Kertokaapa mulle viisaammat tai kokeneemmat mitä tehdä tilanteessani. Olen neljissäkymmenissä oleva mies ja elänyt parisuhteessa saman naisen kanssa jo yli 18 vuotta. Meillä on kaksi mahtavaa lasta, toinen iältään 8 ja toinen 13. Suhteemme on viimeisen muutaman vuoden aikana päässyt jotenkin hieman väljähtymään, ja varsinkin seksielämä puuttuu lähes täysin. Sitä on noin ehkä noin 5-6 kertaa VUODESSA. Tietysti haluaisin sitä miehenä enemmän, mutta vaimoani se ei vaan kuulemma yksinkertaisesti kiinnosta. Hänellä ei vaan ole haluja. Vika ei siis varsinaisesti ole minussa. Arkemme muuten on hyvin normaalia, hyvine -ja huonoine hetkineen, mutta pääasiassa elämme kuin kaverit saman katon alla.
Olemme yrittäneet parisuhdeterapiaa ja kaikkea muuta aikanaan, mutta homma ei tunnu muuttuvan vaan mitenkään. Olen yrittänyt olla lempeä ja hellä, mutta en oikein vastakaikua tahdo saada. Kyllähän me halimme ja pussailemme välillä, mutta "seksin tavoitteluvaiheessa" hommat muuttuvat. Vaimo palaa aina joihinkin vanhoihin mun mokiin, joita olen humalapäissäni tehnyt joskus vuonna miekka ja kirves. (Tiedoksi että nykyään juon erittäin harvoin) ja vetoaa niihin syihin kun yritän jotain läheisyyttä tms. Tuntuu vaan että enää ei oikein jaksaisi tälläistä ja haluaisin muuttaa pois tästä suhteesta ja löytää sellaisen naisen joka osaisi enemmän arvostaa tai mitä se sitten ikinä onkaan? Tietysti lapset ovat se syy miksi en itsestäni saa irti tehdä sitä. En haluaisi särkeä sitä kodinomaista harmoniaa lapsiltani, enkä myöskään itseltäni. Se tuntuu niin rajulta hypyltä tuntemattomaan. Vaikka itse selviäisin, tuskan tuotto lapsille ja myös vaimolleni tuntuu pahalta.
Kaiken kukkuraksi tapasin uudella työpaikallani tytön, joka kylläkin on minua 13 vuotta nuorempi, mutta en ole koskaan tuntenut mitään niin vahvaa kiintymystä kehenkään. Tunne on niin vahva, että en ole kokenut sellaista kuin ehkä rakastuessani nykyiseen vaimooni, mutta olin sen jo unohtanut. Tuntuu että tämä "ihastus" on todellinen soulmate, johtuu varmaan osittain samasta horoskooppimerkistämme:) En tosin tiedä hänen tarkoitusperistään, mutta jotenkin minulla on erittäin vahva tunne, että siitä voisi kehkeytä jotakin isompaakin, jos vain laittaisin rattaat pyörimään. Nythän sitä en ole vielä tehnyt koska tilanteeni on mikä on.
Mikä siis neuvoksi? Jatkanko vain samalla kaavalla hamaan tappiin asti pitääkseni lasten takia perhekuvaa yllä, vai mitä ihmettä teen? Olisin kiitollinen jos saisin rakentavia vastauksia teiltä, eikä vaan tyyliin "tyydy osaas" tai "jätä se pihtaaja" tms. Ja kysykää lisäkysymyksiä jos unohdin jotain mainita.
Hyvää syksyä kaikille!
Olemme yrittäneet parisuhdeterapiaa ja kaikkea muuta aikanaan, mutta homma ei tunnu muuttuvan vaan mitenkään. Olen yrittänyt olla lempeä ja hellä, mutta en oikein vastakaikua tahdo saada. Kyllähän me halimme ja pussailemme välillä, mutta "seksin tavoitteluvaiheessa" hommat muuttuvat. Vaimo palaa aina joihinkin vanhoihin mun mokiin, joita olen humalapäissäni tehnyt joskus vuonna miekka ja kirves. (Tiedoksi että nykyään juon erittäin harvoin) ja vetoaa niihin syihin kun yritän jotain läheisyyttä tms. Tuntuu vaan että enää ei oikein jaksaisi tälläistä ja haluaisin muuttaa pois tästä suhteesta ja löytää sellaisen naisen joka osaisi enemmän arvostaa tai mitä se sitten ikinä onkaan? Tietysti lapset ovat se syy miksi en itsestäni saa irti tehdä sitä. En haluaisi särkeä sitä kodinomaista harmoniaa lapsiltani, enkä myöskään itseltäni. Se tuntuu niin rajulta hypyltä tuntemattomaan. Vaikka itse selviäisin, tuskan tuotto lapsille ja myös vaimolleni tuntuu pahalta.
Kaiken kukkuraksi tapasin uudella työpaikallani tytön, joka kylläkin on minua 13 vuotta nuorempi, mutta en ole koskaan tuntenut mitään niin vahvaa kiintymystä kehenkään. Tunne on niin vahva, että en ole kokenut sellaista kuin ehkä rakastuessani nykyiseen vaimooni, mutta olin sen jo unohtanut. Tuntuu että tämä "ihastus" on todellinen soulmate, johtuu varmaan osittain samasta horoskooppimerkistämme:) En tosin tiedä hänen tarkoitusperistään, mutta jotenkin minulla on erittäin vahva tunne, että siitä voisi kehkeytä jotakin isompaakin, jos vain laittaisin rattaat pyörimään. Nythän sitä en ole vielä tehnyt koska tilanteeni on mikä on.
Mikä siis neuvoksi? Jatkanko vain samalla kaavalla hamaan tappiin asti pitääkseni lasten takia perhekuvaa yllä, vai mitä ihmettä teen? Olisin kiitollinen jos saisin rakentavia vastauksia teiltä, eikä vaan tyyliin "tyydy osaas" tai "jätä se pihtaaja" tms. Ja kysykää lisäkysymyksiä jos unohdin jotain mainita.
Hyvää syksyä kaikille!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kukaan toinen tuskin osaa sanoa mitään tuollaiseen tilanteeseen.
Käytännössä sinulla taitaa jo olla eroprosessi käynnissä, joten kaikkea hyvää jatkossa.
Olen 50-v nainen. Itse kitkuttelin liian monta vuotta epätyydyttävässä avioliitossa. Luulin, että minäkään en enää pidä seksistä ja ihmettelin mihin miestä enää tarvitsisin edes elämässäni. No kun vihdoin ja viimein sain toimeksi hakea avioeroa voin sanoa, että aloin elää uudelleen, puhkesin kukkaan esim. seksuaalisuuden suhteen. Lastesikaan etu ei ole, että olette suhteessa jossa ette ole onnellisia toistenne kanssa. Tosin, jos kulissinne ovat kovin hyvin pystyssä, ei lapsenne ehkä edes huomaa mahdollisia ongelmia välillänne. Suo sinäkin itsellesi oikeus "puhjeta kukkaan", jos niin voi miehestä sanoa :) ja ala elää. Olet nuori mies - älä tyydy seksittömyyteen...se on mielettömän mukavaa puuhaan, kun löytää sopivan kumppanin...hmm se taas onkin toinen juttu. Viisaita ratkaisuja ja kaikkea hyvää!
Lasten ja sitten lastenlasten takia. Älä yritä mielikuvitustarinaasi enää.
Kerro totuus.
Tämän 50-vuotiaan naisen puolella kaikki ovat.