tässä ystävyyttä

eli olen 29w miekkonen ja kaverini n34w.
ja kun kunnon kaveruudesta puhutaan ni kerronpa oman tarinani.


olemme tunteneet jo vuosia ja aluksi juttelimme noin kerran viikossa ja pikkuhiljaa enemmän ja useammin.
nyt vuosien varrella kaveruutemme on sellaisella pohjalla että kun näemme jossain niin pitkään toisiamme halaamme ja voimme jopa ihan avoimesti ja julkisesti pussailla ja suudellakin, ja vain pelkkinä kavereina.

en henkilökohtaisesti ole edes harkinnu yrittää saada häneltä mitään muuta koska olen mielestäni erittäin hyvän kaverin itselleni saanut ja siitä myös kiinni pidän.

joskus silloin tällöin saatamme jopa toistemme kainaloon nukahtaa ja pitää toisistamme hyvä huolta ja antaa ns kaverilämpöä.


onko siinä jotain väärää mielestänne.
toivon asiallisia viestejä ja kannanottoja kaveruuteemme.

tämä kaveruus on viellä semmoinen et nyt tällähetkellä kumpikaan meistä ei seurustele ja mikään ei ollut silloinkaan erilaista.
minun silloinen avovaimoni ei sitä silloin aluksi käsittänyt jamyöhemmin kyllä sano et ole tyytyväinen et sulle on tuollainen kaveri siunaantunut. näin myöskin tein.


olimme myös usein minun ja hänen exät iltaa istumassa ja silloinkin saatoimme toisillemme ystävä ja kaveri pusuja antaa ja exämme kyllä sen suvaitsivat.


eli mikään ei ole muuttunut vaikka kumpikin olemme sinkkuja ja jos esim hän itselleen uuden miehen löytää olen vilpittömästi onnellinen hänen puolestaan ja myös hänkin olisi.

kaveruutemme tulee olemaan ikuista.

onnea ja menestystä kaikille kunnon kavereille.
pitäkää toisistanne huolta ja suhteet kavereina älkää minään muuna.
aina tarvii kunnon kaveria.