Kakkosten on pakko olla vieressä kuulemassa, kun mies valehtelee vaimolle ummet ja lammet puhelimessa.
Kakkonen,
-kuinka kauan olet kuullut valhepuheluita? Vai onko niin, että mies ei sinun aikanasi vastaa vaimon puheluihin?
-miten suhtaudut, kun kuuet miehen valheita? Nauratko miehen kanssa yhdessä tyhmälle vaimolle, joka uskoo satuilun? Vai pidätkö miehelle moraalisaarnaa, että valehtelu puolisolle on väärin?
-miten mies selittää sinulle valheet, siis väärän tekonsa puolisoaan kohtaan?
Kakkonen,
-kuinka kauan olet kuullut valhepuheluita? Vai onko niin, että mies ei sinun aikanasi vastaa vaimon puheluihin?
-miten suhtaudut, kun kuuet miehen valheita? Nauratko miehen kanssa yhdessä tyhmälle vaimolle, joka uskoo satuilun? Vai pidätkö miehelle moraalisaarnaa, että valehtelu puolisolle on väärin?
-miten mies selittää sinulle valheet, siis väärän tekonsa puolisoaan kohtaan?
Vastaukset 101
Vanhimmat
Mies ei soita vaimolle kun on kanssani, tekstiviestejä saattaa lähettää mutta niiden sisällöstä en tiedä. Vaimoa ei käy sääliksi koska mies on pettänyt ennenkin ja jäänyt kiinni ja joka kerta vaimo uhoaa että kerta on viimeinen. Omaa tyhmyyttään vaimo on satujen kohteena ja sietää vääriä tekoja.
...
Olet Tre.
Etäs jos vaimo soittaa?
Oletko itse kakkonen, joka kuuntelee vieressä näitä puheluja vai miten osaat kirjoittaa noin "asiantuntevasti"..? Vai miksi sanot, että kakkosten on "pakko" olla vieressä kuuntelemassa..?
No vastauksena kysymykseesi: kun mies on kanssani, puhelin on äänettömällä tai suljettuna. Ei soi eikä sillä soiteta. Joskus harvoin mies saattaa tekstarin naputella, ei sen kummempaa. Ei ole minun asiani, miten vaimolle selittää menonsa tai miksi ei vastaa puhelimeen.
Ällöttää pelkkä ajatuskin miehestä, joka naureskelisi vaimon tyhmyydelle... Asia itsessään on jo tarpeeksi "rankka" ja tiedän miehen morkkiksen määrän ja laadun suhteemme alkuajoilta - siinä oli vaimolle naureskelut todella kaukana.
Vaimo on saanut minusta vihiä, muttei ole asiaa ottanut sen kummemmin esille. Omapa on asiansa, mitä tekee.
Eihän kakkosilla ole minkäänlaista moraalia eli mitä ne siitä välittää niinkuin ei mistään muustakaan.
Säkin oot varmaan sit kakkonen, kun noin hyvin tiedät niiden ajatusmaailman?
tekeekö mieli riidellä?
Miks tekis?
En vaan ymmärrä, miten voi väittää tuntevansa jonkun ajatusmaailman, jollei itse kuulu ko ryhmään?
En mä ainakaan tiedä, miten kakkoset ajattelevat, kun en oo sellainen.
En ole kakkonen.En pystyisi alentumaan niin alas koskaan.En myöskään vaimo
Pystyisitkö ajautumaan yhtä alas kuin petetty vaimo? Alhaalla hekin ovat, ihan pohjamudissa, vai luuletko että onnelllisena porskuttavat menemään kun ukko kulli pystyssä toikkaroi muiden perässä ja nussii kaikkea mikä liikkuu, jos vain kiinni saa?
Kerrohan: miltä tuntuu täydellisen ihmisen elämä?
Täydelliset ihmiset eivät olekaan kakkosia eikä vaimoja. Täydellisillä ihmisillä ei ole lapsiakaan, mutta silti he tietävät lasten kasvatuksesta kaiken.
Myöskään meillä mies ei yleensä vastaile puhelimeen kun ollaan yhdessä.
Tekstaria ei myös lue.
Joskus harvoin katsoo mistä puhelu on tullut ja jos on tärkeää menee kauemmas soittamaan.
Me ollaan kumpikin toisillemme kakkosia, tavallaan kuitenkin silti ykkössijalla. Vastaamme kyllä puheluihin, vaikka toinen olisi läsnä, koska meidän omissa avosuhteissa se vasta herättäisi epäilyksiä, jos ei olisi tavoitettavissa, tuo mies saattaa kyllä joskus olla vastaamattakin.
Ei se ole kivaa, jos joutuu valehtelemaan. Olen itse yrittänyt puhua, että älä kohtele eukkoasi kuin kuraa, eikä meillä naureskella asialle. Kummankin puolisot kyllä jotain aavistaa, mutta eivät nosta kissaa pöydälle. Meillä on takana pitkät suhteet avoliitoissa tahoillamme, emmekä pysty järjestelemään asioita niin nopealla tahdilla, että voisimme nyt ykskaks häippäistä. Lapsia ei muuten ole mukana tässä.
Eihän tämä kivaa ole, mutta jos suhde on kotona kuollut, eikä sitä ole järkeä herätellä henkiin, niin miksi pyristellä tunteitaan vastaan.
Siis oksettavia toisten hyväksi käyttäjiä, molemmat. Koska lapsia ei ole, mikä estää tekemästä ratkaisua. Avoliitossa ei edes omaisuus ole este. Kukin saa omansa. Olette vastuuttomia luusereita.
Tuota just en todellakaan ymmärrä. Miksi jatkaa näyttelemistä, jos "suhde on kotona kuolut". Miksi ei sitten erota, jos ollaan avoliitossa, eikä lapsia. Ettei kuitenkin olis kyseessä se, että jollain lailla olette riipuvaisia puolisoistanne? Muuten én voi ollenkaan käsittää noin raukkamaista petosta. Sitten vaan lätkästään ero pöydälle kun asiat on teillä valmiiksi järjestelty, niinkö?
Mites sitten teidän niin kauan rakkaat puolisonne asiat järjestää? Voi tätä itsekkyyden määrää, johon tällä palstalla törmää ja tosielämässä olen myös saanut läheltä nähdä miten asioita selän takana järjestellään.
Siinä ei lapsetkaan merkitse mitään. Heti on uusi nainen talossa emäntänä, kun entinen on saatu potkittua pellolle.
Avoliitossa on omaisuus kuitenkin sen verran este, jos sen arvo on niin suuri, että siitä ei kumpikaan puoliso halua luopua, eikä kumpikaan tod.näk. pysty yksin lunastamaan. Pakostakin asioita joutuu miettimään. Asutaan aivan eri paikkakunnilla, ja on pakko harkita töitä ja asumista.
Kukin saa varmasti omansa.
Ymmärrän tuon niin hyvin. Ja kun asiat ei mene mitenkään mustavalkoisesti. Mekin asutaan eri paikkakunnilla, joten työt ja kodit ja lapsetkin on eri paikkakunnilla. Miehellä asuntoasiat on sellaisessa tilanteessa, että ei voi myydä toistaiseksi, joten joko hänen tai vaimon pitää jäädä siihen, mutta kuitenkaan toisella ei ole todennäköisesti varaa ostaa toista ulos. Eikä niitä työasioitakaan ihan tuosta vain järjestetä uusiksi. Puhumattakaan lapsista, joilla on kaikki ystävät, harrastukset ja tukiverkosto omilla paikkakunnillaan. Yhdessä haluamme ehdottomasti olla, vielä jonain päivänä ihan "virallisestikin", mutta se vaatii vielä paljon järjestelemistä.
Höpö, höpö. Taas tuo mantra, että asiat eivät ole niin yksinkertaisia. Kyllä ne pettämisen suhteen on. Realismia vähän päähän. Kun aloitat/ajaudut salasuhteeseen, niin erohan siitä tulee. Ja omaisuus menee jakoon. SIKSI ei salasuhteita pidä aloittaa ja jos ei millään pysty hillitsemään itseään, niin pitää vastata teoistaan eikä roikkua vuosikausia siinä valheiden verkossa. Mikä siinä on kun millään ei ole nykyään mitään väliä?
Kyllä, niinhän tässäkin on käynyt/tulee käymään - ero tulee ja omaisuus menee jakoon. Mutta kun te pumpulissa kasvaneet ymmärtäisitte, että kaikki ei elämässä mene aina niin kuin itse toivoisi, vaan toisinaan pitää vähän järjestellä asioita, tehdä kompromisseja ja odottaa.
Yksi: en ole pumpulissa kasvanut, olin itsekin ajautumassa salasuhteeseen, mutta pistin jarrut pohjaan viime tipassa. Kokemusta on kun rakastuu toiseen.
Kaksi: avokkini oli vuosia salasuhteessa toiseen naiseen. Mieheni sinnitteli salasuhteessa, vaikka meillä ei ollut lapsia. Meillä ei aluksi ollut taloa tms. omaisuutta. Olisi ollut "helppo" lähteä, ratkaisun mieheni teki kuitenkin vasta sitten kun sekä hänellä, että kakkosella, oli talo tahoillaan. Silti he kyllä saivat homman ns. kokoon, kun tarve vaati, ja minä ja mieheni pystyttiin asiat sopimaan riitelemättä sen pitempään. Suunnilleen samanlainen esimerkki on myös lähipiirissä.Kerron vaan oman kokemuspiirin kautta, kubn muuta ei ole.Siksi en ymmärrä tuota salailua. Kun asiat ei todellakaan sillä viivyttelemisellä parane. Jokatapauksessa rysäys tulee.
JA kompromissesista ei todellakaan ole kyse, jos yksi osapuoli jätetään kokonaan pimentoon, eli oma avio/avopuoliso. Tuo on toisen mitätöimistä.
Kyllä toinen osapuoli tietää (vaimo siis), mutta ei halua tietää/ei välitä.
No sittenhän asiaon selvä, ero tulee ja asiat järjestyy aikanaan.
Vastasin alunperin kommentteihin, jossa perusteltiin suhteen salassapitämistä juuri asioiden järjestelemisellä. Minulla ja muutamalla tutullani on kokemus kun asiat on valmiiksi järjestelty: kakkoset ovat aviomiehet, lapset, talot yms. asiat järjestelleet tahoillaan, pankista on valmiiksi kysytty lainaa, työkaverit tietävät salasuhteesta jne. ja sitten yks kaunis päivä ero lätkäistään pöytään. Siihen asti on näytelty että kaikki on elämässä ja suhteessa ok.
Niin, ja kyllähän sitä aaisti että kaikki ei ole kunnossa. Sitä ihmetteli monia asioita, mutta ei osannut yhdistää asioita keskenään. Itsekin ajattelin, että nyt täytyy puhua asioista vakavasti, mutta muut elämän murheet tulivat väliin. En sitten ehtinyt puhua asoita läpi. Mies lähti tuon toisen naisen luo.
Sama juttu kaverilla. Kaveri muutti pois puolisonsa ja hänen yhteisestä asunnosta, uusi kumppani muutti tilalle vähän ajan kuluttua. Mutta elämä on!
Kiitos vastauksistanne, kakkoset. Oma pettävä mieheni on sanonut minulle, että he kakkosen kanssa yhdessä nauravat minulle kun olen nipo enkä ymmärrä pettämistä. Se ei kenties ole totta, sen perusteella mitä te kirjoitatte. Teidän kirjoituksenne antavat ymmärtää samaa mitä olen vaistonnut kriisini kakkkosestakin:hän on vilpitön ja rehellinen nainen, joka ei haluaisi pahaa, ei usko mieheni valehtelevan ja haluaa aitoa parisuhdetta.
Ainakin pari kertaa mieheni on ollut puhelimessa kakkosen länsäollessa, olen siitä aivan varma. Tunnen mieheni lapsuudesta asti ja läpikotaisin. Hän puhuu kuin eri ihminen näissä puheluissa. Silloin hän on minua kohtaan syyttävä, tunteeton, jämäkkä, voimakastahtoisen oloinen ja puhuu ihan muuta kuin kahden kesken kanssani. Kuten "haluan että ollaan avoimia tässä kriisiissä" - mutta kahden kesken mies haluaa epätoivoisesti että kukaan ei saa tietää ja kertoo rakastavansa minua.
Nyt ymmärrän, miksi mies ei aina vastaa minulle (kuten ennen rinnakkaissuhdetta teki), soittaa takaisinpäin myöhemmin ja antaa erilaisia selityksiä miksi ei vastannut (puhelin oli just silloin autossa, puhelin ei toiminut, puhelin oli ulkoruokinta-kämpässään, ei kuullut soivan...). Miehellä on siis puhelin äänettömällä, kun on kakkosen luona.
Suosittelisin teille kakkosille, että jos mahdollista, menette kuuloetäisyydelle, jos pettäjä soittaa nurkan takaa. Voisitte kuulla mielenkiintoisia valheita ihailemanne miehen suusta.
Niinhän se mitä ilmeisemmin menee, että mies juttelee vaimolle ja kakkoselle niitä asioita, joita laskelmoi heidän haluavankin kuulla...
Toisaalta, on niitäkin miehiä, jotka välttävät puhumasta p-kaa... Asioita "unohdetaan" varmuuden vuoksi sanoa, niin eipä pääse vaimo sen kummemmin kuin kakkonenkaan sanomaan, että mut kun sä sanoit niin...
"Oma pettävä mieheni on sanonut minulle, että he kakkosen kanssa yhdessä nauravat minulle kun olen nipo enkä ymmärrä pettämistä. Se ei kenties ole totta, sen perusteella mitä te kirjoitatte"
???
Siis miksi miehesi valehtelisi nauravansa sinun "nipomaisuudelle" kakkosensa kanssa? Sitäkö odotat häneltä kuulevan? Tuskin. Eli miten siedät miestäsi? Miksi kehotat kakkosia menemään "kuuloetäisyydelle" hänen puhuessaan vaimolleen puhelimessa? Mikset hae eroa?
Olen jo hakenut eroa, harkintavaiheessa.
Joskus kakkonen vastaa aloittajalle:
Mistä tiedät, ettei mies rakasta sitä kakkosnaista? Uskon nimittäin vahvasti, että vain aniharva rinnakkaissuhde rakentuu pelkästään seksille.
Mistä aloittaja tietää, ettei mies tule jättämään ykköstä? Siis lähtee tuon kakkosen matkaan?
Mies ei yksinkertaisesti halua loukata sitä ykköstä sanomalla totuutta päin näköä, koska se murskaisi ykkösen. Valkoinen valhe on parempi kuin se, että heti kättelyssä sanoo: löysin sinua paljon kivemman ja kauniimman naisen, jota rakastan sinua enemmän. Miettikää nyt, pakkohan sitä on jotain sille ykköselle selittää alkuun!!! Ei kukaan heti voi mennä jättämään toista, jos sattuu ihastumaan uuteen. Toki siinä miettiessä tekoa menee aikaa ( ei tosin hirveän kauaa saisi mennä). Mutta jos tapaa jonkin hyvän tyypin, niin meneehän siinä vähän aikaa ihmetellessä ja ajatellassa asioita; ei kukaan voi heti toisen tavattuaan laittaa seuraavana päivänä eroa vireille vaan haluaa ensin katsoa, mihin suuntaan asiat kehittyvät.
Yleisesti: Kumpikaan, ei vaimo eikä kakkonen, ei voi tietää kummalle mies valehtelee, jos sanoo molemmille rakastavansa. On myös miehiä, jotka vilpittömästi uskovat rakastavansa kahta naista yhtäaikaa. Ehkä eivät rakasta oikeasti kumpaakaan.
---------
Minusta: Minä olen vahva ihminen, tiedän kakkosesta, mieheni puhuu jo hänestä minulle paljon. Mies tietää että valhe minulle ei ole tarpeen, mutta silti jatkaa niitä. En luota mihinkään, mitä häneltä kuulen, koska kuukausia jatkuneen pettämisen paljastuttua selvisi, että oli häikäilemätön valehtelija. Olen selvittänyt eri lähteistä, mies on valehdellut kakkosellekin. Heti tutustuessaan, mieheni valehteli kakkoselle olevansa poikamies. Minulle on vielä epäselvää, milloin kakkonen sai tietää totuuden.
En voi tietää, jättääkö mies minut vai ei. Yhdessä puhelussa, jonka soitti kakkosen aikana, sanoi selvällä suomella 'tämä avioliitto on ohi.' Mutta kiireen vilkkaa palasi kotiin perumaan puheitaan. Minä vein yksin eropaperit maistraattiin, tilanteessa että meillä oli yhteinen osoite. Nyt on harkinta-aika. En tiedä myöskään vielä, jätänkö minä hänet vai en.
Harvinaisen "täyspäinen" vaimo on miehelläsi - harmi, kun ei ole sitä ymmärtänyt arvostaa !!!!
No, hän siinä eniten menettää, jos eroatte.
Uskotteletko itselles tosiaan että se menee monesti noin? Ensinnäkin, jos ihastuu toiseen, ei ole pakko hypätä heti sänkyyn, vaan vois vähän miettiä jos on avo/avioliitossa, niin miksi just nyt ihastuu ja mihin siinä toisessa ihastuu? Kannattasko erota jos tuntuu, että ihastuu koko ajan muihin ja haaveilee elämästä jonkun toisen kansa? Mutta kun ei - pitää varmistaa että on edes se varavaihtoehto vielä olemassa , eli oma vaimo/mies. Vois vähän miettiä ennenkuin on jo niin koukussa, ettei tiedä mitä tekee. Silllä seksi ja ihastushan koukuttaa.
Ja toiseksi moni kakkosnainen täällä hehkuttaa, että he ovat kauniimpia ja parempia. No, kauneus on katsojan silmässä. Voi olla että sille pettäjämiehelle onkin parempi ja kauniimpi, mutta kuule, minun kokemukset lähipiiristä on että voi se kakkonen vaatimattomammankin näköinen olla. Sillä ulkonäöllä ei pitkässä suhteessa välttämättä pitkälle pötki.
Tarkennukseksi: vastasin nimim. "ei hyvä" kommenttiin.
Pilkulleen se menee juuri ihan noin! On vaikea myöntää jopa itselleen epäonnistuminen suhteessa/avioliitossa ja se pitäisi vielä sanoa päin naamaa sille toiselle. Valkoinen valhe ja pakoilu astuvat silloin esiin. Petetty luulee pettäjän tekevän sen tahallaan mutta usein se on vain totuuden pakenemista ja halua siloittaa pettäjän matkaa tähän ymmärrykseen ettei suhde voi jatkua.
Onpa sullakin rankkaa. Nämä jutut on niin rastavia, vaikka tänne kirjoittavat kakkoset kuvittelevat, et se on sitten kerrasta poikki suit sait. Pitkällä suhteella on omat voimavaransa ja pitkät juurensa. Ei uudet ehdi edes kasvattamaan elinikänään sellaisia...
Ymmärtää äänesävystä, tietää teoista, lukea naamalta, lukea rivien välistä, tietää menneestä..
Aina se menneessä roikkuminen ei kuitenkaan tee onnelliseksi. Siinä vaiheessa, kun suhteella on sairastuttava vaikutus, pitäisi ymmärtää erota.
Miten suhteella on sairastuttava vaikutus? Mitä tarkoitat tällä?
Jos toinen esimerkiksi masentuu liitossaan, ei koe olevansa onnellinen, alkaa nähdä itsensä hyvin negatiivisessa valossa tms. Siis, jos liitto saa ennemmin voimaan pahoin, jonka seurauksena etsii uutta kumppania.
"Mutta jos tapaa jonkin hyvän tyypin, niin meneehän siinä vähän aikaa ihmetellessä ja ajatellassa asioita; ei kukaan voi heti toisen tavattuaan laittaa seuraavana päivänä eroa vireille vaan haluaa ensin katsoa, mihin suuntaan asiat kehittyvät."
Ei vaan oikein olisi jättää se "hyvä tyyppi" kokonaan unholaan ja tarkastella sitä nykyistä suhdetta.. Mikä vika nyt on, kun kiinnostun toisesta jne. Mitä nykyisestä suhteestani puuttuu.. Voisi nostaa sen kissan pöydälle kotona ENSIN, se olisi oikein.
En ymmärrä miten kukaan kokee oikeudekseen tarkastella ensin salaa sitä uutta ihmistä.. Pitää nykyisen varalla ikään kuin!!
Oma mieheni petti, oli suhteessa noin puoli vuotta toiseen. Ei puhunut kanssani puhelimessa hänen kuullensa, koska valehteli tälle toiselle. Oli selittänyt heti suhteen alusta, että eroa suunnitellaan ja loppuvaiheessa selitti, että se on jo selvä.. Hakemukset vaan vielä laitetaan jne. Mies soitti aina 5 minuutin päästä mulle takaisin, lähti siis muualle soittamaan. Ei meillä ollut erosta ikinä puhetta ollut, vaan päin vastoin.. Puhelut oli aina tyyliin rakastan, rakastan ja ikävöin ikävöin. Sitä en tiedä miten nainen toimi, kun parisuhteessa oli hänkin.
Olen mieheltä kysellyt kerta toisensa jälkeen miksi moinen petollisuus ja salailu.. Olisinhan minä hänet päästänyt, jos kerran rakkauden löysi ja meidän suhteen niin huonoksi koki!!
Puoli vuotta suhteen päättymisestä hän on sitä mieltä, että se olisi ollut elämänsä suurin virhe jota olisi katunut lopun ikäänsä. Ja hänestä todella oli tuntunut alkuun, että hän oli löytänyt jotain upeaa ja halusi elää tämän naisen kanssa. Puolessa vuodessa se intohimo ja uutuuden viehätys oli jo vaihtunut ärsytykseen.
Jatkoimme yhdessä ja toivoakseni tämä oli kertaluontoinen hairahdus.
Itsellä ja miehellä sama tilanne...molemmmat naimisissa ja pienet lapset-
yhteinen suhde henkireikä tylsään ja tavalliseen arkielämään....
Kakkonen käräytti miehen ja kertoi kuinka mies haukkui minua ja naureskeli minulle selkäni takana. Kuitenkin käryn käytyä haukkui ja nimitteli kakosta josta jonkin ajan kuluttua tuli hänen seuraava vaimo jota nyt juuri pettää mutta se ei ole minun murhe. Tiedän vain että ei voi haukkua minua tyhmäksi jolle voi puhua mitä vain. Vaan tällähetkellä tyhmä taitaakin olla se entinen kakkonen.
Miltä tuntuu kuulla miehen valehtelevan vaimolleen?? Hel**tin pahalta!!
Meillä tämä vaimon kanssa minun kuulteni puhuminen on mennyt vähän aalloissa. Aluksi puhui hänen kanssaan seurassani, juurikin niitä tylyjä "tökstöks" -puheluita. Sitten sain tarpeekseni niiden valheiden kuuntelemisesta. En kestänyt kuulla, miten mies kertoi vaimolleen olevansa vielä pari tuntia toimistolla tai jossain päin Suomea työmatkalla, kun todellisuudessa oli minun luonani tai olimme yhdessä ulkomailla. Sanoin miehelle, että järjestää asiansa kotona miten järjestää, jos kerran mun kanssa haluaa nyt ja tulevaisuudessa olla, mutta en halua kuulla hänen valheitaan ja selityksiään vaimolleen, että missä on. Nyt olen taas huomannut loukkaantuvani enemmän siitä, kun vaimo soittaa ja mies lähtee parin minuutin kuluttua soittamaan hänelle. Mitä kauemmin tämä suhde on jatkunut, sen enemmän painotan rehellisyyttä ja jos hän ei voi puhua mun seurassa vaimolleen, niin missä on rehellisyys??!
Kysymykseen, nauratteko yhdessä vaimon typeryydelle?? -MIksi ihmeessä kukaan tekisi niin?? Vaikka en vaimoa tunne, minulla on paha mieli hänen puolestaan. Minulle mies sanoo, ettei tunne enää vaimoaan kohtaan mitään, mutta ei vaan mitenkään haluaisi loukata häntä ja siksi eroaminen on niin vaikeaa. Niin, en tiedä puhuuko totta minulle ja mitä puhuu kotona, sanooko siellä rakastavansa eikä todellakaan halua erota vai onko täysin puhumatta, aihetta vältellen porskuttavat eteenpäin. Huomaan olevani kutakuinkin turta hänen valheilleen ja tälle liian kauan jatkuneelle tilanteelle. Mies jota rakastan, mutta arvostus häntä kohtaan on alkanut hiipumaan, koska hänellä ei ole selkärankaa olla aikuinen ja ottaa vastuuta tekemisistään ja valinnoistaan. Kun ajattelen itseäni vaimon asemaan, että minun puolisoni toimisi noin selkäni takana, en voi ymmärtää, miksi vaimo antaa uskottomuuden ja kaiken anteeksi? Itse olen ollut pitkässä liitossa, josta erosin aikanaan, joten tiedän kyllä, ettei eroaminen ole mustavalkoista. Kuitenkin haluaisin todellakin tietää, jos puolisoni kohtelisi minua noin kaksinaamaisesti ja ala-arvoisesti. Ja tiedän, että silti olen edelleen sellaisen miehen kanssa, koska edelleen ohuesti uskon siihen, että minun kanssani asiat voisivat olla toisin. Jos vielä itse haluan miehen kanssa olla, jos hän joskus eroaa...
tuota jos miehen valheet vaimolleen tuntuu pahalta, niin miksi ihmeessä olet ruvennut olemaan varatun miehen kanssa?
Hmm, miten mies selittää minulle valheet?? Tietenkin sillä "tyypillisellä": en halua loukata vaimoani enää tämän enempää -tyylisillä kommenteilla. Mikä ihme siinä on, että ajatellaan asioiden olevan sitä "Mitä ei tiedä, se ei voi satuttaa"??
Pahinta ei ole kuulla miehen valehtelua vaimolleen, tai miettiä pettäisikö hän kenties minuakin joskus, jos meille tulisi oikea parisuhde. Pahinta on juuri tuo, että luottamus ja arvostus mieheen murenevat pala palalta. Vaikka hän eroaisi vaimostaan, vaikka hän ei koskaan pettäisi minua, vaikka hän ei koskaan valehtelisi minulle, voinko arvostaa miestä, joka on kohdellut vaimoaan niin huonosti niin pitkään?!?
Tämä on asia, jonka kanssa mä tällä hetkellä tiukasti painin.
Et voi arvostaa. Ja siinä se olikin - tärkein.
Miten voi kakkonen kuvitella tuntevansa pettäjämiehen niin hyvin? Elätte kiima-aikaanne, kuten se vaimo aikoinaan. Vaimolla on kuitenkin kokemusta ja tietoa pettäjän suvusta, pettäjän vanhemmista, jota kakkosella ei voi olla. Ja sillä tiedolla vaimo tietää, ettei pettäjä pysty muuttamaan geenejään, vaan sama kuvio toistuu, vaikka nainen vaihtuisi kymmenen vuoden välein. Kakkosena voit siis varmasti luottaa siihen, että ennen pitkää kohtelee sinua aivan samoin kuin nyt vaimoaan.
En kestänytkään. Kommentit oli lyhyitä, jolleivat tylyjä. Minua pyysi pysymään hiljaa, kun vastasi vaimolleen. Opin siitä, mikä mies on oikeasti. Ehkä juuri katalimmat salaavat kovuutensa vaimoja kohtaan rakastajattarilta... Voiko pettävää miestä kunnioittaa mitenkään? No ei.
Kun ei se tampio vaimo ymmärrä miehensä reissuja ja tajua miehen pettävä, niin ihan sama minulle, nukkukoon ruususen unta ja luulkoon miehensä nukkuvan yksin kurssi, työ ja kaiffari reissuillaan.
"Kun ei se tampio vaimo ymmärrä miehensä reissuja ja tajua miehen pettävän"
Ei vaimo ehkä ole tampio. Hyvä avioliitto on sellainen, että luotetaan puolison jokaiseen sanaan. Juurikin älykäs ja arvokkaasti käyttäytyvä vaimo voi uskoa valheita hyvin pitkään. "Olen ylitöissä, työmatkalla, mieskavereiden luona" tms valheet menevät läpi, koska sivistynyt vaimo ei soittele epäluuloisena työpaikalle eikä kavereille. Miehensä menojen perään kyseleminen ei olisi arvokasta käytöstä. Siksi älykäs, luottavainen ja arvokkaasti käyttäytyvä vaimo on juuri se, joka ei saa tietoa pettämisestä. Vasta jos vaimo kuulee ilmiselvän, tosiasioiden vastaisen valheen tai joku tulee kertomaan, hän voi itse havaita pettämisen.
Mulla on ollut 2 vuotta ukkomies salarakkaana, myös itse olen naimisissa. Kun ollaan pidempään yhdessä eli muutaman tunnin, kysytään aina toisiltamme "Mihin sanoit kotona meneväsi" Ja valitettavasti nauretaan näille keksityille menoille....ei niinkään niille puolisoille kotona naureta, mutta näille syille, mitkä keksitään.
Mies ei aina edes muista, mitä on sanonut kotona edesllisviikolla....
Hyi! Minä en todellakaan halua kuulla mitä mies kotona valehtelee, koska vihaan sitä, että hän valehtelee. Kyllä, seurustelen silti hänen kanssaan ja suunnittelemme yhteistä tulevaisuutta, mutta en halua kuulla valheita vaimolle.
Tulet ne kuulemaan sitten kun olet itse vaimo. Miksi kuvittelisit ettei arki tulisi teidänkin suhteeseen.
Juuri näin. Pidin naisia, jotka kyttäsi miehiään ja soitteli perään ja tarkisteli miehen alibia aika epätoivoisena ja arvokkuutensa menettäneenä.
En halunnut tarkistella miehen ylitöitä, sukulaisten auttamisia, kalaretkiä jne. Ja monesti työpaikan miehet vetää yhtäköyttä; ei käräytetä kaveria,kun omat seikkailut paljastuisi kostona. Ja ei uskalleta puuttua edes läheisen kaverin elämään. Näin se menee. Pettäminen voi jatkua näin pitkään. Näin minun avoliitossa kävi.
Täällä on moni kakkonen miettinyt miten voi kunnioittaa miestä, joka voi valehdella livakasti mitä tahansa aviovaimolleen. Se juuri minua ihmetyttää. Miten voi jatkaa sitten kun mies on vapaa, aivan kuin mies ei ois koskaan valehdellutkaan. Onhan se mies joskus rakastanut tuota naista, jonka on jättänyt jättää. Eiö se voi toistua?
Sitä en myöskään ymmärrä, miten miehet selittelee sitä ettei voi heti jättää puolisoaan näin: "mitään tunteita ei ole vaimoa kohtaan enää, mutta ei halua loukata" C'mon, eikö se osoita että jotain kiintymystä vielä on kun ei halua loukata! Jos mitään tunteita ei olisi, niin mieshän paljastais heti että hänellä on toinen. Vai yrittääkö sitä selitellä vaan itselle, kun ei uskalleta erota. Mitä ne naapuritkin ja sukulaiset ajattelisi?
Mutta pettäminen tulee jokatapauksessa joskus ilmi ja sitten siinä rikkoutuu kyllä mielikuva rehellisestä ja suoraselkäisestä miehestä. En halua syyllistää, se on vain tosiasia. Sitä pitkäaikaiset salasuhteet saa aikaan.
Tottakai arki tulee meidänkin suhteeseen, mutta ei arki tarkoita sitä, että alkaa pettämään. Pettäminen on seurausta siitä, että liitosta puuttuu jotain eikä enää nähdä tapaa tai mahdollisuutta saada sitä puuttuvaa siihen liittoon. Ja sitten sitä puuttuvaa lähdetään hakemaan liiton ulkopuolelta.
Olet oikeassa. Olen ollut melko pitkään suteessa ukkomieheen, onka kanssa suunnitellaan ihan vakavissamme yhteistä elämää, mutta hänellä on halu järjestää asiat niin, ettei vaimon tarvitsisi tietää, että hänellä on jo liiton aikana toinen. Ei ole inun tehtäväni kertoa hänelle, mitä hänen pitäisi ajatella tai miten hänen pitäisi toimia, mutta itse näen asian niin, että aika pian ex-vaimo laskee 1 1 ja sitten tulee paljon pahempaa jälkeeä kuin jos kertoisi heti vaan rehellisesti asian laidan.
Niin ja se on ihan pakko tehdä näin? Ei käy esim. pariterapia mielessä? Ei yritetä edes puhua ja lähestyä? Niin, minä näen pettämisen. Se ei vaan tapahdu. Se valitaan.
Hmm. Sinuna en olisi aivan varma, onko tämä pettäjämies vakavissaan yhteiselämästänne puhuessaan...Sy, että ei halua kertoa vaimolle, voi olla myös se, että oikeasti haluaa jatkaa avioliittoaan. Valehtelisi siis vaimolle ja sinulle.
Niin valitaan. Pettäjä ei pysty viettelemään omaa vaimoa, eikä pysty puhumaan parisuhteen ongelmistaan, on usein heikolla itsetunnolla varustettu, joka tällä kakkosella kohottaa omaa egoaan. Kunnon puhekykyinen puoliso ei petä.
Pettäjä on kaikenlisäksi melko tyhmä, kun koko yhteisö kaukaisimpia sukulaisia myöten tietää pettämisen ja yhä leikkii, ettei kukaan tiedä. On siis jo menettänyt aikapäiviä sitten mielikuvan rehellisestä ja suoraselkäisestä miehestä.
Et vaan voi vetää tuollaista johtopäätöstä. Ihan yhtä hyvin on niin, että pettäjän puoliso ei puhu. Ei vaikka miten yrittäisi. Pettäjä voiola hyvinkin empaattinen ja keskustelutaitoinen, mutta jos puoliso ei puhu, niin minkäs teet?!
Keikkaahups, joka junaanhan meitä mahtuu. Milloin ei puhu pettäjän puoliso ja milloin ei puhu pettäjä? Puhutko itse tilanteeseen joutuneena petetyn vai kakkosen roolissa?
Olen onnellinen kun olen saanut koukkuuni toisen naisen kanssa naimisissa olevan valehtelijan, joka ei tietenkään valehtele minulle. Ihanaa!!!
Olemme olleet yhdessä 3 vuotta kakkoseni kanssa ja vaimoni on käräyttänyt meidät useampaan kertaan. Minä eroaisin, ja ottaisin kakkosen, mutta olen kamalan mustasukkainen lapsista. En halua heille vierasta isähahmoa. Ja samalla myös kauhistuttaa, että vaimoni löytäisi pian uuden miehen.
Kakkosen kanssa meillä sopii kaikki yhteen. Ja olen onnellinen hänen kanssaan. Tavataan aina kun vain kakkosellani on aikaa. Harvoin on, koska hänellä on erittäin vaativa työ. Ja seksi, se on kakkoseni kanssa jotain sellaista, jota on mahdoton kuvailla. Kaikki vain natsaa. Pitäisi vain löytää keino paeta tästä perhanan oravanpyörästä, kun vaimo ei halua päästää irti. Uhkasi tehdä itselleen jotain, jos lähden.
Ja en todellakaan nauti siitä, että valehtelen vaimolleni. Ja kakkoseni seurassa en puhu lainkaan vaimostani, vaikka suhteen alussa niin teinkin. Tiedän, että tämä kaksoiselämä loukkaa kakkostani, enkä halua häntä muistuttaa jatkuvasti siitä, miten epäreilu tilanne tämä on kaikille. Ja muuten, minusta on törkeää, että ihmiset kilpailee, kumpi on tärkeämpi, kakkonen vai ykkönen.
Ku*ipää minä ehkä olen, ja otan täyden vastuun tilanteesta. Mutta muut ihmiset tuntuvat unohtavan, että näissä asioissa on usein myös tunteet mukana. Ei tämä kaikille pelkkää kilpailua ja seksiä ole.
Vaikuttaa silti siltä, että seksi on kyllä sulla aika suuressa roolissa tuossa salasuhteessa. Sitä kun näkee vähemmän kuin 24/7 toista niin sitä kyllä varmaan keskittyy juuri seksiin, eikö vain? Onko tuo suhde pakotie arjen harmauteen? Tasapainoinen parisuhde on muutakin kuin seksiä ja kaikkea kivaa. Se on toisen kunnioittamista niin huonoina kuin hyvinä hetkinä. Sinun suhteesta en tietysti tiedä mitään, mutta tämä on minun käsitykseni rakkaudesta - ei rakastumisesta.
Jokainen taaplaa tyylillään.
Kannattaisko ohjata vaimo jonkin ammattiauttajan pakeille, eihän liittoon voi siksi että toinen uhkaa itsarilla. Sitä paitsi jonkilainen asioiden läpikäyminen ilman kakkosta, itsenäisesti voisi olla paikallaan myös pettäjälle. Pettäminen jättää monesti jäljet.
Jaahas. Itse huo....aan ja vaimo ei eronkaan jälkeen saisi ottaa uutta miestä. Hehehee. Vaimo ja lapset ansaitsevat paremman isän ja miehen. Vaikutat kovin akkamaiselta mieheltä.
Seksi ei todellakaan näyttele sitä suurinta roolia meidän suhteessa. Minä rakastan tätä kakkosta ihmisenä. Rakastan hänen ajatuksiaan ja kaikkea. Ja tiedän, että hän ei ole paha ihminen, koska tuntee kamalaa syyllisyyttä tapahtuneesta, vaikka minä tästä tilanteesta vastuussa olen. Minä otin silloin aikoinaan askeleen häntä kohti.
Ja ei olisi ikinä tullut mieleenkään pettää vaimoani, mutta rakastuin tähän naiseen.
Sanottakoon nyt myös kaikille, että vaimo on pettänyt myös minua useamman kerran. Jo ennen kuin löysin tämän kakkoseni. Ja tämä kakkonen on ainoa, jonka kanssa olen ollut.
Ja en minä sitä kadehdi, että vaimoni löytäisi uuden miehen heti erottuamme, vaan se tekisi surulliseksi, että hän on avioliittomme aikana löytänyt useamman miehen, jonka on sänkyynsä kelpuuttanut. Että hän on antanut periksi mahdollisuuksille pettää minua. Että avioliittomme ei merkinnyt hänelle mitään.
En ole myöskään mikään "hametta vaille akka". Olen mielestäni erittäin miehinen mies, joka otti avioliittolupauksen todesta, ennen kuin vaimoni aloitti satuttamaan minua kerta toisen jälkeen. Kakkoseni ei kuitenkaan ole mikään kosto, vaan se, että pystyin rakastumaan toiseen ihmiseen osoitti sen, että avioliittomme ei toimi. Ja rakastan tätä kakkosta yli kaiken.
Niin. Avioliittoja ja salasuhteita on toki monenlaisia. Sitä suuremmalla syyllä, joku ratkaisu on tehtävä. Jos kerran molemmat ovat pettäneet, ei toisen arvostuksesta enää ole tietoakaan.
Silti kannattaisi mielestäni hetken miettiä yksin mitä haluaa, jo senkin takia, että saa perheasiat selvitettyä ja vaimon terapiaan.
"järjetön mustasukka", jos vaimo petti ensin, ymmärrän sinua ja minusta sinulla on oikeus.
Mutta 3 vuotta on liikaa. Koska olet mies, toimi kuin mies.Kaksi vaihtoehtoa on. Ero tai ammattiaittajan luo vaimon kanssa bänät kakkoseen. Jos vaimo ei halua parisuhdeterapiaa, ero lienee ainoa auttava neuvo.Itsarilla uhkaileva vaimo ei voi olla toimimattomuuden syy,itedät itsekin.
Lasten vuoksi, tee päätös ja toimi. Luulette että lapset eivät kärsi, mutta heille on varmaan jo kehittynyt henkisiä häiriöitä noin pitkän aviokriisinne vuoksi.Kuulostaa, että itsekkäiden syiden ('olen mustasukkainen','olen rakastunut') vuoksi asetat itse
si omien lastesi etusijalle.
mies ei valehdellut vaimolleen kun olivat puhelimessa minun kuulteni, kertoi haluavansa olla rauhassa, itse tunsin myötähäpeää naisena vaimon puolesta, yhteyden otot olivat säälittäviä, myötätunto loppui kuitenkin lyhyeen kun vaimo yritti lavastaa minut häiriköksi joka lähettää kirjeitä, myöhemmin hänen pelinsä meni niin likaiseksi ettei voinut kuin ihmetellä, aina syytetään kakkosta mutta meillä kyllä vaimo söi omat soppansa
Mies ei valehdellut, mutta tuskin kertoi vaimolle tottakaan? Kertoi varmaan että haluaa olla rauhassa yksin. Minunkin mieheni on tuollaista puhunut, kun petti minua ja olikin kaksin.
Itse en valehtelisi kakkosesta muille. Olen häntä kohtaan myötätuntoinen. Jäätyään kiinni mieheni haukkui häntä äärimmäisen rumasti minulle, kutsui mm. pantavaksi hevoseksi. Samalla mies valehteli kakkosen tekemisistä ja puhumisista. Ota huomioon, että vaimon kuva sinusta on paitsi mustasukkaisuuden, myös miehen puheiden värittämä.
No,mitään noin rumaa, ei minun mieheni puhunut kakkosestaan (jotain rajaa), mutta vähätteli kylläkin ja rankasti. Ei muka tiennyt mitä tekee tämän naisen suhteen. Ei kuulemma ollut kovin kummoista seksiä ja he olivat kuulemma jo valmiiksi kuin vanha aviopari ilman intohimoa.
Minua sanoi hyväksi ihmiseksi ja että ei voinut erota kun vielä välitti.
No, puoli vuotta eron jälkeen meni naimisiin kakkosensa kanssa, joten mitäpä noihin pettävän miehen puheisiin uskomaan. Taatusti valehteli minusta myös kakkoselle. Luultavasti, että olen hermoheikko ja siksi ei voi jättää minua. Niin ja taloudellisesti riipuvainen. No, minä olin ainut jolla hermot piti suunnilleen koko eroprosessin ajan (kakkonen mm. haukkui minut) ja ei minulla ole ollut taloudellisesti mitään hätää. :)
Mieheni jäi kiinni, kun kakkonen soitti minulle. Haukkui minut samalla vaikka miksikä ja sanoi,ettenkö tajua erota...kova isku vyön alle. Miehelleni kerroin koko puhelun, hän vaikeni, pakeni, mutta myönsi ja seuravana päivänä haukkui minut valehtelijaksi, sairaaksi mitä lie, kaikki kääntyi minun syykseni. Kakkonen ja mies edelleen jotenkin tekemisissä, olemme asumuserossa, mies alkaa pikku hiljaa tajuamaan mitä menettänyt, lapset, perheen, talous kiristynyt jne...voi voi, vaikka suuren suuri shokki niin ei auta enää mitkään selittelyt.
Heh! Näistähän sais oman lukunsa, näistä kootuista selityksistä ja valheista joita miehet kakkosistaan ja vaimoistaan kertoo :). Pitäis tehdä opaskirja: kun mies sanoo näin, niin OIKEASTI se tarkoittaa tätä...
Mutta vakavasti otettuna, haukkuminen satuttaa, jo valmiiksi hankalassa tilanteessa. Vaikka ikää tulee mittariin, niin kypsyyttä ei näköjään ihmisille tule samassa suhteessa.
Ei mies voi puhua puhelimessa vaimolle kakkosen aikaan, koska jos kakkonen kuulisi miehen puhelut vaimolle, pääsisi hän tietoon asioita, joita mies ei halua kakkosen tietävän. Miksi kakkosen pitäisi välittää ykkösen tunteista? Ei ykkönenkään välitä kakkosen tunteista. Mieshän se on niin mahtavan upea valheineen, että kumpikin nainen on valmis mihin tahansa saadakseen miehen.
Hyvin kestän valheet vaimolle. Ei tee tiukkaa.
Meidän suhteessa mies ei haluaisi puhua vaimonsa kanssa minun seurassani. Ei siis soita hänelle, eikä yleensä vastaa jos vaimo soittaa. Laittaa korkeintaan tekstarin. Ja jos vastaa, puhelut ovat lyhyitä, tyyliin: "No töissä mä oon edelleen, menee vielä muutama tunti...", vaikka kello olisi jo seitsemän illalla.
Olen miettinyt kahta asiaa; kuvitteleeko mies että vaimo oikeasti nielee nuo selitykset, varsinkin, kun ollaan kerran jo vuosi sitten jääty kiinni ja nyt mies uskottelee vaimolleen, ettei suhteemme jatku enää. Ja, onko heidän suhteensa aina ollut tuollainen, että mies on tehnyt pitkää päivää ja siksi vaimolle menee kaikki läpi? Ja, jos vaimo ei usko miestään, miksi hän sietää miehen valheita?
Miksi siedät valehtelevaa miestä?
Jotkut miehet tekee oikeesti pitkää päivää. Joissain liitoissa on totuttu noihin menoihin. Sitten on kalareissuja, harrasteiltoja, saunailtoja työkavereiden kanssa. Jos vaimo haluaa uskoa hyvää puolisostaan, niinkuin yleensä tehdään, niin pettäminen voi jatkua pitkään.
Tosin kun kerroit, että jo kerran kärähti, niin en minä ainakaan enää luottais
Ihansama mullekkin kuin valehtelee. Koitin joskus itse näpytellä miehen vaimolle tekstarin miehen puhelimesta, kerroin että mies on nyt vkl mun luona ja tehdään varmaan kaikkea mikä ei päivänvaloa kestä mun sängyssä.
Vaimo ei piitannut mitään, hän kuulemma kestää lasten vuoksi mitä vaan ja ei anna eroa niinkun sitä tarttis kysellä antaako. Tyhmähän toi vaimo on!
Mies itse valitsee käykö vieraissa ja vaimo valitsee katseleeko sen pellen peliä.
Helppoa on esittää isoa kukkoa pienellä tunkiolla!
Kuvittelisin, että valheiden, tai valehtelevan miehen, kestäminen riippuu paljon siitä, mikä on oma tilanne ja kuinka paljon on tunteita pelissä. Jos kakkonen on itsekin naimisissa tai vain salasuhteen "perässä", niin miehen valehtelu vaimolle i varmaankaan kosketa niin paljon kuin sellaista, joka rakastaa tätä miestä ja toivoo yhteistä tulevaisuutta.
Mua miehen valehteleminen vaimolleen satuttaa juri siksi, että me ollaan oltu pitkään jo yhdessä, suunnitellaan tosissaan yhteistä elämää ja rakastetaan toisiamme. Mutta pitkittynyt suhteemme t'llaisssa tilanteessa, eli ettei mies ole vielä kuitenkaan eronnut, ja valehtelee vaimolleen missä on kun on kanssani, se saa mut miettimään, haluanko elää miehen kanssa, joka tekee toiselle näin? Vaikka ei koskaan tekisikään niin mulle!
Tiedän, että mies on kykenevä valehtelemaan ja pettämään, ainakin vaimoaan. Hypoteeseja tästä voisi synnyttää vaikka kuinka, mutta itse en usko yksinkertaistamiseen, jonka mukaan takuuvarmasti tulisi pettämään muakin. Ei se suoraan niin mene. Ehkä pettäisi, ehkä ei, ehkä vaimonsa ja hänen suhde ei vaan kertakaikkiaan toimi ja tämä on hänen ulospääsynsä siitä. Ei fiksuin tapa, mutta hänen valintansa. Mun valinta on sitten, haluanko ja voinko elää miehen kanssa, joka tekee noin. Sen kanssa olen nyt painiskellut.
Mutta empaattinen olen ja tunnen pahaa mieltä vaimon puolesta. Toisaalta tunnen pahaa mieltä myös miehen puolesta, koska näen, miten hänen ei ole hyvä olla. Ei tunnu hyvältä valehdella puolisolle ja lapsille, ei kaivata mua jatkuvasti kotona ollessa, ei elää kahta elämää, suunnitella jotain puolison selän takana, kun tämä ei halua yhdessä asioista puhua... Miten tilanne menee tähän pisteeseen? Sitä en osaa selittää. En tunne heidän liittoaan, mutta voin nähdä, ettei heillä kummallakaan ole siinä hyvä ja silti pitävät sitä kiinni.
Tiedän, että oma päätöksenaikani alkaa olla käsillä. Jos mies ei kohta pysty irrottamaan avioliitostaan, min irrotan meistä. En halua nähdä hänen pala palalta rikkovan sitä mitä meillä on. En halua katsoa, miten hän rikkoo itseään. Jos hän ennemmin jää onnettomaan liittoonsa, se olkoon niin.
Paljon samaa kuin meidän suhteessamme. Vuosi sitten päättyi. Miehelle tuli valinnan paikka ja valitsi vaimonsa. Toki siihen vaikutti myös kaksi aikuista lasta perheineen ja kaikki muukin. Siinä romuttui yhteiset suunnitelmat, valmiiksi katsottu yhteinen, uusi koti. Kuuntelin miehen muutaman puhelun, salaa. Puhui silloin täysin toiseen sävyyn kuin kuulteni. Minä olin se, jota petkutettiin neljä vuotta.
Niin, ei toisen ajatuksiin ja mieleen pääse, voi vain luottaa tai olla luottamatta.
Meidän suhteemme on jo kerran tavallaan päättynyt; mies ahdistui täysin ja valitsi silloin perheensä. Mutta vain parin kuukauden jälkeen hän halusi olla mun kanssani, viedä meidän suhdetta eteenpäin. Ja on se mennytkin, vaikka mies ei vielä olekaan eronnut. Koettuani yhden kerran eron hänestä, ei oo ollut helppoa rakentaa luottamusta uudestaan. Mutta mä oon halunnut sen tehdä. Päätin jo silloin, kun uudestaan tähän lähdettiin, että jos mulle tulee se olo, että olen kakkonen, etten kestä enää, niin sitten lähden.
Mies on luvannut mulle, ettei enää toiste loukkaa mua niin. Että tajusi kerran luovuttuaan musta, ettei halua elää ilman minua. Luotan hänen sanaansa, ettei hän enää tee niin. Ja kuitenkin, jos hän kaikesta huolimatta ei pysty ratkaisuaan tekemään, on mun aikani jatkaa matkaa...
Hassua miten paljon yhteneväisyyksiä eri ihmisten tarinoista löytyy. Mutta niinhän se kai on, kun tilanne on paljolti sama: rakastutaan tilanteessa, jossa toinen on naimisissa, eletään arkea yhtäällä ja kuitenkin ajatukset ja tunteet ovat toisaalla, puolisoa kohtaan on edes jotain tunteita ja pitkä historia, yhteiset lapset, joiden kanssa haluaisi olla, mutta kuitenkin tietää, että sen oman puolison kanssa ei enää ole hyvä olla...
Ukkomies, jonka kanssa olen ollut melko pitkään, käy läpi juuri tuota. Sanoo tajunneensa hetki sitten, ettei tunne häntä kohtaan enää juuri mitään. Koko meidän suhteemme ajan on kuulema halunnut sanoa itselleen, että kyllä hän edelleen rakastaa vaimoaan, jotta olisi voinut perustella itselleen, miksi on edelleen avioliitossaan vaikka rakastaa minua. Hän haluaa olla täysillä mukana lastensa elämässä, vaikka ovatkin jo lähes aikuisia ja muuttavat ihan juuri pois kotoa. Ei halua lastensa vihoja ja syytöksiä päälleen. Mutta ei myöskään enää kuulema jaksaisi olla erossa minusta.
Joinain hetkinä uskon häneen täysin, toisina hetkinä olen kutakuinkin turta, eivätkä hänen puheensa tunnu missään.
Minullakin on mielipide tähän. Se voi oksettaa joitakin, joku voi ymmärtää, mutta kerron kuitenkin. Minulla on suhde ukkomieheen. Heti alun alkaen hän kertoi olevansa naimisissa. Ei ole koskaan haukkunut vaimoaan ja on sanonut, että ei eroa.
Tämä sopii minulle. Itse olen sinkku, en halua viedä kenenkään miestä, mutta tiedän, että liitossa ei ole seksiä. Kenellä on oikeus vaatia toiselta osapuolelta tämä niin luonnollinen tarve. Pitää tietää jo sille tielle lähdettäessä, että mies voi käydä vieraissa. Mies ei sido minua mitenkään, en kuitenkaan harrasta irtosuhteita vaan minulle riittää ne hetket kun ollaan yhdessä, meillä on mukavaa. Hän soittaa vaimolleen ja vastaa puhelimeen, minä poistun siksi aikaa pois kuulo etäisyydeltä. Ei kuulu minulle heidän asiat. Sovittu on, että jos joku vapaa vie minulta jalat alta, kerron hänelle ja hän on onnellinen minun puolesta, mutta omasta puolestaan tietenkin surullinen jos niin käy. Meillä on yksi elämä, se pitäisi elää nauttien ja toisia kunnioittaen. Toivon, että tämä mies voi olla onnellisempi vaimonsa kanssa, kun seksi asiat on kunnossa. Toivon, että jonain päivänä hän ja vaimonsa huomaavat toistensa tärkeyden ja voivat elää onnellisina liitossaan. Tämä on sitten minulta pois, mutta näin toivoisin olevan. Annan en ota.
Väärinkö
Ei okseta, elän samanlaisessa tilanteessa. Miehen liitossa tosin on seksiäkin. En tiedä mikä heillä mättää. Joskus on jotain puhunut, mutta koskaan ei ole vaimoaan haukkunut. Ja erota ei aio. Mulla ei ole haaveita avioliitosta hänen kanssaan. Joskus on vitsiä väännetty, millaista meillä olisi, jos olisimme naimisissa. Mä olen pitkän liiton jo kokenut enkä tunne minkäänlaista tarvetta uuteen avioliittoon. Lapset on mulle kaikki kaikessa, niinkuin hänellekin. Tiedän tekeväni monenkin ihmisen mielestä väärin. Mutta niin makaan kuin petaan.
Minä rakastin miestäni niin paljon, että erosin hänestä, kun selvisi neljän vuoden suhde toiseen naiseen.
Vaikka olinkin shokissa ja katkera, nyt ajattelen kun erosta vuosia, että tein ihan oikein.
En olisi voinut pitää häntä väkisin itselläni. Hän elää nyt täysillä silloisen salanaisensa kanssa ja minä yksin.
Eipähän ole myöskään huolta, en ole enää hänen vaimo ja hänen nykyinen vaimo on läheinen.
Hienoa kun olet päässyt eron yli. Täällä usein sanotaan että jätetyt vaimot ovat katkeria ja siksi haukkuvat kakkosia.
Minäkään en ole katkera, vaikka minut jätettiin toisen naisen takia. Mutta olen surullinen, sillä myös minä olisin ollut valmis päästämään miehen menemään milloin vain tämä olisi halunnut, mutta toinen eli salasuhteessa pitkään. Minulla oli aina periaate ettei ketään voi sitoa. Silti mies ei osannut tehdä päätöstä.
Etkö aavistanut noiden neljän vuoden aikana mitään? Tuliko siis aivan yllätyksenä? En voi ymmärtää tällaisia.
samat sanat. Minä olisin myös päästänyt sovussa irti jos mies olisi niin toivonut mutta pett ja valahteli vuosia.
Sellainen aihauttaa katkeruutta jota pettäjät ja kakkoset eivät ymmärrä
MIKSI kakkoset sitten haluavat vain varatun miehen ?
Itse antaisin mieheni ilomielin kakkoselle, mutta hän ei tunnustaudu kakkoseksi, vaikka tiedän hänen olevan.
Ja hän tietää etten ole hänelle vihainen, vain ihmeissäni siitä että olen pakotettu tuommoiseen kimppaan.
Mies valehtelee niin etten tiedä koska hän enää puhuu totta, koska valetta, olen muka niin rakas ettei minusta voisi koskaan erota.
Vai niin...ja rakkaudestako minulle sitten valehdellaan ?
Näyttää siltä että kun tämä paska jää taakse, en muutamaan kymmeneen vuoteen katsele ketään miestä ainakaan vakavissani.
Piloillaan voi suomalaismiesten kanssa olla, tosissaan ei suhteeseen lähtö kannata.
Leikkikaluja naiset miehille ovat kuitenkin, niin ykköset kuin kakkosetkin.
Olen sitä mieltä, että kenenkään ei pitäisi elää liitossa joka ei toimi, jossa ei voi olla onnellinen. Lasten takia sitä ei kannata tehdä, koska monesti lapset kärsivät huonosta liitosta. Omasta liitostani olen eronnut lapseni aloitteesta, kun hänen ei ollut hyvä olla kun hän vaistosi vaikeudet. Onnellisena sitten elettiin lapsen kanssa kahden, molemmat huojentuneena, että onnistuin eroamaan. Välit on edelleen hyvät exään niin lapsella kuin minullakin.Suurin syy eroamattomuuteen on raha, pelätään, että menee asunto ja omaisuus jakoon. Mielummin köyhänä kuin onnettomana.
Jos petetään, ei liitossa ole kaikki kunnossa tai etsitään seikkailua joka antaa elämälle mielenkiintoa. Erotkaa, niin ei tarvitse pettää eikä tulla petetyksi.
Eihän se välttämättä tarvitse varattu olla, mutta vapaissa ei tunnu olevan sellaisia joiden kanssa kemiat pelaa. Se on vaan niin, että vaikka olisi kuinka komea, kuinka kunnollinen vaikka kuinka mukava, vapaa tai varattu niin jos kemiat ei kohtaa niin itse henkilökohtaisesti en voi suhdetta aloittaa. Joissakin on vain jotain joka vetää puoleensa ja jotkut ei sitten millään. Sellaisen kun kohtaa ja tunne on molemmin puolinen niin sille ei voi mitään. Yksi elämä ja siitä otetaan mitä saadaan. Toivon tietysti, että sellainen vapaa ihanuus kohdalle osuisi, mutta ei niitä joka oksalla kasva.
Miehenä, joka tosin ei ole harrastanut koskaan kahden naisen pitoa (siis toisistaan tietämättömien, kolmen kimppa sängyssä on eri juttu) mutta kylläkin styylaillut aikoinaan "varatun" naisen kanssa, en todellakaan saata käsittää koko kysymystä.
Miksi ihmeessä se "kakkonen" mitenkään erityisemmin suhtautuisi? Kyllähän hänelle täytyy olla selvää, ettei vaimolle tuossa tilanteessa totta puhuta. Ja ymmärtää & hyväksyäkin se, tilanteen tietäen.
Hienoa, että on rehellisiä miehiä lukemassa. Logiikkasi on maskuliinisen järkevä, ja oikea.
Miksi ihmeessä se "kakkonen" mitenkään erityisemmin suhtautuisi?"'
Naiset ovat usein, varsinkin sellaiset, jotka ryhtyvät kakkoseksi, epäloogisia. Heti, alkuun, annetaan itselle oikeus rakastua ukkomieheen, vaikka tiedetään että se on väärin. Ei oteta aikuisen tavoin vastuuta eikä haluta hallita omia tunteita (niitä voi hallita, jos nainen on järkevä ja vahva), vaan selitellään että 'emme voi rakkaudelle mitään'.
Kuten vastauksistakin voi päätellä, epäloogisuudet jatkuvat suhteen edetessä:
--suljetaan silmät tosiasialta, että ukkomies on valehtelija, koska rakkauden kohde halutaan romantisoida ja nähdä ihannemiehenä
-jos edes ymmärretään että ukkomies valehtelee, ei haluta kuulla eikä edes pohtia asiaa
-jos kuullaan valheet, oletetaan (väärin) että mies valehtelee vain vaimollleen, mutta ei muille
-jos kuullaan valheet, voidaan myös osallistua valehteluun itsekin, koska luodaan itselle mielikuva, että miehen vaimo olisi ala-arvoinen ihmisenä, joten miehellä ja kakkosella olisi siksi oikeus pilkata ja valehdella hänelle
Rehellisen, järkevän naisen luonne ei kestäisi elää tällaisessa valheiden ja epäloogisuuksien verkossa, hän haluaisi muuttaa tilanteen rehelliseksi. Vahva ryhtyisi myös itse toimenpiteisiin, heikko jäisi vain odottamaan. Pari rehellistä kakkosta onkin jo vastannut aiemmin, pisteet heille.
Mitä ehdotat niiksi toimenpiteiksi, joihin kakkosen tulisi ryhtyä? Oletetaan että itse eronnut kakkonen on aidosti rakastunut varattuun mieheen, joka ei pysty tekemään päätöstä. Varattu mies on elänyt kaksoiselämää jo neljä vuotta. Uravaimonsa ei tiedä, voi olla että aavistaa. Olisiko yksi ratkaisu vaimolle kertominen?
Mitä iloa siitä olisi kellekään, että kakkonen kertoisi vaimolle?! Joo, vaimolla on oikeus tietää, ja ainakin itse haluaisin tietää, jos puolisoni vuosia pelaisi noin selkäni takana. Mutta, minusta sen kertominen ei ole kakkosen tehtävä.Vaikka onkin aidosti rakastunut ukkomieheen. Tai oikeastaan juuri siksi. Jos rakastaa, kunnioittaa toisen valintoja. Jos ei voi kunnioittaa toisen valintoja, on päästettävä itse irti.
Minä laittaisin poikki, 4v odotusta on liikaa, eiköhän se ole selvä että mies ei halua vaimosta eroa. Sitten, riippuen kuinka epärehellisesti mies on toiminut, sen perusteella päätös kertooko vaimolle vai ei. Jos mies on toiminut todistetusti ala- arvoisesti vaimoaan kohtaan, on syytö kertoa. Jos 4 v aikana voi todeta, että salasuhteesta huolimatta miehen sanat vaimolleen, ja puheet hönestö ovat olleet kunnioittavia voisi ehkä jättää käräyttämättä.
Mitä tarkoitat todistetusti ala-arvoisesti vaimoaan kohtaan? Pettänyt neljä vuotta, ja sanonut rakastavansa kakkosta, ja sanonut että ei ole pitänyt lupaustaan rakastaa vaimoaan. Mutta syitä on miksi ei halua erota, varmaan lapset ja raha.
Pettäminen on tottakai ala-arvoista. Se että sanoo kakkosta rakastavansa, mutta jos ei rakastakaan, sekin on erittäin ala-arvoista. Vielä näiden lisäksi voi pettämisessä tapahtua kaikenlaisia arvostuksen ja kunnioituksen puutetta osoittavia tekoja, valehtelua, mitätöintiä, toisen rahallista hyväksikäyttöä, jopa väkivaltaa....Teot nähnyt ja sanat kuullut on paras arvioimaan kuinka epärehellisestä ja muista piittaamattomasta ihmisestä on kyse. Ja tottakai, miten suhtautuu lapsiin, oomiinsa ja kaakkosiin, ja onko huolehtinut luetettavan isän tavoin vanhemman velvoitteista salasuhteesta huolimatta.
Minusta tuntuu todella pahalta kuulla miehen puhuvan vaimonsa kanssa puhelimessa.Vaikka äänensävy on atkinen ja jutut arkisia, eikä varsinaisesti valehtele vaimolle, niin kyllä se silti kouraisee syvältä.
Kaikkiin se sattuu!!! Minkä verran arvelet sattuvan pettäjän perheeseen, jos itseesikin sattuu?! Itse en koskaan voisi ryhtyä minkäänlaiseen suhteeseen varatun kanssa, vaikka hän olisi maapallon viimeinen munallinen mies.