Kataushan on sinäänsä luonnollinen ja inhimillnen tunne. Ystäväni on miesystävänsä kanssa jaellut "hyviä" neuvoja minulle miks miten minun pitäisi toimia mieheni kanssa joka petti noin 2 vuotta sitten. Ystäväni mies lähentelee minua aina kun olemme yhdessä. Mieheni tietää asiasta ja puoli huolimattomasti vihjasin miehestään, mutta ei luonnollisestikaan usko. Muutoin kyllä kyttää miestään. Luonnollisesti ovat huoleton lapseton pari. Meillä sen sijaan on useampi lapsi miehen kanssa. He kokevat että minun pitää ehdottomasti jättää mies,koska kohteli minua niin huonosti.
He ovat nyt sitten lisääntymässä ja odotan päivää että he alkavat pommittaa meitä valituksellaan. Ei pääse baariin,joutuu vaimokin olemaan kotona kun mies haluaa viihteelle kavereitten kanssa. Kuinkas sitten suu laitetaan? Olen kateellinen koska heillä näyttää menevän niin kuin lintukodossa kuuluukin. MUTTA tiedän sen itse että mitä se pienen lapsen/lapsien äitinä oleminen on.Se on niin halppoa lapsettomien alkaa neuvomaan kun ei niitä yhteisiä lapsia ole. Jokainen saa itse päättää haluaako lähteä lasten yksinhuoltajaksi vai antaako mahdollisuuden.Sekin on helppoa neuvoa että lähde ja jätä mies,JOS niitä yhteisiä lapsia ei ole.
Eivät he ole minua pettäneet, mutta kun tiedän jo nyt miten tuossa tulee käymään niin ehkä vetäsen itsekin samat nevot pöytään, että jätä mies. Nainen pitää miestään kuin jumalaa, uskoo kaiken ja tottelee kaikessa kuin puudeli. Eipä se lapsen saanti ainakaan yhteistä parisuhdetta paranna. Turha puhua että kaikki miehet ei petä. KAIKKI tuollaiset miehet pettää kun vaimo ei jaksa olla niin aktiivinen sänkypuolella ja miehethän tunnetusti kaipaavat välillä tuuletusta. Katkera olen, mutta kohta vahingoniloinen. Omat lapset jo sen verran isoja että kun heillä alkaa tämä ihan vauvan valvomis-ja huutoralli niin me lähdemme yhdessä mieheni kanssa ulos. Ja otamme ehkä tämän miehen mukaamme, hänhän se aina on seuraa kärttämässä.
He ovat nyt sitten lisääntymässä ja odotan päivää että he alkavat pommittaa meitä valituksellaan. Ei pääse baariin,joutuu vaimokin olemaan kotona kun mies haluaa viihteelle kavereitten kanssa. Kuinkas sitten suu laitetaan? Olen kateellinen koska heillä näyttää menevän niin kuin lintukodossa kuuluukin. MUTTA tiedän sen itse että mitä se pienen lapsen/lapsien äitinä oleminen on.Se on niin halppoa lapsettomien alkaa neuvomaan kun ei niitä yhteisiä lapsia ole. Jokainen saa itse päättää haluaako lähteä lasten yksinhuoltajaksi vai antaako mahdollisuuden.Sekin on helppoa neuvoa että lähde ja jätä mies,JOS niitä yhteisiä lapsia ei ole.
Eivät he ole minua pettäneet, mutta kun tiedän jo nyt miten tuossa tulee käymään niin ehkä vetäsen itsekin samat nevot pöytään, että jätä mies. Nainen pitää miestään kuin jumalaa, uskoo kaiken ja tottelee kaikessa kuin puudeli. Eipä se lapsen saanti ainakaan yhteistä parisuhdetta paranna. Turha puhua että kaikki miehet ei petä. KAIKKI tuollaiset miehet pettää kun vaimo ei jaksa olla niin aktiivinen sänkypuolella ja miehethän tunnetusti kaipaavat välillä tuuletusta. Katkera olen, mutta kohta vahingoniloinen. Omat lapset jo sen verran isoja että kun heillä alkaa tämä ihan vauvan valvomis-ja huutoralli niin me lähdemme yhdessä mieheni kanssa ulos. Ja otamme ehkä tämän miehen mukaamme, hänhän se aina on seuraa kärttämässä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Se joka toiselle kuoppaa kaivaa, itse siihen lankeaa!
Lopeta ystävyys jos se tekee sut noin katkeraksi ja kostonhaluiseksi.
Jotenkin ihan kamalan katkera ja kitkerä tunnut olevan. Olen itsekin petetty, mutta toivoakseni kaikesta ei ole jäänyt tuollaista katkeruutta parisuhdetta ja elämää kohtaan.
Itseäsi sinä tuollaisilla ajatuksilla eniten satutat ja vahingoitat. Viime aikoina on paljon puhuttu negatiivisuudesta, ja jopa sen elinikää lyhentävästä seurauksesta. Ei ystäviesi onni tai onnettomuus sinua korjaa tai riko. Yritä edes miettiä tapaasi ajatella, edes siltä kantilta, miltä lastesi tuntuu elää ja kasvaa noin kitkerän ja happaman äidin rinnalla.
Elä ja anna muiden elää omaa elämää. Silloin ei tarvitse vetää herneitä muiden ymmärtämättömistä/ymmärtävistä kommenteista. Kun itse tiedät, mitä haluat tehdä ja miten elää, niin mitä väliä muiden mielipiteistä?