Ajattelin nyt kerrankin kirjoittaa jotain hyvää parisuhteesta. Jatkuvasti saa kuulla ja lukea mitä ihmeellisimmistä eroista tai riidoista joten tässä oma tarinani.
Ennen nykyistäni seurustelin useamman vuoden erään miehen kanssa. Kihloissa ja avoliitossakin ennätettiin olemaan. Loppua kohden riidat yltyivät ja yön yli kestäneetkin erot alkoivat tulla turhan tutuksi. Näin oli myös jonkin verran yhteen muuton jälkeen. Sitä aikaisemmat seurustelut kaatuivat lähinnä pettämisiin ja armottomiin mustasukkaisuuden puuskiin. Nämä siis molemmin puolin. Muutama kaatui jopa yksinkertaiseen kyllästymiseen ja yhteisestä ajasta piittaamattomuuteen.
Nykyisen kanssa olen seurustellut hieman päälle vuoden ja olen jälleen kihloissa. Viime kihlauksen purkautumisesta kului sopivasti yli vuosi.
Nykyiseni kertoi kihloihin mentäessä, että olisi halunnut mennä jo aikaisemmin kihloihin, mutta ei uskaltanut ottaa asiaa puheeksi, koska olin kertonut, ettei se ole hyvä idea ennen kuin tulee vuosi täyteen seurustelusta. Kuitenkin ennen vuotta mentiin yhteisellä päätöksellä kihloihin.
Nykyiseni, ei ole ollut ns. vakavassa suhteessa aiemmin ja kertoi pelkäävänsä että jätän hänet. Hänen kanssaan pystyn kuitenkin puhumaan vaikeatkin asiat halki ja olen onnellinen hänen kanssaan. Menee tietysti oma aikansa, ennen kuin hän uskaltaa luottaa siihen, etten ole lähdössä minnekään. Miksikö en itse juuri pelkää että hän lähtisi?
No, yksinkertaisesti luotan siihen, että hän haluaa olla kanssani eikä halua luovuttaa.
Vaikeista hetkistä ja erilaisista luonteista huolimatta kompromisseihin on aina päästy, ja luotan siihen että jatkossakin on näin. Hänen kanssaan olen oppinut, miten tärkeää on antaa toiselle omaa tilaa ja aikaa, sekä vaalia omaa tilaa ja aikaa itselleenkin. Nykyisestäni en edes ole mustasukkainen. Hän on myöntänyt olevansa jonkin verran, mutta hän on kuitenkin pahimmasta päässyt yli. Entiseni kanssa olemme ystäviä ja tämä oli alkuun nykyiselleni kova paikka.
Nykyisin entiseni ja nykyiseni tulevat hyvin toimeen ja itsekin tulen entiseni nykyisen kanssa toimeen.
Älkää ihmiset luovuttako rakkaasta liian helposti. Vaalikaa sitä mitä teillä on. Se ei edes ole kovin vaikeaa, jos päättää että "tässä suhteessa en ole se itsekeskeinen p*skapää, vaan olen kumppani sille toiselle." Suhde vaatii toimiakseen kompromisseja ja sopivassa määrin sitä itsekkyyttäkin.
Kaikki asiat voidaan puhua läpi ja joskus on riideltäväkin. Riitely ei ole vaarallista, eikä sitä pidä pelätä. Parhaassa tapauksessa se puhdistaa ilmaa ja pahimmassa tappaa hyvän suhteen. Ja mitä pettämiseen tulee, en ole ensimmäisen ja ainoan kerran tehnyt sitä enää toiste, enkä enää pystyisikään siihen. Tiedän miltä petetyksi tuleminen tuntuu, eikä sitä halua missään tapauksessa toiselle.
Jos petätte, kunnioittakaa edes sitä toista, että lähdette ennen kuin pilaatte luottamuksen täysin. Toinen on sen ansainnut.
Rakastan nykyistäni ja haluan hänen olevan onnellinen. Pienet asiat ja eleet eivät vaadi liikoja. Sanon rakkaalleni "rakastan" useita kertoja päivässä, joskus soitankin vain sanoakseni sen. Ja jostain kumman syystä parisuhde jaksaa kukoistaa välimatkasta huolimatta :)
Ennen nykyistäni seurustelin useamman vuoden erään miehen kanssa. Kihloissa ja avoliitossakin ennätettiin olemaan. Loppua kohden riidat yltyivät ja yön yli kestäneetkin erot alkoivat tulla turhan tutuksi. Näin oli myös jonkin verran yhteen muuton jälkeen. Sitä aikaisemmat seurustelut kaatuivat lähinnä pettämisiin ja armottomiin mustasukkaisuuden puuskiin. Nämä siis molemmin puolin. Muutama kaatui jopa yksinkertaiseen kyllästymiseen ja yhteisestä ajasta piittaamattomuuteen.
Nykyisen kanssa olen seurustellut hieman päälle vuoden ja olen jälleen kihloissa. Viime kihlauksen purkautumisesta kului sopivasti yli vuosi.
Nykyiseni kertoi kihloihin mentäessä, että olisi halunnut mennä jo aikaisemmin kihloihin, mutta ei uskaltanut ottaa asiaa puheeksi, koska olin kertonut, ettei se ole hyvä idea ennen kuin tulee vuosi täyteen seurustelusta. Kuitenkin ennen vuotta mentiin yhteisellä päätöksellä kihloihin.
Nykyiseni, ei ole ollut ns. vakavassa suhteessa aiemmin ja kertoi pelkäävänsä että jätän hänet. Hänen kanssaan pystyn kuitenkin puhumaan vaikeatkin asiat halki ja olen onnellinen hänen kanssaan. Menee tietysti oma aikansa, ennen kuin hän uskaltaa luottaa siihen, etten ole lähdössä minnekään. Miksikö en itse juuri pelkää että hän lähtisi?
No, yksinkertaisesti luotan siihen, että hän haluaa olla kanssani eikä halua luovuttaa.
Vaikeista hetkistä ja erilaisista luonteista huolimatta kompromisseihin on aina päästy, ja luotan siihen että jatkossakin on näin. Hänen kanssaan olen oppinut, miten tärkeää on antaa toiselle omaa tilaa ja aikaa, sekä vaalia omaa tilaa ja aikaa itselleenkin. Nykyisestäni en edes ole mustasukkainen. Hän on myöntänyt olevansa jonkin verran, mutta hän on kuitenkin pahimmasta päässyt yli. Entiseni kanssa olemme ystäviä ja tämä oli alkuun nykyiselleni kova paikka.
Nykyisin entiseni ja nykyiseni tulevat hyvin toimeen ja itsekin tulen entiseni nykyisen kanssa toimeen.
Älkää ihmiset luovuttako rakkaasta liian helposti. Vaalikaa sitä mitä teillä on. Se ei edes ole kovin vaikeaa, jos päättää että "tässä suhteessa en ole se itsekeskeinen p*skapää, vaan olen kumppani sille toiselle." Suhde vaatii toimiakseen kompromisseja ja sopivassa määrin sitä itsekkyyttäkin.
Kaikki asiat voidaan puhua läpi ja joskus on riideltäväkin. Riitely ei ole vaarallista, eikä sitä pidä pelätä. Parhaassa tapauksessa se puhdistaa ilmaa ja pahimmassa tappaa hyvän suhteen. Ja mitä pettämiseen tulee, en ole ensimmäisen ja ainoan kerran tehnyt sitä enää toiste, enkä enää pystyisikään siihen. Tiedän miltä petetyksi tuleminen tuntuu, eikä sitä halua missään tapauksessa toiselle.
Jos petätte, kunnioittakaa edes sitä toista, että lähdette ennen kuin pilaatte luottamuksen täysin. Toinen on sen ansainnut.
Rakastan nykyistäni ja haluan hänen olevan onnellinen. Pienet asiat ja eleet eivät vaadi liikoja. Sanon rakkaalleni "rakastan" useita kertoja päivässä, joskus soitankin vain sanoakseni sen. Ja jostain kumman syystä parisuhde jaksaa kukoistaa välimatkasta huolimatta :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hieno juttu teille, mutta tekstistä päätellen sinä olet se kokeneempi suhte(i)essa. Riittääkö sulle se "tietoisempi" osapuoli parisuhteessa sulle vai lähdetkö riittämättömyyden turvin hakemaan uutta "miestä" itsellesi?