuntuu, ettei mies arvosta yhteistä aikaamme tai koko parisuhdettamme kovin paljon (ei edes vastannut kun toivotin hyvää puolivuotispäivää). Muutenkin on ollut ajatuksia, että tällaistako tämä nyt sitten on, enkä ole mitenkään hullun onnellinen tässä suhteessa.
Miten pitäis tästä jatkaa? Tällä hetkellä pidän mykkäkoulua, mutta en tiedä onko mies sitä huomannut, yleensä kyllä viestittelen joka päivä. Jättääkö hänet suoraan vai yrittää keskustella asiasta? Voisiko mies muuttua empaattisemmaksi ja romanttisemmaksi jos on uhkana se, että jätän hänet? Onko oikein pyytää miestä muuttumaan sen uhalla että parisuhde loppuu? Rakastan kuitenkin häntä enkä haluaisi että hän särkee sydämensä, haluaisin mahdollisimman kivuttoman eron jos ero on tullakseen-
Vastaukset 7
Vanhimmat
Siis mitä?!
Haudot eroa, koska poikaystäväsi ei järkännyt shampanjaillallista ja ilotulitusta puolivuotisen seurustelunne kunniaksi..?
Anteeksi ivallisuuteni - mutta sen tosiaan huomaa, ettet omaa vielä paljoakaan kokemusta parisuhteesta. Parisuhde on kahden ihmisen kauppa, tiesithän... Sinä tyyliin ilmoitit, että teillä on just kohta puolivuotispäivä ja se on sinulle tärkeä juttu. So? Poikaystäväsi ei kaiketi ole niitä ihmisiä, joille päivämäärät ja vuosipäivät merkitsevät "kaikkea" kuten sinulle. Ok, hän oli "töksö" kun ei asiaa enempää noteerannut - mutta oletko ajatellut asiaa hänen kannaltaan? Kysymys kun lopulta ei ole muusta kuin odotuksien ja tekojen kohtaamattomuudesta.
Jos tuolta pohjalta alat eroa tehdä, niin voi olla, että edessäsi on ennen pitkää melko yksinäinen elämä... Kumpi sinulle merkitsee enemmän: päivämäärät vai eletty elämä? Ehkä kannattaisi ulkoisten seikkojen kuten päivämäärien tuijottamisen sijaan keskittyä rakastamaan toista. Jollei hän sellaisena kuin on sinua miellytä, laita menemään - mutta ota huomioon, että kukaan meistä ei ole täydellinen, et edes sinä.
Tuo oli vain sellainen tikku joka katkaisi kamelinselän. Olen jo aiemmin miettinyt eroa. Mm. niistä syistä, että mies ei osoita hellyyttä. Itse pitää mennä pyytämään halia tai pusua häneltä, ja olisin kuitenkin hyvin hellyyden kipeä. Me ei tehdä mitään yhdessä, jos ei television katselua parina iltana viikossa lasketa. Mies ei paljoa puhu omista tunteistaan/haaveistaan/ongelmistaan, kun taas itse ahdistun siihen kun hän vain sulkeutuu kuoreensa vaikka näkee selvästi, että jokin stressaa. Seksiä meillä ei enää ole kuin kerran kuukaudessa. Sekin olisi minulle tärkeä osa parisuhdetta. Hän ei myöskään puhu viikonloppujensa suunnitelmista ennen kuin kysyn, että "tehdäänkö tätä/tuota viikonloppuna?" Myös hänen hygieniansa on hiukkanen ongelma. Hän käy kerran viikossa saunassa ja hänen mielestään se riittää. Sitten jos hyvin ystävällisesti yritän huomauttaa, että hänen sukkansa/kalsarinsa/kainalonsa haisee, hän suuttuu koska ei itse haista mitään. Siinäpä oli noita syitä. Asioista olen yrittänyt puhua, mutta ei hän korvaansa lotkauta tai suuttuu kun luulee että syyllistän häntä jostain tai aloittaa riitaa, mitä en todellakaan halua.
Ja tuo puolivuosipäiväasia. Painotin hänelle, että se on todella tärkeä asia minulle. Eikä edes toivottanut takaisin minulle sitä. Suutuin ja mielestäni minulla on oikeus olla suuttunut.
Se, että olet keskustellut ongelmistanne poikaystäväsi kanssa on hyvä, sillä liian usein (me) naiset kuvittelemme miesten osaavan lukea ajatuksemme, tai niitä pieniä vihjeitä, joita viljelemme. Kuten tuo mykkäkoulu.
No, mutta. Jos poikaystäväsi ei osaa tai halua keskustella suhteen ongelmista (joita tuossa suhteessa kuulostaa olevan turhan paljon puolen vuoden mittaiseksi), niin suosittelisin harkitsemaan vakavasti onko tuo suhde jatkamisen arvoinen. Sillä hygienian ja seksin puutteen, sekä miehen passiivisuuden ohella se huomiotta jätetty puolivuotispäivä kuulostaa varsin pieneltä ongelmalta. Ja valitettavasti ongelmat eivät ratkea itsestään, eivät pienet eivätkä suuremmat.
Lueppa tuo tekstisi uudelleen, ja mieti: onko tämä se suhde, jossa haluan viettää mahdollisesti loppuelämäni? Etenkin kun kumpikaan teistä ei kuulosta olevan onnellinen suhteessanne.
Jos elo on puolen vuoden yhdessäolon jälkeen tuollaista, niin eroa.
Teillä on täysin erilaiset tarpeet ja halut, mitä parisuhteeseen tulee. Maailmasta löytyy aivan varmasti sinulle paremmin sopiva mies.
Kun ajattelen omaa parisuhdehistoriaani, niin kyllä puolen vuoden kohdalla oli kaikki aikas ihanan "auvoista" - ja on edelleenkin, vaikka reilun kuuden vuoden jälkeen on se kuuluisa arkikin astunut kuvioihin jo moneen kertaan.
Sorry, että kommenttini oli negatiivisesti lautunut, mutta kun olen tottunut elämään sellaisen muuten ihanan miehen kanssa, jolle päivämäärät eivät merkkaa juurikaan mitään, en osannut ottaa sitä "syvällisemmin".
Ei kukaan nykyihminen enää käy vain kerran viikossa pesulla, tai jos käy, niin ei naista/miestä kyllä saa.
No, meillä minä (nainen) unohdin viime kesänä täysin kihlapäivämme ja muistin sen vasta, kun mies oli odottamassa lentokentällä kukkapuskan ja lahjan kanssa. Kyllä hävetti! Tuliaisista sitten muuttui "kihlalahja" ja selvittiin kunnialla. Itse olin luullut, että naimisiin menon jälkeen mies ei enää haluaisi juhlia kihlautumista. Väärin meni sekin luulo.
Kaikille nuo nyt eivät vain merkkaa mitään - ja sinun miehesi on yksi, jolle ne eivät merkkaa. Jos taas mies olisi osapuoli, joka olisi aiemmin ehtinyt sanoa "tästä ei sitten vouhoteta", olisit varmasti suuttunut siitä huolimatta - vaikka mies olisi tehnyt saman asian selväksi kuin sinä. Häntä ei kiinnosta, hän ilmoitti ensin, hänen ehdoilla mennään. Tässä nyt mentiin sinun ehdoilla, koska ilmoitit ensin. Miestä vaan ei sattunut kiinnostamaan.
Jos olet muutenkin miettinyt eroa parisuhteesta, kannattaa silloin erota. Tuossa vaiheessa kun puoli vuotta on mennyt, alkuhuuman ei kuuluisi olla vielä hävinnyt. Teillä se näyttäisi olevan. Miksi siis jatkaa? Onko se vain turvallisuuden tunne, tunne, ettei halua olla yksin?
Varmasti elämän edetessä tulee vastaan mies, joka vastaa romanttisiin tarpeisiisi. Tuo mies se ei ole ainakaan. Teillä ei ole samat elämänarvot, kiinnostukset tai päämäärät. Kaiketi vastakkaisuus on vetänyt teitä alun perin puoleensa, mutta oletkin alkanut nyt huomata, ettei se olekaan sitä, mitä kaipaat.
Sinulla ei ole vielä pitkiä suhteita paljon takana, joten tämä taitaa olla sinulle vielä opetteluvaihe. Kannatan kumminkin, että lähdet nyt jatkamaan matkaasi - yksin.
miehes on onnellisempi sinkkuna kun sinun kanssasi.