Mitä mieltä olette siitä, onko riittävä puolustus murjottamiselle se, että murjottaja sanoo "en minä teille murjottanut"? Onko murjottaminen sillä kuitattu?
Mielestäni se on halpa puolustus. Yhtä lailla se murjotus kuitenkin aiheuttaa epämukavuutta muille. Mistä muut voivat sitten tietää, että mistä toinen murjottaa. Kun muistetaan vielä, kuinka vaikeaa voi olla murjottajaa lähestyminen, ja kysyminen että mikä on hätänä, kun et ole oikein mitään sanonut paitsi kysyttäessä, silloinkin mahd. lyhytsanaisesti.
Mielestäni se on halpa puolustus. Yhtä lailla se murjotus kuitenkin aiheuttaa epämukavuutta muille. Mistä muut voivat sitten tietää, että mistä toinen murjottaa. Kun muistetaan vielä, kuinka vaikeaa voi olla murjottajaa lähestyminen, ja kysyminen että mikä on hätänä, kun et ole oikein mitään sanonut paitsi kysyttäessä, silloinkin mahd. lyhytsanaisesti.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Eikös se kannata antaa tällaisen henkilön hoitaa itse ne lähestymiset, kun siltä tuntuu, jos vielä joskus tuntuu? Saa keskittyä olemaan muiden kanssa, ei tarvitse "houkutella hymyä naamalle" tai tuntea turhaa syyllisyyttä, jos viettää aikaa muiden kanssa. En usko, että murjottaja edes haluaa toisten toimivan edellä kuvatulla tavalla (päin vastoin, kun hänen antaa olla, niin ei tule turhaa syyllisyyttäkään), vaikka onhan niitä poikkeuksiakin, jotka haluavat vain hallita muiden olemista. Minusta kuitenkin tuo "En minä teille murjottanut" kuulostaa rehelliseltä, narraaja vain ynähtäisi lyhyesti jotain epämääräistä ja ilmaisisi kiukuntunteensa silti, joskin sanattomasti. Riittää, että käyttäytyy asiallisesti, ei tarvitse hymyillä eikä seurustella, sitä mieltä minä olen.