Olen 20-vuotias nuori mies ja minua on kovasti alkanut askarruttamaan erilaiset suhdeasiat... Seurustellut en ole ja kavereitakin olen vasta äskettäin löytänyt netistä ensimmäistä kertaa elämässäni.
Erityisesti mietin, kuinka suhde tai seurustelu muuttuu sen jälkeen kun ollaan harrastettu seksiä? Alkaako toinen ihminen tuntua jotenkin erilaiselta kuin ennen sitä? Miten pystytte keskustelemaan syvällisiä tai tekemään mitään arkista toistenne kanssa jos olette jo olleet sängyssä?
En tiedä kuulostanko oudolta, mutta mietiskelen kovasti näitä juttuja :)
Erityisesti mietin, kuinka suhde tai seurustelu muuttuu sen jälkeen kun ollaan harrastettu seksiä? Alkaako toinen ihminen tuntua jotenkin erilaiselta kuin ennen sitä? Miten pystytte keskustelemaan syvällisiä tai tekemään mitään arkista toistenne kanssa jos olette jo olleet sängyssä?
En tiedä kuulostanko oudolta, mutta mietiskelen kovasti näitä juttuja :)
Vastaukset 20
Vanhimmat
"En tiedä kuulostanko oudolta, mutta mietiskelen kovasti näitä juttuja :)"
Luulen että ajatuksesi eivät ole ollenkaan harvinaisia tai outoja. Mediasta, koulun valistuksesta ja kaverien jutuista saa helposti sellaisen kuvan että seksi on jotain täysin muusta elämästä irrallinen asia, jotain tajunnan räjäyttävää tai sitten kauhean vaarallista sukupuolitauteineen ja raskauden riskeineen. Todellisuudessa seksi on vain yksi osa elämää. Se voi olla hyvää, huonoa, arkista, romattista, tunteetonta tai ihan mitä vaan riippuen ihmisistä ja tilanteista.
Se ei myöskään muuta ihmistä kauhean paljon. Sinä ja kumppanisi olette ihan samanlaisia seksin harrastamisen jälkeenkin, olette kiinnostuneita samoista asoista ja juttelette samoista asioista. Seksi toki syventää suhdetta mutta ei sinällään paranna tai huononna sitä. Ja ne arkiset asiat täytyy edelleen hoitaa ja suhteen täytyy toimia myös henkisellä tasolla.
Seksistä siis tehdään usein vähän liian suuri numero. Toki se on iso asia sinällään mutta niin ovat kauhean monet muutkin asiat elämässä kuten opiskelu, työ, perhe, kaverit jne.
Minulle itselle ainakin seurustelun aloittaminen ja parisuhde ovat olleet paljon suurempia elämänmuutoksia ja elämääni ja ajatteluani muuttavia asioita kuin seksin aloittaminen. Se oli vain yksi mukava lisä muuhun.
Olen keski-ikäinen mies. Voin omalta osaltani sanoa, että seksi muutti elämän täysin. Olemassaolo siirtyi ihan toiselle tasolle. Ja kun se vuosia myöhemmin loppui, alkoi loputon "krapula"; seksitön elämä on arvottoman masentavaa.
Tyypillisesti naisen seksi on erilaista kuin miehen seksi. Seksi on ensiksikin fysiologisesti paljon haastavampaa naiselle kuin miehelle. Mies saa yleensä nautinnon yksinkertaisesti, nopeasti, varmasti ja voimakkaana. Naisen nautintoon ei ole patenttiratkaisua, ja turhautuminen on valitettavan yleistä.
Naisen seksuaalisuus myös liittyy usein suhteen dynamiikkaan. Niin kauan, kuin suhde etenee kohti täyttymystään, naisen seksihalut hyrräävät ja kohdistuvat omaan mieheen. Treffit, ihastus, romantiikka, omistautuminen, kihloihin meno, naimisiin meno, yhteinen asunto, lapset. Piste. Siitä suhde ei enää etene, ja siihen usein loppuu naisen himo miestään kohtaan.
Mitä arkisiin tekemisiin tulee, on aika harvinaista, että puolisoilla olisi samat mieliteot. Nainen on parantumaton toiveajattelija ja kuvittelee, että miehen elämäntavoitteet ovat samat kuin hänellä. Kun vuosia myöhemmin naiselle kirkastuu, että puolisoiden ainoa liittymäkohta on seksi, nainen tuntee itsensä petetyksi.
"Voin omalta osaltani sanoa, että seksi muutti elämän täysin. Olemassaolo siirtyi ihan toiselle tasolle"
Aika harvalla varmaankaan käy näin. Suurin osa käy edelleen töissä/opiskelemassa, syö kun on nälkä ja nukkuu kun väsyttää. Ja näkee kavereitaam, harrastaa ja on sen parisuhdekumppanin kanssa myös muualla kuin sängyssä.
"Voin omalta osaltani sanoa, että seksi muutti elämän täysin. Olemassaolo siirtyi ihan toiselle tasolle"
Jos suhteesi on perustunut vain seksille, ymmärrän hyvin että se on loppunut ennen aikojaan.
" Siitä suhde ei enää etene, ja siihen usein loppuu naisen himo miestään kohtaan."
Arkihan siinä tulee vastaan, sehän on ihan selvä. Mies joka on kuitenkin edelleen naisen kunnioituksen arvoinen (siis hakee suhteeltaan muutakin kuin seksiä), voi kääntää naisen alkuajan himon pidemmäksi ja syvemmäksi rakkaudeksi. Silloin se seksikään ei yleensä lopahda siihen vaan voi jatkua hyvinkin pitkään.
"Mitä arkisiin tekemisiin tulee, on aika harvinaista, että puolisoilla olisi samat mieliteot"
Kaikki mieliteot menevät harvoin täysin yksiin. Kuitenkin jos perusarvot ovat samoja ja molemmilla on kykyä tehdä kompromisseja, voidaan elämästä tehdä sellainen että se tyydyttää molempia.
". Kun vuosia myöhemmin naiselle kirkastuu, että puolisoiden ainoa liittymäkohta on seksi, nainen tuntee itsensä petetyksi"
Lienee aika luonnollista että moni luulee että suhteessa voisi olla myös henkistä yhteenkuuluvuutta ja kumppanuutta. Tiettävästi jokunen mies pystyy myös siihenkin...
"Mies joka on kuitenkin edelleen naisen kunnioituksen arvoinen (siis hakee suhteeltaan muutakin kuin seksiä), voi kääntää naisen alkuajan himon pidemmäksi ja syvemmäksi rakkaudeksi. Silloin se seksikään ei yleensä lopahda siihen vaan voi jatkua hyvinkin pitkään."
Kunnioitus ja rakkaus eivät muutu himoksi. Ja himoton seksi on turhanpäiväistä.
Miksi muuten nainen ei kunnioittaisi miestä, joka hakee suhteeltaan pelkästään seksiä? Kyllähän mies muitakin asioita suhteessa arvostaisi, mutta nainen ei kykene niitä tarjoamaan. Ihan sama juttu toisinkin päin, mutta useimmiten nainen kuvittelee pitkään toisin.
"kunnioitus ja rakkaus eivät muutu himoksi"
Nimenomaan ne voivat muuttua himoksi vielä vuosien jälkeenkin. Tyhjä ja sisällötön suhde taas ei koskaan muutu enää himoksi alkuhuuman jälkeen.
Ja nainen voi haluta miehen joka haluaa muutakin kuin seksiä siksi että naisesta oikeasti välittävän ja huolehtivan miehen kanssa on paljon mukavampi elää kuin vain "munallaan ajattelevan". Mutta nämä "korkeammat ajattelutoiminnot" ovat sinulle ilmeisesti ihan vieraita...
No mitäkä on sellaiset asiat mitä nainen ei pysty tarjoamaan ja mitä mies haluaa? Veikkaan ettet tiedä mitä puhut tai puhut vain ja ainoastaan oman kokemuksen kautta ja sen yleistät kaikkiin?
Aika moni mies hakee suhteesta ja naiseltaan muutakin kuin seksiä. Moni haluaa perheen naisen kanssa, sen yhteisen tulevaisuuden, viettää aikaa yhteisten harrastusten parissa ja kerätä uusia kokemuksia yhdessä. Ei nyt kaikki miehet ole munallaan ajattelevia tolloja kuten sinä tunnut olevan.
"No mitäkä on sellaiset asiat mitä nainen ei pysty tarjoamaan ja mitä mies haluaa?"
Eri miehillä on eri harrastukset. Minulla ne on mm jalkapallo ja ydinfysiikka. Vaimo ei ole kiinnostunut näistä eikä pelaisi samalla tasolla kuitenkaan. Olisi hienoa voida harrastaa noita yhdessä, mutta en edes haaveile asiasta. En pakota vaimoa opiskelemaan tensorialgebraa, mutta jostain syystä vaimo sen sijaan on raahannut minua puoliväkisin esim. ostoksille.
"Aika moni mies hakee suhteesta ja naiseltaan muutakin kuin seksiä. Moni haluaa perheen naisen kanssa, sen yhteisen tulevaisuuden, viettää aikaa yhteisten harrastusten parissa ja kerätä uusia kokemuksia yhdessä."
On varmasti miehiä, jotka haluavat perheen. Yleisesti naiset kuitenkin valittavat, että perheen huolto jää kokonaan heille, joten varsinaisesti ei liene kyseessä oikea yhteinen harrastus.
"Ei nyt kaikki miehet ole munallaan ajattelevia tolloja kuten sinä tunnut olevan."
Suurmiehillä on muusat, jotka hoitavat seksipuolen ja vapauttavat sitten miehen suuriin tekoihin. Ilman muusaansa suurmieskin nahistuu pelkäksi saamattomaksi juopoksi.
Olet minusta nyt vähän hakoteillä noiden kiinnostusten kanssa. Luonnollisesti suurella osalla ihmisiä on ne muutamat omat erityiset kiinnostuksen kohteet joita se puoliso ei välttämättä jaa eikä ymmärrä. Ja se on vain hyvä asia että on myös omia juttuja. Mutta hyvässä suhteessa ne yhteiset asiat löytyvät näiden lisäksi vaikka liikunnasta, mökkeilystä, yhteisestä elämänkatsomyksesta tms. asiasta. Ja se sitten yhdistää.
Mutta jos sinulle yhteinen asia on joko ydinfysikka tai sitten ei mikään niin mahdollisuudet ovat kyllä aika huonot. Ja tuskin tuolla valikoimalla ihan perusmiestä edustat.
Ja tuo suurmiesvertausksesi oli aika osuva. Hyvin monet ns. suurmiehethän ovat olleet neroutensa vastapainona ihmisinä hyvin vaikeita, osa suorastaan v-mäisiä ja sosiaalisesti hyvinkin rajoittuneita. Jos siis heihin samaistut, edustat tuskin siinäkään suhteessa mitään keskiarvomiestä suhteessasi.
Pointtini oli vain se, että miehen ja naisen yhteiselämä on yleensä enemmän tai vähemmän väkinäistä. Harvoin puolisoilla on aidosti yhteisiä intohimon kohteita, vaikka kohteliaasti voidaankin osallistua. Toiset miehet katsovat urheilua telkkarista. Toiset pelaavat videopelejä. Toiset väsäävät autoa. Toiset pilkkivät. Vaikka liikuntakin kiinnostaisi molempia, toinen voi haluta voimaharjoittelua, toinen rupattelevaa sauvakävelyä.
Ja vaikka puolisoiden ainoa intohimoinen (ja väliaikainen) liittymäkohta on seksi, se ei tarkoita, että seksi olisi ainoa kiinnostuksen kohde. Se on vain ainoa yhteinen kiinnostuksen kohde.
Itse en kyllä samaistu ollenkaan tuohon väkinäisyyteen. Minulle puoliso on seksikumppanin lisäksi myös paras kaveri jonka kanssa vietän mielellään aikaani. Hänen kanssaan voin käydä tuntien mielenkiintoisia keskusteluja monesta eri aiheesta. Sitten tietysti eletään sitä arkea mutta sekin sujuu hyvin kun molemmat osallistuvat siihen perheen arkeen ja lasten hoitoon.
Itse veikkaisin että et ole vain omalla kohdallasi löytänyt sitä sellaista naista joka olisi sytyttänyt sinut ihan kokonaisvaltaisesti. Olet mennyt vain himon perässä ja sen voi tyydyttää periaatteessa kuka nainen tahansa. Mutta aidosti kiinnostavan puolison löytäminen ei tietysti ole helppoa tai itsestään selvää. Mutta usko minua, aika moni mies sellaisenkin on löytänyt. Jos olo vaimon kanssa on väkinäinen, ei ehkä kannata laittaa sitä vain sen piikkiin että naisten kanssa ei voi olla koskaan luontevaa vaan ennemmin katsoa peiliin. Parisuhde ei koskaan voi olla sitä että vain saadaan. Toisen huomioon ottaminen kaikin tavoin luonnollisena osana yhdessäoloa palkitsee takaisin päinkin moninkertaisesti.
Amen.
"nainen voi haluta miehen joka haluaa muutakin kuin seksiä siksi että naisesta oikeasti välittävän ja huolehtivan miehen kanssa on paljon mukavampi elää kuin vain "munallaan ajattelevan"."
Mies haluaa muutakin kuin seksiä, mutta nämä muut asiat eivät yleensä liity naiseen.
Mies voi myös rakastaa pohjattomasti naista, mutta rakkaudesta ei seuraa yhteiset mieliteot. Rakastava mies lähtee leikkimään naisen kanssa kotia samasta syystä, kuin äiti suostuu leikkimään lapsen kanssa tämän mieliksi, vaikkei itse koskaan tekisi niin huvikseen.
Täällä höpöttää "13 4" että naisen seksihalut muka lopahtaisivat kun elämä vakiintuu. Puhut vain omasta kokemuksestasi! Jos suhde on hyvä, ei halut lopahda vuosienkaan jälkeen, sanon minä puolestani omasta kokemuksesta.
Aloittajalle vastaisin, että seksi ei muuta suhdetta muuten kuin tuomalla siihen yhden hyvän puolen lisää. Arkiasiat ja keskustelut pysyvät ennallaan tai syvenevät entisestään, kun tunnetaan suurempaa läheisyyttä. Siis seksin tuoma muutos on pelkästään positiivinen, tuo mukaan hienoja tunteita ja lujittaa suhdetta.
Tuo "13 4" nyt on joku lapsen tasolle kehityksessään jämähtänyt reppana joka kuvittelee että hänen ajatusmaailmansa taso olisi se ainoa taso johon kukaan mies pystyy. Onhan se tietysti ihan ymmärrettävä yritys puolustella keskenkasvuisia käsityksiä parisuhteesta mutta toivottavasti kukaan nuori ei luule että todellisuus olisi sellainen.
Nuorelle tämä asia saattaa olla hämmentävä ja askarruttava. Onhan se seksi niin suuri asia. Tässä vähän näkemystä varttuneemmalta viisikymppiseltä.
Parisuhde on sitoutuminen - en nyt puhu sellaisesta parisuhdediilistä joka on olemassa vain seksin tai jonkun muun asian vuoksi. Sitoutumisen aste nuoren henkilön ensimmäisissä parisuhteissa voi olla matala, koska hän ei välttämättä tarkkaan tiedä mitä haluaa. Kun on tutustunut muutamaan kumppaniin, ymmärtää paremmin millaisen henkilön kanssa haluaa parisuhteeseen.
Jos se toinen ihminen alkaa tuntua erilaiselta sen jälkeen kun seksiä on alettu harrastamaan, on syytä kysyä miksi? Muuttuiko hän oikeasti, vai onko kyseessä oman suhtautumisen muutos? Onko muutos parempaan vai huonompaan suuntaan? Mitä se kertoo sitoutumisesta?
Sitoutuminen merkitsee myös toisesta huolehtimista ja hänen tarpeidensa tyydyttämistä mahdollisuuksien mukaan. Seksi on vain yksi osa sitä, liittyen laajempaan kokonaisuuteen, jota voi kutsua läheisyydeksi ja siitä edelleen laajentaen toisen arvostamiseksi ja kunnioittamiseksi. Läheiset ihmiset pystyvät keskustelemaan syvällisiä ja tekemään arkista toistensa kanssa, ei se että yhdessä myös sekstaillaan, muuta sitä miksikään.
Syömme toisinaan yhdessä, rapsutan hänen selkäänsä jos se kutisee, halaan häntä kun hän tarvitsee piristystä, rohkaisen ja tuen häntä vaikeissa päätöksissä, rakasteen hänen kanssaan, retkeilemme yhdessä. Ei seksuaalisella tyydyttämisellä, vaikka se tärkeä asia onkin, ole tuossa mitää erityisasemaa, se kuuluu osana läheisyyteen.
Parisuhteen pitkäaikainen ylläpito on haastavampi asia. Jos nyt olet ihastunut/rakastunut johonkin henkilöön, kaunko se kestää. Erään laulun sanoin "Älä koskaan ikinä muutu" - mutta tämä on vain kuvitelmaaa. Ihmiset kasvavat ja muuttuvat koko ajan. SItä henkilöä, jonka kanssa aloittaa parisuhteen, ei sellaisena ole olemassa vuosikymmenen päästä. Henkinen ja psyykkinen kasvu tai kehitys on voimakkainta alle kolmekymppisillä, mutta jatkuu koko elämän ajan. Karttuva elämänkokemus, vastuut ja haasteet muuttavat ihmistä. Myöhemmällä iällä ikääntyminen ja vanheneminen leimaa omat muutoksensa.
Sitoutuminen merkitsee näiden muutosten hyväksymistä kumppanissa ja hänen kanssaan kasvamista.
Hyvä 5734, jos nyt olet tilanteessa, joka sinua aloitusviestissäsi askarruttaa, niin neuvoni on että ota vastuuta asiasta. Kerro kumppanillesi että olet pohtinut tällaista ja kysy onko hänellä mielipidettä asiasta. Tiedän, että se voi olla vaikeaa ja vaatii rohkeutta jos sinulla ei ole läheisiä ihmissuhteita ollut. Mutta olen vakuuttunut siitä, että tällaisella keskustelulla on vain positiivisia vaikutuksia. Se on yhdessä kasvamista.
Olen 23-vuotias.
En koe minun ja poikaystäväni suhteen mitenkään radikaalisti muuttuneen seksin takia, vaikka se muuten vähitellen muuttuukin. Itselläni on vaikea laittaa rajaa, että mikä on ennen seksiä ja mikä sen jälkeen. Eikö suhde aina muutu vähän kun jotain uutta tapahtuu? Ensimmäinen kerta kun suudellaan, kun hyväillään, kun näkee toisen ekan kerran alasti, kun harrastetaan seksiä ilman yhdyntää, ensimmäinen yhdyntä... Meillä ei mikään näistä tapahtunut samalla kertaa, niin ei se mitenkään erityisemmin muuttanut suhtautumistani. Paitsi ehkä sillä tavalla että rakastin häntä vain aina enemmän :)
Tai no ehkä se on muuttunut, että nyt uskaltaa helpommin koskea toista ihan vain ohimennen ja halailla ja pussailla ihan ilman mitään syytä.
Sehän on suhteen hyvä puoli, että voidaan sekä keskustella vakavasti että harrastaa seksiä :) Seksi on kuitenkin vain yksi puoli parisuhdetta, tehdäänhän sitä paljon kaikkea muutakin yhdessä.
Voihan olla joitakin pareja, joita pelkästään seksi sitoo yhteen.. Ensin seksin odotus ja sit seksi jonkin aikaa. Oisko näillä seksuaalisuuteen perustuvilla suhteilla ohkanen pohja jotenkin.. Mulla oli nuorempana lyhyempiä suhteita, semmosta kipuilua ja hakemista ihan itteni kanssakin.. Vanhemmiten tietää paremmin, mitä itse haluaa ja millainen on, kun identiteetti on vakiintuneempi.. En mä nuorena tienny, mitä haluisin työkseni tehdä, haluanko lapsia tai oikeestaan ees kuka oon. Kai musta kenenkään olis sillon ollu vaikeeta ees fyysisyyttä kummempaa löytää. Ja jotkut nuorena kimppaan menneet sit ihan todella kasvaakin niin eri suuntiin, ettei mitään yhteistä oikein olekaan, kuin lapset ja asuntolaina.. Sit tottumuksesta jatketaan.
Nykyisen kumppanin kanssa oon nyt ollu 9v. En tavallaan tiedä, mitä meillä oli ennen seksiä, kun sitä harrastettiin tokalla tapaamisella. Kyllä meitä pitää yhdessä muukin, kun ollaan kaiketi myös ystäviä, tehdään asioita yhdessä, jutellaan, asutaan yhdessä, riidellään ja on ollu tilaa olla oma ittensä myös huonona päivänä.. Siis rakkautta ja semmosta kumppanuutta. Seksi on kivaa hänen kanssaan ja lisääkö silittely ja seksi yhteenkuuluvuuden tunnetta ihan biologian kannalta.. Siitä kiintymyshormoni oksitosiinistahan on paljon uutisoitu.. Ja sitä tärkeissä ihmissuhteissa erittyy.. Koskettelu, orgasmit tai äiti-lapsi suteessa vaikka imetyksessä.. Ja kuulemma myös lemmikkiä paijatessa.. Että ei minusta seksi ainakaan huononna suhdetta.. Tai sit muu haliminen ja läheisyys.
Naisena aattelisin, että seksin oppii vaan sitä harrastamalla. Miehen on helpompi tosiaan laueta, ite oon joutunu sitä alussa "opettelemaan". Se on kumminkin eri asia työntyä toiseen kuin olla se johon työnnytään, tavallaan ne kehon rajat on vähän erilaiset naisella ja miehellä. En tiedä, mutta hieno juttu seksi on, varsinkin kun siihen liittyy vahva tunneside..
myöntäkää pois miehet, teillä ei kuitenkaan ole mitään muuta yhteistä naisienne kanssa kuin se housussa pullottava jötikkä joka mahtuu sopivasti sinne naisenne alavakoon...
"myöntäkää pois miehet, teillä ei kuitenkaan ole mitään muuta yhteistä naisienne kanssa kuin se housussa pullottava jötikkä joka mahtuu sopivasti sinne naisenne alavakoon.."
Miksi meidän pitäisi valehdella elävämme yhtä surkeasa suhteessa kuin sinä?
Ensimmäinen suhteeni kesti 9 vuotta. Olimme molemmat suhteemme alkaessa ensikertalaisia, ja kieltämättä seksi jännitti molempia paljon. En oikein edes muista, miten suhteemme muuttui sen jälkeen vai muuttuiko se lainkaan. Suhteemme loppupuolella kuitenkin seksin puuttuminen muutti suhdetta paljon, ja loppujen lopuksi minusta tuntui, että asun kämppäkaverin kanssa - seksielämää ei siis ollut eivätkä keskustelutkaan olleet oikein mitään. "Kasvoimme erilleen", mikäli tällaiseen uskoo.
Nyt olen uudessa suhteessa, joka on siinä määrin erilainen, että olen kyseisen miehen tuntenut jo noin kymmenen vuoden ajan. Olemme vanhoja opiskelukavereita, ja jo aiemmin opiskellessamme yhdessä olimme samalla aaltopituudella ja keskustelimme hyvinkin syvällisiä. Tuolloin ennen ei kuitenkaan mieleeni olisi juolahtanutkaan seurusteleminen hänen kanssaan. Tuohon kymmeneen vuoteen mahtuu myös vuosia, jolloin emme olleet oikeastaan juurikaan tekemisissä keskenämme johtuen elämäntilanteista ja jatko-opinnoista.
Tapasimme taannoin pitkän ajan jälkeen ja totesimme, että olemme edelleen samalla aaltopituudella - se tunne oli kerrassaan upea. Vietimme aikaa yhdessä keskustellen syvällisiä ja oli hauska huomata, että toinen on edelleen se sama ihminen kuin aikanaan. Tämän jälkeen tapasimme vielä muutaman kerran, kunnes sitten yksi asia johti toiseen ja harrastimme seksiä.
Koen, että suhteemme on pysynyt muutoin samana, keskustelemme edelleen syvällisistä asioista, mutta olemme tietyllä tapaa lähentyneet ja omanlaista rentoutta on myös kuviossa mukana. Toisen lähellä on helppo ja hyvä olla :) ja kieltämättä, seksi on hyvää ja nautinnollista ;)
Arkisia askareita ei oikeastaan suhteeseemme kuulu, sillä olemme etäsuhteessa, jolloin arki ei pääse kunnolla käsiksi niinä hetkinä, jotka vietämme yhdessä. Toki pitkän välimatkan takia minusta joskus tuntuu, että sydän pakahtuu kun toista ei näe välttämättä kuukauteen, mutta ne hetket yhdessä - ne ovat sen arvoisia :)