Että ärsyttää lukea täältä, miten suurin osa laukoo "totuuksina", sitä minkälainen pettäjä on, miksi pettäjä toimii kuten toimii ja miten pettäjä toimisi, jos "oikeasti rakastaisi" toista naista. Mulla nousee karvat pystyy aina, kun ihmisiä lokeroidaan. Ei yhdestä, tai kahdesta, tai kymmenestä tapauksestakaan voi vetää yleisiä totuuksia. Jokaisen parisuhde on erilainen, jokaisen sivusuhde on erilainen, jokainen ihminen on erilainen ja erilaiset tarpeet luovat erilaisia odotuksia. Siten ne luovat myös erilaisia tooimintatapoja, joihin vaikuttavat niin henkilön persoona kuin hänen historiansa, pelkonsa, tarpeensa, toiveensa... Kuten voitte huomata, ei vain voi lokeroida ja sanoa, että joku toimii aina niin, tai jos ei toimi tietyllä tavalla ei voi olla tietynlainen!
Joku vaimo eroaa heti, kun ukko kärähtää pettämisestä. Toiselle katastrofi on seksi vieraan kanssa, toisen mielestä tunnepuolen yhteys on pahempi. Joku ei eroa sitten millään. Joku pysyy liitossa rakkaudesta, joku siksi, ettei joutuisi luopumaan lomamatkoista, talosta tai mökistä, joku taas pelkää mitä omat läheiset sanovat, joku ajattelee lapsiaan ja sitä, miten he sopeutuisivat muutokseen.
Joku pettää siksi, että on kyllästynyt arkeen, joku siksi, ettei puoliso halua hellyyttä tai rakastella niin usein kuin hän, joku siksi, että on vain epämääräisen tyhjä olo, mutta ennen rakastumista uuteen ihmiseen, ei ymmärrä, mistä tyhkä olo johtuu. Sitten jossain kohtaa tajuaa, että tunteet omassa liitossa ovat kuilleet aikaa sitten. Tai että on alun perinkin menty yhteen täysin erilaisen ihmisen kanssa kuin jonka kanssa haluaisi elää. Tai sitten toinen tai molemmat ovat muuttuneet matkan varrella, eikä näistä asioista ole kommunikoitu yhdessä - toiveista, tarpeista, tunteista...
Mutta se kakkonen, hän ei liity siihen, miksi pettäjä päätti pettää. Ellei sitten kyse ole !tapapettäjästä", jonka tielle tämä kakkonen vaan sattui eksymään. Yleensä silloin on kuitenkin kyse yhdenillanjutustta, ei pitkään jatkuvasta rinnakkaissuhteesta. Kakkonen ei ole koskaan syy, hän on seuraus. Seuraus parisuhteen ongelmmista, minkätasoista hyvänsä. Siitä, ettei liitossa vuorovaikutus pelaa, tunteet ovat kuolleet, toisen arvostus ja kunnioitus ovat vähissä ja alitajuinen tarve ja halu muuttaa olemassa olevaa tilannetta ovat aktualisoituneet.
Kyllä, olen itse elänyt osana uskottomuutta ja rinnakkaissuhdetta, kahdessakin roolissa, kohta kolmannessa, ja sitä kautta olen oppinut todellakin huomaamaan ja ymmärtämään, että jokainen tapaus on omanlaisensa ja niin tuhannet asiat vaikuttavat siihen, miten toimmitaan ja miten asiat etenevät ja millä aikataululla. Vaikka tapauksissa olisi nähtävissä yhtälääisyyksiä, liikkuvia osia on niin paljon, että on täyson mahdotonta yleistää. Löytyy kaikkea siltä väliltä, että mies ei eroa pitkänkään rinnakkaissuhteen jälkeen kuin sitä että eroaa samantien tai vasta kymmenen vuoden kuluttua. Tai sitten vaimo voi lähteä. Tai kakkonen.
Joku vaimo eroaa heti, kun ukko kärähtää pettämisestä. Toiselle katastrofi on seksi vieraan kanssa, toisen mielestä tunnepuolen yhteys on pahempi. Joku ei eroa sitten millään. Joku pysyy liitossa rakkaudesta, joku siksi, ettei joutuisi luopumaan lomamatkoista, talosta tai mökistä, joku taas pelkää mitä omat läheiset sanovat, joku ajattelee lapsiaan ja sitä, miten he sopeutuisivat muutokseen.
Joku pettää siksi, että on kyllästynyt arkeen, joku siksi, ettei puoliso halua hellyyttä tai rakastella niin usein kuin hän, joku siksi, että on vain epämääräisen tyhjä olo, mutta ennen rakastumista uuteen ihmiseen, ei ymmärrä, mistä tyhkä olo johtuu. Sitten jossain kohtaa tajuaa, että tunteet omassa liitossa ovat kuilleet aikaa sitten. Tai että on alun perinkin menty yhteen täysin erilaisen ihmisen kanssa kuin jonka kanssa haluaisi elää. Tai sitten toinen tai molemmat ovat muuttuneet matkan varrella, eikä näistä asioista ole kommunikoitu yhdessä - toiveista, tarpeista, tunteista...
Mutta se kakkonen, hän ei liity siihen, miksi pettäjä päätti pettää. Ellei sitten kyse ole !tapapettäjästä", jonka tielle tämä kakkonen vaan sattui eksymään. Yleensä silloin on kuitenkin kyse yhdenillanjutustta, ei pitkään jatkuvasta rinnakkaissuhteesta. Kakkonen ei ole koskaan syy, hän on seuraus. Seuraus parisuhteen ongelmmista, minkätasoista hyvänsä. Siitä, ettei liitossa vuorovaikutus pelaa, tunteet ovat kuolleet, toisen arvostus ja kunnioitus ovat vähissä ja alitajuinen tarve ja halu muuttaa olemassa olevaa tilannetta ovat aktualisoituneet.
Kyllä, olen itse elänyt osana uskottomuutta ja rinnakkaissuhdetta, kahdessakin roolissa, kohta kolmannessa, ja sitä kautta olen oppinut todellakin huomaamaan ja ymmärtämään, että jokainen tapaus on omanlaisensa ja niin tuhannet asiat vaikuttavat siihen, miten toimmitaan ja miten asiat etenevät ja millä aikataululla. Vaikka tapauksissa olisi nähtävissä yhtälääisyyksiä, liikkuvia osia on niin paljon, että on täyson mahdotonta yleistää. Löytyy kaikkea siltä väliltä, että mies ei eroa pitkänkään rinnakkaissuhteen jälkeen kuin sitä että eroaa samantien tai vasta kymmenen vuoden kuluttua. Tai sitten vaimo voi lähteä. Tai kakkonen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
MAHTAVA KIRJOITUS!
Nimenomaan, pettäminen on seuraus jostain! Ja kakkonen ei ole syy!
Syyt löytyvät parisuhteesta, jossa on siis jo alunperin jotain pielessä. Ei kukaan hyvää suhdetta halua hajoittaa, sehän olisi mielivaltaista.
Miksi sitten naiset antavat pettäjille niin usein uuden mahdollisuuden, niin sitä en voi tajuta! Itse en sellaista katselisi. Mutta kukin tekee miten parhaakseen näkee.
Niin makaa kuin petaa!
Tottakai suhteita ja rinnakkaissuhteita on lähes yhtä paljon kuin ihmisiäkin. Yleispäteviä suuntaviivoja voidaan kuitenkin vetää ja jonkin verran yleistääkin. Tilastoista voidaan varmasti löytää tukea käsitykselle että kerran pettänyt harvoin jättää sitä yhteen kertaan ja eiköhän ole itsestäänselvää sekin että vaikka parisuhde jatkuisi pettämisen jälkeenkin, luottamusta siihen on vaikea palauttaa ja loppujen lopuksi ero olisi paras ratkaisu suurimmassa osassa tapauksia.
Kirjoituksesi ei tuonut mitään uutta tälle palstalle.
Tiedän aika moniakin uskottomuustapauksia sekä lähipiirissäni että hieman kauempana. Mutta niistä yhdessäään pettäminen ei ole jatkunut sen jälkeen, kun on erottu petetystä puolisosta ja aloitettu suhde uuden ihmisen kanssa; joko sen kanssa, johon oli rinnakkaissuhde tai sitten jonkin toisen ihmisen kanssa.
Eli usein on kyse siitä, että "vika" on parisuhteessa, ja sitä puolisoa petetään, joko yhden tai useamman kassa samaan aikaan, tai useampien kanssa vuosien varrella. Mutta kun se kierre saadaan katkastua, eli onneton ja epätyydyttävä parisuhde, niin voi löytää rinnalleen ihisen, jonka kanssa parisuhde rakennetaan sellaiseksi, ettei ole enää tarvetta pettää. Elämänkokemuksen myötä oppii, ei vain sitä mitä haluaa vaan erityisesti sitä mitä ei halua. Ja se on olennaista toimivan parisuhteen rakentamisessa.
Olet ollut uskoton ja sinua on petetty, mikä on kolmas rooli?
Kolmas rooli lienee hänellä juuri menossa, eli on eronsa jälkeen kakkosena jollekin varatulle. Siitä johtunee myös tuo ikuinen fraasi, ettei kakkonen ole syypää pettämiseen. Ei óle syyllinen, mutta on omalta osalta hämmentämässä vierasta parisuhdetta. Välttämättä ei ole pettäjällä omassa parisuhteessaan vikaan. Sattuu vaan olemaan ihminen, jolle ei yksi riitä. Niitäkin on.
Oltiin sitten ihan miten erinlaisia miten tahansa, niin silti on asioita mitä EI pidä mennä tekemään.
Se on ihan sama miten uskottomuutta puolustelee, se ei koskaan oikeuta mennä pettämään toisen luottamusta, eikä satuttamaan edes sen takia että pettämisen oikeuttaa itselleen.
Pettäminen ei ole pelkästään toisen satuttamista ja luottamuksen pettämistä. Siinä myös samalla vaarannetaan toisen terveys... Tuskin kukaan haluaa saada hepatiittejä ja hiv viruksia, tai muita suokupuolitauti vitsauksia.
Saat puolestani selitellä ja oikeuttaa pettämistä ihan miten päin vaan haluat ja tahdot. En tule koskaan ymmärtämään pettäjiä, en kakkosen asemaan itseään alentavia naisia/miehiä, enkä myöskään niitä naisia/miehiä jotka alati antavatpettämisen anteeksi. Ja vielä vähemmän ymmärrän niitä pettäjiä, joilla on perhettä. Erotkaa suatana jos homma ei toimi. Mutta selitteleminen vähemmälle.
On vaan olemamassa edelleen asioita mitä vaan ei tehdä. Elämässä pitää olla tiettyjä periaatteita, ja tämän maailman ongelma on jatkuva liiallinen ymmärtäminen.. mitään ei saisi tuomita, eikä mistään saisi sanoa mitään, mutta silti saa olla ja elää kun pellossa, ja kaikkeen pitäisi olla oikeus.
En oikeuta pettämistä. En hyväksy pettämistä. En todellakaan kirjoittanut niin. Olen pettänyt, kyllä, mutta otin siitä vastuun ja kannan tekoni lopun elämääni. Olisin toki voinut toimia huomattavasti fiksumminkin, mutta ainakin omalla kohdallani vasta toisen ihmisen tapaaminen ja häneen tutustuminen sai minut näkemään ja ymmärtämään, miksi avioliittoni ko. miehen kanssa ei toiminut. Olimme menneet todella nuorina yhteen, molempien ensimmäiset seurustelukumppanit. Elimme yhdessä lähes 20 vuotta. Syitä liittomme kariutummiseen on monia mutta yksi syy on varmasti se, että ne asiat, jotka olivat jo aluksi meillä melko erilaisia, kasvoivat vuosien myötä todella vahvasti eri suuntiin. Halusimme elämältä ja etenkin parisuhteelta eri asioita, eikä vuorovaikutus pelannut. Minä halusin keskustella, mieheni ei. Minä haöusin tehdä enemmän asioita kahdestaan, mieheni ei kokenut siihen tarvetta. Yritin todella paljon suhteemme eteen, mutta lopulta ymmärsin, että meidän on parempi erillämme.
Ja minä oon kans petturi ollu mutta en ole ennee.
Elänkin nyt vaimoni kanssa harmoonisessa suhteessa missä ei tarvita kakkosia kolmosia eikä muitakaan, nyt eikä tulevaisuudessa.
Saatiin asiat järjestymään ihan keskenään, eikä tarvinnu ottaa erookaan kun huomasin ettei se elo ois ollu sen toisen kanssa sen kummempaa.
Että näinkin voi käydä, ei aina lähetä eri suuntaan vaan kasvetaankin uudelleen yhteen ja rakkautta riittää molemmilla, anteeksi-annon jälkeen.
Niin selkeesti jonku vaimon kommentti!! :)
No omapahan on asiasi, jos petturiin halusit vielä luottaa etkä omasta mielestä ansaitse parempaa!!
Kommentti oli siis mattijjikoselle myös!
Hyvin kirjoitettu roikkuva-vaimo ;) Tämä mattijjikoselle.
Kuule kuule rauhoitu nyt. Älä tulkitse koskaan asioita pelkästään toisten mielipiteiden kautta. Ihmiset ovat ehkä tosielämässä kokeneet sellaiset ja tuollaiset ihmiset pettäjiksi. Ja osa näistä jutuista on tietenkin keksittyjä.
Miksi Ap sinua ärsyttää, sillä eihän asiat voi ärsyttää, jos toimii oikein ja on puhdas omatunto.
Vain syylliinen ärsyyntyy asioista, jotka on huomattu olevan yleisiäkin.
Minusta vain nyt tuntuu, että sinuun kopsahti itseesi joku juttu. Uskallatko olla rehti ja kertoa sen täällä.
Kyllä ihminen voi kokea ärsyyntymistä muutoinkin kuin syyllisyyteen liittyen. Sitä voi ärsyyntyä kuule aika monesta asiasta. Ihan samoin kuin ap, minuakin on aina ottanut päähän liiallinen yleistäminen ja etenkin valtava halu lokeroida ihmisiä. Se ei liity syyllisyydentunteisiin vaan ihmisten väheksymiseen ja ehkä turhautumiseen siitä, miten jotkut edelleenkään eivät ymmärrä, että jokainen on yksilö.
On alkoholisteillakin miljoonia syitä juomiseensa, inhimmillisiä tragedioita taustalla monella, mutta alkoholisteja he ovat kaikki tyynni. Ei se ole leimaamista vaan tavallaan sairauden määrittely tosiasioiden perusteella.
Eikö aviollinen uskottomuus myös ole aika yksiselitteinen ja ymmärrettävä ilmaisu? Syyt jotka siiihen johtivat ovat sitten taas oma lukunsa ja tarinansa jokaisen kohdalla.