sain nuorelta, jo aikuiselta lapseltani kiitoksen siitä, että en antanut ottaa alaikäisenä tatuointia. Kovaa väittelyä käytiin asiasta, kuukausi tolkulla, melkeinpä joka päivä. Onneksi täysi-ikäisenä hänellä oli niin paljon muuta menoa ja sutinaa elämässään, että jotenkin vain unohti tatuoinnit. Kyseessä ei ole siis mikään peräkamarin poika, päinvastoin. Harrastaa lajia jossa tatuoinnit ovat hyvin yleisiä.
Vähän aikaa sitten sain kuulla seuraavaa : " muuten hei, mutsi, kyllä oli hyvä kun et antanut ottaa silloin mun tatskaa, oikeestaan on melkein jo harvinaista, että ei ole tatuointia, tusinamuotia ! "
Mitäs siinä mutsi muuta voi kuinka katsoa lempeästi lastaan, ( siis jo aikuista, mutta mutsille aina lasta ) ja todeta : " niinpä niin lapseni, elämänkokemus on aina muodissa, tatuoinnit ei ! "
Vähän aikaa sitten sain kuulla seuraavaa : " muuten hei, mutsi, kyllä oli hyvä kun et antanut ottaa silloin mun tatskaa, oikeestaan on melkein jo harvinaista, että ei ole tatuointia, tusinamuotia ! "
Mitäs siinä mutsi muuta voi kuinka katsoa lempeästi lastaan, ( siis jo aikuista, mutta mutsille aina lasta ) ja todeta : " niinpä niin lapseni, elämänkokemus on aina muodissa, tatuoinnit ei ! "
Vastaukset 2
Vanhimmat
Juu, vaikka itselläni on tatuointeja niin en silti tule antamaan lapsilleni lupaa ottaa tatuointeja ennen kuin on vähintään täysi-ikäisiä. Viimeisintä tatuointiakin mietin ensin kuutisen vuotta ja sen jälkeen vielä puoli vuotta etsin oikeaa artistia sitä suunnittelemaan ja piirtämään.
Ja jos muodin takia ottaa tatuonnin niin kyllä se on mielestäni typerää. Itsellä tatuoinnit ovat itselleni otettuja ei muita varten, vaikka muut ne näkevätkin.
Mutta tärkeintä tuossakin on se että, poikasi on hienosti kasvanut ja muodostanut oman mielipiteen asiasta.
tapaukset joissa lapset kiittävät vanhempiaan tulevat lisääntymään kun vain löytyisi enemmän sitä järkeä ettei otettaisi ensinkään häpeällisiä tatuointeja järki voittakoon!