Erosimme poikaystävän kanssa n. kksi sitten. Pari vuotta kerettiin seurustella. Olin häneen niin järjettömän rakastunut ja olen näköjään edelleen. Olimme juuri muutamassa yhteen, kunnes poikaystäväni sanoi ettei haluakaan muuttaa kanssani. Tätä oli kyllä jatkunut kauemminkin että aina välillä halusi muuttaa ja väillä ei ja olin siinä aaltoilussa mukana koko sydämelläni, aina kun hän sanoi haluavansa jaksoin touhuta muuton kanssa ja kun taas ei niin itkin yksinäni asiaa mutta joka kerta kuitenkin tyhmänä luotin kun hän taas oli hyvällä tuulella ja muuttamassa. Olin jo lopettamassa suhdetta aiemmin (kun en enää jaksanut mielen muuttumista ja siitä aiheutuvaa oman mielialani vuoristorataa) mutta hän sanoi haluavansa nyt muuttaa käytöstään ja sovittiin ettei muutto jutusta enää tarvitse keskustella, että nyt se on päätetty. Mutta paria pvää ennen muuttoa hän taas aloitti saman empimisen ja sanoi lopulta ettei hänen mielestään kannata muuttaa. Menin aivan pois tolaltani, kuinka joku voi tehdä näin toiselle ihmiselle jota muka rakastaa? Miksei vain aiemmin päästänyt mua jo menemään tai van oikeasti sanonut ettei halua muuttaa kun kerran olen ollut niin karmiva ettei kanssani voi elää. Minulla ei ollut mitään muuta asuntoa ja kämppä on lähti alta koska irtisanoin tietysti vuokrasopparini. Kaikki on nyt niin mahdollisimman huonosti. Ja kaiken lisäksi tein raskaustestin joka näytti positiivista. En tiedä mitä teen? Kun pitäisi jaksaa toimia mutta olen vieläkin aivan masentunut erosta enkä vain kykene mihinkään.
En nyt kertonut asiaa tarkemmin poikaystäväni puolesta ja en siis väitä ettei minussa ole mitään vikaa ja olen vain uhri mutta miksei hän voinut sanoa aiemmin ihan suoraan ettei halua okeasti muuttoa jos kerran ei halua elää kanssani. Tästä hänen ilmoituksestaan pari pvää eteenpäin hän ilmeisesti oletti että suhteemme jatkuu ihan normaalisti vaikkemme muuttaneetkaan. En minä enää pysty siihen..tämä tapaus on pahin loukkaus jonka kohteeksi olen koskaan joutunut. Kun kehenkään ei voi loppujen lopuksi luottaa. Olisi kiva saada kuulla muiden eronneiden kokemuksia. Oletteko jo päässeet yli? Kuinka kauan kesti? Onko maailmassa enemmän kuin yksi vastakappale, sielunkumppani? yms... Anteeksi avautuminen, oli pakko saada jollekin kertoa ja tuntemattomille se on joskus helpompaa.
En nyt kertonut asiaa tarkemmin poikaystäväni puolesta ja en siis väitä ettei minussa ole mitään vikaa ja olen vain uhri mutta miksei hän voinut sanoa aiemmin ihan suoraan ettei halua okeasti muuttoa jos kerran ei halua elää kanssani. Tästä hänen ilmoituksestaan pari pvää eteenpäin hän ilmeisesti oletti että suhteemme jatkuu ihan normaalisti vaikkemme muuttaneetkaan. En minä enää pysty siihen..tämä tapaus on pahin loukkaus jonka kohteeksi olen koskaan joutunut. Kun kehenkään ei voi loppujen lopuksi luottaa. Olisi kiva saada kuulla muiden eronneiden kokemuksia. Oletteko jo päässeet yli? Kuinka kauan kesti? Onko maailmassa enemmän kuin yksi vastakappale, sielunkumppani? yms... Anteeksi avautuminen, oli pakko saada jollekin kertoa ja tuntemattomille se on joskus helpompaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jännä että satuin lukemaan. Itselläni kävi melkein samalla tavalla. En kyll onneks joutunut asunnottomaks. Itsellä kanssa tost nii vähän aikaa etten voi antaa oikein neuvoja mut kyl se siitä..kai?