On ihan pakko aloittaa tästä ihan oma ketjunsa, kun alkoi ärsyttää tämän asian tekopyhyys. Monessa ketjussa tällä uskottomuuspalstalla tunnutaan täysin tuomitsevan se, että pettävä mies eroaisi, jos liitossa on lapsia. Kovin moni tuntuu ajattelevan, että lasten on kuitenkin parempi liitossa, jossa on uskottomuutta kuin eron jälkeen. Miksi?
Moni uskottelee täällä itselleen ja muille, eteivät lapste mitään huomaa, olivatpa sitten pieniä tai teinejä. Eihän se vaimokaan (muka!) mitään huomaa. Jos ukko ei myönnä, niin eihän siitä silloin mitään pahaa seuraa.
Ja sitten, kakkosnainen, joka tapailee ukkomiestä, hän ei ole vain ja ainoastaan se syöjätär, joka väkisin viettelee ukkomiesparan vaan myös aivan hirveän huono äiti. Etenkin, jos päätyy esittelemään ukkomiehen lapsilleen!! Ihan hirveää!!! Jos suhde on edennyt vakaalle pohjalle ja suunnitellaan yhteistä tulevaisuutta ja mies haluaa tavata lapset ja tulla osaksi heidän elämäänsä, koska on eroamassa ja aloittamassa elämän tämän naisen ja hänen lastensa kanssa. Mutta ei, tämä nainen on huono äiti. Edesvastuuton. Kodinrikkoja. Sietäisi elää yksin luolassa lopun ikäänsä.
Mutta se ukkomies, hän on hyvä isä, koska loppupeleissä tulee kuitenkin yöksi kotiin, tai on korkeintaan yhden yön kerrallaan tämän "huonon äidin" luona. Hän on hyvä isä, jota lapsensa voivat arvostaa, kun ei kuitenkaan eroa lasten äidistä!
Niinkö?!
Moni uskottelee täällä itselleen ja muille, eteivät lapste mitään huomaa, olivatpa sitten pieniä tai teinejä. Eihän se vaimokaan (muka!) mitään huomaa. Jos ukko ei myönnä, niin eihän siitä silloin mitään pahaa seuraa.
Ja sitten, kakkosnainen, joka tapailee ukkomiestä, hän ei ole vain ja ainoastaan se syöjätär, joka väkisin viettelee ukkomiesparan vaan myös aivan hirveän huono äiti. Etenkin, jos päätyy esittelemään ukkomiehen lapsilleen!! Ihan hirveää!!! Jos suhde on edennyt vakaalle pohjalle ja suunnitellaan yhteistä tulevaisuutta ja mies haluaa tavata lapset ja tulla osaksi heidän elämäänsä, koska on eroamassa ja aloittamassa elämän tämän naisen ja hänen lastensa kanssa. Mutta ei, tämä nainen on huono äiti. Edesvastuuton. Kodinrikkoja. Sietäisi elää yksin luolassa lopun ikäänsä.
Mutta se ukkomies, hän on hyvä isä, koska loppupeleissä tulee kuitenkin yöksi kotiin, tai on korkeintaan yhden yön kerrallaan tämän "huonon äidin" luona. Hän on hyvä isä, jota lapsensa voivat arvostaa, kun ei kuitenkaan eroa lasten äidistä!
Niinkö?!
Vastaukset 38
Vanhimmat
Minun oma äitini HUORASI lähemmäs 10 vuotta, ja sitä aikoinaan katselin vierestä kun kotona asuin.
Ja kyllä, hän oli ja on vieläkin huono äiti, surkea marttyyri paska, joka puhuu paskaa kaikista ja kaikesta, esittää itse aina olevansa uhri.
Hän rikkoi tällä touhulla oma avioliittonsa, että tämän toisen miehen avioliiton, ja aikamoisen sopan saivatkin keitettyä... koskaan heistä ei kuitenkaan virallista paria tullut. Siltikkin HÄN oli se joka on tilanteen uhri, eikä HÄN ole mitään tehnyt.
Sanonkin sen suoraan että tämä kyseinen ihminen on epäonnistunut surkea rääpäle. Olen lähemmäs 40 vuotias, yksi lapsi joka on vuoden ikäinen, eikä lapseni tule koskaan tätä ihmiskuonaa näkemään.
On ainakin yksi asia mitä opin katsellessani tuota touhua.... Minä en tule koskaan pettämään puolisoani!!! Jos alkaa näyttää siltä että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella, niin sitten otan ja eroan, mutta pettämään en ala koskaan!
Ehkä odotitkin vastausta jossa sanotaan että toivottavasti miehelläsi on samat periaatteet. Ei anna koskaan aihetta pahoittaa mieltäsi menemällä vieraisiin. Ja salaamalla sen.
Elämä voi olla aika arvaamaton.. no nämähän kuulostaa kliseiltä mutta silti.
Ihan uteliaisuudesta: mitä isäsi teki tuon aikaa? Kai hänkin oli tietoinen äitisi "taipumuksesta"?
Kyllä ne lapset huomaa. On vanhempien itsekkyyttä uskotella muuta! Muistan edelleen elävästi, miten lukiossa hyvän ystäväni vanhemmat erosivat. Hän oli aivan rikki, kun hänelle oli selvinnyt, että olivat "lasten vuoksi" pitkittäneet eroa vuosia. Ystäväni syytti itseään todella pitkään tästä ja sanoi olevansa vaan helpottunut, että viimeinen tajusivat erita ja painostava hiljaisuus yhdistettynä tekopyhiin kulisseihin poistui. Ei ystäväni tiedä tänäkään päivänä oliko äidillään tai isällään toinen, mutta oli syy toimimattomaan liittoon mikä hyväns, kyllä lapset sen huomaavat.
Riippuu tekopyhyydestä. Lapset niin kuin ei yleensä kukaan muukaan normaali ihminen hyväksy pettämistä, saatikka sitä, että jompi kumpi vanhemmista olisi se kakkonen, joka mielestäni on kyllä viimeisin esimerkki lapsille parisuhteesta eli siis roikkua varatussa.
Toisaalta taas miehet ovat ikiajan käyneet huorissa eikä sillä ole ollut perhe-elämään minkäänlaista vaikutusta. Eli kakkonen voi olla nykypäivänä entisaikojen ilotalon korvike ja sillä ei sinällään ole merkitystä mihinkään. Nykyään vain kakkoset asettavat itsensä jotenkin samanarvoiseen asemaan perheen kanssa ja se aiheuttaa usein närää niin kakkosen omassa perheessä kuin siinä toisessakin.
Vai että ilotalon korvike... Etkö sitten parempaa puolustusta pettäville ukoille keksinyt kuin verrata nyky-kakkosia ilotaloon ja että "pojat ovat aina olleet poikia"... Pahat kakkoset ovat tyrkyllä joka käänteessä kuin lihat kaupan tiskissä eikä ukkomiehellä ole muuta mahdollisuutta kuin kaatua tämän naisen sänkyyn.
Sekin on erona entisiin aikoihin, että silloin ei koohotettu pettämisestä kieli suusta ulkona. Nyt vaimo saa täyden hyväksynnän napsauttaessaan polvet yhteen todeten, että päätänpä itse omasta kropastani ja sen "käyttötarkoituksista". Siinäkö kannetaan vastuuta omasta parisuhteesta?!
Aiemmin vaimon aviollisiin velvollisuuksiin kuului suostua seksiin miehen kanssa - ja jos jotakuta aviomiestä vaivasi tämän jälkeen "yliaktiivisuus", hän purki loput paineet ilotalossa. Kyllä ilotalossa käynti oli harvojen herrojen harrastus - eihän niitä joka kylässä edes ollut!
Oletko tullut ajatelleeksi, mistä se, että kakkonen asettaa itseaan samanarvoiseen asemaan miehen perheen kanssa? Ettei vain olisi kyse siitä, että mies on kertonut oman versionsa kakkoselle siitä, että eron partaalla mennään virallisessa suhteessa ja että se on vain ajan kysymys?
Eikä se kakkonen usein siltikään, todellakaan, aseta itseään perheen kanssa samaan asemaan, vaikka mies kuinka sanoisi, että rakkaus ja seksi kotona ovat loppu ja lupailisi yhteistä tulevaisuutta. Kakkonen kipuilee juuri sen kanssa, että mies kuitenkin viettää viikonloput (vaikka kärsienkin) kotona, vaimonsa luona (johon ei halua enää edes koskea). Ei se ole perheeseen rinnastamista millään tavalla.
Kakkosen johtalo on uskoa, mitä sylki suuhun tuo.Ja odottaa. odottaa.Muut elävät samaan aikaan.
Mikä saa ihmisen niin tyhmäksi ja sokeaksi!
Mitähän ap ajoi aloituksellaan? En saanut täysin selville?
Kyllä minusta jokainen hyvä isä miettii kokonaisuutta samalla tavalla kuin jokainen hyvä äitikin. Lapset edut on oikeasti osattava asettaa joskus oman edun edelle. Ei se tarkoita, että oma elämä tarvitsisi uhrata tai ei saisi erota. Erota voi ilman pettämisen tuomaa draamaa ja kipua. Parisuhteen päättyessä vanhemmuus ei katoa, ja lapset tarvitsevat edelleen äidin ja isän, jotka seisovat lasten takana. Lasten kannalta parempi vaihtoehto on asiallinen ero kuin pettämisdraama jossa oma isä/äiti korvataan lennossa toisella ihmisellä. Lapset tarvitsevat myös sitä sopeutumisaikaa. Heiltä hajoaa perhe. Ja se on aika paljon se. Ei ole jeesustelua puhua vanhempien vastuusta.
Tänä päivän isillä on edelleen paljon huonompi asema lasten huoltajuusasioissa kuin äidillä. Ei moni isä halua vkonloppuisäksi, vaikka sitten vielä harrastuksia hoitelisi. Ehkä tämän takia helpotusta vaikeaan liittoon haetaan rinnakkaissuhteesta. Olen kuullut yhden pettävän isän sanovan että silloin hän vasta itsekäs olisikin, jos rikkoisi perheen, lasten kodin. Mieluummin pettää salassa ja sivistyneesti ja on kotona sitten hyvä isä, omistautuu lapsilleen.
Monesti on toki totta, että jos äidin ja isän suhde ei toimi, toinen vanhemmista tai molemmat kohdistavat kaiken huomion lapsiinsa.
Mutta lasten äiti, miten hän suhtautuu pettävään mieheensä, onko hänestäkin näin parempi kuin perheen hajoaminen?
Mutta eikö juuri rinnakkaissuhteet paljastuessaan (ja yleensä ne paljastuvat) aiheuta eron tullessa sen, että isästä tulee viikonloppuisä? Jos voitaisiin erota "sovussa" niin voisi valita yhteishuoltajuuden. En ymmärrä "sivistyneen pettäjän" logiikkaa.
Ja toinen juttu: paljon on tällä palstalla tuotu esille myös toisenlainen puoli, että lapset eivät saa olla ainoa syy jatkaa kuollutta liittoa, mutta pettämään ei saisi mennä, vaan pitäisi lopettaa liitto rehellisesti. Se kai olisi lasten kannalta parempi vaihtoehto, kuin että lennosta isä tai äiti vaihtaa kumppania.
Ja kakkosista jotka elävät ikäänkuin perhe-elämää vaimoaan pettävän miehen kanssa, se vain on kieroa peliä! Mikä siinä on niin vaikeaa tajuta. Siinä loukataan vaimoa kaikista pahimmin.
Sitä paitsi onhan se outo malli kakkosen lapsille: on ihan ok pitää kahta perhettä! Kyllä kai lapset usein tajuaa että äidin miesystävä ei taida olla vapaa. Viimeistään siinä vaiheessa se selviää kun nämä kaksi lyö hynttyyt yhteen.
Itse olen kokenut sen, että mieheni vietti salaa perhe-elämää kolmen lapsen yksinhuoltajan kanssa. Kun ero myöhemmin tuli, näin yhden näistä lapsista kaupungilla. Ei jäänyt epäselväksi etteikö lapsi olisi tiennyt kuka minä olen. Hän kavahti kun näki minut. Minä en ole ollut missään tekemisissä kakkosen ja hänen lapsiensa kanssa, mutta pikkukaupungissa piirit ovat pienet, joten tunistan tuon perheen jäsenet.Mitään tunteita minulla ei ole noita lapsia kohtaan, ei hyviä eikä huonoja, eivähän he minun perheeseen kuulu.
Ihmettelen vaan miten tämä kakkonen on lapsilleen selittänyt suhteensa varattuun mieheen, suhteen joka kesti vuosia, eli lasten monen kasvuvuoden ajan. Miettikää onko sellainen nainen kunnon ihminen. Jokainen saa ajatella asiasta mitä haluaa..
Kai jokainen lapsi toivoo, että oma äiti seurustelisi varatun miehen kanssa. Ja jokainen äiti toivoo, että tyttärien miehet pettäisivät heitä tai vastaavasti tyttäristä tulisi se kakkonen. Ilman muuta ja tietty äidit toivovat,että pojista kasvaa kunnon pettäjiä. Ja selityksenä on,että kun "rakastaa" saa tehdä mitä vain. Tai saahan sitä tehdä mitä vain, jos alkaa tehdä' mieli sitä....
Eihän isä ole hyvä, jos lähtee jonkun naisen, joka vokottelee varattua, matkaan ja jättää lapsensa.Isän paikka on kotona lapsensa luona.Lapsi tarvitsee isäänsä.
Miten se, että käy vieraissa, vaikuttaa hyvään isyyteen? Tiedän monta miestä, jotka juoksee vieraissa ja jotka ovat hyviä isiä lapsilleen. Lapset ovat heidän elämänsä tärkeimpiä asioita. Ei heitäkään kukaan ole vokotellut, ihan itse sitä tekevät, syystä tai toisesta. Vaimo ei liene heille kovinkaan tärkeä. Surullista, mutta totta.
"Miten se, että käy vieraissa, vaikuttaa hyvään isyyteen? Tiedän monta miestä, jotka juoksee vieraissa ja jotka ovat hyviä isiä lapsilleen. Lapset ovat heidän elämänsä tärkeimpiä asioita."
??? Oletatko isyyden olevan pelkkää fyysistä paikallaoloa? Isyys on lapselle mitä suurimmassa määrin nimenomaan henkinen, ajatuksellinen malli. Äiti ennemmin edustaa sitä fyysisyyttä. Jos tämä isä-malli osoittautuukin petolliseksi valehtelijaksi, se on lapselle usein hyvin traumaattinen kokemus, josta hänen on äärimmäisen vaikeaa puhua kellekään? Kenelle hän puhuisi? Niinpä tämä ylipääsemätön ajatus tahtoo tulla esiin monenlaisena käyttäytymisenä, joka vaikuttaa koko lapsen tulevaan tapaan hahmottaa ihmissuhteita.
Samaa mieltä minäkin.
Minun on vaikea ymmärtää, miten isä taikka äiti voi olla "hyvä", jos rikkoo perheen pettämällä.
Totta lapsi tarvitsee isäänsä, mutta jos ei edes tunne koko isäänsä? Mites orvot sitten tai sijoitetut, adoptoidut. Kaiki ei ole mustaa ja valkoista, on myös eri värejä. Äitini huoras ja lähti toisen matkaan.....Pitäsi vissiin asua siltojen allla ja vetää kolinaa vain mitä kun kaveri paralla ei ollut äitiä.
"mutta jos ei edes tunne koko isäänsä? Mites orvot sitten tai sijoitetut, adoptoidut."
Isän käsite on niin laaja ettei sitä pysty muutamilla sanoilla selventämään, ja tarkoitankin tässä yhteydessä lähinnä isän henkistä olemusta lapsessa. Adoptoidut ottavat isäkseen yleensä adoptio-isän ja orpokodin lapsille "isä" voi olla, ja onkin, kuka tahansa turvallinen aikuinen.
Lojaalisuuden, turvallisuuden ja hyväksynnän vaatimus lapsessa on niin voimakas, että hän voi jopa mieluummin ottaa kaveripiirinsä, eli jengin, henkiseksi isäkseen, kuin kelvottomaksi katsomansa biologisen isän. Tällöin lapsi, nuori, saattaa aivan suoraan halveksia biologista isäänsä.
Lapset eivät tarvitse isäänsä mutta äitiään lapset tarvitsevat kylläkin. Suomessa on paljon yksinhuoltajia ja heidän lapsensa pärjäävät mainiosti ilman isää. Parempi ilman pettävää isää joka ei rakasta ja arvosta lastensa äitiä, antaisi huonon miehen roolimallin lapsilleen. Oma isäni oli petti äitiäni ja oli joka suhteessa huono isä. Jos äitini olisi uskaltanut jättää hänet, me lapset olisimme olleet paljon onnellisempia.
Minun isäni taas oli aina kotona, milloin ei ollut töissä.Isälle koti oli tärkeää, vaikka aina ei ollut rahallisesti helppoa.Aiti oli synnyttänyt monta lasta ja ulkoisesti vaatimattomanakin aina oli komean, pitkän isäni ainoa nainen.Oli rurvallista kasvaa tervepäisten aikuisten huomassa, ja tietää voivansa tarjota samaa omille lapsilleenkin.Tosi kummaa, että joku vähättelee isän osuutta kasvattajana.
Valitettavasti maailma on erilainen miehille ja naisille. Naisilta vaaditaan monessa mielessä enemmän. Mies saa tehdä mitä vaan, menettämättä hyvän miehen statusta. Naiset itse edesauttavat tätä asetelmaa. Tämä uskottomuus-palsta on hyvä todiste tästä.
Miksi miehiä puolustellaan? Kyse on esimerkiksi rahasta. Mies rahoittaa perhettä. Kyse on myös yhteisön arvostuksesta. Monet uskottomat miehet ovat hyvässä asemassa. On kiva olla sellaisen miehen vaimo, vaikka mies touhuaakin monen naisen kanssa.
Tällainen on maailma ja sitä on vaikeaa muuttaa. Ihminen on aika pienisieluinen olento. Tärkeää on pintakiilto aika monelle. Ja sisältä tuleva surusointu on helppo tukahduttaa vaikkapa matkalla Roomaan ...
Ja mitäs se taas sulle kuuluu ja sun päätäs pakottaa mitä kakkonen ja mies tekevät? Tuskimpa sua kiinnostaa muu kuin se että kulissit on kasassa. Sun ainut ongelma on se että sua ketuttaa koska miehelläs on toinen nainen. Minä olen sitä mieltä, että tehkööt mies mitä haluaa, mutta lapsia ja kotia hoidetaan yhdessä. En ala yksinhuoltajaksi. Vaikeetahan se tietysti on itselleen myöntää, että kukaan ei sulta miestä pois väkisin vie, ei edes se kakkonen. Sun miehes hänen luokseen kävelee ihan vapaa ehtoisesti ja vieläpä omin jaloin. Jos nyt käyttäisit voimavarasi omien elämän ongelmiesi miettimiseen ja eteenpäin menemiseen ja ennen kaikkea omiin lapsiisi, et ole itsekään kovin häävi äiti jos aikasi ja tarmosi pistät tänne. Yks hyvä vinkkinen myös PIDÄ HUOLI OMISTA ASIOISTASI.
Onko nainen joka tekeytyy raskaaksi vain että saisi pitää miehensä, hyvä äiti? Onko mies joka ei jää hyvä vai huono isä? Jos ei ole lasta alunperin halunnut edes? Onko mies hyvä isä jos allekirjoittaa paperit koskien lapsen isyyttä jne, mutta ei tapaa lastaan, eikä ole lapsen elämässä? Olisiko siis miehen pitänyt jäädä koska tuli lapsi? Kumpi tässä nyt on huonompi vanhempi?????? Sitä saa mitä tilaa, vahinkoja ei satu vastuuntuntoisille aikuisille, jos äiti ei tee aborttia ym niin pitäkööt mölyt mahassaan ja elättäkööt lapsensa yksin.
Samaa mieltä. Vahinkoja ei tapahdu nykyään, ainakaan vastuuntuntoisille aikuisille. Itse naisena olen pitäny huolta ehkäisystä aina, en uskalla jättää miesten kontolle. Jos ehkäisy pettää (kondomi), jälkiehkäisy on keksitty
Valittettavasti mieheni kakkonen ei ollut tällainen. Mitään ei vaatinut lapselleen - niin, paitsi että jos joskus isä kävis katsomassa. Ja mieshän kävi, salaa.
No siinä meni sitten meidän avioliitto.
Mies oli hyvä isä suhteensa aikana, mutta suhteen paljastuminen laittoi koko perheen aikamoiseen pyöritykseen. Kärsi siinä toki lapsetkin, hyvä isäkö laittaa lapsensa sellaista läpi käymään??
Isä oli ihan hukassa, kun ei oikein tiennyt mitä oli mennyt tekemään ja mitä elämältään haluaa. Äiti elämänsä pahimmassa kriisissä. Lapset toki hoidettiin, mutta kyllähän se huomio oli jossain ihan muualla kuin lapsissa.
Onneksi oli lyhyt aika ja lapset sen verran pieniä, että tuskin muistavat tätä aikaa.
Me päätimme yhdessä jatkaa ja toivon, ettei tälläistä ikinä enää jouduta läpi käymään.
Pidin miestäni huippuhyvänä isänä, mutta kyllä tämä arvostusta laski todella sen suhteen.
Eihän aikuisten ihmisten ole pakko yhdessä olla, mutta ei sitä eroa tarvitse tälläisellä suhdedraamalla hoitaa. Jos mieheni olisi ilmoittanut haluavansa erota ilman mitään pettämishommeleita olisi arvostus isänä säilynyt paljon paremmin.
Samaa mieltä, mekin jatkoimme yhdessä, mutta edelleen mietin, miksi mies ei lähtenyt, eronnut minusta ja lähtenyt toisen matkaa. Mikä se on sen miehen mitta, joka tuollaista tekee. Antaa vaimon hoitaa lapsia ja perhettä ja olla hyvä äiti ja vaimo ja itse menee pitkin maita ja mantuja toisen naisen kanssa.
Kun hän jäi kiinni, tuli meillekin maita järisyttävä kriisi, jossa lapset olivat osallisena niin, että kulkivat vain mukana elämässä, kun vanhemmat vain yrittivät selviytyä. Kriisiä jatkui kauan, miehen suhde oli kestänyt sen verran kauan, että sitä ei ihan kuukaudessa eikä vuodessa pystytty jättämään taakse.
Mitä mies nyt suree, on se, että hän ei ollut läsnä lastensa elämässä, vaan hänelle oli tärkeämpää joku muu. Sitä aikaa, mitä hän menetti sinä aikana ei saa takaisin. Ei lasten kouluun menoa, ei teini-iän kriisejä, ei keskusteluja, läheisyyttä eikä sitä aitoa läsnäoloa, jossa minä äitinä ja sinä aikana miltei ainoana huoltajana olin. Mies oli aina "töissä".
Mitä jäi jäljelle? Rikottu sisin petetyllä ja pettäjällä, lapsilla hämmennys siitä, mitä tapahtui ja miten isä pystyi tekemään mitä teki. Hämmennys myös siitä, miten jatketaan eteenpäin, ovatko vanhemmat yhdessä vai eivät. Sitä mietin myös minä, petettynä. Mikään ei ole enää itsestäänselvää. Vaikka olemme edelleen naimisissa, en pysty elämään enää samalla lailla sitoutuneena mieheeni, koska en ikinä tiedä, koska käy jälleen samalla lailla. Hän on vannonut jättäneensä menneen taakseen ja haluaa nyt rakentaa elämää rehelliselle pohjalle. Kuinka kauan tuo kestää? Sitä ei tiedä. Itse elän kuitenkin ihan hyvää elämää, liikoja pohtimatta.
Tein nyt tällaisen valinnan, mutta koskaan ei tiedä, mitä huominen tuo tullessaan. Rakastan häntä, siksin pysyin hänen rinnallaan, ei siksi, että "pitäisi". Tämä kriisi toi meidät lähemmäksi toisiamme, vielä lähemmäksi kuin mitä suhteemme alkuaikoina olimme. Olemme olleet rikottuina ja revittynä avoimia toisillemme, ei ole enää mitään, mitä pitäisi pelätä, on vain totuus. Ja joskus se sattuu, joskus se vapauttaa.
Ei kai taas yritetä takertua miesparkaan vetoamalla lapsiin "jos jätät lapsesi, olet surkimus ja huono isä". Avioliitto on parisuhde eikä lapset pidä sitä koossa vaan aikuiset ihmiset. Jos tahtoa ei tähän ole ja joku toinen on rakkaampi, liitto voidaan purkaa. Lapset pystyvät luomaan hyvän isäsuhteen vaikka toinen vanhempi ei samassa taloudessa asukaan.
^^Olen täysin samaa mieltä. Vanhempien hyvät välit ovat tärkeä juttu, että vanhemmuus toimii kitkattomasti kummassakin kodissa.
Tälläiseen pettämisdraamaan päätetyssä avioliitossa hyvät välit kai harvemmin säilyvät.
Minä arvostan omaa onneani niin paljon, että muualta lähtisin hakemaan ellen se tästä liitosta löytyisi. Saman onnen suon myös miehelleni. Se vain edellyttää avoimuutta ja rehellisyyttä. Ketään emme omista, eikä väkisin kannata pitää.
Tarina elävästä elämästä:
Pariskunta oli paikkakunnan ns parempaa porukkaa. Päällepäin hyvin yhteensopivan oloinen, kolme lasta, talous kunnossa ja mammonaa yli keskiverron. Mies oli aika paljon kotona viihtyvä, aktiivisesti mukana lasten harrastuksissa ja niitähän riitti. Vaimo oli ahkera liikkuja ja mukana monenlaisessa yhdistystoiminnassa ym. Unelmaperhe siis. Lapset pärjäsivät koulussa hyvin ja olivat suosittuja kaveriporukassa.
Kun nuorimmainen lähti pesästä, putosi pommi: perheen isä halusi eron ja eron virallistuttua muutti yhteen toisen naisen kanssa toiselle paikkakunnalle. Suhdetta oli kestänyt lähes 10 vuotta kaikessa hiljaisuudessa.
Mitäs tästä sanotte?
En ole yllättynyt kuitenkaan. Tiedän yhden erittäin hyvin toimeentulevan perheen, siellä kaksi lasta, kaunis koti, kesämökit ja kaikki. Lapsilla paljon harrastuksia, säännölliset ulkomaan matkat lomilla.
Miehellä jo neljättä vuotta toinen nainen kuvioissa.
Ei tule kestämään.Salailun aiheuttama jännitysmomentti kadonnut, harmaa arku elettävänä.Kaikki lähes kutwn aiemmin, paitsi varmasti kinkkisemmät välit lapsiin.
Tietysti tilanne tounen, jos ex-vaimo esim. alkkis.
Niin. Totuus on tarua ihmeellisempää.
olen monasti kiitollinen kun minun kohdalle ei saatunut pettäjää miestä ja enkä itsekään ole pettäjä
no, olen sivusta seurannut näitä ihmisiä jotka pettävät sillä mentaliteetilla että kunhan en jää kiinni ja kotona ei tiedetä ja pidän huolen lapsistani..voin siinä sivussa elää omaa elämää. Olen 65 vuotias ja voin kertoa että olen näitä tapauksia nähnyt elämässäni monta. Ja IHAN jokainen näistä on päättynyt ennemmin tai myöhemmin eroon. Miksi? Siksi että sivusuhde ja avioliitto eivät ole kaksi toisensa poissulkevaa asiaa vaan vaikututtavat väkisin taustalla. Pettämisellä on aina seuraamuksensa. Joten, mies ei voi olla hyvä isä jos pettää. Se ei vain toimi niin. Samaa mieltä ovat myös asiantuntijat. On myös huomattavaa että pettävä osapuoli ei useinkaan päädy yhteen henkilön kanssa johon hänellä oli suhde vaikka ero tulisikin. Ja usein ero onkin tullut vasta useiden vuosien päästä suhteen jo loputtua. Mutta loppu tuli kuitenkin.
Minkä takia mies ei voi olla hyvä isä jos pettää?
koska pettäminen heijastuu vanhempien suhteeseen ja jos vanhemmat eivät voi hyvin lapsi ei voi hyvin. ja jollakin aika välillä se vaikuttaa vanhempien suhteisiin, lähes aina. ja nyt joku tietysti väittää no ei meillä ainakaan .. no kuinka vaan , pointtini oli vaan sanoa että elämäni aikana olen todennut että avioliitot joissa tapahtuu pettämistä ajautuvat 99% varmuudella eroon. poikkeuksena ne parit jotka myöntävät pettäneensä ja tekevät kovasti töitä selvittääkseen välit. tarkoitin ihmisiä jotka väittävät ettei pettäminen vaikuta avioliittoon tai lapsiin jos he eivät tiedä tai pettäminen ei paljastu.
Komppaan nimimerkkiä "syyt ja seuraukset". Omasta ympäristöstäni tiedän 9 avioparia, joissa on ollut pettämistä. Näistä on 8 lopulta päätynyt eroon. Siinä yhdessä tapauksessa vaimo ei vielä tiedä miehen puuhista ja pari on vielä yhdessä. Näyttää siltä, että hyvin usein pettäjä kuvittelee pystyvänsä salaamaan uskottomuutensa puolisoltaan, mutta toisin lopulta käy ja sitten maailma repeää.
Mies, joka rakastui minuun (ja minä häneen) erottaa ainakin täysin toisistaan hyvän isyyden ja hyvän puolison käsitteet.
Vasta kun hän oli palannut kotimaahansa Sveitsiin, suhteemme kestettyä jo jonkun aikaa, sain häneltä kuulla, että kotona onkin lapsi ja puoliso.
Ei kuulema kadu mitään, eikä ajattele olevansa huono isä. Aikoo tyttärensä tähden asua vielä kotona, koska "tahtoo antaa aikaa lapselleen ja olla läsnä kun lapsi on vielä pieni". Hän ei näe mitään ristiriitaa missään, ei kuulema ole.
Lupauksia kotoa lähtemisestä olen saanut, mutten enää halua sitä. Vaikka emme tapaakaan, ja mies pitää yhteyttä siis platonisesti, olen kauhuissani.