Olen kolmekymppinen mies, takana neljän vuoden avoliitto. Erosin muutama kuukausi sitten avovaimostani. Olin kypsytellyt eroa jo viime vuoden lopusta lähtien. Koin, että suhteestamme oli kadonnut kipinä ja intohimo.
Halustani erota ilmoitin avokilleni huhtikuussa ja kesäkuun alussa muutimme erilleen. Noin kuukauden ajan meillä oli satunnaista seksiä ja yövyin exäni luona silloin tällöin. Sitten emme nähneet pariin viikkoon ja sen aikana jokin muuttui. Kun kävin exäni luona seuraavan kerran ja olisin halunnut seksiä hänen kanssaan, hän kieltäytyi. Hän sanoi, ettei koskaan pääse minusta yli, jos jatkamme "juttuamme" fyysisellä tasolla.
Hän on koko ajan liukunut minusta kauemmaksi ja kun soitan hänelle hän on viileä ja etäinen.
Sain pari viikkoa sitten tietää yhteisen tuttavamme kautta, että hän tapailee uutta miestä. Yllätyin itsekin, että olen todella mustasukkainen exästäni. En haaveile paluusta yhteen hänen kanssaan, mutta toisaalta en voi sietää ajatusta hänestä jonkun toisen kanssa.
Vastaavia kokemuksia kenelläkään?
Halustani erota ilmoitin avokilleni huhtikuussa ja kesäkuun alussa muutimme erilleen. Noin kuukauden ajan meillä oli satunnaista seksiä ja yövyin exäni luona silloin tällöin. Sitten emme nähneet pariin viikkoon ja sen aikana jokin muuttui. Kun kävin exäni luona seuraavan kerran ja olisin halunnut seksiä hänen kanssaan, hän kieltäytyi. Hän sanoi, ettei koskaan pääse minusta yli, jos jatkamme "juttuamme" fyysisellä tasolla.
Hän on koko ajan liukunut minusta kauemmaksi ja kun soitan hänelle hän on viileä ja etäinen.
Sain pari viikkoa sitten tietää yhteisen tuttavamme kautta, että hän tapailee uutta miestä. Yllätyin itsekin, että olen todella mustasukkainen exästäni. En haaveile paluusta yhteen hänen kanssaan, mutta toisaalta en voi sietää ajatusta hänestä jonkun toisen kanssa.
Vastaavia kokemuksia kenelläkään?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Toi on kuule nykyaikaa ja tätä vuosituhatta. Siitä vain hypätään kukasta kukkaan. Kun 'Kipinä sammuu ja intohimo loppuu" siihen loppuu yhteinen elämäkin. Joskus se kestää muutaman viikon, kuukauden, vuoden, pari. Ihme että jaksoitte katsoa toisianne neljakin vuotta!
Nykyaikana ja tänä vuosituhantena, kun jokin asia ei enää kiinnosta, se vain heitetään pois, kaikki on kertakäyttoistä, paperilautaset, styrofoam kahvikupit, rakkaus-suhteet, avoliitot, avioliitot, muovikukat...
Jos jotain halutaan, se on myos saatava heti, nyt. Sillä leikitään niin kauan kuin se on hauskaa, Kaikki aikanaan väljähtyy, siis roskiin vain.
Tunteilla eikä ihmisen syvemmällä olemuksella (jos sitä edes onkaan) ole mitään väliä niin kauan kuin minulla vain on hauskaa ja saan itse päättää milloin olen saanut tarpeekseni.
Luojalle kiitos, oli teillä ainakin yksi lamppu päällä: ette tehneet tuohon hauskuuteen lapsia.
Monella ei ole edes sitä yhtäkään järjen molekyyliä!
Olisikohan sinulla jo aika asettaa arvomaailmasi hiukan erilaiseen järjestykseen ja ysin, aivan rauhassa tehdä itsetutkiskelua. Esim. opetella tuntemaan aviopuolisoehdokkaasi oikein kunnolla, ajan kanssa, ennenkuin edes alat haikailla yhteenmuuttamisesta?
Aika huikeeta luettavaa, ap. Sä et siis kyennytkään tekemään lopullista päätöstä erosta, vaikka olit "kypsytellyt" sitä ajatuksena jo iät ja ajat. Se kertoo susta todella paljon.
Yhtä saamaton oli sitten exäsikin, joka suostui jojoamaan sun kanssasi aina siihen asti kun koukutti itselleen uuden sänkykaverin.
Tuo kaikki kuulostaa vahvasti pelolta. Että kunhan en vaan jää yksin, leikin sitten vaikka eroa. Pääasia, että saan tyydyttää seksitarpeeni.
Löyhää, pinnallista ja itsekeskeistä pelleilyä, joka ei ainakaan kasvata teistä aikuisia vastuunkantajia.
Sä vaan hämmästelet sitä, kuinka sä voit tuntea mustasukkaisuutta exästäsi - jota sä et mukamas välitä enää omistaa - kun se on löytänyt uuden lelun sun tilallesi. No, siihen tunteeseenhan riittää jo ajatus, että napanuora on (vihdoin!) katkaistu ja lypsylehmä viety toiselle laitumelle eikä se ookaan enää sun käytettävissäsi. Hitto. Takuuvarma leikkikaveri teki oharit ja antaa nyt toiselle. Hermostuuhan siitä viisaampikin lehmipaimen.
Ota tästä kokemuksesta opiksesi. Sen sä ainakin voit tehdä - jos haluat.
En usko että oppii. Oppeliinin kirjoituksen hengessä totean, että samaa virhettä toistetaan uudelleen ja uudelleen. Kun jos jossain löytyis vielä parempi ja vielä kiihkeämpi suhe.
Ite erosin avomiehestäni 2kk sitten, vaikka olin jo vuosia ollu tyytymätön suhteeseen. Myönnän kyllä et oon ollu todella saamaton eroamisen suhteen mut parempi myöhään kun ei milloinkaan!! Yhessä oltiin 7 vuotta ja asuttiin yhessä melkein alusta lähtien.
Eron jälkeen ollaan nähty muutamia kertoja ja seksi ollut myös kuviossa, mut viime viikkoina ex ei oo ottanu muhun yhteyttä ja uskon et hänellä jo uus suhde hieman vanhemman naisen kanssa..ite oon 33. Exn uus suhde näin pian erosta ja se että hän ei ota enää muhun yhteyttä kertoo sen et ei hän varmaan koskaan musta välittänykään. Onhan tässä vähän hyväxkäytetty olo mut mä olen alottanu jo uuden elämän ja NAUTIN yksinolosta, jota en aiemmin oo osannu arvostaa! :)
Välillä tunnen mustasukkasuutta tätä uutta naista kohtaan ja meinaan soitta exälleni mut pian muistan sen et en tarvii tollasta miestä, löydän varmasti joskus paremman, tällä hetkellä siihen ei vielä tarvetta oo. Enkä aia olla katkera vanhalle juopolle, joka ei saata ollakaan muuta kun exäni juomakaveri..
Alku aina hankalaa mut tuntuu et ite oon jo päässy eron yli, voiko olla mahdollista jo näin pian??! Mies779, mä luulen et sunkin kannattaa vaan katsoo eteenpäin ja antaa exäs elää omaa uuta elämäänsä. Ei me voida jäädä roikkumaan entiseen, hyvää aikaa menee hukkaan! Varsinkin kun itelläni hukkaantu monta vuotta huonossa suhteessa niin nyt aion ELÄÄ, ja just niinkun ITSE haluan!
Lämmintä ja ihanaa syksyä kaikille, sinkuille ja parillisille! :)