Kannattaako luottaa siihen tunteeseen mikä tulee kun tapaa
ihmisen eka kertaa... eli onko silloin jo kemiaa vaiko
VOISIKO SE TULLA MYÖHEMMIN kun tutustutaan paremmin
( tietenkin jos jatketaan tapailua) :)
kun itse aina takerrun ulkonäköön ja vaatteisiin.
ihmisen eka kertaa... eli onko silloin jo kemiaa vaiko
VOISIKO SE TULLA MYÖHEMMIN kun tutustutaan paremmin
( tietenkin jos jatketaan tapailua) :)
kun itse aina takerrun ulkonäköön ja vaatteisiin.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Jos arvotat ihmiset vaatteiden ja ulkonäön perusteella, jää ensivaikutelmakin sille tasolle. Mutta jos päätät olla rohkeampi ja jatkaa treffailua, on totta kai mahdollista kokea se ahaa-elämyskin sitten myöhemmin, kun olet päässyt ulkokuorta syvemmälle ihmisessä, kuullut hänen ajatuksiaan enemmän, jne.
Kannattaa muistaa, että ulkonäkö ei kerro ihmisestä kuin sen mitä hän haluaa muille näyttää. Sisin avataan vasta niille, jotka tuntuvat sen arvoisilta.
Erittäin hyvin kirjoitettu.
Se kuuluisa yksinkertaistus eli "kemia" ei välttämättä tunnu ekoilla treffeillä johtuen siitä sun tästä - eikä vähiten omista odotuksista ja ennakkoasenteista.
Jos ihminen ei heti vastaa niitä odotuksia ja unelmia, ei se silti tarkoita etteikö hän olisi tutustumisen ja siten jopa rakastumisen arvoinen yksilö.
Jos ulkokuori on sinulle tärkeintä, luota siihen.
Kannattaa luottaa siihen tunteeseen, joka ensitapaamisella tulee. Jos se toinen ei vedä fyysisesti(kin) puoleensa silloin niin ei se vedä jatkossakaan. Jos ei ole "kemiaa" nin silti voi olla ystävä, mutta parisuhteeseen kuuluu seksi ja läheisyys ja halu "hiplata" toista.Jos taas on kemiaa niin tutustumisen myötä huomaa lisääntyykö kiinnostus vai paljastuuko toisesta jotain sellaista mikä saa sen karisemaan.
Minulle on käynyt muutaman kerran niin hassusti, että olen ihastunut naisen persoonan, kun olen tutustunut paremmin. Tämän jälkeen olen alkanut tuntemaan seksuaalista halua, vaikka en ole aluksi ajatellut häntä ollenkaan seksuaalisesti. Toisen hymy on vaan alkanut valloittamaan ja kasvot näyttämään kauniilta.
Simasuuta komppaan. Jos ei tunne vetoa toiseen, niin väen väkisin parisuhteen rakentaminen kostautuu myöhemmin. Kyllä seksikin on toisenlaista, jos fyysisten tuntemusten lisäksi voi silmillään nauttia vielä ulkonäöstä, joka on itselle mieluinen. Eli saa kokea mahdollisimman monella aistilla samanaikaisesti ja tuntee voimakkaammin.
Sama se on ensitapaamisella, tunne on voimakkaampi, jos vastapuoli miellyttää. jos on mahdollisuus valita, niin kyllä kaikki varmasti haluaisivat itseään viehättävän kumppanin muita ominaisuuksia. jotkut miehet pitää hyvännäköisistä autoista, naiset ehkä hienoista vaatteista.
Kyllä omaa silmää miellyttävistä asioista saa ja pitääkin nauttia. Ei kyse ole ensimmäiseksi pinnallisuudesta vaan elämästä nauttimisesta.
Se on hieman paradoksista, kun miehiä yleensä syytetään useammin putkiajattelusta ja musta-valkoisuudesta. Ihastumisen ja rakastumisen suhteen kuitenkin tuntuu asiat tuntuvat olevan keskimäärin juuri päinvastoin. :) Lisätään vielä, että vastenmielistä ihmistä tuskin kukaan haluaa tavata edes sitä ensimmäistä kertaa.
Samaa mieltä edellisen kanssa. Itselläni ainaki ensivaikutelmat pitäneet paikkansa. Jos on sytyttänyt heti, niin on sytyttänyt jatkossakin, mutta jos ällöttää tai ärsyttää heti tai tuntuu kovin etäiseltä, niin ei siitä oo kyllä enempää tullutkaan. Ainakaan pitkällä tähtäimellä.
Uskon ensivaikutelmaan,sillä sillon käy ilmi heti onko niitä "oikeita kemioita" vai
ei.Ajan mittaan sitä päätyy ensivakutelmaansa kuitenkin vaikka järki käske tavatessaan olla reilu toista kohtaan eikä "tuomita tuntemattaan".
Sitä oikeaa tunnetta ei koskaan myöhemminkään tule vaikka toinen kuinka
ihastuttais tapaamishetkellä.Eli totta on että järjen ja tuntemuksen ollessa risti-
riidassa tunne on se joka tietää paremmin.
Olen eri mieltä. Lähinnä siksi, että olen nähnyt aika monta paria, jotka ovat päätyneet yhteen pidemmän tutustumisen kautta, vaikka eivät aluksi olleetkaan mitenkään "wow mikä tyyppi" -fiiliksillä.
Ystäväpiirissäni on muutama pari jotka tutustuivat toisiinsa jonkun ystävän kautta ja lopulta ihastuivat toisiinsa. Ei siinä mistään ensitapaamisen kemiasta ja ihastumisesta ollut kyse.
Se ensivaikutelma perustuu lähinnä ulkoiseen olemukseen ihastumiseen. Ihmisessä on paljon muutakin.
Kai me ihmisetkin ollaan erilaisia. Ei kukaan voi vastata tälläiseen kysymykseen toisen puolesta, vaan sinun on tutkittava omia tunteitasi.
Itse kuulun vähän hitaammin lämpiiviin. Toki ensitapaamisella pitää saada mielikuva, että haluaa nähdä toisen uudestaan. Mutta en kyllä yhden tapaamisen perusteella ole ikinä ihastunut niin voimakkaasti, että olisin heti osannut sanoa haluavani tästä suhteesta oikeasti jotain vakavaa.
Mielestäni siis ensimmäisellä tapaamisella ei tarvi viedä jalkoja alta, mutta kuitenkin synkata sen verran, että tietää haluavansa tavata toisen uudestaan. Syvemmät tunteet syttyy sitten kun tuntee toisen oikeasti, jos syttyy. Näin siis oman elämänkokemuksen perusteella.
Sama juttu täälläkin. En yleensä mitenkään kiihkeästi ihastu keneenkään heti, vaan ajan mittaan. Tietysti täytyy olla sellainen tunne että toisessa on jotain kiinnostavaa, jotta jaksaa jatkaa tapailua. Jos toinen tuntuu ihan väärältä, niin ei kannata väkisin yrittää.
Ei se kuitenkaan sitä tarkoita, että suhteet olisivat jotenkinj laimeampia kuin niillä salamarakastujilla, tai että puuttuisi intohimoa pidemmän päälle. Monilla tuntuu olevan niinkin että mitä isommalla ja nopeammalla roihulla se suhde starttaa, sitä nopeammin se myös lässähtää.
Ei tarvitse tuntea kemiaa ekalla kerralla, mutta mielenkiinnon ja uteliaisuuden pitää herätä sitä ihmistä kohtaan, se on perusedellytys kemioidenkin syntymiseen:)