Miksi olen sinkkumies? Aivan omasta vapaasta tahdostani ja halustani en edes haluaisi parisuhdetta . Minusta on ihan paras olla sinkku ja olen sillon onnellisin sekä iloisin ihminen en myöskään elä puutteessa. Sinkkuna on elämä parasta ja voi tutustua ja tavata ympäri maailmaa lukemattomiin eri maalaisiin naisiin matkoilla. Päivääkään en vaihtaisi pois koska näin on elämä ihaninta juhlaa:). Olen myös tyylikäs ja pukeudun keskivertoa paremmin sekä katseenkestävä. Siinäpä sitä oli muutama pätevä syy omavalintaiseen sinkkuelämään.
Valkkaaja sinkku aivan omasta halustani ja tahdostani!
Haluan olla sinkku!
7138
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Eli sun eteen ei ole vielä tullut naista, joka veisi sut muihin sfääreihin. Joka veisi sulta jalat alta. Jos sellainen olis tullut, silloin sinkkuus kyllä unohtuu... Mutta niin kauan kun mullistavampaa tapahtuu, uskon sinun todella nauttivan elämästäsi. ÄHÄKUTTI, SITTEN KUN VÄHITEN ODOTAT TAI TAJUAT.... Vinks, vinks. Elämä on aikas ihkuu ja yllätyksiä täynnä;))
Parisuhde, tuo kahden ihmisen normaalitila. Jos joku ei siinä ole tai sellaiseen halua, niin pitää välittömästi alkaa spekuloimaan, että mikähän tässä yksilössä on oikein vikana.
Ai omasta tahdostasi?
Ainahan sä täällä vingut, ettet saa naisia. Yritä ny päättää.
Mäkin olen valkkaaja mies ja valkkaan naisten käytettyjä pikkupöksyjä pyykkikoreista kylässä käydessäni. Kyllä elämä yksinäisenä valkkaajamiehenä on parasta.
Mikäpä siinä jos oikeasti olet tuota mieltä mutta jos tuolaista tarvitsee jollain keskustelupalstalla julistaa että avaa aiheesta oman ketjun niin pieni epäilys herää, että mahtaako olla ihan ninkuin sanot vai haetko jotain huomiota.
Ei sen puoleen, läheskään kaikille ihmisille ei parisuhde sovi ollenkaan ja jos sen oivaltaa niin mikäs sitä on elellessä. Tuollaiset puheet kuinka et vaan ole tavannut sitä oikeaa on ihan paskapuhetta; ei läheskään kailille mitään oikeata ole olemassakaan, tai sitten just päinvastoin, niitä oikeita on nin paljon, että ketään heistä ei voi valita muiden yläpuolelle.
Toi asenne on just jees. Voihan olla että jonain päivänä huomaa törmänneensä ihmiseen jonka kanssa haluaa kulkea pidemmälle, ehkä vuoden, ehkä 2 tai loppuelämän.Tuolla asenteella se tarkoittaa että silloin pystyt todella hyväksymään toisen ihmisen sellaisena kuin hän on, virheineen kaikkineen.
Sellainen pakonomainen parisuhteen etsiminen enteilee mun mielessä aika varmaa suhteen epäonnistumista. Tavataan tyyppi joka joiltain osin muistuttaa sitä omalla toivomuslistalla olevaa ihmistä ja sitten yritetään pakottaa loppukin siihen haluttuun muottiin. Apuna voi käyttää pientä itsepetosta "oikeasti se on sellainen, ei vain itse ole sitä vielä ymmärtänyt" periaatteella tai "omaa parastasi ajatellen" ohjailla toista mielekkäämpään suuntaan.
Ymmärrän kyllä sen että tietyssä iässä alkaa olla kiire perheen perustamisen kanssa jos sellaisen todella haluaa ja silloin parisuhdetta todella etsimällä etsitään.
Itsellä se on jo onneksi takanapäin (siis perustettu ja sitten hajonnut). Nyt ärsyttää ja ihmetyttää ne kysymykset "etkö sä ole vielä löytänyt uutta kumppania?" Siis miksi sellainen nyt pitäisi etsiä? Mulla on kaikki paremmin kuin hyvin. Toki jos sellainen "rakastuminen" tulee vastaan niin enhän mä pois aja, päinvastoin, mutta ei mulla ole mihinkään niin kiire että yrittäisin repiä sitä tunnetta jokaisesta vastaantulijasta.
Elämä on upea seikkailu juuri näin, ei yhtään tiedä mitä huominen tuo tullessaan eikä haluakaan tietää. Vastaan tulee lähes päivittäin ihania ja mukavia ihmisiä joihin tutustuminen tuo todella iloa kun heitä ei tarvitse miettiä suhde -mielessä.
Ei muuta kuin Tukholmalaiset kauluspaidat silitykseen ja valkkailemaan!