90 alussa minä ja kaverini ajeltiin lähes 20 kilosilla "maastopyörillä" yllättävän vaikeassa maastossa, mitä on tullut jälkeenpäin katsastettua, eli paljon se on miehestä/naisesta kiinni..
Tietty todella huono joustohaarukka on huonompi kuin jäykkä keula myös maastoon ja kehitys on mahdollistanut entistä vaativamman ja mukavamman maastoilun myös vähemmän taitaville ja jos löytyy taitoa, niin voi tietty lisätä vauhtia:)
Moni huonoksi haukuttu 700-800 € nyky maasturi olisi ollut tuolloin superhyvä!
Tietty todella huono joustohaarukka on huonompi kuin jäykkä keula myös maastoon ja kehitys on mahdollistanut entistä vaativamman ja mukavamman maastoilun myös vähemmän taitaville ja jos löytyy taitoa, niin voi tietty lisätä vauhtia:)
Moni huonoksi haukuttu 700-800 € nyky maasturi olisi ollut tuolloin superhyvä!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vaikka tekniikka onkin toki kehittynyt, eivät suinkaan kaikki tuon aikakauden maastopyörät olleet halvalla kyhättyjä raskaita rotjakkeita. Niitä vain myytiin paljon, kun kaikilla piti sellainen olla, oli tarvetta tai ei.
Minulla roikkuu tuolla varaston katossa tuon aikakauden maastopyörä, joka on kevyempi kuin moni nykypyörä.
Minä satuin ostamaan myös ensimmäisen maastopyöräni tasan 20-vuotta sitten eli vuonna -92. Se oli Nishikin Maniac ja hintaa oli muistaakseni reilut 3000 mk. Sillä sai silloin jo ihan hyvän fillarin. Maniac oli aika urheilullinen ja pitkä eli ajoasento oli melkoisen etukeno. Tämä yhdistettynä jäykkään haarukkaan oli vähän raju yhdistelmä ihan aloittelijalle.
Painoa ei ollut hirveästi ja runkokin oli hieno ja siinä oli jo vähän nykytyyliin muotoa muuttavia runkoputkia vaikka se teräsrunko olikin.
On tuo pyörä vieläkin olemassa, tosin maastossa en ole enää sillä käynyt vuosiin. Kyllä nykyiset ovat niin valtavan paljon parempia kaikissa suhteissa. Toki tuossa oli jotain "alkukantaista" ajamisen iloa mutta kyllä vähän anteeksiantavampi pyörä on lähes kaikille lopulta mukavampi ja innostavampi. Mutta kiva noilla vanhoillakin on aina joskys ajella ja fiilistellä.
Joskus Nakamura ja Kuvahara olivat myös merkkejä, joiden mallistossa oli kolmoisohennetuin teräsrungoin ja hyvillä osilla varustettuja malleja, nykyään taitaa olla lähinnä hybridejä ym.
Nuo tangen ohennetut rungot olivat jäykkisten aikaan kova sana, varmasti parempia kuin halvemmat nyky alurungot.
Alkupointtini oli, että huonoillakin pyörillä ollaan ajettu melko vaikeissa paikoissa hyvällä menestyksellä;;)