Haluiasin nyt kuulla muitten mielipiteitä ja ajatuksia aiheesta: avioliitto ja seurustelu ylipäätänsä.
Kerron omasta tilanteesta hieman.
Olemme (tulevan) mieheni kanssa astumassa joulukuussa avioliittoon.
Aluksi olimme molemmat innoissaan ja päätimme mennä salassa muilta naimisiin ja pidämme pienet häät.
Nyt tuntuu että kaikki on toisin...tuntuu että mieheni epäröi.
Tiedän että budjekti on tiukka ja rahasta nyt todella on pulaa, mutta voiko se olla syy epäröintiin? mieheni tietää että en halua mitään prinsessahäitä ja tyydyn vähään, koska tärkeintä minulle on että saan olla hänen kanssa!
Mieheni epäröinti on saanut minutkin miettimään häitten lykkäystä, vaikka todellisuudessa en halua lykätä enään yhtään vaan voisin mennä vaikka heti hänen kanssaan naimisiin.
Jos toinen meistä epäröi, kannattaako naimisiin ylipäätänsä mennä? tulenko katumaan tätä myöhemmin? eli teenkö vain elämäni suurimman virheen?!!
Rakastan miestäni enkä halua häntä menettää! olen todella riippuvainen miehestäni, tai sanotaanko että olen kasvanut ilman vanhempia ja tullut hylätyksiä useita kertoja, siksi pelkään menettäväni mieheni. Luotan häneen kyllä täysin, mutta menneet pyörivät joskus mielessä, anteeksi olen antanut mutta koskaan en unohda!
Nyt tietysti joku miettii meidän ikää, no olemme molemmat parikymppisiä ja ei lapsia, yksi koira kylläkin löytyy :)
Haluamme joskus lapsia, mutta olemme päättäneet että tulee jos on tullaakseen! :)
Lapsi olisi enemmän kuin toivuttu, koska olemme kohta 2vuotta yrittäneet lasta ja haikara ei vaan muista meitä :/
Nyt karkas aihekkin vissin täysin :) eli siis palatkaamme hää epäröintiin ja siihen koskeviin ajatuksiin !
Kuuluuko nämä epäröinnyt yms muut häästressiin? vai olisiko aika jutella mieheni kanssa vakavissaan? olemme puhuneet myös, että menisimme maalis-huhtikuussa naimisiin jotta saamme vielä lisä aikaa säästää rahaa, ainakun mieheni ottaa tämän asian esille, alan itkemään.Ymmärrän toki että mies ajattelee parasta ja taloudellista tilannetta ja olen miettinyt itsekkin samaa, mutta ajatus siitä että en pääsekkään naimisiin musertaa!
Toivottavasti joku jaksaa lukea tämän ja vastata minulle!
Kiitän jo etukäteen kaikkia vastanneita! :)
Kerron omasta tilanteesta hieman.
Olemme (tulevan) mieheni kanssa astumassa joulukuussa avioliittoon.
Aluksi olimme molemmat innoissaan ja päätimme mennä salassa muilta naimisiin ja pidämme pienet häät.
Nyt tuntuu että kaikki on toisin...tuntuu että mieheni epäröi.
Tiedän että budjekti on tiukka ja rahasta nyt todella on pulaa, mutta voiko se olla syy epäröintiin? mieheni tietää että en halua mitään prinsessahäitä ja tyydyn vähään, koska tärkeintä minulle on että saan olla hänen kanssa!
Mieheni epäröinti on saanut minutkin miettimään häitten lykkäystä, vaikka todellisuudessa en halua lykätä enään yhtään vaan voisin mennä vaikka heti hänen kanssaan naimisiin.
Jos toinen meistä epäröi, kannattaako naimisiin ylipäätänsä mennä? tulenko katumaan tätä myöhemmin? eli teenkö vain elämäni suurimman virheen?!!
Rakastan miestäni enkä halua häntä menettää! olen todella riippuvainen miehestäni, tai sanotaanko että olen kasvanut ilman vanhempia ja tullut hylätyksiä useita kertoja, siksi pelkään menettäväni mieheni. Luotan häneen kyllä täysin, mutta menneet pyörivät joskus mielessä, anteeksi olen antanut mutta koskaan en unohda!
Nyt tietysti joku miettii meidän ikää, no olemme molemmat parikymppisiä ja ei lapsia, yksi koira kylläkin löytyy :)
Haluamme joskus lapsia, mutta olemme päättäneet että tulee jos on tullaakseen! :)
Lapsi olisi enemmän kuin toivuttu, koska olemme kohta 2vuotta yrittäneet lasta ja haikara ei vaan muista meitä :/
Nyt karkas aihekkin vissin täysin :) eli siis palatkaamme hää epäröintiin ja siihen koskeviin ajatuksiin !
Kuuluuko nämä epäröinnyt yms muut häästressiin? vai olisiko aika jutella mieheni kanssa vakavissaan? olemme puhuneet myös, että menisimme maalis-huhtikuussa naimisiin jotta saamme vielä lisä aikaa säästää rahaa, ainakun mieheni ottaa tämän asian esille, alan itkemään.Ymmärrän toki että mies ajattelee parasta ja taloudellista tilannetta ja olen miettinyt itsekkin samaa, mutta ajatus siitä että en pääsekkään naimisiin musertaa!
Toivottavasti joku jaksaa lukea tämän ja vastata minulle!
Kiitän jo etukäteen kaikkia vastanneita! :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hmm... Äkkisältään tulee mieleen just päinvastainen asia kuin miehesi epäröinti. Mies on järkevä - ja ottanut esille sen, että jos vielä odottaisitte muutaman kuukauden, taloudellinen tilanne olisi parempi. Hei: kyse on taloudellisesta tilanteesta, ei häiden peruuttamisesta!
Omasta osuudetasi tulee mieleen, että haluat mahd nopeasti naimisiin ikään kuin varmistaaksesi suhteenne jatkuvuuden..? Että sinulla olisi virallinen asema miehen elämässä tämän vaimona? Kerrot pelkääväsi, että menetät miehen ja näet tuon häiden lykkäämisen selvästi uhkana koko yhteiselle tulevaisuudellenne... Oletko tullut ajatelleeksi, että ihmiset tekevät valinnan elää yhdessä ilman avioliiton solmimista todella usein nykyään? Ei avioliitto ole mikään tae ikuisesta onnesta ja toisen pysymisestä rinnalla, se pitäisi sinunkin käsittää katsoessasi avioerotilastoja. Koskaan ei voi tietää, mitä elämä tuo tullessaan. Tänään tehty valinta, joka tuntuu oikealta ja hyvältä, voi tuntua vuosien kautta täysin väärältä - koska ihmiset ja maailma muuttuvat, vaikket niin haluaisikaan.
Itse en pidä kovin hyvänä merkkinä sitä, kun kirjoitat olevasi riippuvainen miehestäsi... Vaikka menneisyytesi on epäilemättä ollut rankka, niin koskaan ei saisi rakentaa omaa elämäänsä toisen ihmisen varaan noin kuin sinä nyt tunnut tekevän. Aikuisen ihmisen on osattava seisoa omilla jaloillaan eikä sälyttää vastuuta omasta elämästään ja onnellisuudestaan toisen ihmisen hartioille!
Kiitos vastauksesta! :)
Siis olenhan minä itsekkin sitä mieltä että häitä voisi lykätä myöhemmäksi, jotta taloudellinen tilanne oisi paremmassa kunnossa, mutta näitä meijän häitä on lykätty jo niin monta kertaa, että tuntuu jo siltä kuin mies koittaisi aina vedota "taloudelliseen tilanteeseen" ja koskaan ei olekkaan se oikea aika.
Ja juu, kyllä minä haluan naimisiin tuon miehen kanssa juuri silloin kuin meille on maistraattikin varattu, olen sanonut miehelleni että " jos olet sitä mieltä että häitä ei tule, peru maistraatti ja peru vieraat" mutta eipä hän ole siihen mitään sanonut, eikä myöskään aijo sitä tehdä(?)
Vaikka se onkin vain "sormus sormessa" niin avioliitto kuitenkin on iso asia ja tätä ollaan mietitty paljon, olen joskus miettinytkin että mitä järkeä mennä naimisiin kun kaikki erooa? :o Mutta kun katson tuota miestä, pidättelen itkua koska rakastan häntä niin paljon, tiedän haluavani olla hänen kanssaan ja teen kyllä kaikkeni jotta suhde toimii ja tiedän hänenkin ajattelevan samanlailla.
Ja tuo kun sanoin että olla "riippuvainen" miehestäni, jotkut näkevät sen huonona asiana, mutta aika moni ihminen ymmärtää minua täysin miksi näin.
Taustani takia se on aivan normaalia ja helpottaa.
Voin sanoa että tämä riippuvaisuus on ollut jo monia vuosia minulla!
suhteen alussa se vasta paha onkin, sillon en voi kuvitellakkaan että mies lähtisi käymään kaverilla tai viemään roskia yksin! :D On minussa ollut kestämistä :)
Mutta nykyään minä oikein ajan miehen pois kotoa että saan siivota rauhassa ja olla hetken yksin yms :)