Oivaltamisen sietämätön raskaus

"Minusta kiinnostuvat miehet, jotka:" olisi pitänyt olla muodossa "Minä kiinnostun miehistä, jotka:". Ihmistuntemuksessasi on parantamisen varaa, mutta niinhän noin nuorella usein onkin ja tuossa sitä oppii.

Sain kirjoituksestasi sen kuvan, että koska koet, että et saa niitä miehiä joista olet kiinnostunut, niin otat ne jotka ensimmäisenä tulevat sinua yrittämään.

Oletko oikeasti koettanut saada sellasta miestä, jonka koet olevan "way out of your league", vai jäätkö istumaan käsiesi päälle?

Sitäpaitsi, 23-vuotiaana olet vielä nuori, ja sinulla on kaikki mahdollisuuudet saada hyvä parisuhde. Kunhan lakkaat vellomasta itsesäälissä, ja opettelet hieman ihmistuntemusta, jolla osaat erotella nämä hyväksikkäyttäjämiehet ns. kunnon yksilöistä.

No kun hankkii tuttavuutensa alkoholin ja huumeiden leimaamista kuvioista ei ole mikään ihme että noin käy.

Sinäkin käytät huumeita, se ilmenee dialogistasi.

En nyt ihan käsitä.

Näyttää olevan monenlaista tarjontaa miehistä, sekä niitä jotka haluavat vain pillua, että niitä jotka haluavat kokonaan itselleen.
Ei voi olla, etteikö tuohon väliin mahtuisi itsellesi sopiviakin miehiä.

Vai unohditko sanoa, etteivät sinut haluavat ole tarpeeksi komeita makuusi ja sinä taas et ole sinua vain seksiin käyttävien mielestä tarpeeksi kaunis?

Sama täällä. Uskon aina sinisilmäisesti toisista hyvää ja se kostautuu...
Viimeisimmän suhteen jäljiltä olen ihan rikki, koska annoin periksi omista periaatteistani ja menin miehen pillin mukaan. Hän harjoitti henkistä väkivaltaa ja minä annoin monta kertaa anteeksi ja kadotin loputa oman itseni. Tällä hetkellä en tiedä toivunko tästä koskaan.
Mut luulen, että jatkossa, jos vielä paranen tästä, valitsen kyllä tarkemmin seurustelukumppanini.

Erikoinen ilmiö tämä, että kenellekään ei kelpaa kukaan joka olisi saatavilla ja ihastumiset on aina yksipuolisia.
Olisi hyvä jos ihmisillä olisi sellainen ohjelmointi aivoissa, että jos on ruma niin myös viehättyisi toisista rumista.

Rumalla naisella ei tee mitään.

Mä oivalsin männävuonna samanmoisen asia viimeisimmän ja viimeiseksi jäävän täystyrmäyksen jälkeen.
Tavoittelen kuuta. Musta se vaan oli helpottavaa oivaltaa, että ei ole mitään mitä voisin enempää asialle tehdä. Se ei olekaan siitä kiinni miten käkkään tukan tai miten pukeudun, kun naama ei miellytä niin sille ei voi mitään.
Mussa ei vaan ole sitä jotain niiden mielestä joissa mun mielestä puolestaan olisi. En ollut tutustumisen arvoinen, en ole edes moikkaamisen arvoinen.
Tein parhaani ja that´s it.
Nyt vaan täytyy odotella että miesmaku muuttuu muutaman vuoden päästä ja toivottavasti se muuttuu realistisempaan suuntaan.

Sä olet kuitenkin vielä aika nuori, tuon ikäisenä mulla ei ollut ollut vielä yhtäkään suhdetta, edes epäkelvollista. Seurustelin kuitenkin monta vuotta tässä välissä joten ehkä en sinuna vielä miettisi noin lopullisia kohtaloita.

Täsmälleen juuri sellainen kirjoitus tuo aloitus minkä itsekin voisin kirjoittaa. Syytän tästä itseäni vaikka ihmiset ympärilläni yrittävät sanoa että minussa ei muka ole mitään vikaa.. Joudun varmaan seuraavaksi hakeutumaan psykologin juttusille. Alkaa nimittäin yhä enemmän pyöriä päässä ajatukset siitä että haluan kuolla. Miten voi olla niin että se mitä eniten haluaa sitä ei saa? Itken itseni uneen iltaisin kun en saa käpertyä miehen kainaloon, kukaan ei silitä. Kuulostaa ehkä pateettiselta mutta minun arkeani. On olemassa vanha intiaanien sananlasku joka kuuluu että miestä ei tulisi tuomita ennenkuin on kulkenu päivän hänen kengissään.

Ps. Ja palsta-atmmille tiedoksi: kahden käyttämä, neitsyt 24-vuotiaaksi.

Minä taasen tavoittelin joskus kuuta henkisellä tasolla. Vaatimukset lopulta aivan järjettömät, vaikka luulin, että ihan perustyyppiä etsin. Sitten kun sen tapasi, niin eihän se ollut musikaalinen tai romanttinen tai näyttänyt tunteitaan tai seksihalut eivät kohdanneet.... Lista jatkui loputtomiin. Toki seuraa olisi löytynyt. Koskaan ei vaan ole itseä kiinnostanut ulkonäönpalvonta. Odotin löytäväni jonkun, joka vie jalat alta. En tajunnut, että ihmiselle voi antaa mahdollisuuden, vaikkei ihan heti ensimmäisenä kohdatessa jätä sydän lyöntiä väliin tai ala haukkomaan henkeään. (Eihän mikään noista kuulosta edes terveeltä!)

Kun antaa mahdollisuuden, se toinen voi oikeasti viedä ne jalat alta myöhemmin. Rakkaus on prosessi. Ei tapahtuma. Jäät yksin, jos et tajua, että suhteiden eteen tehdään töitä ja sitä prinssi Rohkeaa ei ole olemassa kuin saduissa. Haihattelua.

Ja kyllä, on omakohtainen kokemus. Alkuun en ollut ollenkaan varma miehestä. Vasta ehkä viidennellä kerralla tavatessamme ja tutustuessamme aloin ihastua. Olemme tapailleet jonkin aikaa ja nyt alkaa mennä polvet veteliksi. Kannatti antaa mahdollisuus. Tutustumisen kautta löytyikin ihana mies.

tavoittele kunnollista miestä? Kunnollinen mies ei sinua hyväksi käytä. Ai niin , kunnolliset miehet ovat sinusta tylsiä.

Taitaa olla paras mennä hoitoon, "miksi en löydä miestä?" Älä pane kaikkea mikä liikkuu ja aloita siitä, että aloittamasi suhde lähtee puhtaalta pöydältä.

Toinen asia mikä kannattaa muistaa, ne ns. ATM kyllä lähtee jos niille sanoo asiasta, montakohan on jo hakemassa köyttä..

Rupea elämään tässä maailmassa,unohda päihteet ja hanki normaaleja juttuja, ai niin sekin on vitun tylsää.

Taitais olla taas maisemanvaihto sulla paikallaan.