Luulen, että seurustelin narsistin kanssa puolitoista vuotta.
Ongelmani on kuitenkin se, että olen alkanut nähdä itsessäni samoja piirteitä mitä narsistipalstalta olen lukenut.
Voiko tämä narsisti olla saanut minut käyttäytymään sillä tavoin, vai olenko minäkin tullut hulluksi?
Hän valehteli, jäi kiinni rysän päältä ja jätti kuin nallin kalliolle ja nyt rallattelee uuden tyttöystävänsä kanssa joka "sattumalta löytyi heti".
Kaikki alkoi kuten kaikissa narsistitarinoissa. lahjoja, matkoja, kohteliaisuuksia. eikä kukaan ulkopuolinen olisi voinut arvata mitään. Nyt hän haluaa silti loukata minua, ja vihata minua vaikka on uuden kanssa.
jälkeenpäin mietin miten kohtelin häntä. kyttäsin, luin sähköpostit ja tekstiviestit, luulin kaikkia vastaantulevia joita hän moikkaili- vanhoiksi panoiksi, kuulustelin kun hän oli ulkona kavereidensa kanssa...hän sanoi, että minä olen narsisti! vaikka minun mielestään hän oli!
kuitenkin, hän syyllisti minua tästä kaikesta "ahdistelusta" - ja koko sen ajan minulla oli olo, että hän AIHEUTTAA KAIKKI TUNTEMUKSET MINULLE, ja minun on pakko kytätä ja pelätä ja epäillä.
Olenko minäkin narsisti vai aiheuttiko hän minun käytökseni ja epäilykseni?
Ongelmani on kuitenkin se, että olen alkanut nähdä itsessäni samoja piirteitä mitä narsistipalstalta olen lukenut.
Voiko tämä narsisti olla saanut minut käyttäytymään sillä tavoin, vai olenko minäkin tullut hulluksi?
Hän valehteli, jäi kiinni rysän päältä ja jätti kuin nallin kalliolle ja nyt rallattelee uuden tyttöystävänsä kanssa joka "sattumalta löytyi heti".
Kaikki alkoi kuten kaikissa narsistitarinoissa. lahjoja, matkoja, kohteliaisuuksia. eikä kukaan ulkopuolinen olisi voinut arvata mitään. Nyt hän haluaa silti loukata minua, ja vihata minua vaikka on uuden kanssa.
jälkeenpäin mietin miten kohtelin häntä. kyttäsin, luin sähköpostit ja tekstiviestit, luulin kaikkia vastaantulevia joita hän moikkaili- vanhoiksi panoiksi, kuulustelin kun hän oli ulkona kavereidensa kanssa...hän sanoi, että minä olen narsisti! vaikka minun mielestään hän oli!
kuitenkin, hän syyllisti minua tästä kaikesta "ahdistelusta" - ja koko sen ajan minulla oli olo, että hän AIHEUTTAA KAIKKI TUNTEMUKSET MINULLE, ja minun on pakko kytätä ja pelätä ja epäillä.
Olenko minäkin narsisti vai aiheuttiko hän minun käytökseni ja epäilykseni?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ei kuulosta siltä että olisit narsisti. Hän varmaan tarvitsi vihalleen kohteen, jonkun jonka tarpeita vastustaa. Narsismi voi toimia myös niin.
Lue tämä:
http://divorcesupport.about.com/od/abusiverelationships/a/Pass_Agg.htm
Hyvin tuttua tekstiä. Seurustelin itse vastaavanlaisen miehen kanssa. Oli huomaavainen, kohtelias, kehui paljon, osteli lahjoja...ja petti minkä ehti. Eksvaimoaankin petti, samoin kaikkia aiempia naisystäviä. Syyt löytyivät aina muista, muut vahtivat ja olivat narsisteja. Vaati jatkuvaa huomiota, mutta itse katosi päiväkausiksi. Omiin tekstiviesteihin piti vastata heti mutta itse hän jätti vastaamatta eikä piitannut kenenkään tunteista vähääkään. Kumma miten vaikea narsisteista on irrottautua. Olivat he miten kamalia tahansa, osaavat koukuttaa.
Sinusta ei tullut narsistia, vaan sinusta tuli läheisriippuva.
Mutta ei pitäs olla syytä huoleen, sen pitäs olla suhteellisen tavallinen reaktio narsistin kanssa seurustelevalle. Normaali reaktio tosin olis ollut se, että tajuat hommassa olleen jotain mätää ja lähdet ensin itse suhteesta.
Kannattaa nyt keskittyä siihen, että pääset irti hänestä. Aloita vaikka uusi harrastus ja kannattaa myös keskittyä siihen, ettei ota toista samanlaista kumppania.
Niin käy aika helposti.
Normaali ihminen tunnistaa itsessään narsistisia piirteitä.
Oikea narsisti tähän ei kykene.
kiitos vastauksista.
se käy kyllä järkeen, että minusta olisi tullut läheisriippuvainen. minun oli vaikea päästää miestäni edes kaljalle kaverin kanssa kaiken jälkeen. suunnittelin kaikki päiväni ja viikkoni hänen menojensa mukaan ja yritin kaikkeni ollakseni hyvä.
hän vaan lahjakkaasti aina valehteli ja perusteli kaiken.
kaikin tavoin oli sitä mieltä, että hän ei koskaan ole tehnyt mitään pahaa vaikka omin silmin näin.
taisi itsetunto murentua ihan täysin, kun vieläkin ajattelen että kuvittelin kaiken.
ja että olen syypää siihen, että hän jätti minut ja alkoi samana päivänä seurustelemaan uudelleen.
hän siis sanoi minulle, että ajan hänet nurkkaan ja ahdistelen ja epäilen häntä ja olen narsisti. syyttä suotta.
hän haukkui minua kyttääväksi ämmäksi, ja samalla haukkui koko perheeni(varsinkin äitini) ja elämäntapani ja aivan kaiken mitä keksi.
vaikka perheeni on aina ollut hänelle ystävällinen ja meitä kohtaan kannustava.
mitään selitystä en saanut koskaan, minut vaan jätettiin ja käskettiin muuttaa yhteisestä kodista kahden päivän kuluessa.
sen jälkeen hän ei ole halunnut pitää enää mitään yhteyttä ja panttaa loppuja tavaroitani. on todella vihamielinen minua kohtaan.
Noin ne juuri tekevät, samantien on uusi jo valmiiksi katsottuna ja nopeita käänteissään, pika-avioliitot, lapset jne. jotta pääsevät metsästämään uusia uhreja kun yksi on kunnolla koukussa.
voiko tuollainen pikasuhde kestää ja miten joku nainen edes lähtee moiseen, kun edellisen muutto jne on kesken?
olen todellakin hänen koukussaan jos näin voi sanoa.
hän katkaisi välit minuun täysin ja hänen mielestään ero ja muut asiat ovat tällä selvät.
elää jotain parisuhteen kulta-aikaa tämän uuden kanssa.
kysymys kuuluukin millä tavoin läheisriippuvaiseksi muuttunut ihminen selviää tästä?
ottaisin miehen jopa takaisin koska vain.
Jos nyt yhtään lohduttaa, niin taitaapi tuolle uudelle muijalle käydä täsmälleen samalla tavalla kuin sinulle. Ei narsistit opi koskaan, koska heissä ei koskaan ole mitään vikaa;)
Keskity omaan elämääsi. Aloita tosiaan uusia harrastuksia, lähde itse vaikka jonnekin matkalle paikkaan, jonne olet halunnut mennä.
Jos tuntuu, että et pääse yksin suosta niin käy juttelemassa vaikka ammattiauttajan kanssa.
Ite tosiaan olen vähän samantapaisen onnistunut kahdesti käymään läpi ja olen tosiaan mies. Sen takia oon näihin juttuihin perehtynyt ja toivottavasti oon saanut sua tyrkittyä oikeeseen suuntaan. Sinänsä hassua, kun väitetään, että suuri osa narsisteista olisi miehiä...
Nyt tosiaan tarvitset kuuluisaa selkärankaa, ettet ota häntä mistään hinnasta takaisin, sillä hän tulee takuuvarmasti tekemään saman uudelleen ja olet sitten vielä enemmän rikki.
Minä tein sen ja OLEN tosiaankin vielä enmmän rikki... Tuntuu, etten mitenkään jaksa, vaikka olen nainen... Minä en oikeasti tiedä, kuinka jaksan eteenpäin. Pakkohan se lapsen vuoksi on jaksaa, kun hän elää sitä elämätöntä elämäänsä ilman velvoitteita.
Kannattaa kuunnella sitä omaa ääntä. Niinkun kaikissa viesteissäsi näkyy, sähän tiesit sen kokoajan, millainen ihminen hän on. Eli Sinä osaat kyllä!! Tarkkailet vaan sitä kuinka ajattelet. Ongelma on siinä, että annat vallan omista ajatuksistasi hänelle kun oikeastaan vain Sinä päätät miten ajattelet ja voit myös kääntää ajatuksesi. Jos joku väittää vastaan ilman kunnollisia vasta-argumentteja ei se silloin ole oikeassa, jos perusteita ei ole. Se on vain omasta mielestään oikeassa koska ei näe mitään väärää itsessään ja ei kykene empatiaan. Aluksi se on vaikeaa kun ei voimat tahdo riittää mutta kun tarpeeksi kauan antaa ajan kulua ja jaksaa tehdä töitä niin se oma minuus taas löytyy...
No mutta tuohan on kuin minun exäni - miesystäväni. Kaikki sama tapahtui meidän ns. suhteessa. Mies teki sinulle ihan tarkoituksella tämän kaiken mistä kirjoitat. Älä syytä itseäsi, sairas mies oli meillä kummallakin. Teki juurikin tahallaan sinut mustasukkaiseksi ja epäluuloiseksi - saipahan sitten kun tarve oli (luultavasti löysi uuden uhrin) hyvän syyn hylätä sinut kun "olit niin mustasukkainen ja luulosairas. Älä tuota sure, älä uhraa edes ajatustakaan siihen suuntaan - ei ole sen arvoinen!
Kyllä tuo kertomasi käytös on aika ahdistelevaa... Siis tämä käytös sinun puoleltasi. Varmasti käytöksesi on nakertanut miehen tunteet pois, anteeksi vaan että sanon sen näin suoraan.
Et ole narsisti, olet loukattu ja surullinen. Miehestä en osaa sanoa, mutta kyllä ne "tavismiehetkin" valehtelee ja pettää. Onneksi kuitenkaan kaikki miehet EIVÄT ole sellaisia.
Surun vaiheissa olet mitä ilmeisemmin kohdassa 2, eli alat kokemaan vihan tunteita ja masennusta. Tänne on hyvä purkaa tuntojaan, varsinkin ettei sitten pura tuntojaan vaikka juurikin exälle. Mutta mieti, vaikka se nyt tuntuisi liian pahalta myöntää itselleen, niin teidän suhde on nyt historiaa, ja sinä olet matkalla kohti uutta parempaaa miestä. Miestä, joka ei anna sinulle aihetta noin rajuihin epäluuloihin, vaan on luottamuksen arvoinen. Tämä teidän vanha suhde kuullostaa sellaiselta, ettei kumpikaan osapuoli ole oikein nauttinut enää (pitkiin?) aikoihin. Kyllä sinä löydät vielä miehen, jonka kanssa sinulla on hyvä olla.
Hei Saman kokenut!
Mullakin takana aivan samanlainen kokemus. Mies Turusta 59v kohtelias, huomaavainen....olimme yhdessä 4,5v ja nyt vihdoinkin silmäni ovat auenneet.
Valheita, viinaa, petti minkä ehti. Varmasti avaa profiilin pian tänne. Ex-avovaimo kysyi "olisitko uskonut, jos olisin heti kertonut?".....nio, en ikinä....Nyt tiedän! Käytti vain hyväkseen, poissa milloin missäkin, en tavoittanut. Oli ripulia, korvasärkyä, hammassärkyä ym ja perui tapaamisia. Känny hiljaisella tai akku loppu. Ei tuollainen krooninen valehtilja, oikea tarinaniskijä pysty lopettamaan koskaan. Silmää värähtämättä valehtieli. Juovuksissa eiri tarinat kuin selvänä. Minä olin se koti, kun Sari, Paula, Heidi, Liisa ym jättivät ja rahat loppuivat, se tärkein.... Nyt yritän kasata itseni ojan pohjalta ylös ja ihmetellä, miten ikinä sorruin moiseen peluriin....
Tsemppiä meille!
Olen myös kokenut saman. Olin avioliitossa tuollaisen ihmisen kanssa. (En väitä että ex on narsisti. Koska minulla ei ole lääkärin todistusta asiasta) Kuitenkin Ihanaa huomata että kokemani asiat ovat tuiki tavallaisia "narsistien"/hankalien ihmisten kanssa.
Vm59 tuo syiden hakeminen ja varsinkin ripulin mainitseminen sai minut nauramaan koska exälläni oli useasti ripuli jos piti tehdä tai mennä jonnekin jossa pelkäsi paljastuvansa. Käsitin sen vasta myöhemmin. Kun silloinen kakkonen nyk.ykköstynyt esittäytyi ja kertoi epäilevänsä puolisoani narsistiksi. Lupasi apua että pääsisin irti tuosta pedosta mutta kun eromme oli sitten tosiasia niin alkoivatkin yhdessä nimitteleen minua narsistksi.
Herää kysymys, että mitä ihmettä? Miten se noin kääntyi? Sen kun tietäis.
Ap sinulle sanoisin että on ihan tervettä miettiä tällaisiakin asioita. Et varmaan ole narsisti kun edes sitä mietit sillä narsisti ei mieti sellaista. Syyttää vain toisia.
Olen tuossa asiassa käynyt tosi syvällä, hetken uskoin että minussa on kaikki syy kuten ex ja ykköstynyt väittävät mutta onneksi löysin Narsistien uhrien tuki ryn sivuille. Sain sieltä paljon apua vertaistuen muodossa.
Keksustelupalsta löytyy netistä.
Kaikkea hyvää
miten muuten pelin voi voittaa häviämättä?
Varmaankin ottamalla etäisyyttä? Mulla töissä kollega(mies), joka käyttäytynyt häikäilemättömästi, uhkaillut toisia, puukottaa selkään tilaisuuden tullen ja ratsastaa toisten kustannuksella (myyntityö). Minä olen oppinut lukemaan hänen käyttäytymistään paremmin ja paremmin, osaa peittää luonteensa todella hyvin :(
Nykyään huomaan käyttäytyväni häntä kohtaan narisistisesti eli olen aika ehdoton mielipiteissäni, jotka liittyvät häneen ja välillä tuntuu, että olen aika yksin mielipiteitteni kanssa? Tunnen välillä jopa agressiivisia tunteita häntä kohtaan, aikaisemmin mollasikin minua , silloin olin alakynnessä, kun en uskaltanut haastaa, kun on kova suustaan, mut nykyisin olen hänelle jonkinlainen peloite (pieni), fyysisesti paremmassa kunnossa. Ja olen kerran päässytkin tämän toteamaan (peloite).
Mutta olen myös alkanut miettiä tämän toiminnan järkevyyttä vie paljon pois minun tarmokkuudestani ja siksi mietin jo vahvasti irtautumista nykyisestä työstä?
Ongelmana vaan on, et haluaisin pitää sellaisen 3kk loman, nollatakseni kokemukseni tästä, mut kaveritkin ym. sanovat, että ei kannata jäädä tyhjän päälle, vaan aina hyvä olla jossain ns. kirjoilla? Onhan tämä järkeen käyvää jne.
Itse en vaan koe, että olisin parhaimmillani markkinoimaan itseäni uutta työpaikkaa hakiessani, siksi koen, että loma, riittävän pitkä olisi paras vaihtoehto?
Onko jollain antaa hyviä neuvoja tilanteeseeni? Tämä vienyt minulta vuosien saatossa innokkuuteni ja motivaation aika lailla tekemiseen (myyntityössä).
Hyvistä neuvoista kiitollinen! Sporttailen jonkun verran, mikä helpottaa näiden käsittelyä omassa mielessä, luulen ainakin olevani suht täyspäinen?
Vaikka tämä yo.kirjoitukseni ei liittynyt parisuhteeseen, mut koen että on aika lailla samoja tuntemuksia puolin ja toisin. Vie/nakertaa pohjaa omaan tekemiseen?
Luo myös epävarmuutta omaan tekemiseen :(