Tiedän kakkosen, jolla on murrosiköinen poika. On yövyttänyt ukkomiestä kotonaan 1-2 krt/vko, 6kk:n ajan.
Pojalle on valehdeltu koko ajan, että kotonaan yöpyvä mies on poikamiess.
Mitä mieltä olette tästä?
Pojalle on valehdeltu koko ajan, että kotonaan yöpyvä mies on poikamiess.
Mitä mieltä olette tästä?
Vastaukset 58
Vanhimmat
No kyllä on ihmisillä murheen aiheet..!!!
No mitä sitten? Joku mies on jonkun yh:n luona yötä, so what? Onpa edes sama mies koko ajan...
Sama mies koko ajan? Miksi asiaa pitää korostaa? En tunne yhtään yh:ta jolla juoksee monta miestä.
Mieshän se tässäkin on jolla on useampi nainen.
No höh. Eihän se nainen kakkonen lapselleen ole?
Jos oma lapsesi asuisi toisen vanhempansa luona, haluaisitko oman lapsesi kotiin, siis exäsi luo tällaisen asetelman lapsellesi?
Onko tämän aloituksen lapsella nyt jokin ongelma asiaan liittyen? Se ei nimittäin käy selville mistään.
Exälläni on uusi nainen elämässään ja ex kertoi, että aikoi esitella lapsillemme tämän uuden ihmisen elämässään. Minulle ok, totta kai, ja tiedän, että nainen on yöpynyt exälläni samaan aikaan kuin lapsemme ovat siellä. En tullut kysyneeksi, onko nainen varattu vai vapaa - voi kauheeta...! Olenko nyt siis huono äiti?!
Lasten ei kuulu sekaantua aikuisten juttuihin joten lapselle ei tarvitse selittää mitään. Jos lapsi kyselee jotain, siihen kannattaa sanoa että ei kuulu sinulle.
Ohjeesi koskee pikkulapsia. Kun kyseessä on murrosikäiset ja täysi-ikäiset kotona asuvat on tilanne toinen. Lapsiaan ei kannata pitää tyhminä, eikä sokeina.
Pikkulapset sitä vasta pelkäävätkin tuollaista. Lapsille ei koskaan jätetä kertomatta ja heille ei myöskään valahdella. Ne valheet tulet maksamaan vielä kalliisti samoinkuin sen että pidät lapsiasi tyhminä, pienikin lapsi vaistoaa ja ymmärtää.
Jos sinulla on yövieras, ihan varmasti lapsesi on peloissaan, olette ihan hirviöitä.
Höpö höpö! Itse olen seurustellut ukkomiehen kanssa pari vuotta ja viimeisten puolen vuoden aikana hän on halunnut alkaa tutustumaan lapsiini, koska on kypsynyt eroajatukseen ja haluaa tulla oikeasti osaksi elämäämme. Kesällä teimme yhdessä neljän päivän reissun, siis lapseni olivat mukana, ja nykyään hän yöpyy noin kerran viikossa meillä. Lapseni pitävät hänestä todella paljon, mies hoitaa meillä ollessaan lasten nukutuksen ja öisin pienin tulee meidän viereen nukkumaan herätessään.
mitä sitten kun ei eroakaan?
Se on sitten sen ajan murhe, jos niin käy. Tämä on tilanne, missä nyt elämme, ja jota yhdessä viedään eteenpäin. Kyllä tästä käytiin pitkä pohdinta, että voiko hän tulla lasteni elämään. Hän halusi sitä kovasti ja tietää kyllä, miten odotan häneltä myös vastuuta teoistaan. Ja sitäpaitsi, voihan suhde sinkkumieheenkin loppua vaikka olisi kuinka pitkään jatkunut ennen lapsille esittelemistä.
Ajattelen, että olisi ehkä trauma murkkuikäiselle pojalle, jos/kun selviää että sen omaa mutsia käy, sen omassa kodissa, n..ssa ukkomies. Voisiko asia aiheuttaa lapseen henkisiä arpia?
Murkuilla on omat juttunsa eikä niille ole mitään velvollisuutta alkaa selventää ns. aikuisten asioita. Kun vieras tulee käymään, murkku komennetaan omaan huoneeseen tai ulos. Pienemmälle lapselle tarvitsee selittää vieläkin vähemmän.
Jos se alkaa kyselemään niin sille pitää sanoa että pitää huolen omista asioistaan.
Ei selvennä murkulle mitään siitä että vieras mies vierailee kodissa? Ei edes vaikka kysyisi?
Onko sinusta hyvää lasten kasvattamista luoda perheeseen tabu, jos ei saa puhua mitään? Mitä nuori mahtaa mielessään ajatella, jos äidillä vierailee miehiä, mutta jos asia vaivaa mieltä, siitä ei silti saa puhua oman äidin kanssa eikä saa kysyä? Miten tabu vaikuttaa nuoren kehitykseen?
Entäs se kun äiti ajaa lapset ulos kun ukkomies tulee nmaan, lapset soittelee että joko voi tulla kotiin ja äiti sanoo ettei vielä.
Miltähän lapsista tuntuu kun ei se ukkomies enää käykään.
Mitä äiti selittää lapsille kun suhde onkin loppu eikä yhteistä elämää tullutkaan.
Hei ihan oikeesti, ei mikään ole elämässä ikuista! Voi suhde sinkkumieheenki kariutua, samoin kuin kehen tahansa ystävään. On totta, ettei eron jälkeen ole hyvä esitellä lapselle ehkä ihan heti uutta miestä, mutta jos tämä nyt on ukkomies, joka on lapsen elämässä säännöllisesti, niin mitä pahaa se voi lapselle tehdä?!
Murkkuikäinen katsoo maailmaa mustavalkoisin ja romanttisin silmin. Pettäminen on murkkujen silmissä yksinomaan paha asia, sellaista ei siedetä omissa nuorisoporukoissakaan. Pojan naiskuva muodostuu oman äidin kautta, äitihän on pojalle on ihannenainen. Nähdä oma äiti pettämässä ukkomiehen kanssa voi kolahtaa ja musertaa nuoren miehen maailman ja kuvan omasta äidistään.
Jos lapsen murkkukaverit saisi tietää, se voisi olla murkulle totaalisen kauhea asia. Toiset pojat voisivat kiusata, ja ilkeämieliset varmaan sen tekisivätkin. Nuorten poikien piirit on julmat, tiedättehän. "Ukkomies n*i sun mutsiis", "Sun mutsis on h..."
No entä sitten ne murkkuikäiset, joiden äiti tai isä pettää?? Siis murkkuikäinen, jonka vanhemmat ovat keskeneään naimisissa, mutta toinen vanhemmista on lisäksi rinnakkaissuhteessa. Mietin vaan, kun niin moni täällä tuntuu perustelevan, ettei perhettä tulisi tuommoisen(kaan) vuoksi hajottaa, mutta eikö siinä juuri tehdä lapsille hallaa?? Itse väitän, että murrkuikäiset kyllä huomaavat, ettei äidin ja isän välillä ole kaikki hyvin, jos toisella on suhde.
Aika monessa perheessä kukaan ei aavistakaan, että isällä tai äidillä on toinen. Ei se puoliso, eikä varmasti ne lapset. Pettävä puoliso voi olla kotona mitä parhain isä tai äiti.
Miten ukkomies voi olla lasten elämässä säännöllisesti kun käy esim. kerran viikossa naikuttelemassa?
Kyllä teinit aavistavat ja jopa pystyvät auton rekkarista tarkistamaan kuka on kyseessä ja missä ja kenen kanssa asuu.
Selitä siinä heille että on eroamassa ja jättää perheensä vuokseni, elää huonossa liitossa joka on loppumassa?
Ihan samalla tavoin se "kakkonen", joka seurustelee ukkomiehen kanssa voi olla mitä parhain äiti!
Kyllä teineillä on ihan muut asiat mielessä. Harva lähtee autonrekkarin perään osoitetietoja tarkistelemaan.
Ja kyllä ukkomies voi olla lasten elämässä ihan säännöllisesti. Joku tuolla ylempänä kirjoitti aiheesta ja meillä myös se tilanne. Mies on meillä pari yötä viikossa; osallistuu ihan täysin silloin perheemme arkeen kaupassa käynteineen, siivoomisineen, ruuanlaittoineen ja lasten kanssa touhuumiseen. Ei me lasten nähden/kuulle rakastella, who does that?!
Ja miksi tähän päädyttiin? Kuten moni muukin; pitkästä liitosta ei ole helppo erota, mutta yhdessä on hyvä olla ja tätä halutaan viedä pikku hiljaa eteenpäin. Tämä on meidän tapa. Pääasia, että lapseni ja mies todella pitävät toisistaan ja miehestä näkee, että hän on tosissaan sitoutunut meihin.
Muuten voi olla ihan ok mutta tuo tosissaan sitoutuminen... ?
Ei ukkomies voi olla tosissaan sitoutunut kahteen perheeseen. Luulen että tosissaan sitoutuminen on siihen alkuperäiseen pitkään liittoon.
Minäkin olen kakkonen kuudetta vuotta mutta en todella odota että mies sitoutuu jotenkin elämääni. Aikuinen tyttäreni on kerran hänet tavannut pikaisesti enkä ole kertonut sen kummemmin seksi- enkä muista henk.koht. asioista mieheen liittyen. Ystäväksi olen hänet sanonut. Ystävänä nimenomaan koen hänet. Naisellakin kun voi olla miespuolisia ystäviä. Nuoret nimenomaan ymmärtää sen. Valehdellut en ole mitään jos olen jättänyt kertomatta jotakin. Tytär ei ole kysellytkään enempää.
etgd - pistä silmät kiinni, niin ongelmia ei ole; pää pensaaseen vaan. Itseäsi sillä petät, muista se!
Mä olen sitä mieltä, ettei se asia kuulu sulle ulkopuolisena mitenkään. Luuletko, että teinejä kiinnostaa vanhempien seksielämä? Muistaakseni itseäni ei sellainen kiinnostanut sen ikäisenä ollenkaan. Kyllä meillä lapset tietää, että mammalla saattaa joskus olla jotain sutinaa. Käypä miehiäkin kylässä. Koskaan eivät ole mun valintoja arvostelleet, hyvin ovat juttuun tulleet. Jopa ukkomiehen kanssa.
Pitäisikö sun mielestä eronneen ihmisen elää selibaatissa?
Viestisi viestii, että sinulla olisi äitinä huono omatunto. Mikä ei tietenkään kuulu muille kuin itsellesi. Olenkin siksi nettianonyymi, kuten olet sinäkin.
On erikoista, jos äiti ajattelee, että lasta ei kiinnostaisi hänen oman kotinsa sisällä tapahtuvat asiat tai äitinsä miesystävät. Monet eronneet eivät elä selibaatissa, mutta eivät silti tuo ukkomiehiä kotiinsa lastensa silmien eteen.
Jestas! Tämäkin ketju taas osoittaa, että pettäminen sallitaan ja hyväksytään, kunhan sen vuoksi ei rikota avioliittoa (jotta lapsilla säilyy "ehjä" perhe). Mutta nainen, joka deittailee ukkomiestä, hän on sekä hirveä hu*ra, että huono äiti!!
Miettikäähän nyt taas, miten ristiriitaiselta ja tekopyhältä tuo kuulostaa! Kumpi oikeasti on lapselle pahempi: se, että isi tapailee toista naista salaa äidiltä, ei osoita kotona enää tunteitaan äitiä kohtaan ja on aina poissa, sen toisen naisen luona, mutta ei myönnä kotona mitään vaikka kaikki sen aistivat?? Vai nainen, joka tapailee ukkomiestä ja on tuonut tämän miehen osaksi lastensa elämää??
Kumpikaan ei kuulosta lapsen kannalta hyvältä. Miksi kaksi huonoa vaihtoehtoa edes pitäisi laittaa paremmuusjärjestykseen? Lapsen etu on ehjä, tasapainoinen ja rehellisillä arvoilla elävä koti.
Mutta kun emme elä täydellisessä maailmassa, jossa elämä voitaisiin kirjoittaa ihanteiden mukaan. Elämme oikeaa elämää, jossa usein tulee teen yllätyksiä. Vaikka kuinka rakastaisi puolisoaan paljon, menisi naimisiin puhtaasta rakkaudesta ja uskoisi elävänsä tämän kanssa loppuelämänsä, voi käydä niin, että rakkaus kuolee, kasvetaan eri suuntiin, rakastutaan toiseen ja tajutaan, ettei haluta enää olla oman puolison kanssa. Se ei silti tee ihmisestä huonoa äitiä tai isää.
Elämä ei tee huonoksi vanhemmaksi. Mutta valehteleminen omalle lapselle elämään liittyvistä asioista voi ehkä jo tehdä.
Elämässä on usein nimenomaan kaksi tai vielä useampia "huonoja" vaihtoehtoja, joista pitää valita paras. Harvemmin on silti vaihtoehtona, että äiti/isä pettää, mutta silti jatkaa liittoa, tai eronnut äiti/isä seurustelee varatun kanssa.
Vanhempienkin etu olisi elää tasapainoisessa liitossa, mutta elämän realiteetit huomioiden se ei ole läheskään aina mahdollista.
¨Hei luuletteko ettei ne teinitkin käy tällä sivulla ja lue nätä tarinoita?
Täältä voi vaikka löytyä yhtäläisiä juttuja omien vanhempien eläämää sivuten.
En todellakaan pidä edes 10v alkumurkkulaista tiedottomana jutuista joita täällä liikkuu.
Kyllä ne tietävät mitä salarakas, ukkomies, kakkonen, toinenen nainen/mies tarkoittaa, puhumattakaan h...asta.
Kakkoset luulevat elävänsä kuplassa joka ei puhkea muuten kuin toisen eroon ja hänen kanssa yhteen menemisellä.
On vanhempien asia huolehtia siitä, että lapset saavat olla aikansa lapsia ilman, että sulateltavaksi heitetään noita em asioita!
Tyttäreni on 11 v eikä hän todellakaan tiedä noista asioista. Tietää, että ihmiset eroavat ja luokkakavereillakin on uusia siskoja ja veljiä - mutta kyllä salarakkaat ym ovat vielä sen maailman ulkopuolella ja niin kuuluu ollakin.
Missä on aikuisten ihmisten vastuu?!?!
Sitähän voi vaikka kysyä sinulta kun täällä uskottomuuspalstalla olet.
Ettei vaan omalle kohdalle ole se sattunut miehen toimesta?
Ole tarkka ettei tyttäresi kurki olkasi takaa kirjoituksiasi tai selaa tietokoneen osoitekenttiä että missä se äiti on oikein käynyt.
Laita estot koneellesi ettei tyttäresi missään tapauksessa pääse totuuksia lukemaan.
Voi elämän kevät mikä äiti!
Mielestäni lapsen harteille ei voi laittaa kannettavaksi suuria totuuksia. Äidin seurustelu varatun kanssa on tällainen suuri totuus.
Olet oikeassa. Mutta jos se varattu vierailee tai jopa yöpyy lapsen kodissa, totuus on tuotu kyllä äidin omasta toimesta lapsensa silmien eteen.
Aina puhutaan, että pettäjä ja hänen lapsensa kärsivät. Kukaan ei puhu siitä, miten kakkosen lapset kärsivät - aivan kuin heitä ei olisi olemassa pettämiskriiseissä.
Kakkosäidit,monien yllä olevien kirjoitusten perusteella, osaavat näköjään itsekin laittaa silmät kiinni, kuten heidän salasuhteeensa ei koskisi heidän lapsiaan mitenkään.
Moni sanoo, että ukkomies on luonut hyvän suhteen kakkosen lapsiin. Tietenkin.
Jos vierailee lasten kodissa n**ssa on silloin pakko käyttäytyä hyvin lapsia kohtaan, tai ei vieraile enää toiste. Ukkomiehen suhde kakkosen lapsiin ei siten ole mikään todiste aidosta kiintymyksestä. Lapsi voi vaistota, vaikka ei ehkä tarkalleen ymmärrä, jos vieraan miehen kiintymys on vain imartelua. Lapsiaan rakastava äiti sen sijaan ei ei imartelua tajua, on vain ylpeä kun omia mukuloita 'arvostetaan ja kehutaan'.
Kuinka paljon tuskaa ja vahinkoa voi kakkosen lapselle aiheuttaa nähdä äiti suhteessa, joka ei ole aito eikä rehellinen? Asia sotii lapsen toiveita, oikeudentajua ja ajatusmaailmaa ja äitikuvaa vastaan. Olen mieltä että lapsi voisi saada kehityshäiriöitäkin joutuessaan elämään kodissa, jossa ylläpidetään salasuhdetta.
Kyllä imartelun erottaa aiidosta kiintymyksestä. Imartelua ei ole kuukaudesta toiseen olla läsnä lapsen arjessa. Olla mukana hakemassa lapsia koulusta ja päiväkodista, käydä yhdessä ruokakaupassa tai vaateostoksilla, tehdä ruokaa, käydä leikkipuistoissa, hoitaa iltapesut, lukea iltasatu, nousta yöllä auttamaan kun lapsella on jokin "hätä" tai ottaa yöllä herännyt ja meidän väliin nukkumaan tullut lapsi kainaloon nukkumaan. Kyllä siinä on kyse aidosta halusta tulla mukaan ja osallistua lapsen elämään. Kiintymyksestä, puolin ja toisin.
Miksi tämä käypäläinen ei tee ratkaisua. Joo. Asuu toisella paikkakunnalla, jossa on se oikea perhe, oikea elämä. Vastuuton mies. Toivottavasti et sinä ja lapsesi pety pahan kerran.
Täällä netissä kun roikutaan niin guuglatkaa sana NARSISMI, esim heti alkuun on WIKIPEDIAn sivulla aiheesta. Vaikka se huono puoli siinä on, että oikea narsisti ei tajua siinä olevan mitään viestiä omalle kohdalle. Läheisten asia olisi ohjata tämä ilman omaatuntoa huseeraava yksilö hoitoon. Yrittäkää ihan oikeasti ymmärtää viesti, että ette haaskaa omaa ettekä läheistenne elämää, olkaa REHELLISIÄ ja päästäkää ykkösenne ja kakkosenne ja kolmosenne vapaiksi ja samalla itsenne. Kunnioittakaa toistenne ihmisarvoa, myös ja ennenkaikkea lasten.
Joo, vielä riskialttiimpi, lapsen kannalta, olisi ehkä tämmöinen 'ukkomiehellä aito halu ja kiintymys lapseeni' -tilanne. Lapsikin kiintyy ja luulee ehkä saavansa uuden mukavan isän. Mutta jos ukkomies ei sitten pidäkään lupauksiaan ja katoaa. Se voisi olla lapselle vielä suurempi pettymys kuin äidille. Lapsi olisi antanut rakkautensa, mutta ykskaks tuo aikuinen, johon hän luotti, vain häviää hänen elämästään. Olisi traumaattinen kokemus lapselle.
Olen ketjun aloittaja. Kysymys kakkosen lapsista alkoi askarruttaa minua, kun selvisi mieheni rinnakkaissuhde. Sain selville, että kakkonen otti mieheni kotiinsa missä kännissä tahansa, milloin tahansa ja mihin kellonlyömään tahansa. Kunhan mies vain kapakasta hänelle soitti. Myös selvinpäin toki yöpyi, usein, Selvisi että samassa kodissa asuu murrosikäinen poika, jolle mieheni äitinsä kanssa valehteli poikamiestä. Juttelin mieheni kanssa tästä pojasta, mutta hänen asenteensa poikaan oli täysin välinpitämätön. Minä jouduin pitämään hänelle moraalisaarnaa, että nuoren pojan kotiin ei saa mennä valehtelemaan, se on loukkaus tuota poikaa kohtaan ja voi aiheuttaa pojalle surua ja tuskaa. Oli niin nöyrä, että ehkä mies ymmärsi asiaa, kun itsekin on ollut joskus nuori poika.
Äidin käytöstä en voi ymmärtää, en voi ymmärtää. Minusta hyvä äiti, joka ajattelisi lastensa parasta, ei minusta toisi ukkomiehiä tai muitakaan epävarmoja suhteita lastensa kotiin, eikä tutustuta tällaisia miehiä lapsiinsa.
Olen pohtinut, olisiko minun syytä ottaa asia esiin pojan isän kanssa. Hän asuu muualla.
Kuten joku muukin täällä on jo todennut, mikään ei elämässä ole varmaa. Myös sinkkumies voi yhtäkkiä saada suhteesta tarpeekseen ja lähteä kävelemään, vaikka olisi kuinka tosissaan puhuttu sitoutumisesta, yhteenmuutosta tms. Lähteehän ne aviomiehetkin ihan omien lastensa luota!
Ihmiseen pitää voida luottaa niin kauan kunnes toisin todistetaan. Sen jälkeen on omaa tyhmyyttä ja lasten turhaa loukkaamista, jos vielä luottamuksen menettämisen jälkeen tekee jotain sellaista. Mutta, jos ukkomies ihan tosissaan on elämään tulossa vaikka ne eropaperit ei vielä olisikaan vetämässä, niin go for it! Harva mies lähtee todella rakentamaan suhdettta toisen naisen lapsiin, jos ei oikeasti ole tosissaan "koko paketin" suhteen.
Joo. Mutta vaimoaan pettävä mies kyllä todistaa kakkoselle, että pystyy pettämään ja valehtelmaan ja salailemaan tilaanteen vaatiessa. Eikö ole riskialtista perustaa perhe sellaisen kanssa josta jo valmiiksi tietää millaiseen petokseen tämä pystyy.
Eipä asu toisella paikkakunnalla eikä ole tarvetta salaa tapailla. Ratkaisun on jo tehnyt, ei hän muutoin minun lapsiini suhdetta rakentaisi. Eron vireille laittaminen odottaa vielä hetkisen.
"Minusta hyvä äiti, joka ajattelisi lastensa parasta, ei minusta toisi ukkomiehiä tai muitakaan epävarmoja suhteita lastensa kotiin, eikä tutustuta tällaisia miehiä lapsiinsa"
Lapsen äiti on eronnut lapsen isästä, joka mitä ilmeisemmin myös asui lapsen kodissa. Lapsen isäkin on juuri tuollainen epävarma suhde. Kaikki ihmissuhteet ovat epävarmoja. Varmaa on vain muutos ja epävarmuus. Tämä on ainoa asia, joka elämässä pitää oppia ja myöntää. Varman päälle ei voi pelata koskaan.
Muistutan vielä, että erittäin monet lapset ja nuoret elävät molempien, enemmän tai vähemmän juopottelevien vanhempiensa kanssa. Hyvin usein myös alkoholistiperheessä "vierailee" vieraita setiä tai/ja tätejä. Sekä päivä- että yöaikaan. Aiheesta on rustattu kirjojakin. Esimerkkinä Kreetta Onkelin suuremmoinen "Iloinen talo".
"Kaikki ihmissuhteet ovat epävarmoja. " -> höpö höpö, eivät ole.
"Lapsen isäkin on juuri tuollainen epävarma suhde". ->just joo, ehkä sun ex-miehes.
Moni eronnutkin isä loukkaantuisi teidän jutuista. On ihmisiä, jotka aidosti rakastavat lasta, ovat hänen tukenaan aikuisuuteen ja koko elämän. Kuten moni isä on. Lapsen oikeus on saada ympärilleen rehellisiä ja luotettavia aikuisia.
Ja tottakai suhteet päättyvät, mutta epävarma miessuhde tarkoittaa, että suhteen jatkumisesta ei ole tietoa. Rehellisessä, varmassa suhteessa molemmilla on yleensä tavoite elää yhdessä vakavasti ja pitkäaikaisesti, ilman että on pelkoa suhteen päättymisestä.
Jos sillä selityksellä että "maailmassa on juopotteleviakin vanhempia" (suomeksi: "toiset toimii vielä muakin huonommin",) äiti antaa itselleen oikeuden tuoda oman lapsen elämään omat epävarmat miessuhteensa, niin tottakai, jollakin selityksellä kolkuttava omatunto pitää hiljentää.
Näitä, lähinnä itselle, kerrottavia selityksiä kutsutaan itsepetokseksi. Suljetaan tosiasat selityksin pois mielestä. Kun ei uskalleta tunnustaa, että ei toimi ihan oikein omaa lastaan kohtaan itsekkäistä syistä,kun oma rakkaus ukkomieheen ohittaa lapsen edun.
Meillä on vakaana aikomuksena elää yhdessä, ihan elämämme loppuun asti. Kumpikaan ei pelkää suhteen päättymistä. Ei voi vetää johtopäätöksiä suhteen sitoutumisen laadusta vaikka toisella on avioeroprosessi vaiheessa.
Neuvo sinulle. Ethän pitkästy.
Että ihmiseen pitää voida luottaa niin kauan kun toisin todistetaan? Sanoo nimim. luottamusta oltava. Asiahan on jo todistettu kun mies pettää perhettään. Hän on pettänyt ainakin vaimonsa ja mahdollisten lastensa luottamuksen.
Hauskaa voi pitää mutta ei todellakaan mitään perheleikkejä jo valmiiksi perheellisen miehen kanssa.
Siinä huomaa taas tämänkin kyseisen patjan älykkyysosamäärän.Ei mitään yllättävää.
Entäpä miehen älykkyysosamääärä sitten?!
Pitäisikö pojalle kertoa totuus?
Johtuu pojan iästä ja kypsyydestä. Mutta totuuden kertominen ei ole minun tehtäväni, se kuuluisi lapselleen valehdelleen äidin asiaksi. Mutta, tuskinpa äiti näin tekee. Olen pohtinut, pitäisikö minun ottaa asia pojan isälle esille. Jolloin päätökset, mm. kerrotaanko pojalle vai ei, jäisivät toisen lasta rakastavan vanhemman tehtäväksi.
Kreetta Onkelin kirjassa muistaakseni ongelma oli ennen kaikkea äidin alkoholismi. Humalainen äiti sitten sai vaihtuvia vieraita ja oli sellaisessa tilassa, ettei huomioinut lasten läsnäoloa. Joten aikalailla eri asia kuin jos äidillä on yksi miesystävä, joka on esitelty lapselle...
Mitenkäs siinä tapauksessa kun on menty yhteen ja molempien lapset ovat teini-iässä ja tapaamiset järjestettävä.
Olen läheltä nähnyt kun miehen lapset ja kakkosen lapset ottavat yhteen siitä kuinka kakkonen on hajoittanut heiltä perheyhteisön, eikä exällä ole mitään tekemistä parjauksen suhteen, mitä täällä aletaan heti naukumaan.
Tässä jutussa tuli ero kakkossuhteestakin kun kakkonen alkoi näyttämään mikä hän oikeasti on.
Käki joka vierittää toisen munat pesästä.
Kunpa, me aikuiset ajattelisimme edes hetken yläpäällä jossakin kohtaa, niin tuollaisilta traumaattisilta kokemuksilta, lasten tietoisesta satuttamisesta päästäisiin eroon. Oma napa on tärkein, puolisoitamme emme kunnioita, emmekä edes omaa lihaa ja verta olevia lapsiamme. Mikä ihmisiä oikein vaivaa?
Ei ole jakoja. Murrosikäinen häpeää vanhempaa, joka seurestelee varatun kanssa. Häpeä on todella suuri, jos kaveripiiri saa tietää. Nuori on vaarassa joutua jopa kiusatuksi, koska äiti on H.