Ongelmanani on se, että äitini valittaa JOKA IKISESTÄ asiasta, liittyi se sitten käytöstapoihin, kotitöihin, kouluun, ystäviin, mihin vaan... Olen siis koulussa suht. tasokas, keskiarvona 8.7, mutta silti hän jaksaa valittaa läksyjen tekemättömyydestä (vaikka itseasiassa teen aina läksyt), kokeisiin lukemattomuudesta (kokeista saan yleensä vähintään ysejä), kotitöistä (teen aika paljon, en ole täydellinen, mutta yritän auttaa mahd. paljon) ja käytöstavoista. Jos meillä tulee pienikin kärhämä/riita, heti äitini puhuu minusta pahaa siskolleni tai isälleni, välillä jopa siten, että ISTUN VIERESSÄ JA KUULEN KAIKEN, mitä hän puhuu, ihan tarkoituksella hän senkin tekee.. Välillä kun olen vähän hiljaisempi/vihainen, hän alkaa selittää kuinka en ikinä ole kavereideni kanssa, olen ärsyttävä, en ole ikinä hyvällä tuulella yms. Mitä mun pitäisi tehdä - en nimittäin tiedä kauanko enää jaksan tälläistä menoa!
Äidin ainainen valitus
tyttö-99
3187
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olet nyt jostain syystä äitisi silmätikkuna ja hän kuulostaa purkavan kaikki omat stressinsä ja negatiiviset tunteensa yhteen ihmiseen eli sinuun. Jos se todella on noin yksipuolista ja epäreilua, voit ottaa sen reilusti puheeksi ja sanoa, että sinua ihmetyttää se, miksi hän antaa negatiivista palautetta vain sinulle, vaikka perheessä muutkin varmasti tekevät asioita "väärin" tai "laiskasti" tms.
Joskus itse kukin meistä jää junnaamaan paikoilleen eikä itse tajua miten toistaa samaa kaavaa, ennen kuin joku siitä huomauttaa ja herättää tajuamaan.
Joskus käy niinkin, että äiti elää ikään kuin omaa nuoruuttaan tyttärensä kautta, eli näkee ja kokee miten tytär teke samoja "mokia" kuin hän nuorena ja siitä sitten syntyy tarve huomautella ja ohjata tytärtä tajuamaan tekonsa tms., mutta se ohjaaminen ja huomauttelu saattaa olla juuri kuvailemallasi tavalla vääränlaista, koska se tapahtuu tunteella eikä järjellä.
No, niin tai näin, olet jo sen verran aikuinen likka, että voit ihan reilusti näyttää äidillesi omat sietorajasi ja kyseenalaistaa hänen tapansa huomautella sinulle aina vain negatiivisista asioista. Sano hänelle, että olisi kiva saada välillä positiivistakin palautetta ettei tule olo, että on oman äitinsä silmissä täysi nolla.
Luulisi panevan mutsin miettimään omia toimintatapojaan.
"Aikuinen"? -99 syntynyt? Muuten kyllä ihan hyvä kommentti; äidille voi, saa ja pitääkin sanoa kaikki, mikä mieltä painaa. Tosin myös aloittajan oma asenne äitiä kohtaan voi olla syynä siihen, että kaikki, mitä äiti sanoo, on "valitusta".
Monet puberteetti-ikäisethän ovat sitä mieltä, että paras vanhempi on mykkä vanhempi, joka ei puhu, sano, tee, huolehdi, välitä ... eikä mitään muutakaan, jotta voi ihan itse sotkea elämänsä miten lystää.
Kirjoita viikon ajan ylös kaikki mitä äitisi sanoo sinusta.
Kirjoita sen alle kysmys: miltä sinusta tuntuisi, jos puhuisin sinulle näin?
Ota kolme kopiota ja jaa ne perheellesi. Älä puhu mitään vaan katso kuinka reagoivat