Mites sinkkuuteen tottuu? oon 25 v nainen, lähes ikäni seurustellut... Ei lapsia. Mahtaako sitä löytää vielä jonkun, jonka kanssa vois perheen perustaa.... Vaikkakin sinkkuus ensin, kaipa sitten on valmiimpi uuteen suhteeseen. Mites muut, onko kauan sinkkuutta takana? Ulkonäöllisesti oon kait aika normaalia sorttia, huomiota saan jos haluan, mutta jos joskus haluaa jotain vakavampaa niin miten sitten mahtaa löytyä mies...
just sinkkuuntunut
yksinainen87
8214
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kannattaa ensin totutella ajatukseen, ettei sinkkuuteen ehkä totu kunnolla koskaan. Paljon helpompaa kun ei edes kuvittele, että täysin sopeutuu. Olen ollut sinkku aina, koko elämäni, eikä siitä ajatuksesta pääse vieläkään, että joskus vahingossa tulee mieleen, et olis ihana olla suhteessa. Ja kannattaa sekin että ei suhtaudu kovin vakavasti toisten sanomisiin siitä että kyllä sulle vielä joku löytyy. Mä jaksoin kuunnella ja uskoa ja joskus jopa lohduttautua sillä, että joku oikeesti sanoi noin. Nyt jälkeenpäin tulee jopa vihan tunteita joskus, että miten ne kehtas sanoo niin ja miksi ne loi sitä turhaa toivoa, koska sen realismin hyväksyminen tajuaminen on aina sitten vain vaikeampaa. Ja miksi mä annoin itselleni selittää itsestäni asioita, että luulin joskus vahingossa, että todellakin olisin ehkä voinut kelvata. Miksi kukaan ei sanonut koskaan, että voi olla ettei sitä oikeaa löydy ja voi olla että ei ole mitään varmuutta siitä, että saa koskaan suhdetta. Siksi koska mun on ollut vaikea hyväksyä sitä, että mulle yritettiin luoda katteettomia lupauksia, mä en haluis, että kellekään muulle niiin tehdään. Miten kornia näin jälkeenpäin on ajatellakaan, että miten kukaan on voinut mennä puhumaan jotakin niin leväperäistä kuin vain tsemppaamaan, että kyllä se oikea tulee vastaan ja varsinkin silloin kun vähiten odottaa.
Oikeasti miksi sitä antaa itseään huijata niin raskaasti. Älä sinä anna, voi olla että löydät suhteen, mutta aivan hyvin voi olla ettet löydä. Mulle sitä ei kerrottu ja mä en tajunnut itse ja enää ei ole mahdollisuuksia, jos niitä nyt koskaan on edes ollut. Tuskin.
Jos kerran olet seurustellut lähestulkoon koko ikäsi niin miksi sitten olet niin skeptinen?
Jos haluaa vakavampaa, niin nimenomaan ei pidä saada huomiota, eikä näyttää hyvältä.. Pitää näyttää seinäruusulta, eikä käydä yleisissä parittelupaikoissa. Jos et ole likinäköinen, hanki silmälasit ihan vaan näyttääksesi tylsemmältä ja mene kirjastoon. Vain niin voit löytää jotain vakavampaa.
tekee uran luomiselle ainakin hyvää. kun pistää silmälasit , viettää aikansa kirjastossa ja välttää parittelua ja uppoaa tapettiin.
Pelkään että olen menettänyt mahdollisuuteni löytää onnea kenenkään kanssa kun pieleen on mennyt tähän mennessä suhteet. Jotain vikaa minussa siis on. Ja mitä silmälaseihin tulee, niin löytyy:) Tosin ei niitä vapaalla tule paljon käytettyä. Ehkäpä yritän vaan nauttia tästä tilanteesta, jos kuitenkin vielä löydän sen Oikean ja olen lopun ikää hänen kanssaan...
25 ei ole mikään ikäloppu. Melkeen enempikin nainen parhaassa iässä. Moni mies alkaa vasta rauhoittumaan ja kaipaamaan muutakin kuin baarisäätöjä tuossa ikähaarukassa.
Sun pitää ajatella asian positiivisia puolia. Se että onnistut ylipäänsä pääsemään suhteisiin ja sinulla on siis kysyntää miesmarkkinoilla tarkoittaa, että sinulla on ihan hyvät mahdollisuudet vielä. Ei se, että homma ei toiminut pidemmän päälle tarkoita sitä, että sinussa välttämättä olisi mitään ihmeempää vikaa.
No minusta ei kukaan tule koskaan pitämään. Olen yksin nyt ja aina. Naiset vaan ajattelee ulkonökää niin ei tälläsellä ole mitään jakoa löytää ketään.
Ehkäpä sitä sitten vielä ehtii. On outoa kyllä tämä yksinolo, toisaalta aika vapauttava tunne. Harmi kun työ on sellainen, että ihmisten tapaamiselle jää vain vähän aikaa. Onneksi viikonloppuna sentään pääsen tuulettumaan, pitkästä aikaa:)