kuvailkaa :)
Miltä rakkaus tuntuu?
rakhaus
4148
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kysyjä on nyt vuosikymmenien tähtäimellä hieman erehtynyt. Rakkaus ei ole tunne, se on tahtotila sitoutua parisuhteeseen kunnes kuolema erottaa.
Rakastuminen puolestaan tuntuu siltä kuin mahassa liitelisi lauma perhosia. Keskittymisestä mihinkään ei tule mitään, kun mielessä on vain yksi henkilö. Tuo ihminen näyttää maailman ihanimmalta ja kaikki hänen tekonsa ovat mitä viehättävämpiä, erikoisempia ja hauskimpia. Tuon ihmisen nauru on musiikkia korvillesi ja hänen hymynsä saa sielusi iloitsemaan loppupäiväksi.
ite oon siinä mielessä vähän eri mieltä, että koen kyllä rakkauden mm. syväksi kiintymykseksi. Jos ei olisi kiintynyt, niin mistä sitä tahtoa löytyisi sitoutua siihen parisuhteeseen?
Onhan se vuosien varrella tapahtuvaa kiintymystäkin, olet oikeassa. Mielestäni kiintymys ei kuitenkaan ole mikään erityisen voimakas tunne, vaan pikemminkin sitoutumishalun tulosta.
Sitoutumishalu tulee halusta sitotua ja tehdä töitä parisuhteen eteen. Mitä enemmän parisuhteen eteen tekee töitä, sitä tärkeämpi siitä tulee.
Jotkut miehet voivat esimerkiksi rakennella ajoneuvoa monta vuotta. Ruostuneesta malmiläjästä saattaa kehittyä upea näyttely-yksilö. Ajoneuvon rakentamiseen käytetään tunteja tuntien perään ja niin siitä tulee melkein perheenjäsen. Porulla ei sitten ole loppua, kun voro tulee tai tulipalo iskee.
Samalla tavalla parisuhde paranee, mitä enemmän sen eteen työskennellään. Samalla kiintymys ja sitoutumishalu kasvavat. Hyvin hoidetussa parisuhteessa puolisoonkin voi rakastua uudelleen.
Ihastuminen ja ns. rakastuminen on samanlaista, kuin jos panet vaaleanpunaiseksi pilvihörhelöksi kaiken värjäävät lasit päähäsi, jotka estävät näkemästä edes eteensä, saatika, että juolahtaisi pieneen mieleenkään, että sivuillakin voisi olla jotain elämää.
Kaiketi hormonien temmellyskentäksi joutunut fyysinen olemus leijuu vähintään puoli metriä irti maasta, jalat eivät tavoita tukevaa ja järjellistä alustaa millekään asialle. Euforinen mielentila lähentelee humalaa ilman promilleja, maailma muuttaa muotoaan, kaikki on hyvää ja kaunista, ruma ja paha ei kosketa, kaikki on mahdollista, mahdottomia ei ole.