Ystävystyimme jokunen vuosi sitten miehen kanssa hänen tullessaan samaan työpaikkaan kanssani. Meistä tuli jotakuinkin samantien hyviä ystäviä. Hyvin nopeasti meistä tuli parhaita ystäviä, ja teimme lähes kaiken yhdessä. Emme ikinä asuneet yhdessä, mutta vietimme aikaa jatkuvasti toistemme seurassa. Hänen kanssaan oli niin hyvä olla. Tunsin hyvin nopeasti aivan järjetöntä kiintymystä häneen, mutta tuolloin vielä ajattelinkin häntä vain ystävänä. Olin lähdössä pitkälle reissulle, ja etenkin ennen lähtöäni halusimme viettää mahdollisimman paljon aikaa kahdelleen. Emme tehneet ikinä mitään erityistä, lojuimme kotona ja katsoimme telkkaria, teimme ruokaa, katsoimme leffaa... Olimme aina hyvin lähekkäin kun lösähdimme sohvalle tvtä tuijottamaan. Olisin voinut jäädä siihen tuntikausiksi, hänen lähelleen. Siinä oli niin hyvä olla.
Lähdin reissuun, ja sydäntäni särki joka ikinen päivä tuon vuoden ajan. Kuukauden reissussa oltuani tajusin, etten voinut tuntea pelkkää ystävyyttä häntä kohtaan, vaan olin oikeasti rakastunut. Ajattelin häntä JATKUVASTI. Joka ikinen päivä. Pian hän kertoi, että tulee käymään luonani. Odotin puoli vuotta hänen tuloaan, ja olin sortua lentokentälle, kun vihdoin näin hänen tulevan. Vietimme pari viikkoa yhdessä ja olin onnellinen. Hän palasi takaisin Suomeen ja minun ikäväni jatkui koko loppu reissun aivan yhtä sietämättömänä kuin se oli ollut aiemminkin. "Suhteemme" on jatkunut palattuani samanlaisena, olemme edelleen erottamattomia. Ainoa, mistä kiikastaa on se, että hän tykkää miehistä. En voi käsittää tätä. Miten hän ei voi tuntea samaa rakkautta minua kohtaan, kun minä en pysty olemaan hetkeäkään ajattelematta häntä. Hajoan pian tästä tuskasta. Olen kuitenkin kuullut, että hänellä on joskus vuosia sitten ollut tyttöystävä, mutten ole tästä varma. Enkä uskalla kysyä. En halua pilata täydellistä ystävyyttämme tunnustamalla tunteitani, ellen ole satavarma, että hän pitäisi myös naisista. Mitä helvettiä teen. Olen yrittänyt käydä treffeillä ja tapailla muita miehiä, mutten vain voisi vähempää kiinnostua yhtään kenestäkään. Useat treffit olen perunut, kun olemme olleet Hänen kanssaan yhdessä tekemässä jotain - ei oikeastaan yhtään mitään, mutten vain ole halunnut lähteä siitä.
Lähdin reissuun, ja sydäntäni särki joka ikinen päivä tuon vuoden ajan. Kuukauden reissussa oltuani tajusin, etten voinut tuntea pelkkää ystävyyttä häntä kohtaan, vaan olin oikeasti rakastunut. Ajattelin häntä JATKUVASTI. Joka ikinen päivä. Pian hän kertoi, että tulee käymään luonani. Odotin puoli vuotta hänen tuloaan, ja olin sortua lentokentälle, kun vihdoin näin hänen tulevan. Vietimme pari viikkoa yhdessä ja olin onnellinen. Hän palasi takaisin Suomeen ja minun ikäväni jatkui koko loppu reissun aivan yhtä sietämättömänä kuin se oli ollut aiemminkin. "Suhteemme" on jatkunut palattuani samanlaisena, olemme edelleen erottamattomia. Ainoa, mistä kiikastaa on se, että hän tykkää miehistä. En voi käsittää tätä. Miten hän ei voi tuntea samaa rakkautta minua kohtaan, kun minä en pysty olemaan hetkeäkään ajattelematta häntä. Hajoan pian tästä tuskasta. Olen kuitenkin kuullut, että hänellä on joskus vuosia sitten ollut tyttöystävä, mutten ole tästä varma. Enkä uskalla kysyä. En halua pilata täydellistä ystävyyttämme tunnustamalla tunteitani, ellen ole satavarma, että hän pitäisi myös naisista. Mitä helvettiä teen. Olen yrittänyt käydä treffeillä ja tapailla muita miehiä, mutten vain voisi vähempää kiinnostua yhtään kenestäkään. Useat treffit olen perunut, kun olemme olleet Hänen kanssaan yhdessä tekemässä jotain - ei oikeastaan yhtään mitään, mutten vain ole halunnut lähteä siitä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
>>Ainoa, mistä kiikastaa on se, että hän tykkää miehistä.
Jos tiedät että hänellä on suhteita miehiin niin eipä se ole kovinkaan eri juttu kuin että hänellä olisi suhteita toisiin naisiin.
>> En halua pilata täydellistä ystävyyttämme tunnustamalla tunteitani
Minäkin olen tehnyt noin. Ei se samanlaista ollut kuin teillä, mutta en edennyt koska jo se mikä meillä oli olisi ollut hienoa säilyttää. Ei ollut epäilyjä seksualisista suuntautumisista, vaan siitä kohdistuisiko se suuntaus jostakin syystä minuun joka ei ole varsinainen valioyksilö, vaan tavallinen mukava tyyppi... (hölmö, hölmö, hölmö...miksi en tehnyt tai sanonut mitään??)