Onko parempi vaan yrittää unohtaa täysin toinen ihminen ja kaikki mitä koskaan oli? Vai elää toinen jalka menneessä, ja muistella tätä ihmistä, jota en enää näe ja kaikkia hyviä hetkiä yhdessä?
En tiedä olisiko parempi vain unohtaa kokonaan? Ongelma on niin moni hyvä muisto. Elämäni parhaat hetket koin hänen kanssaan. Miksi haluaisin unohtaa elämäni parhaat hetket?
Mutta en pysty muisteleman niitä hetkiä, koska silloin muistan väkisinkin hänet. Hänet, jota en enää tapaa.
En tiedä olisiko parempi vain unohtaa kokonaan? Ongelma on niin moni hyvä muisto. Elämäni parhaat hetket koin hänen kanssaan. Miksi haluaisin unohtaa elämäni parhaat hetket?
Mutta en pysty muisteleman niitä hetkiä, koska silloin muistan väkisinkin hänet. Hänet, jota en enää tapaa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Itse ainakin jatkan elämää kantaen mukana niitä kauniita muistoja, kun ei täs muuta voi. Ei ketään pysty täysin unohtamaan. Niiden muistojen kaa vaan pitää oppia elämään.
aika parantaa haavat. Jos se toinen ei halua tavata, on se parempi unohtaa. Kohta löydät uuden rakkauden.
Pakko se on jatkaa eteenpäin ja antaa ajan tehdä tehtävänsä. Pystyt varmaan myöhemmässä vaiheessa muistelemaan hyviä hetkiä, nyt vaan ei ole sen aika. Opi virheistäsi ja elä. Älä jää paikalleen, koska elämä lipuu helposti ohi.
Huoh..
Itse mietin ihan samaa...
Täydellinen ihminen kenen kanssa olisin voinut jakaa elämäni, tuntuu että olin tavannut ihmisen kenen laista en koskaan enää tapaa...
Ihminen jätti "järkisyistä" ja palasi edelliseen elämäänsä koska "näin on järkevänpää".
Kumpikin meistä itki kun hän teki päätöksen..Päätöksen palata elämään josta hän jo pääsi irti...
Joka päivä hän on mielessä, taistelen jatkuvasti vastaan etten laita hänelle viestiä, etten soita, olen joutunut muuttamaan työmatkaa, muuten ajaisin aina hänen kotinsa ohi..
Yritän kovasti keksiä hänestä huonoja puolia mutta kun niitä ei vaan löydy...
Yritän unohtaa ja jatkaa elämää mutta se on vain niin pirun vaikeaa...
Selvästi tarvit nyt aikaa. Täydellistä ihmistä ei ole edes olemassa, joten ajan kanssa, kun haavat on nuoltu, voit hyvinkin tavata uuden ihmisen. Hänellä on ollut syynsä jättää sinut ja ne vaan pitää hyväksyä, vaikket samaa mieltä niistä olisi. Se on ollut hänen valintansa, jota tulisi kunnioittaa.
Onhan se klishee, että aika parantaa haavat, mutta ainakin se helpottaa niitä. Kyllä tässä joutuu hieman nieleskelemään, kun lastani menen tapaamaan exän kotiin. Ei se ole helppoa, vaikka erosta on jo aikaa ja se muuten on ollut suuri helpotus minulle. Sen tajuamisessa meni oma aikansa ja kun sen tajusin, aloin elämään ja elän itseäni varten. En voi elää muita varten,kun tämä on kuitenkin oma elämäni, enkä voi elää vain toisten kautta.
En tiedä. Just tänään mietin et jos vaan luovuttais.
Hyväksyis sen että mä olen rikki. Ei edes yrittäis toipua.
Nousis joka aamu kellon soittoon ja tekis ne asiat mitkä täytyy. Hukkuis massaan yksinä harmaina kasvoina muiden joukossa, tarinana millä ei ole mitään merkitystä.
Menis ajatuksissaan niihin hetkiin. Niin kauan kuin ne muistaa.
Ja sitten ei olisi niitäkään. Ei mitään.
Vain yksi turha, pitkä henkäys.
Mäkin taidan luovuttaa, kaikesta...vähän siltä tuntuu nyt...
eron syyt! Enemmän kuin selventää asiaa, mikä se totuus sitten todela oli.
Riippuu kummalta syitä kysyt, ne ovat subjektiivisia. Luultavimmin kumpikin kertoo eri syyt, joten ota siinä sitten totuudesta selkoa, kun kummankin tarina on erilainen. Eli ei ne syyt kerro kuin pienen osan.