Meillä on mieheni kanssa takana pitkä yhteinen historia. Olemme olleet yhdessä nuoruusvuosista lähtien ja naimisissakin olemme olleet jo useita vuosia. Pari vuotta sitten saimme ensimmäisen lapsemme. Meidän suhde on ollut koko ajan ihan hyvä ja puitteet kunnossa, tyydyttävää arkea. Joitakin vuosia sitten päätimme rakennuttaa talon, johon asettuisimme viettämään perhe-elämää.
Kun lapsemme syntyi ja talomme valmistumaan, suhteemme rupesi rakoilemaan. Ei ollut enää juurikaan hellyyttä tai toisen huomioon ottamista Kävimme terapiassa, mutta päädyimme kuitenkin eri osoittesiin. Elimme aikamme niin ja mieheni haki lopulta avioeroa. Lapsen takia yhteys säilyi ja tapasimme useinkin. Tapaamiset olivat mukavia ja puhuimme paljon niin menneistä kuin tulevaisuudesta. Toivoin koko ajan, että saisimme asioita kuntoon ja lapsemme saisi vielä ehjän kodin. Eräänä päivänä mieheni kertoi, että hänellä on ollut pari vuotta suhde toisen naisen kanssa. Hän sanoi lopettaneensa tuon suhteen, haluavansa selvittää kanssani asiat ja meille yhteisen tulevaisuuden. Sain kuulla, että mieheni ja hänen toinen nainen olivat jopa asuneet meidän rakennuttamassa kodissa. Maailmani musteni. Olin täysin turta. En osannut yhtään aavistaa tällaista. Luulin, että mieheni haluaa olla yksin ja selvittää omia asioitaan, mutta näin ei ollutkaan.
Nyt alkaa aika umpeutumaan, haetaanko lopullista eroa vai jatketaanko yhdessä.
Tunteet vaihtelevat päivittäin. Rakastan miestäni ja haluasin hänen kanssaan yhteisen tulevaisuuden ja yhteisen perhe-elämän. En vaan tiedä voinko häneen kaiken jälkeen luottaa. Puhuuko hän nyt totta. Voiko olla niin, että nyt tuon suhteen jälkeen hän on oppinut arvostamaan meidän perhettä ja ennenkaikkea minua. Onko parempi jatkaa yhdessä vai erikseen.
Kun lapsemme syntyi ja talomme valmistumaan, suhteemme rupesi rakoilemaan. Ei ollut enää juurikaan hellyyttä tai toisen huomioon ottamista Kävimme terapiassa, mutta päädyimme kuitenkin eri osoittesiin. Elimme aikamme niin ja mieheni haki lopulta avioeroa. Lapsen takia yhteys säilyi ja tapasimme useinkin. Tapaamiset olivat mukavia ja puhuimme paljon niin menneistä kuin tulevaisuudesta. Toivoin koko ajan, että saisimme asioita kuntoon ja lapsemme saisi vielä ehjän kodin. Eräänä päivänä mieheni kertoi, että hänellä on ollut pari vuotta suhde toisen naisen kanssa. Hän sanoi lopettaneensa tuon suhteen, haluavansa selvittää kanssani asiat ja meille yhteisen tulevaisuuden. Sain kuulla, että mieheni ja hänen toinen nainen olivat jopa asuneet meidän rakennuttamassa kodissa. Maailmani musteni. Olin täysin turta. En osannut yhtään aavistaa tällaista. Luulin, että mieheni haluaa olla yksin ja selvittää omia asioitaan, mutta näin ei ollutkaan.
Nyt alkaa aika umpeutumaan, haetaanko lopullista eroa vai jatketaanko yhdessä.
Tunteet vaihtelevat päivittäin. Rakastan miestäni ja haluasin hänen kanssaan yhteisen tulevaisuuden ja yhteisen perhe-elämän. En vaan tiedä voinko häneen kaiken jälkeen luottaa. Puhuuko hän nyt totta. Voiko olla niin, että nyt tuon suhteen jälkeen hän on oppinut arvostamaan meidän perhettä ja ennenkaikkea minua. Onko parempi jatkaa yhdessä vai erikseen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Eipä tähän asiaan tiedä vastausta kuin miehesi - jos hänkään.
Kahden vuoden suhde ei ole kuitenkaan mikään pikkujuttu... Onko suhde todella päättynyt? Onko suhde päättynyt siksi, että mies on tajunnut sinun olevan tärkein nainen hänelle? Vai onko suhde päättynyt, koska he eivät sopineet yhteen?
Jos ajattelisin tuon omalle kohdalleni - että mies pitäisi minusta kiinni vielä olemalla mukava ja antamalla hienovaraisesti ymmärtää, että yhteenpaluu on mahdollinen, mutta silti olisi suhteessa toisen naisen kanssa... Enpä usko, että kykenisin luottamaan jatkossa. Kun on pystynyt pimittämään parin vuoden salasuhteen, niin loppuisiko valehtelu jatkossakaan?
Ei riitä, että sinä haluat yhteisen jatkon elämällenne ; miehen on haluttava myös, haluttava sitä ensi vuonna, viiden vuoden kuluttua ja vielä siitäkin eteenpäin. Miehen on ansaittava sinun luottamuksesi takaisin - eikä sellainen käy hetkessä.
Hetken hairahduksen ehkä voisin "niellä"... Mutta kahden vuoden suhde toiseen naiseen yhdessä asumisineen kodissa, jonka piti olla meidän koti... Minulle se ei olisi pettämistä, vaan kokonainen petos.
Parhaat päätökset ja valinnat eivät synny väkisin runttaamalla. Anna ajan kulua ja katso, onko mies niin tosissaan kuin vakuuttaa nyt. Asutte kaiketi edelleen erillään, joten miksei tilanne voi jatkua toistaiseksi näin? Tiedäthän, että kun pari on asunut yli 2 vuotta eri osoitteissa, eron saa ilman harkinta-aikaakin - jos nyt ero ehtii raukeamaan tuumausaikana.
Ei se sinun miehesti kyllä taida olla mikään ruudikeksijä.
Ensin sanoo että haluaa olla yhdessä ja sitten tiputtaa tuollaisen pommin. Älykkäämpi olisi ollut hiljaa ja viisaampi ei olisi aloittanut koko suhdetta.
Tarina on tuttua täälläkin, mieheni ilmoitti ahdistuneensa ja haluavansa miettiä asioita, ei kuulemma ollut onnellinen....ei kuitenkaan halunnut virallista eroa.Muutettiin erilleen asumaan. Ajan kanssa selvisi, että oli ollut suhde ties kuinka kauan ja eropaperit lähetettiin heti pyynnöstäni eteenpäin. En todellakaan tule olemaan se, joka odottelee, kunnes suhteet hiipuu ja sitten vois taas palata yhteen...rakastin ja rakastan miestäni vieläkin, mutta aina on varmaa, että jos voi suhteilla kauan salaa, kun tilaisuus on tai ahdistaa, ne se tapahtuu jatkossakin...
Kauhee juttu! Petos! En ikinä ottaisi miestä takas!