Olisin nyt muuttamassa tässä lähiaikoina ekaan omaan kämppääni. En ole vakkarityössä (osa-aikatyötä teen kyllä, tosin sitäkään en kovin säännöllisesti.) Vakkarityö on siis hakusessa koko ajan, ensi viikolla haastattelu jnejne eli ei ole tarkoitus lorvia.
Ongelma on nyt se, että olisin siis tosiaan muuttamassa tuohon naapuripaikkakunnalle, mutta en saa perheeltäni pienintäkään tukea asiaan. Tarkoitan henkistä tukea. Kukaan ei auta minua hankkimaan muuttoapua, kukaan ei ole innoissaan asiasta, kaikki vain luettelevat pitkät listat muuton huonoista puolista ja tekevät erittäin selväksi minulle etten tule pärjäämään. Olen (mielestäni) oraganisoinut (:D) raha-asiani muutamaksi kuukaudeksi eteenpäin hyvin, esim. maksaisin 3 kuukauden vuokrat etukäteen säästöistäni niin ne olisi sitten hoidettu, ja hakisin asumistukea sitten näihin kaikkiin muihin menoihin joihin rahani eivät riitä.
Ja sitten mikäli työpaikan kanssa ei heti nappaa, hakisin toimeentulotukea ja siinä sitten samalla katselisin uutta asuntoa taas tältä kotipaikkakunnaltani. Tiedän että tulen tänne aina palaamaan, se on selvää. Kuulostan ehkä typerältä lapselta mutta omasta mielestäni olen suunnitellut ihan fiksusti nämä asiat.
Tosin nyt luottamus itseeni on alkanut karista, koska kukaan muukaan ei minuun usko. Siispä mitäs helvettiä teen? Tanssinko muiden pillin tahtiin ja peruutan muuton vai olen vahva ja näytän että minähän pärjään! Enpä tosiaankaan tiedä mitä hittoa tekisin...
Ongelma on nyt se, että olisin siis tosiaan muuttamassa tuohon naapuripaikkakunnalle, mutta en saa perheeltäni pienintäkään tukea asiaan. Tarkoitan henkistä tukea. Kukaan ei auta minua hankkimaan muuttoapua, kukaan ei ole innoissaan asiasta, kaikki vain luettelevat pitkät listat muuton huonoista puolista ja tekevät erittäin selväksi minulle etten tule pärjäämään. Olen (mielestäni) oraganisoinut (:D) raha-asiani muutamaksi kuukaudeksi eteenpäin hyvin, esim. maksaisin 3 kuukauden vuokrat etukäteen säästöistäni niin ne olisi sitten hoidettu, ja hakisin asumistukea sitten näihin kaikkiin muihin menoihin joihin rahani eivät riitä.
Ja sitten mikäli työpaikan kanssa ei heti nappaa, hakisin toimeentulotukea ja siinä sitten samalla katselisin uutta asuntoa taas tältä kotipaikkakunnaltani. Tiedän että tulen tänne aina palaamaan, se on selvää. Kuulostan ehkä typerältä lapselta mutta omasta mielestäni olen suunnitellut ihan fiksusti nämä asiat.
Tosin nyt luottamus itseeni on alkanut karista, koska kukaan muukaan ei minuun usko. Siispä mitäs helvettiä teen? Tanssinko muiden pillin tahtiin ja peruutan muuton vai olen vahva ja näytän että minähän pärjään! Enpä tosiaankaan tiedä mitä hittoa tekisin...
Vastaukset 17
Vanhimmat
organisoinut*
Ole vahva ja toimi suunnitelmiesi mukaan. Pyydä vaikka uudelta naapurilta apua, kokeilumielessä. Kuten palstan nimi kertoo, suku on pahin, joten sieltä ei apua saada. Muut ihmiset (esim. kaverit, tuttavat, entiset työkaverit jne) ovat varteenotettavia muuttoapua mietittäessä. Suomalaisella sisulla selviää eteenpäin, ei alistumalla sukuunsa.
Älä todellakaan alistu sukusi "ehtoihin". Pidä huoli, ettet luovuta vuokra-asuntosi avainta heille, vaikka vaatisivat. Se on sinun ja vuokranantajan välinen asia, joten muilla ei ole oikeutta. Jos antaisit suvullesi avaimen, et saisi kotirauhaa lainkaan. (oma kokemus) Sinulla kuuluu olla oikeus omaan elämään.
:) Voi miten kiva että tuntemattomat ihmisetkin ovat näin kannustavia! Tosiaan kyllä olen saanut huomata että kaikki muut paitsi omat sukulaiset ovat kyllä positiivisia asian suhteen. Eräs uusi tuttavuuskin on tsempannut minua tämän muuton kanssa todella kivasti ja hänen ansiostaan olen edennyt näinkin pitkälle :) Kyllä minä taidan allekirjoittaa sen sopparin ja asustella edes hetken aikaa siellä kämpässä... en tahdo aina pomppia muiden mielen mukaan. Toki olen peloissani, onhan se asunto melko kaukana nykyisestä, ja olen siellä sitten oikeasti omillani. Mutta pakko se eka askel on joskus ottaa anyways... :)
ehkäpä se muutto takaisin sieltä tännekin hoituu sitten jotenkin, toivottavasti. Ehkä minun täytyy turvautua kalliiseen muuttofirmaan, tai sitten saan kultaisia naapureita ja tosiaan heiltä sitten jotain apua...
Pelkään todella paljon, että minulle ei myönnetäkään tukia sitten kun oikeasti olen siellä rahan tarpeessa yksikseni. Mutta toisaalta minulla on tapana ajatella, että asiat järjestyvät... Ehkä olen liiankin rento, mutta ainakin tähän mennessä elämäni on rullannut aika mukavasti tällä asenteella...
Toivon että kaikki sujuu hyvin eikä tarvitse nolona sanoa sukulaisille, että "joo, oikeassa olitte..."
Tässä linkki toimeentulotuen laskemiseen ja sen myöntämisen ehtoja:
http://www.toimeentulotuki.net
Ota tarvittaessa yhteys sivun ylläpitäjään. Vuokratyövoiman paikkoja on melkein joka paikkakunnalla. Tietenkin vakituinen työpaikka on aina varmempi, mutta löytäminen on ns. työn alla.
Mielesatäni suunnitelmasi on realistinen ja mietitty kiitettävän vastuullisesti (vuokrat, jne). Moni taivaanrannan maalarikin pärjää ihan kohtuullisesti omillaan, miksi et siis sinä pärjäisi joka osaa suunnitella ja budjetoida asiansa. Sekä osaa ottaa selvää tuista ja etuuksista (asumistuki, toimeentulotuki).
Tsempataan sua hurjasti ja toivotaan että saat vakkari duunin ja hienon tulevaisuuden ja oman näköisesi elämän.
Joskushan sitä on pesästä lennettävä!
Muuttohan on parasta, mitä nuori ihminen voi tehdä! Pois niistä tavallisista (joskus aivan liian pienistä) ympyröistä, oman vastuun kasvu jne.
Ja muuten totta kai pärjäät, ovathan suurin piirtein kaikki muutkin pärjänneet!
Itselläni oli myös samanlaisia sukulaisia, jotka vain yrittivät nujertaa omat pyrkimykseni. Mutta pidin pääni eikä ole tarvinnut katua.
Olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa. Perheeni yritti latistaa ja alistaa ja eivät ole auttaneet.
Tuli jostain mieleeni tämä keskusteluni täällä ja ajattelin tulla kertomaan tämänhetkisen tilanteeni jos jotakuta kiinnostaa. Siispä pidin pääni ja muutin - enkä kadu! :) Kaikki on mennyt tosi hyvin ja minulla on kivaa itsekseni pikku asunnossani. Välillä pieni nälkä kurnii mahassa mutta yllättävän hyvin olen pärjännyt pienilläkin summilla rahaa. Lähiaikoina rahatilanteeni on paranemassa, joten kaikki on oikein hyvin. Jee jee :)!
Tosi kiva, että tulit kertomaan nykyisiä kuulumisiasi. Hienoa, että olet onnistunut!
Tsemppiä edelleenkin, pärjäät kyllä!
Voi kun hienoa "kuulla" että pääsit ok alkuun.
Se tosin näkyi alkuperäisestä tekstistäsi että sinun luonteisesi kyllä pärjäät vielä paremmin kuin hyvin.Itsenäiselle tyypille passaa itsenäisyys.
:) Hihi! Juu, olen kyllä aika itsenäinen ollut aina ja tosi pitkään halunnut pois äidin nurkista. Olen vieläkin ihan tosi onnellinen että kävi tällainen tuuri asunnon kanssa :)
Kandeisko kuitenkin hankkia se duuni ja toimeentulo ensin, ettei tarvitse perustaa elämänsä aloitusta tukiin ja luukulta luukulle juoksuun.
Kandeisko kuitenkin lukea koko ketju läpi ja huomata, että olen muuttanut jo ja hyvin menee.
Olen pahoillani puolestasi ja on kyllä omasta vinkkelistä aivan käsittämätöntä, ettei kukaan sinun omaisistasi halua sinua tukea tai kannustaa. Mutta totuus on valitettavasti se, että vain sinä tiedät mitä oikeasti haluaisit elämälläsi tehdä. Make your own luck.
Se oli kyllä rankkaa aikaa, koska edessä oli täysin uusi asia (siis omillaan asuminen) ja vielä naapuripaikkakunnalla, jossa en osannut (enkä osaa vieläkään) liikkua kunnolla. Toki jotain reittejä julkisilla osaan ulkoa mutta aikamoista seikkailua se on silti aina. Siihen päälle se, että kukaan ei ainakaan aluksi tukenut minua vaan suorastaan luettelivat kaikkia kauheuksia joita joudun mukamas käymään läpi. Ja paskat sanon minä. Onneksi seurasin vaistoani enkä jäänyt äidin nurkkiin kärsimään. :-)
Hienoa, että pääsit oman elämäsi alkuun:)
Muista elää niin kuin itse parhaimmalta tuntuu, et ole naimisissa sukusi kanssa.
Onnea matkaan, olet sen ansainnut!
Kiitos :-) Olen huomannut, että kannattaa seurata vaistoa ja sydäntä :-D Tunnistan sen tunteen, kun olen varma jostain asiasta. Silloin se vain täytyy toteuttaa. Tämä muutto oli superpelottava ja ahdistava juttu aluksi, mutta onneksi jaksoin uskoa itseeni :-) Suosittelen samaa muillekin.